Eilen iltapäivällä teimme eksän kanssa pienen retken Nahal Sorekin luonnonpuistoon, joka on keskisen Israelin alueella. Koska lähdimme liikkeelle vain pari tuntia ennen pimeän tuloa, puiston lyhyt reitti oli juuri sopivan pituinen. En ollut koskaan aikaisemmin ollut tuolla , ja ihastuin heti. Luonto oli vielä ihanan vihreää, kuten kuvan kiiltomalvat, jotka täällä lähialueellani ovat jo aika nahistuneen näköisiä.
Mikä parasta, olimme ainoat ihmiset tuolla puistossa. Oli ihanan hiljaista ja kaunista. Tämä on lähellä aluetta missä Sorek-joki laskeutuu Välimereen.
Puistossa on monta eukalyptuspuuta, mutta puiston eukalyptuspuut näyttivät hieman erilaisilta kuin kodin edessä olevan puiston eukalyptuspuut.
Sitten kuului miaou, ja näimme nuoren kissan, joka seurasi meitä reitin loppuun saakka. Kissa oli selvästi tottunut ihmisiin, ja mietin mistä se oli ilmestynyt tuonne. Lähellä on kibutsi, ehkä sieltä.
Joen varrella näkyi myös useita lintuja, kuten jalo-ja harmaahaikaroita. Näin miten haikara nappasi kalan joesta. Tästä kohtaa on ehkä aiemmin päässyt toiselle puolelle mutta nyt ei, ellei halua kastella jalkojaan. Jossain kyltissä luki että vesi on saastunutta, mutta eksän mielestä siinä luki niin jotta ihmiset eivät tulisi kalastamaan tuonne. Mene ja tiedä....
Jatkoimme matkaa, ja kissa seurasi meitä koko ajan. Toisella puolella on kilpikonnasaareksi kutsuttu alue, jossa on kilpikonnia, mutta sinne ei nyt pääse. Kilpikonnista puheenolleen, Israelin rantaviivalla oli suuri luonnonkatastrofi toissa viikolla, kun valtava määrä bensiiniä ja tervaa ajautui ranta-alueelle myrskyisän viikonlopun jälkeen. Pienet kilpikonnavauvat olivat tervan peittämiä, ja suurin osa kai saatiin pelastetuksi, ja vapaaehtoiset puhdistivat rantoja, mutta kestää ennenkuin tuollaisen katastrofin jäljet ovat poissa. Tällä viikolla selvisi että syypää öljyvuotoon oli Iranista lähtenyt libyalainen laiva, joka oli tahallaan poistanut öljyä Välimereen, ja jota myrsky toi sitten tännepäin. Ekoterrorismia siis.
Tulimme reitin loppupäähän , joka näytti hieman erilaiselta. Siellä kasvoi sisalagaavekasveja. Ensin luulin että nämä ovat niitä agaaveja joista tehdään agavesiirappia, mutta näistä agaaveista tehdäänkin sisalia, mitä on esimerkiksi kissojen kiipeilypuissa ja raappimistelineissä.
Täällä näkyi jo dyynejä, ja takana on kibutsi jonka alueella maan suurin desaalinaatiokeskus, jonka kautta saadaan suurin osa juomavedestä täällä. Jos tuonne kiipeää näkyy myös meri.
Kissa jäi hiemaan vaivaamaan minua: pääsiköhän se pois puusta, löysikö se sinne missä se saa ruokaa. Toivottavasti...
Alueella kasvoi myös paljon keltasinappia , joka kukkii nyt.,Harmittelin etten ollut ottanut pussia mukaani, ja tungin keltasinapin lehtiä ja kukkia farkkujakkuni taskuihin. Ne päätyivät salaattiini tänään
