Vuoden ensimmäinen retki

Eilen  olin vuoden ensimmäisellä retkellä,  kun ajoimme eksän kanssa Juudean vuoriston alueelle, lähelle Jerusalemia.  Eilen  oli myös   muutamien sade-ja pilvisten päivien jälkeen kaunis aurinkoinen päivä .

Kulunut viikko on ollut vuoden kylmin viikko täällä,  ja  pitkästä aikaa  tuli käyttöä talvitakille.  Kylmintä oli muutamana aamuna ja iltana, kun lämpötila putosi  6 asteeseen,   ja kylmin sisälämpötila oli 10 astetta. Minua tuo  alhainen sisälämpötila ei erityisesti ole häirinnyt; minulla on kyllä  pieni infrapunalämmitin, mutta en edes ottanut sitä esille, vaan lisäsin vaatteita,  eli tällä viikolla olen tarvinnut täällä aika harvinaista kerrospukeutumista:)  Aivan pohjoisessa ja vuoristoisilla alueilla satoi lunta,  ja Jerusalemissakin satoi hieman lunta,  mutta ei tarpeeksi. Jos muistan oikein , viime vuonna ei ollut näin monta kylmää päivää.   Vieläkin on aika viileää aikaisin aamulla ja illalla, mutta esim. eilen illalla mittari näytti 12 astetta ulkona, eli ei enää niin kylmää kuin alkuviikolla.

Aloitimme aamun aivan ihastuttavassa  kahvila-ravintolassa , joka  sijaitsee orkidea-kasvihuoneessa.    Tässä ravintolasalissa oli vain yksi orkidea, mutta paljon muita kasveja,  ja jopa banaanipuu. Kaikki kasvit lisäsivät kyllä tunnelmaa.

Viereisessä huoneessa olikin monta orkideaa sekä muita kasveja, joita myydään tuolla.  Tässä huoneessa oli liian lämmintä, kasvien vuoksi,  joten istuimme edellisen kuvan ravintosalissa.  Kasvihuoneravintola  sijaitsee Maale HaHamisha-kibbutsin alueella,  ja  toimi aikaisemmin orkideakasvihuoneena, kunnes paikassa oli tulipalo.  Kasvihuoneessa ei ollut mitään muutamaan vuoteen, kunnes kibutsissa asuva pariskunta päätti kunnostaa paikan , ja avata siellä kahvila-ravintolan sekä kasvikaupan.  Aivan ihana paikka, ja olispa tuo lähempänä...

Kaunis ardisia-kasvi.

Orkideat ovat kyllä niin kauniita:) En ole koskaan yrittänyt kasvattaa orkideaa, mutta kun asuin  Venezuelassa,  näin orkideoitten kaupustelijoita tienvarsilla,  ja orkidea onkin Venezuelan kansalliskukka.

Kibutsin alueella on tämä Varsovan geton taistelijoiden muistomerkki.

Maaleh HaHamishan kibbutsi sijaitsee Juudean vuoriston korkeimmalla paikalla,  876 metriä meren pinnasta, ja sieltä onkin hyvät näkymät. Taivas oli tosin niin kirkas etten edes nähnyt mitä kuvasin;D  , mutta tämä taitaa olla osa Abu Goshin kylää.

Zoomasin  kuvan Abu Goshin moskeijasta.  Abu Goshissa sijaitsee myös kaunis keskiaikainen luostari, ja  kylän pääkatu on täynnä ravintoloita, jonne tullaan syömään kaukaakin.

Orkideakahvilan jälkeen ajoimme  toiselle muistomerkille, jonka tornista mahtavat näkymät. En ensin ajatellut kiivetä tuonne,  sillä  jotkut rappuset näyttivät hieman hatarilta ja olivat tuettu metallilla, mutta lopuksi kävelin ylös, aika monta rappusta. Ylhäällä tuuli kovaa ja oli kylmää, mutta näkymät olivat huikeat.

Tämä oli yksi näkymistä, ja tuon valkoisen talon katolla on kyllä sielläkin hienot näkymät alas laaksoon.

Seuraava etappi oli Ein Rafan arabikylä,  jonka lähellä vesilähde, jonka  eksä halusi näyttää minulle.  Jätimme auton hieman kauemmaksi, ja kävelimme kohti lähdettä,  ja en voinut olla kuvaamatta tätä hieman palatsimaista taloa.   Yleensä arabikylissä  tällaisissa taloissa asuu koko laaja perhe, ja 4-kerroksiseen taloon takuulla mahtuu isokin perhe.

Vesilähteen viereen on rakennettu pieni  allas, johon virtaa lähteen vesi.    Viereisestä kalliosta tippui  vettä , ja kuului ihanaa veden solinaa. Eksä maistoi vettä ja sanoi että se on tosi raikkaan makuista.

Kävellessämme vesilähteelle ohitimme  tämän kahvilaravintolan,  ja muistin joskus lukeneeni paikasta.  Lähes kaikki muut paikat olivat kiinni. 

Lähteen jälkeen menimme sisälle tuohon kahvilaravintolaan. Paikan nimi, "Shanklish"  , tarkoittaa Libanonissa ja Syyriassa suosittua  juustoa, joka muotoillaan pallon muotoiseksi, ja jota syödään joko pehmeänä versiona , tai  kuivempana versiona.

Koska olimme syöneet aamiaista muutama tunti aikaisemmin , edellisessä paikassa, otimme tuolla vain juotavaa. Eksä tilasi Salep-juoman, jota täälläpäin kutsutaan  sahlabiksi,  mutta on alunperin peräisin turkkilaisesta keittiöstä ,  ja Turkissa se onkin suosittu lämmin talvijuoma. Ottomaanit toivat juoman tälle alueelle. Juoman kanssa tuli kookoshiutaleita, kanelia ja  pistaasipähkinää, joita lisätään juoman sekaan.

Minä tilasin arabialaisen kahvin, joka oli hyvää.

Shanklish-kahvilaravintolassa myydään myös  shanklish-juustoa,  joka näkyy tuossa ylempänä ,  lasipurkissa. Hyllyillä oli myös zaatar-yrttimaustesekoituista, tahinia, labane-jugurttijuustoa  sekä jameed-jugurttijuustoa, joka on kotoisin  beduiinien keittiöstä.  Se valmistetaan  joko lampaan-tai vuohenmaitojugurtista, ja sitä kuivataan koviksi ja hyvin suolaisiksi palloiksi.  Maistoimme  palestiinalaista  oliiviöljyä, joka oli todella hyvää, mutta aika kallista.

Tännekin olisi mukava tulla uudestaan.  Päivän retki oli todella mukava ja tuli taas nähtyä ja koettua kaikenlaista.  Kaunista viikonloppua toivotellen💓

Ratapuisto

Toukokuu oli tosi lämmin täällä,  mutta kesäkuun ensimmäiset päivät ovat olleet aika miellyttäviä, etenkin aikaisin  aamulla ja  illalla, mikä innostaa tekemään pitempiä kävelykierroksia.

Eilen aamulla  odotin bussia tätä kahvilaa vastapäätä  Tel Avivin Dizengoff-kadulla, joka on yksi kaupungin tärkeimpiä katuja. Odottaessani bussia  napsin kuvan kahvilan terassialueesta.  

Jäin pois bussipysäkiltä  ja kävelin tällä kadulla,  jossa monta aika rähjäisen näköistä rakennusta, ja  kymmeniä vaatekauppoja, joista useimmat ovat tukkuliikkeitä.  Tästä talosta huomaa että siihen on eri aikakausina tehty muutoksia ja lisäyksiä ,  ja maalikerros tekisi talolle hyvää.

Tarkoitus oli käydä katsomassa miltä näyttää  Tel Avivin uudehko  ratapuisto, johon pääsee tämän kadun sivukatua pitkin. Olin jo pitkään  halunnut käydä katsomassa miltä puisto  näyttää.

Löysin sivukadun mistä pääsi puistoon.

Lineaarinen ratapuisto on rakennettu alueelle mistä aikoinaan kulki juna Jaffasta  Jerusalemiin, ottomaanien hallitessa tätä aluetta.  Junarata alkoi toimia vuonna  1892.  Tämä puisto muuten syntyi sillä välin kun lähes kaikilla täällä oli ulkonaliikkkumiskielto ym.   Toisella puolella näkyy kaupungin vanhimman  kaupunginosan Neve Zedekin taloja,  ja toisella  puolella taas uusia tornitaloja. Puiston puut ovat vasta äsken istutettuja, mutta oli kiva huomata että sinne oli istutettu myös  sitrus-ja oliivipuita. Jerusalemissa on jo kauan ollut ratapuisto.

Puiston valmiiden osien varrella  on 2 siltaa, jotka yhdistävät tuon ylemmän kadun ja  Neve Zedekin kaupunginosan.

Toisen puolen vanhin torniasuintalo.

Tässä oli kioskikahvila ,mutta ei yhtäkään asiakasta.

Tästä hieman eteenpäin puisto loppui,  sillä osa puistosta on vielä työn alla.  Kun tämä puoli on valmis,tuosta pääsee vanhalle juna-asemalle  (josta olen ikuisuus sitten kirjoittanut täällä)ja ranta-alueelle. Ratapuiston toinenkin pääty on vielä työn alla,  joten pois pääsee vain sivukatujen kautta.

Toinenkin kahvilantapainen löytyi  matkan varrelta, eikä tuossakaan näyttänyt olevan asiakkaita.

Tornitalot hallitsevat näkymää, mutta pidän enemmän noista pienistä vanhoista taloista,  sekä toisen puolen taloista.

Uusi talo, jossa näkyy olevan kaksikerroksisia asuntoja.

Kun tulin lähelle kohtaa missä päättyy toistaiseksi  puiston toinen pääty,  huomasin siellä äskettäin avatun, julkkiskokin kahvilakioskin.  Ja jos kahdessa muussa paikassa ei ollut asiakkaita niin tässä oli...

Tornitalo ja vanha pieni restauroitu talo  ihan puiston reunalla. En tiedä missä käytössä tuo vanha talo on  mutta kun tornitalo rakennettiin niin rakennuttaja joutui kunnostamaan vanhan talon.

Pääsin pois puistosta tämän uudemman tornitalon vierestä.

Selvästi kesä

Lämmöstä väsähtänyt koira.... Bambi tykkää olla tuossa kohtaa sohvalla, minkä takia tuo kohta onkin painunut alas.  Ja ei ihme että Bambi väsähti:  täällä on ollut viimeiset päivät todella kuumaa,   ja laitoin jo pois  ohuen peittoni,  eli lakana nyt peittona kun yölläkin on jo lämmintä.   Oli ihan pakko katsella postauksia taaksepäin,  ja menin vuoteen   2011,  jolloin kirjoitin vasta  toukokuun lopussa  siitä että oli kuumia päiviä. Selvää ilmaston kuumenemista siis.

Viime viikolla kävimme iltapäivällä lyhyellä retkellä Shohamin kaupungin vieressä olevassa metsäpuistossa. Puistossa on  Bysantin aikakaudelta olevia mosaiikkeja , mutta ihmettelin miksi niiden ympärillä ei ollut aitoja tai esteitä. Ylimmässä kuvassa näkyy  pintareliefi,  joka esittää  Tykheä, joka on Kreikan mytologiassa   onnen ja sattuman jumalatar.  Kohokuva eli reliefi  on vuodelta  582 tai 583,  ja oli hyvin säilynyt kun kaivauksia tehtiin tällä alueella.  Tuo puistossa oleva Tykhe on tarkka kopio tuossa paikassa löydetystä  kohokuvasta,  joka on Jerusalemin Israel-museossa. Arkeologisten  kaivausten jälkeen alueesta tehtiin puisto, ja  tuolla oli  paljon vanhempia puita , ja suuri määrä aivan nuoria , istutettuja puita.  

Puiston korkeimmalta paikalta näkyy Shohamin nuorta kaupunkia (perustettu 90-luvulla).   Metsäpuiston luonto on kuulemma todella upeaa talvella ja alkukeväällä, mutta nyt kaikki oli jo kuivunut pois.

Metsäpuistossa oli myös Johanneksen leipäpuita eli carob-puita. Carob-palot olivat vielä aivan vihreitä, poimimisvalmiita ne ovat joskus kesän lopussa ja syksyn alkupuolella.

Maanantaina vietimme vappua Kirjakaktuksessa, eli suomalaisessa kirjastossa täällä.   Oli munkkeja, simaa, korvapuusteja ja muita herkkuja.  Kirjastohan ei voinut toimia rajoitusten aikana,  ja  viimeksi olin tuolla ennen koronaa. 

Kirjasto on seuraavan kerran vasta syksyllä,  sillä kirjastohoitajamme Anu (kuvassa miehensä kanssa) lentää pian Suomeen  moneksi kuukaudeksi.  Kirjastohan on nykyään heidän kodissaan,  ja vietimme myös kirjaston 4-vuotispäivää tässä osoitteessa.

Tällä viikolla istuin bussissa ensimmäistä kertaa sitten yli vuoteen   kuljettajan takana olevalla penkillä , mistä on hyvät näkymät.  Rajoitusten aikanahan ei noissa  penkeissä saanut istua,  ja myös nyt se riippuu kuljettajasta. Vaikka rajoitukset  poistettiin,  luvut ovat laskeneet koko ajan , ja nyt on päivittäin reilusti alle sata tartuntaa koko maassa.  Koko maa on vihreä,  lukuunottamatta   Pardes Hannan pikkukaupunkia, missä suuri määrä  alternatiivistä elämäntyyliä harjoittavia ihmisiä,  jotka ikävä kyllä ovat rokotevastaisia.

Tässä bussi on saapunut asuinkaupunkini Holonin  keskustan alueelle.

Viimeisen kuvan  bussin ikkunan kautta otin aika lähellä kotia, kun näin nämä kukkivat  jakarandapuut. 

Kaunista keskiviikkoiltaa teille:)