Ulkoilmasaunaa loppuviikolla

Tuo otsikkoni viittaa tulevan loppuviikon säähän , joka huipentuu  perjantaina,  kun pitäisi olla peräti 43 astetta tässä minun alueellani. Ihan karmeeta.... Kuumat aavikkotuulet kuuluvat täällä kevään sääilmiöihin,  ja kesän kynnyksellä ne aiheuttavat hyvin korkeita lämpötiloja,  mutta ihan tuollaista 43 asteen lämpötilaa en muista täällä kokeneeni.  Pitää varmaan laittaa   paljon jääpaloja tekeille pakastimeen,  ja parasta pysyä sisäilmoissa.  Pahaksi onneksi inhokkijuhlani  Lag BaOmer osuu keskiviikkoillalle/torstaille,  ja tuohon juhlaan  kuuluvat kokkotulet.  Luin että kuuman sään johdosta kiellettiin kokkotulet sellaisilla paikoilla missä voi helposti  syttyä tulipalo, tuulen ja kuumuuden voimasta, ja toivon että ihmiset ovat silloin järkeviä.   Olen niin tyytyväinen siitä että kodin viereisen puiston edessä olevan kadun toisella puolella on iso rakennusprojekti,  sillä ennenkuin aluetta alettiin rakentamaan  oli se suosittu kokkopaikka tuon juhlan aikana,

Mutta eilen ja tänään on ollut tosi miellyttävä sää,  ja päätin jatkaa kävelyä siitä mistä päätin sen viime kerralla , eli Tel Avivin satamasta.    Kuvassa näkyvä  karuselli merinäköalalla  on pysyvä juttu, ja kiva näky kauempaakin. 

Edessä on suosittu selfie-paikka,  ja se näkyi myös erään euroviisulaulun postikorttiosassa.   

Meren edessä  olevan dekkialueen takana on alue jossa kauppoja ja ravintoloita.  Alue oli aikoinaan Tel Avivin messualue,  ennenkuin nykyinen messualue rakennettiin.  Itse satama-alue , joka ei toimi tänään satamana, on 80 vuotta vanha. Entiset näyttelyrakennukset on muutettu liiketiloiksi   ,

Kävin myös sataman ruokahallissa: kirsikat ovat kypsyneet,  ja niitä on joka paikassa, mutta hinta on vielä korkea.

Pitkästä aikaa kävin tällä alueella, enkä muista aiemmin nähneeni näitä punaisia istuimia.  

Soikohan tämä oikeasti...

Halusin myös nähdä IKEAn pop-up-keittiökaupan , joka avattiin muutama kuukausi sitten satama-alueella.    IKEA on avannut pop-up-kauppoja ympäri maailmaa viime aikoina, mutta tällaisia pieniä IKEAn keittiökauppoja on vain muutamassa paikassa .

Sisäpuolella oli tosi tyylikkään näköistä,  ja ihan erilaista kuin tavallisissa IKEAn  liikkeissä,  Henkikökuntaa tuolla oli mielestäni enemmän kuin  yleensä Ikeoissa, ja tuonne voi tilata ajan keittösuunnittelijalle.

Tämä kohta viinihyllyineen oli tosi tyylikäs, ja nuo nahkaiset, tai ehkä tekonahkaiset vetimet ovat ihania. Mutta musta keittiö  ei ole minun juttuni.

Enemminkin tällainen keittiö on minun makuuni.  Oma keittiöni on niin uudistuksen tarpeessa,  mutta ehkä sitten joskus jos vaikka voitan lotossa;D   Tuollainen vain keittiöihin keskittyvä IKEA-kauppa on tosi kätevä jos on uudistamassa keittiötään.

Kysyin kauanko pop-kauppa on pystyssä, mutta henkilökunta ei sitä tiennyt.

Ennen poislähtöäni kävin kurkkimassa miltä näyttää  äskettäin avatussa The Spot Hostellissa, joka on hotellin ja hostellin välimuoto. Tuo The Spot on siitä mielenkiintoinen että siellä on niin monta erityyppistä majoitusmahdollisuutta_: minihuoneita yhdelle tai kahdelle,  hieman isompia huoneita kahdelle,  kimppahuoneita, galleriahuoneita ja kapselihuoneita. Tel Avivin hotellihinnat ovat aika korkeita,  ja halvemmille vaihtoehdoille on kysyntää,  joten tällaisia hostelli-hotellipaikkoja on parin viimeisen vuoden aikana avattu aika montakin,  mutta tässä erikoisuutena ovat nuo kapselihuoneet. Television uutislähetyksessä oli muutama päivä sitten juttu kapselihuoneista: uusia kapselihuonehotelleja on nyt tulossa montakin.  The Spotin aulatila näytti tosi mukavalta ja avaralta, mutta en ottanut sieltä kuvia.

Talo kuin iglu

On mukavaa kun eksäni vie minut välillä pienille retkille täällä.  Sama eksä,  jonka vuoksi oikeastaan palasin tänne Israeliin,  ja joka ei palannutkaan tänne kuten oli ollut tarkoitus ,  vaan   vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera,  ja viime vuoden hämmentävistä tunnekuohuistakin (hänen paluunsa jälkeen)  olen päässyt eroon,  joten retket eksän kanssa ovat nyt pelkkää nautintoa. Tällä kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin eteläisessä Israelissa.  Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmäinen,  ja matkalla ranta-alueelle huomasin että sielläkin on  paljon rakennettu viime vuosina.  Aamulla aikaisin oli pilvistä mutta kuumaa,  ja kävelimme ylinta rantakatua pitkin.

Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.

Hieman kauempaa näin siniturkoosin sohvaryhmän,  ja kaukaa katsottuna  se näytti siltä että joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne,  mutta lähempi tarkastelu osoitti että nämä ovatkin pysyviä istuimia.

Hieman eteenpäin kävellessä ohitimme 2 valaanpyrstön näköistä rakennelmaa, joita luulin ensin näköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja.  Selvisi että nämä olivat Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympäristötaidetta tekevän taiteilijan töitä.  Sivuillaan olevan listansa mukaan hän on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa. 

Jatkoimme matkaa ,  ja tässä oli aiemmin ollut näköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi.  Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota    rannan reunan jyrkille kallioille.

Vähän matkan päässä näimme vanhan kivirakennuksen.  Selvisi että rakennuksessa on  Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmän tietoa, mutta kaiketi hän oli joku tärkeä henkilö.  Mamelukit hallitsivat täällä  1260-1516,  ja pystyttivät sinä aikana useita monumentteja rannikkoalueelle.  Keskellä rakennusta on valkoinen kupoli,  joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.

Hauta, joka oli kaltereiden takana,  olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi.  Ovessa oli ruosteinen lukko,  joten sitä ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvät Ashkelonin  kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka)  jossa emme käyneet, mutta tällä alueella on ehkä aarteita enemmän kuin muilla alueilla täällä , ja iso osa niistä merenpinnan alapuolella.  Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama,  mutta sitä ei ole vielä löydetty. Jossain meren alla se kai on.

Sitten se näkyi!  Rakennus joka toi mieleen iglun; sitä oli pakko päästä näkemään,

Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjäänyt projekti. Tässä oli täysin valmis runko, mutta raha oli näköjään loppunut kesken...

Iglurakennusta ympäröivät  hieman ruosteiset aidat,  mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreää ,   ja siellä oli uima-allas. Päättelimme että rakennus on hotelli.

Eteenpäin kävellessä selvisi että iglumaisia  rakennuksia oli kaksi, ja niiden välissä yhdistävä ei pyöreä osa.

Hotellin sisääntulopuoli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin rannalle päin oleva osa. Selvisi että tämä oli entinen Holiday Inn-hotelli,  ja nykyinen Harlington -hotelli.

Hotellin sivuilta lainattu ,  ylhäältä päin otettu kuva  näyttää miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun täkäläisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisäpuolella näkyvät kerrokset, joista jokaisesta  on näköala alas,  sillä huoneet ovat vain yhdellä sivulla.

Hotellin alakerros taisi olla samannäköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tämän osan on tarkoitus jäljitellä  kävelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue..  Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympäröivät aidat,  eikä niistä ollut pääsyä  rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettävä hotelli toista kautta, mikä on kummallista.

Kävelimme takaisin  ylimpää rantakatua kohti parkkipaikkaa ,  minne olimme parkkeeranneet auton.

Ajoimme  Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea,  täynnä kahviloita , ravintoloita  ja kauppoja.  Takana näkyvät rakennukset näyttävät siltä että kuuluisivat  rannan kauppakeskukseen,  mutta niiden ja Marinan välillä on katu.

Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista täällä  tämä Ashkelonin Marina.

Marinan alueella on merikeskus-ja koulu,  ja siellä oli nuoria oppilaita juuri kun kävelimme ohi.

Kävimme vielä kahvilla Marinan alueella, minkä jälkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!

Uusi vuosi

Tätä kirjoittaessa täällä vietetään  Rosh HaShanaa, eli juutalaista uutta vuotta, joka alkoi eilen ,sunnuntaina ,  auringon laskettua.   Nyt alkanut vuosi on 5779,  ja  tämä pyhä jatkuu vielä huomisenkin päivän,  eli aika monta pyhäpäivää tuli yhteen putkeen kun ajattelee että pyhä alkoi heti viikonlopun jälkeen. Uuteen vuoteen kuuluu kaikenlaisia symbolisia ruokia,  kuten kuvassa näkyvät  granaattiomenat. Tämä puu on kodin lähellä,  ja vain muutama hedelmä oli puussa jäljellä.

Sää on viime  päivinä  ollut yllättävän miellyttävä: vaikka mittari päiväsaikaan on 30 asteen paikkeilla, ja nyt tätä kirjoittaessa illallakin 27 astetta,  niin on tuntunut että kosteus on ollut hieman matalampi, toivottavasti jatkossakin.  Perjantai-aamuna aikaisin,  torin lähellä, oli ihan pilvistäkin,  ja joissain paikoissa jopa satoi, ei tosin minun alueellani.

Perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  on mukavaa kävellä torin lähellä  ennenkuin ihmismassat valtaavat alueen.

Perjantain käsityöläistoria oltiin vasta pystyttämässä.

Myöhemmin eksä soitti ja kysyi haluanko tulla hänen kanssaan ostoksille supermarkettiin  jossa en ole vielä käynyt.   Suuri supermarketti on suunnattu enimmäkseen  venäjänkielisille, ja tuolla oli suurin alkoholivalikoima minkä olin nähnyt missään supermarketissa täällä. Ja koska oli perjantai ja pyhäkin edessä, maistiaisia riitti.  Jos olisin maistanut kaikkea mitä tuolla tarjotiiin  niin olisin hoiperrellut tuolta ulos....

Alkuviikosta teimme eksän kanssa pienen retken  Haderan kaupungin rannalle.  Eksä halusi nähdä kallion päällä olevan kahvilaravintolan , jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Minä olin käynyt siellä ehkä joskus 6 vuotta sitten. 

Kallion päällä oleva kahvilaravintola on aika kulahtanut, mutta sieltä on todella hyvät näkymät Välimerelle, ja alla olevalle rannalle.

Näkymä alhaalta ylös.

Ja sieltä sitten alas Välimerelle.  Kahvin hinnassa oli selvästi näköalalisää. Kasvillisuudesta huomaa että on kuiva aika.

Vasemmalla  näkyi kaunis pieni poukama, ja sen hyvin hoidettu ranta,  jonka takana 5 asuinrakennusta sekä hotelli.  Tämä kompleksi on nimeltään   Sea Village, ja  alue yksityisaluetta, mutta koska rantojen pitää täällä olla  kaikille avoimet,  niin sinne pääsee kävellen kuka vaan. 

   Tämä asuinprojekti oli viimeinen joka rakennettiin näin lähelle rantaa,  ja sen jälkeen tuli voimaan laki joka varmistaa ettei näin lähelle rantaa enään rakenneta taloja. 

Viimeksi kun kävin kahvilassa ei tuota korkeaa Ramada-hotellia vielä ollut tuolla. Aika hienot näkymät tuolta merelle.  Myös Sea Villagen talot on rakennettu niin että kaikista parvekkeissa on merinäkymä.

Ranta oli niin siisti eikä siellä näkynyt kuin muutama ihminen  , ehkä turisteja hotellista.  Ei hullumpaa asua noin lähellä rantaa,   mutta kun ajattelee että  projektissa on kylpylä,  uima-altaat, tenniskentät ym.  niin kuukausittaiset maksut ovat varmaankin aika korkeita.  Eksähän innostui ja soitti välittäjälle nähdäkseen tuolla  vapaana olevan asunnon, mutta taisi myöhemmin luopua ajatuksesta.

Rannalla oli vielä kalaravintolakin.  La Dolce Vita tosiaankin niille jotka tuolla asuvat.

Kamala viikko mutta oli siinä ilonaiheitakin

Kulunut viikko oli aika kamala, sillä heti viikon alkupuolella  tein noston pankkiautomaatista, ja olin niin muissa ajatuksissa, että en tajunnut ottaa rahoja mukaani....Muistin sen vasta vähän ajan kuluttua, mutta joku muu oli jo vienyt ne, eli varmaan tein tahtomattani jonkun hyvin iloiseksi;D

Samana päivänä putosi  hammaskruunu, ja jouduin tilaamaan ajan hammaslääkärille sitä varten. Samana iltapäivänä  kaatui netti , ja olin ilman nettiä ja wifiä koko iltapäivän ja illan.  Ennen viikonloppua kaatui netti taas, ja olin koko viikonlopun ilman nettiä ja wifiä, eikä se syy ole vieläkään selvä, koska netti on toiminut moitteettomasti vuosia. Mutta  nyt se toimii onneksi taas hyvin:) Ja  kurjien juttujen ja rahanmenon vastapainoksi iloa tuottaa aina kävely rantatiellä.  Kun kävelin tuolla olivat laineet hieman korkeat.

Oli sellainen sää ettei ihmisiä pahemmin näkynyt ranta-alueilla.

Sataman puudekin kohdalla laineet löivät yli aitojen, mutta eivät kuitenkaan niin lujaa kuin pari päivää myöhemmin, jolloin oli kunnon myrsky.

Viikonlopun ensimmäisenä päivänä piipahdimme ystävän kanssa kansainvälisellä ruokatorilla, jossa heti ensimmäiseksi tulivat vastaan täällä toimivan ruotsalaisen Fika-leipomon laskiaispullat.

Fikan korvapuustit olivat hurjan houkuttelevan näköiset, mutta söin vain silmilläni, sillä toistaiseksi vältän sokeria ja vehnää.

Ohimennessä ihailin tämän ihan tavallisen,  aika ruman talon vihreää seinää,  jossa oranssit kukat, ja sen edessä appelsiinipuu ja oranssin väriset hedelmänsä. 

Matkalla kansainväliselle ruokatorille (pari kertaa vuodessa oleva tapahtuma)  ohitimme tämän yhteiskeittiöpuutarhan.  

Mukavaa alkavaa viikkoa:)