torstai 4. maaliskuuta 2021

Iltapäiväkävely joen varrella

Eilen iltapäivällä teimme eksän kanssa pienen retken  Nahal Sorekin luonnonpuistoon,  joka on keskisen Israelin alueella. Koska lähdimme liikkeelle  vain pari tuntia ennen pimeän tuloa,  puiston  lyhyt reitti oli juuri sopivan pituinen. En ollut koskaan aikaisemmin  ollut tuolla ,  ja ihastuin heti.  Luonto oli vielä ihanan vihreää,  kuten kuvan  kiiltomalvat,  jotka täällä lähialueellani ovat jo aika nahistuneen näköisiä.
Mikä parasta, olimme ainoat ihmiset tuolla puistossa.   Oli ihanan hiljaista ja kaunista.  Tämä on lähellä aluetta missä  Sorek-joki laskeutuu Välimereen. 

Vihreää oli joka puolella.
Puistossa on monta eukalyptuspuuta, mutta puiston eukalyptuspuut näyttivät hieman erilaisilta kuin kodin edessä olevan puiston eukalyptuspuut.
Joen varrella kasvavan eukalyptuspuun juuret olivat muodostaneet ikäänkuin majan .
Tämänkin eukalyptuspuun runko oli aika erikoinen.
Sitten kuului miaou,   ja näimme nuoren kissan, joka seurasi meitä reitin loppuun saakka.  Kissa oli  selvästi tottunut ihmisiin,  ja mietin mistä se oli ilmestynyt tuonne. Lähellä on kibutsi, ehkä sieltä.
Joen varrella näkyi myös useita lintuja, kuten jalo-ja harmaahaikaroita. Näin miten haikara nappasi kalan joesta. Tästä kohtaa on ehkä aiemmin  päässyt toiselle puolelle mutta nyt ei, ellei halua  kastella jalkojaan.  Jossain kyltissä luki että vesi on saastunutta, mutta  eksän mielestä siinä luki niin jotta ihmiset eivät tulisi kalastamaan tuonne. Mene ja tiedä....
Jalohaikara.
Jatkoimme matkaa,  ja kissa seurasi meitä koko ajan.  Toisella puolella on  kilpikonnasaareksi  kutsuttu alue, jossa on kilpikonnia,  mutta sinne ei nyt pääse. Kilpikonnista puheenolleen, Israelin rantaviivalla oli suuri  luonnonkatastrofi toissa viikolla,  kun valtava määrä bensiiniä ja tervaa ajautui   ranta-alueelle myrskyisän viikonlopun jälkeen.  Pienet kilpikonnavauvat  olivat  tervan peittämiä, ja suurin osa kai saatiin pelastetuksi,  ja vapaaehtoiset puhdistivat rantoja, mutta kestää ennenkuin tuollaisen katastrofin jäljet ovat poissa.  Tällä viikolla selvisi  että syypää öljyvuotoon oli Iranista lähtenyt libyalainen laiva,  joka oli tahallaan poistanut  öljyä Välimereen,  ja jota myrsky toi sitten tännepäin.  Ekoterrorismia siis.
Tulimme reitin loppupäähän ,  joka näytti hieman erilaiselta.  Siellä kasvoi  sisalagaavekasveja.   Ensin luulin että nämä ovat niitä agaaveja joista tehdään agavesiirappia,  mutta näistä agaaveista tehdäänkin sisalia, mitä on esimerkiksi kissojen kiipeilypuissa ja raappimistelineissä.
Täällä näkyi jo dyynejä,  ja takana on kibutsi jonka alueella maan suurin desaalinaatiokeskus, jonka kautta saadaan suurin osa juomavedestä täällä. Jos tuonne kiipeää näkyy myös meri.
Kissa  seurasi meitä vielä jonkun aikaa kun kävelimme poispäin, mutta kiipesi sitten eukalyptuspuuhun.
Kissa jäi hiemaan vaivaamaan minua: pääsiköhän se pois puusta, löysikö se sinne missä se saa ruokaa. Toivottavasti...
Alueella kasvoi myös paljon keltasinappia , joka kukkii nyt.,Harmittelin etten ollut ottanut pussia mukaani, ja tungin keltasinapin lehtiä ja kukkia farkkujakkuni taskuihin.  Ne päätyivät salaattiini tänään

17 kommenttia:

  1. Hei! Haastan sinut hymy huulille - haasteeseen mukaan! ☀️ Hymy huulille - haasteen idea on kommentoida muiden bloggaajien postauksia tai kehua blogia.

    Toivottavasti otat haasteen vastaan!

    http://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisia nuo eukalyptuspuut mahtavine juurineen. Kauniilla aluellaa kävelitte ja mekin pääsimme kuvien kautta mukaan.Kiitos, Jael! <3
    Mutta tuo öljyn lasku Välimereen kuulosti raivostuttavalta.Miten jotkut voivat tehdä noin ja saastuttaa tahallisesti ympäristöä??? Voi pieni kilpikonnaraukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe/Eukalyptuspuut yleensäkin tosi mielenkiintoisia, ja tuolla ne olivat aika erikoisia. Alue oli tosiaannin ihana, ja kuva kun olit virtuaalisesti mukana❤️
      Tuo tahaton saastuttaminen todellakin suututtaa, ja se oli kaiketi tarkoituksella tänne suunnattu , ja aiheutti mittavaa vahinkoa. Pienet kilpikonnat eivät osanneet sukeltaa syvälle mereen kuten isommat kilpikonnat, ja siksi juuri heille öljy ja terva aiheuttivat kamalaa vahinkoa. Rannoille huuhtautui myös kuollut valas, mutta kuolinsyy ei kai liittynyt tapahtumiin

      Poista
  3. Olipa kiva päästä mukaanne ihanan kesäiselle retkelle. Hienoa, että saitte kävellä ja tutkia aluetta ihan rauhassa. Minä ainakin olen huomannut kaipaavani paikkoja, joissa saa hengitellä rauhassa ilman maskeja ja muita varotoimia. Ja mikä vihreys! Ei vilaustakaan kaupungin pölyistä.
    Minäkin tunnen voimatonta kiukkua noita itsekkäitä öljynpäästäjiä kohtaan. On jotenkin niin toivotonta, että tuollaisia löytyy aina vaan. Onneksi kilpurin poikasia yritettiin pelastaa, mutta moni menetti varmaan ihan turhaan henkensä itsekkäiden pölvästien takia.
    Suloinen ja hyväkuntoisen näköinen on sen sijaan tuo teitä seuraillut kissa. Ehkäpä myös sillä on kissanpäivät puiston rauhassa ja tottuneena puistoilijana se löytää kyllä reittinsä alas puusta ja ruokakupilleen ;)
    Kivaa viikonloppua Jael <3

    VastaaPoista
  4. Jänniä nuo eukalyptuspuut, kun runkoja katsoo, luulisi, että ovat ihan kuolleita, mutta silti sitkeästi vihertävät..:)

    VastaaPoista
  5. Hauska tuo kissa, josta saitte seuraa kävelynne ajaksi. Kauniissa maisemissa olette kävelleet. Nuo eri puiden rungot ja juuret ovat niin kuvauksellisia.

    VastaaPoista
  6. Oi kun on kaunista, mielessäni liikuin noissa maisemissa, kun koskaan en pääse sinne, eli siellä on kesä, sitä odottelen tännekkin, mutta kevään tuoksuja on jo täällä.
    Mikä kissalla on tuolla liikkuessa vapaasti.
    Taitaa tuo valkoinen lintu olla haikara, se on kaunis.
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. No nyt kissat ovat alkaneet seurata sinua 😀 Kuvaasi on varmaan jaettu kissojen somessa.

    Jännän näköisiä käkkyröitä nuo eukalyptukset ja upea kuva haikarasta 💜

    Eniten taisin viehättyä kivimuodostelmista vede äärellä.

    VastaaPoista
  8. Kiva kissaseuralainen. Eiköhän aika aja kissan alas puusta, tai sitten kun se itse haluaa tulla.
    Onkohan meillä teiltä tullutta sisalia kissan kiipeilytelineessä :)
    Jännittävän näköinen vedenylityspaikka. Pistää mielikuvituksen liikkeelle.
    Siellä on pääväri vihreä, täällä valkoinen.

    VastaaPoista
  9. Ihana puisto ja kesäinen kierros siellä. Kiitos, Jael! <3

    Mikähän mahtaa olla tuonkin kissan tarina... Voi toista, toivottavasti pärjää.

    Mukavaa viikonloppua! :-)

    VastaaPoista
  10. Jänniä nuo eucalyptuspuut! Ihan kuin nuo rungot olisi kuorittu jollain. Nämä sinun postaukset on kyllä ihania, kiva päästä katselemaan sinun kotiseutusi maisemia <3
    Kaunista viikonloppua Jael!

    VastaaPoista
  11. Sinun jokimaisemasi näyttävät niin reheviltä. Salaattiaineksista tulin vähän kateelliseksi, kun meillä maa on vielä lumen peitossa. Tuoretta salaattia kasvatan ruukussa ikkunan edessä.

    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
  12. No olipa mielenkiintoinen paikka. Eucalyptuspuut on kyllä jännän näköisiä ja katselin juuri televisiosta yhden ohjelman missä ne teki salaattia juurikin keltasinapin kukat ja lehdistö olivat yhtenä ainesosana. En ole koskaan sitä itse maistanut missään muodossa. Täällä on tänään ollut ihan kauhea ilma lunta on pyryttänyt sakeana tuulen vielä ollessa kova. Ihanaa katsoa teidän lämpöänne.

    VastaaPoista
  13. Hieno paikka. Vehreyttä, erikoisia puita ja haikaroita! Ihana paikka kävellä.

    Meillä tulee juuri nyt räntää, vaakatasossa. Kevät, oi oikukas kevät :)

    VastaaPoista
  14. Tuoksuuko eukalyptuspuut, jos niitä kasvavina nuuhkii?
    Minulla on lähes pakkomielle täällä mennä aina metsäretkellä nuuhkimaan katajia.

    VastaaPoista

Vaikka näkyy että on sanavahvistus niin sen voi ihan hyvin jättää väliin,se kummittelee tuolla enkä saa sitä pois...