torstai 18. heinäkuuta 2019

Keltaista kauneutta

Eilen oli vuoden kuumin päivä, 40 astetta joka tosiaankin tuntui siltä vaikka olikin kuivaa.  Yö oli kostean kuuma  ja nyt jo kuumempaa kuin edellisinä viikkoina,  eli voi sanoa että tuosta  kuumasta päivästä alkoi täällä se kuumin hikikausi,  jolloin kosteuskin  on korkea. Ei kivaa.... 

Kuumuudesta sen sijaan pitävät nyt kukkivat  keltaiset Peltophorum dubium-puut,  joille ei oikein löydy muuta kuin tuo latinankielinen nimi,  mutta Argentiinassa sitä kutsutaan  nimellä  Ibira-pita, mikä tulee varmaan intiaanien kielestä. Puu onkin alunperin kotoisin etupäässä Brasiliasta, mutta myös Argentiinasta, Uruguaysta ja Paraguaysta.   Tämä onkin viimeisin kukkivista puista täällä, ja kukkii pitkään , eli kesä-heinäkuussa.  Puu kasvaa  todella suureksi, ja sen parhaita puolia on sen tarjoama  varjoinen tila:)
Usein tätä puuta luullaan keltaiseksi liekkipuuksi,  ja olen itsekin tainnut joskus luulla niin, mutta  keltainen liekkipuu,  Peltopharum pterocarpum,  kuuluu kyllä samaan sukuun , mutta on alkuperältään aasialainen.  Keltaisen liekkipuun kukinta on myös vähemmän tuuhea kuin tämän etelä-amerikkalaisen sukulaisensa kukinta. Puun hedelmät kehittyvät kukinnan aikana,  ja kuvassa näkyy noita pitkähköjä  siemenpalkoja. Puun kukissa on reilusti  siitepölyä,  mikä houkuttelee esim, mehiläisiä.  Talvella puu on täysin lehdetön, mutta siemenpalot jäävät roikkumaan puihin.
Kodin viereisessä puistossa on muutama  Peltophorum dubium-puu,  ja putoavat kukat muodostavat kauniin roskaavan kukkamaton.
Nyt kun puuti kukkivat,  huomaa miten paljon näitä on istutettu.  Mutta oikeastaan nämä puut sopivat paremmin puistoihin kuin tienvarsille,  sillä   puiden juuret ovat hyvin  agressiiviset.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Muumeja ja kissoja

Hieman yli 2 vuotta sitten kirjoitin että muumit olivat tulleet erääseen puistikkoon lähiseudulleni. Kirjoitin myös siitä miten muumit päätyivät tänne.   Olin lukenut että muumiperheelle tulisi talokin,  ja joka kerta kun bussini meni puistikon ohi,  katselin oliko talo jo ilmestynyt sinne.  Kesäkuun alussa huomasin että talo oli vihdoinkin pystytetty,  ja tänään menin tervehtimään muumeja,  ja katsomaan heidän taloaan.
Myös tämmöinen juttu oli tullut sinne:)
Muumiperhe on näitä vastapäätä,  mutta minusta muumit olisi voitu siirtää tänne kun nyt talokin on pystytetty heille.
Siellähän se muumiperhe on. Valo on tuossa kohtaa hieman haasteellinen mitä tulee kuvaukseen.
Muumimamma -ja pappahan siinä, Mutta voi,  muumipapan rintamus on aika likainen...Pitäisiköhän tulla tänne joku päivä rätin ja puhdistusaineen kanssa.
Musta kissa, joka on pelkuri,  yritti syödä kaikki ruuat, joten jouduin välillä hätistelemän sen pois.
Ja tänään sain puhelinsoiton kaupungin eläinklinikalta; kysyttiin mihin kohtaan haluan kissansyöttötelineen.  Hieman harmitti etten ollut lähistöllä samaan aikaan,  sillä vaikka alue on oikea, niin vähän huonosti sijoittivat tuon telineen, eikä sitä saa siirrettyä. Puolitoista vuotta sitten luin että kaupunki asentaa  kissansyöttötelineitä puistoihin.  Ja yhtä kauan olen käynyt kirjeenvaihtoa kaupungin kanssa,  ja jankuttanut  kissansyöttötelineestä.  Nyt viime viikolla taas muistutin että ovat täysin unohtaneet tämän meidän puiston,  ja tänään teline sitten tuotiin tuonne.  Olin luullut sitä vähän hienommaksi,  joten pieni pettymys alussa, mutta  pääasia että tuossa on nyt kaupungin asettama kissansyöttöteline,  eikä kukaan voi sanoa mitään siitä että kissoille annetaan kuivaruokaa tuossa.
Kissat olivat järjestelystä aika hämmentyneitä:  ne ovat tottuneet syömään tämän entisen hiekkalaatikon reunalla, johon olen laittanut jokaiselle oman annoksen kuivaruokaa.    Nyt täytyy totuttaa kissat  syömään telineestä, mutta luulen että on parasta laittaa sinne pieniä astioita,  jotta ei tule riitaa.
Uusin tulokas, kissanpentu Neko (kissa japaniksi...),   ei tajunnut lainkaan uutta järjestelyä,  ja maukui onnettomana,  joten annoin sille erikseen oman annoksen. Mutta Nekonkin pitää totutella syömään uudessa syöttöpaikassa.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kattopuistoa etsimässä

Täällä on ollut kuumaa, ja  välillä kosteaakin,  ja ulkona liikkuminen on selvästi vähentynyt omalla kohdallani,  ainakin viileään aikaan verrattuna. Tänään on kuitenkin ollut miellyttävää, eli vaikka on yli 30 astetta niin kosteus oli tänään sen verran alhaalla että  oli miellyttävää kävellessä.  Olispa koko kesä näin...  

Olin lukenut Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen sivuilta, että  katon puistolle pääsee kuka vaan.  En ollut ennen huomannut  että sinne pääsee noin vain, joten päätin tänään mennä  katsomaan  löytyykö sieltä  mitä en ole ennen huomannut.  Katolla on  hydroponiset viljelmät , joissa viljellään vihanneksia  alueen ravintoloille, mehiläistarha,  perhostarha,  pikkupuiden puisto sekä  puutarha jossa opitaan mitä vesiviljely on ,  ja jossa minäkin kävin kurssilla muutama vuosi sitten.   Ajatus rauhallisesta hetkestä  kauppakeskuksen  katolla kuulosti hyvältä.

Lähdin liikkeelle torin alueelta,  ja ohitin tämän vastikään  restauroidun 2 talon projektin,  joka nyt on valmis.  Minusta lopputulos ei ole kaikkein onnistunein  koska lisäosa ylhäällä ei ole   tarpeeksi takana.  Vanhojen  talojen taakse  on rakennettu uusi talo,  josta osa   siis tuossa katon kohdalla, mutta muuten katukuvassa näkyvät vain vanhat talot, uudistettuina.
Mutta kun ajattelee että  kaikki alkoi tällaisesta,  tammikuussa 2017,  niin kai lopputulos on hyvä.  Kuvasin  rakennusprojektia eri aikoina ,  ja oli mielenkiintoista seurata miten projekti edistyi.
Tulin kauppakeskukseen,  ja aloin etsiä miten pääsee kattopuistoon.  Oli kyllä kylttejä  jossain  mutta se ei kuitenkaan ollut niin selvää.  Tämä kauppakeskus jota niin rakastan,  oli ensimmäinen kunnon suuri kauppakeskus Tel Avivissa kun se avattiin vuonna 1977,  ja sisältä  kauppakeskus on hieman sokkeloinen. Ehkä sen vuoksi olen niin ihastunut Kalasataman Redi-kauppakeskukseen.... Kauppakeskus  on kadun molemmilla puolilla,   ja kahta puolta yhdistävät   2 käytävää (toinen tuossa edessä)  kadun yläpuolella, ja sitten käytävät katutason alapuolella.  Vasemmalla on kauppakeskuksen katolta alkava  asuintorni. Tuolla näkyy vihreää,  ja sinne halusin päästä, mutta en niin helposti löytänyt miten sinne pääsee...
Näkymä toiseen suuntaan ,  ja toisen puolen katolla oleva tornirakennus. Seinille on ripustettu Israelin euroviisuvoittajien taideportretteja.
Pääsen lopulta katolle,  kiitos ystävällisen naisen joka neuvoo että sinne pääsee hissillä.   En kyllä näe mitään mikä muistuttaa puistoa, on vihreää,  on hydroponisesti kasvavia kukkia,  mutta en löydä mehiläistarhaa enkä perhostarhaa.  Tarkistan puhelimestani,  ja selviää että kaikki sellaiset voi nähdä vain jos  ilmoittautuu  kauppakeskuksen  vihreiden osien kierrokselle,   mutta seuraava sellainen on vasta kuun lopussa.
Katselen katolta  lähellä olevia taloja,  ja tuota missä on kiva kattoterassi.
Löydän pikkupuut,  joita lapset istuttivat puiden uutena vuotena kevään alussa. Puut kasvavat  ruukuissa, ja jokaiseen puuhun on merkitty sen lapsen nimi joka on puun istuttanut. Kun puut hieman kasvavat , saavat lapset hakea pois oman puunsa,  ja istuttaa sen vaikka kotipihalleen.  Toissa vuonna osuin kauppakeskukseen juuri kun pikku puita oltiin istuttamassa.
Ennenkuin  lähden katolta pois,  löydän ison ötökkähotellin.
Hissillä kerros alas,  ja käytävää pitkin toiselle puolelle,  kadun yli.  Pitäisi ehkä joskus ilmoittautua sille kierrokselle.....

torstai 20. kesäkuuta 2019

Hyvää Juhannusta:)

Hyvää juhannuksen aikaa:) Täällä ei tietenkään ole mitään juhannusta; huomenna ihan tavallinen kuuma kesäinen perjantai, viikonlopun ensimmäinen päivä. Tällä kertaa ei täällä asuvien suomalaistenkaan kesken järjestetty mitään juhannustapahtumaa.´
Koko viikon olen ihaillut eri paikoissa upeasti kukkivia liekkipuita, eihän noita voi olla huomaamatta.   Tämä puu  torin lähellä oli vielä aika pieni, mutta kaunis silti.
Kodin lähellä oli paljon runsaskukkaisemmat  liekkipuut.  Liekkipuiden hyvä puoli on myös niiden antama hyvä varjosuoja.  Varjohan on täällä kuumaan aikaan niin tärkeää.
Eilen  ihastelin tätä liekkipuuta erään bussipysäkin takana olevassa puistossa.
Eräänä iltapäivänä  kun ulkoilutin Bambia huomasin että kaktuspuiston toisen puolen (ylhäällä olevalla kadulla pääportti, alhaalla toinen)  portti oli auki.  Menin katsomaan mitä kuuluu kaktuksille.
Jotkut kaktukset kukkivat nyt.
Ehkä mielenkiintoisinta on katsella kaktuspuiston reunalla olevan talon parvekkeita. Parvekkeet rakennettiin tähän  pari vuotta sitten, ja ovat kivan kokoiset.  Meidän talossa kiersi kysely,  jolla tarkistettiin halukkuutta parvekkeiden rakentamiseen. Parvekkeiden lisääminen on kallis juttu, eikä meidän talossa ollut tarpeeksi kiinnostusta sellaiseen.
Keskustan ihanassa vanhassa kauppakeskuksessa oli  taas uusi näyttely.   Kauppakeskuksen alakerrasssa  on kauppakeskuksen galleria, jossa vaihtuvia näyttelyitä.  Tähän olisi voinut kyllä laittaa teosten viereen laput josta selviää taiteilija ja teoksen nimi...
Eräänä iltapäivänä pysähdyin näpräämään puhelintani penkille, joka oli lemmikkieläintarvikekaupan ulkopuolella.   Näin kun kaupan myyjä toi  kissoille purkillisen märkäruokaa,   ja kuivaruokaa oli jo laitettu kissoille aikaisemmin. Kannattaa olla katukissa eläinkaupan vieressä:)
Punertava kissa oli kaunis.
Kaupan edessä oli juoma-astia. 
Tämän kuvasin liikkuvan bussin ikkunan kautta  lähellä kotia. Huomasin että kadun keskeltä oli kaadettu  kaikki palmupuut.  Sääli palmupuita, mutta  tässä tehdään alustavia töitä tulevan pikaraitiotien reitille.    Pikaraitiotien pitäisi ohittaa kotini  vuonna 2025, mutta on aika epätodennäköistä että se tapahtuu silloin.  Tai eihän sitä koskaan tiedä...

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Pride-päivän tunnelmia

Aamun ensimmäinen drag queen
Tänään Tel Avivissa vietettiin taas Pride-viikon huipennusta, eli  Pride-päivää ja paraatia.  Ennen paraatia on  aina parin tunnin  värikäs tapahtuma, joka tarjoaa  elävää musiikkia ja paljon muuta.   Vielä pari vuotta sitten tapahtumaa vietettiin  keskustan Gan Meir-puistossa, mutta kun ihmisiä on mukana joka vuosi enemmän ja enemmän,  alkoivat puiston tilat tulla ahtaiksi, ja niinpä tämä alkutapahtuma siirrettin keskustan alueen puistokadulle. Paraatia ja Pride-päivää vietettiin Tel Avivissa tänään  21. kertaa.
Tapahtuma alkoi klo 10 aikoihin,  mutta koska olin aivan liian aikaisin liikkeellä,  tapoin ensin aikaa keskustan vanhassa kauppakeskuksessa,  joka on ihan puistokadun vieressä jossa  itse tapahtuma.  Kun tulin ulos kauppakeskuksesta,  huomasin että katu oli sillävälin aidattu,  enkä päässyt itse puistokadulle,   eivätkä aidan vieressä seisseet turvamiehet päästäneet ketään sisälle ennen poliisin päätöstä. Turvatoimet olivat hyvin tarkat,   sillä Pride-tapahtumat houkuttelevat ihmisiä joilla on pahoja aikeita...Menin sitten toisen kadun kautta, ja pääsin erään pihan kautta suoraan tuonne puistokadulle.
Kello oli vasta 9.30, ja koska ihmisiä alkaa tulla paikalle vasta klo 10 jälkeen,  oli hyvinkin väljää.
Menin lavan lähelle kuuntelemaan tämän nelikon harjoituksia, Hyvin lauloivat, ja he esiintyivät myöhemmin kunnon esiintymisasuissa.
Ihmisiä on mielenkiintoista seurata tuolla.
Sitten näinkin jotain mielenkiintoista: noin 2-metrinen hahmo jolla oli  brittilippu pukuna.
Tulin lähemmäksi....
Mikä ilmestys! Ihan oikea britti olikin tämä drag queen.
Hän osasi poseerata..
Ja tietysti ihmiset halusivat kuvaan hänen kanssaan. Katsokaa noita kenkiä!
Tämä ukkeli tuli koko ajan vastaan.  Kadun molemmilta puolilta olevista taloista on hyvä näkymä tapahtumaan.
He olivat tulleet kaukaa.
Pariskunta 1
Pariskunta 2
Pariskunta 3 ja yhteensopivat asut....
Pariskunta 4.  Oikeanpuoleinen neitonen kertoi itse tehneensä nämä asut.
Iloinen neitonen
Ilmaisia suukkoja..
Nämä lesbo-homo-trans-lapsiaan tukevat vanhemmat  ovat joka vuosi tuolla. Edesmennyt siskoni oli transmies,  ja hänellä ei ollut tällaista mahdollisuutta.
Tunnelma oli iloista tuolla.
Tapahtumassa oli sponsoroivia yrityksiä,  ja Intuitin tyttö jakoi  mehujäitä. Mehujää oli niin makea että heitin sen lähimpään roskakoriin...  
Oli myös sponsoroituja hedelmäsmoothieita, joissa maistui hedelmä. Tässä oli kiiwiä, ja toisessa juomassani smoothiessa passionhedelmää.
Lightricksin tyttö jakoi sateenkaariviuhkoja. Minäkin sain sellaisen.
Amdocsin pisteessä jaettiin minituulettimia.  Ihan hyvä mutta viuhka toimii paremmin...
Väkeä alkoi tulla lisää.
Olisi ollut mukavaa jäädä  seuraamaan paraatia, ja mennä meren äärelle, sinne missä vielä viime kuussa oli Euroviisu-kylä, ja tänään  Pride-tapahtuman päätapahtumat, mutta kun ihmisiä alkoi tulla enemmän ja enemmän , iski väsymys. Eksä oli soittanut aikaisin aamulla, ja halusi minut seurakseen, sillä hän ei ollut aiemmin nähnyt Pride-tapahtumaa, ja halusi mennä  pääpaikalle seuraamaan musiikkiesityksiä ja kaikkea mitä siellä nyt onkaan tänään. Mutta en vaan jaksanut enään..
Lähtiessäni kohti  bussiasemaa  näin Eliseten, pitkästä aikaa.  Hän on aina yhtä upea.  Elisetestä olen kertonut täällä.
Puoli tuntia sen jälkeen kun olin lähtenyt pois, eksä lähetti minulle tämän kuvan, samasta paikasta missä olin ottanyt ylemmät kuvat. Ihmismassa oli jo mennyt liikkeelle, ja ihan kamala määrä ihmisiä!  Kuulemma 250 000.  Tuossa edessä, kaikki pikku pilkut ovat ihmisiä.


Tel Aviv on mitä suvaitsevaisin kaupunki, ja pormestari  lähetti paraatin liikkeelle, mutta mitä tulee valtioon  , niin on paljon parantamisen varaa.  Näin tuolla muutaman miesparin kaksosineen, ja tiedän mikä sen takana on:   todella kallis matka esim. Yhdysvaltoihin,  surrogaatin löytäminen ym. ja kaikki byrokraattinen sekamelska sen jälkeen. Täällä Israelissa he eivät saa käyttää sijaissynnyttäjien palveluita.