Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. marraskuuta 2018

Mitä pidin kauppakeskus Redistä?

Kun tulin tällä kertaa Helsinkiin niin yksi asia mihin halusin  ehdottomasti tutustua oli vastikään avattu Kauppakeskus Redi Helsingin Kalasatamassa. Hieman yli 3 vuotta sitten poikani pikku perheineen asui vielä Kalasatamassa,  ja silloin Redi oli vasta  kuoppa, mutta nyt kun se oli valmis niin halusin nähdä miltä siellä näyttää.

Yksi kauppakeskuksen parhaista puolista on ehdottomasti se että metroasemalta pääsee sinne suoraan: kun Rediin  tullaan keskustasta päin ,  aseman  rullaportaat laskeutuvat torimaiselle alueelle, joka heti ihastutti. 
Alakerroksen mehukioski.
Voi miten nätisti oli sipulit aseteltu  K-Supermarketissa .
5. kerroksen kattoalue oli myös pakko nähdä.  Voin kuvitella että kesällä tämä on todella mukava paikka, Nyt se oli vielä hieman kolkko.
Kattokerroksen eri puolilla oli hyvät näköalat. Kun poikani asui Kalasatamassa,  oli alue vielä aika pieni, mutta muutamassa vuodessa se on todella kasvanut kunnolla.
Merinäköalakin löytyy katolta.
Kattoalueella voi vaikka lenkkeillä.
Näköala Sörnäisiin päin.
Mukavaa oli nähdä  että Kalasataman Vapaakaupunki oli saanut kauppakeskuksesta  tilat olohuoneelleen  (600 neliön tilat).  Sinne voi mennä ihan vapaasti ,  ja myös järjestää toimintaa, kunhan se on kaikille avointa   ja maksutonta.  Seinällä oli taidenäyttely,  ja istuin sohvalla tappamassa aikaa,  sillä olin sopinut tapaamisen ystävän   kanssa hieman myöhemmin.  Ihmiset ovat moittineet Rediä siitä että kauppakeskus on  sokkeloinen,  mutta minäpä pidin siitä sokkeloisuudesta,  ja Redistä  tulikin lempikauppakeskukseni Helsingissä.  Sen sijaan se ei kyllä  tuo mieleen Italiaa vaikka kauppakeskuksen suunnitellut arkkitehti on sellaista ajatellut.
Tapasin Redissä meksikolaisen ystäväni Evan. Olipa mukavaa rupatella espanjaksi pitkästä aikaa:)  Eva myy kuvassa näkyviä laukkuja ja huiveja,  ja jos joku on näistä kiinnostunut niin minulta saa Evan yhteystiedot.
Kun lähdin Suomeen ,  kotitaloni takapihalla asuva kissanpentu oli  hieman sairaan oloinen,  ja toivoin että se selviytyisi.  Kun palasin kotiin , huomasin että Nipsun toisesta korvasta  puuttuu pieni pala,  eli poissaoloni aikana kissa (4 kk) oli sterilisoitu, mikä on hyvä asia,   ja Nipsu on myös täysin terve:) 
Torstaina kävelin Israelin kansallisteatterin aukion ohi, ja huomasin siellä installaation,  jonka ympärillä parveili suuri joukko ihmisiä.   Siinä oli kulttuuriministeriä esittävä patsas, sekä patsaan  edessä  oleva suuri peili.    Yleisön joukosta kuului ministerin eroa vaativia ääniä,   sillä hän on esittänyt lain joka rajoittaa taiteellista vapautta..,,,,;(

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Torikissa Rambo ja messulippuarvonta

Tässä on Rambo, yksi Tel Avivin Carmel-torin kissoista.   Torilla on monta kissaa,  mutta Rambo on tullut tutummaksi kuin muut kissat.  Torin kissoilla on  kissanpäivät,  sillä monet torimyyjät ovat "adoptoineet  " kissoja,  ja myös syöttävät niitä.
Rambo on tullut tutuksi sillä se viettää joka aamu muutamia tunteja  torin kahvikauppa&kahvilassa.  Ehkä koska Rambo on tottunut saamaan siellä maitoannoksen..
Rambo on todella ystävällinen kissa, ja pitää rapsutuksista. Oikeastaan Rambolla ei ole lupa maata jakkaralla, mutta kun siinä oli helpompi kuvata kisua.  Rambo olisi mielellään jäänyt tuohon makaamaan pidemmäksi aikaa.
Täällä on viime päivinä ollut hieman pilvistä säätä,  ja sadettakin on luvattu, mutta yhtäkään tippaa en ole vielä nähnyt.  Mutta tänään tuntui ensimmäistä kertaa hieman syksyiseltä.

Asiasta toiseen,  minulla on 2 lippua  arvottavana lokakuun viimeisen viikonlopun    Viini ja Ruoka-messuille. Messulipulla pääsee myös kirjamessuille.    Liput ovat sähköisessä muodossa, joten laittakaa   sähköpostinne kommenttiin ,  jos haluatte olla mukana arvonnassa.  Arvon liput ensi viikon alussa.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Luonto kukkii ja oli blogisynttäritkin

Aloe arborescens ,jota englanniksi kutsutaan myös kynttelikköaloeksi,kukkii vielä
Muistin että blogini täyttää vuosia tässä kuussa, ja tosiaankin: helmikuun 5.  päivä vuonna 2009 kirjoitin täällä ensimmäisen postaukseni, sen jälkeen kun halusin erotella ruokablogista muut kuin ruokaan liittyvät postaukset. Tämä blogi siis täytti  viime toissa viikolla 9 vuotta:)
Luonto kukkii nyt kunnolla ,  ja tästä pitää nauttia nyt kunnolla niin kauan kuin sitä kestää. Tämä talvi on ollut aika  olematon talvi,  ehkä lämpimin ikinä, ja vaatefirmoille tämä talvi on ollut katastrofi kun ihmiset eivät ole ostaneet talvivaatteita.  Onkohan tännepäin enään tulossa viileämpiä talvia kuten ennen.,,,aika epätodennäköistä.
Tässä lähistölläni unikkoja näkee siellä sun täällä vihreän seassa, ja  tuo punainen väri on niin kaunis.
Kodin lähellä olevan kaktuspuiston ulkopuolella kasvavaan opuntiakaktukseen on tullut hedelmiä. Viime vuodesta viisastuneena en nyt koskenut hedelmiin (näyttää siltä kuin ei olisi piikkejä mutta ne piikit ovat siellä!) vaan vain kuvasin.  Sitäpaitsi tämän lajikkeen kaktushedelmät eivät ole erityisen hyvänmakuisia, mutta halkaistun kaktushedelmän väri on vielä kauniimpi kuin kuoren väri.
Kodin lähellä on omakotialue, ja erään omakotitalon aidan vieressä kasvaa täynnä  hedelmiä olevia kumkvattipuita.  Hedelmiä putoilee jo maahan, ja näyttää siltä kuin omistajat eivät näitä syö, ja minä taas ottaisin nuo hedelmät mielelläni. Mutta en tunne asukkaita, enkä ole siellä ohi mennessäni edes nähnyt ketään. Muutama oksa sen sijaan kasvoi kadun puolella, ja niistä poimin muutaman kumkvatin.
Viime lauantaina menimme aamukävelylle koirien kanssa saman kadun naapurin kanssa, ja löysimme kumkvattipuun joka kasvoi kokonaan tien puolella,  ja siitä poimin kaikki jäljellä olevat hedelmät.  Olivat ihania, ja siemenettömiä.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Harry Potterin hauta ja muita havaintoja

Tiesittekö että Harry Potter on haudattu Brittiläisen Kansainyhteisön sotahautausmaalle Ramlan kaupungissa?  On varmaankin täysi sattuma että J.K. Rowling valitsi tuon nimen kirjojensa niin suositulle hahmolle.  Oikea Harry Potter kuoli vain 19 vuoden ikäisenä  Hebronissa, vuonna 1939. Potter jätti kotinsa Kidderminsterissä  vuonna 1938, liittyäkseen brittiarmeijaan. Hän oli silloin vain 17-vuotias, ja valehteli ikänsä  jotta pääsisi armeijaan. Miten surullista että innokkaan sotilaan elämä päättyi niin aikaisin.
Brittiläisen kansainyhteisön sotahautausmaa Ramlassa  on suurin Israelissa olevista kansainyhteisön hautausmaista. Muut 2 sijaitsevat  Jerusalemissa ja BeerShevassa. Jerusalemissa sijaitsevasta kansainyhteisön sotahautausmaasta kerroin äskettäin Jerusalem-postauksessani.

Harry Potterin haudasta on Harry Potter-kirjojen ja elokuvien myötä tullut jonkinlainen turistikohde, ja kuulemma Rowlingsin fanit tulevat haudalle viettämään sen fiktiivisen Harry Potterin syntymäpäivää, mistä  oikean Harry Potterin sukulaiset eivät ole mielissään.   Daily Mail-lehden nettisivuilla on joitakin vuosia sitten ollut juttu tänne haudatusta Harry Potterista.  Brittiläisen kansainyhteisön ylläpitämät sotahautausmaat täällä ovat todella hyvin hoidettuja. Ramlassa kävimme eksäni kanssa torilla, ja halusin samalla nähdä tuon sotahautausmaan. 
Hautausmaan vasemmalla puolella näkyy moskeija.
Viime viikolla torin lähellä ihastutti tämä kissa ikkunassa. Kissa varmaan näki linnun tuolla ylhäällä; niin tarkasti se tuijotti ylöspäin.
Sitä edellisellä viikolla piti hoitaa jotain asioita kaupungintalolla, ja sen jälkeen menin kadun toiselle puolelle, missä sijaitsee sarjakuvamuseo.
Museon pihalla on sarjakuvahahmoja, en tosin tunnistanut niistä yhtäkään. Tuolla ollessani oli vielä hieman viileää, nyt on ollut aivan liian lämmintä.  
Hmmm, varmaan aika raskaat shakkinappulat;D Nämä olivat erään kaupan edessä Carmel-torin sivukadulla.  

Mukavaa viikkoa kaikille:)

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Taidetta , kissoja ja muutakin

Jos viime viikolla oli monta pilvistä ja viileätäkin päivää , niin tällä viikolla on ollut vähemmän pilvistä ja lämpimämpää kuin edellisellä viikolla,  ja viikonloppuna ja ensi viikon alussa lämpötilojen pitäisi jopa kiivetä helteen puolelle.  Mutta Billien kukkakaupan lukuisat joulutähdet toivat talven ja lähestyvän joulun mieleen.
Joulutähtiä oli myös kantakahvilani  ulkopuolella kukkaruukuissa, mutta ne eivät olleet niin nättejä kuin Billien kaupan joulutähdet.
Eilen kotiin tullessani näin bussipysäkin vieressä kauniin kissanpennun, joka tuijotti uteliaana.  Oli kuitenkin säikky, ja piti sopivaa välimatkaa.  Kissanpennulla oli kaunis turkki.
Hieman harmittelin ettei ollut kissojen kuivaruokaa mukana. Usein kassistani löytyy pieni pussi kissanruokaa, mutta nyt ei  ollut sitä mukana.
Tänä aamuna ei pikku kissasta näkynyt jälkeäkään. 
Viime viikon loppupuolella tapasin kolumbialaisen ystäväni Glorian, ja kävimme Tel Avivin keskustan kauppakeskuksessa. Yllätyimme  nähdessämme siellä pukin, sillä täällähän ei virallisesti vietetä joulua, joten oli kiva törmätä tällaiseen.
Pukki soitti musiikkiakin välillä.
Kävellessäni ystäväni Annelin kanssa Tel Avivin keskustassa, huomasimme että suuren tornitalon aulassa  oli taidenäyttely , sinne siis.
Aulassa oli Jerusalemista kotoisin olevan , mutta Shanghaissa asuvan Basmat Levinin näyttely.   Työt ovat suurikokoisia , värikkäitä ja vaikuttavia , ja niissä näkyy miten Kiina oli vaikuttanut Levinin töihin.
Levinin töitä on ollut paljon esillä Kiinassa. Hänellä oli suuri taideprojekti Suzhoun kaupungissa.
Levinin töissä on voimakkaat värit. Tämä taulu (226 x 174 cm)  edustaa Levinin Pekingin Ooppera-sarjaa.
Osa Levinin taidetta  oli aulagalleriassa myös verhojen ja mattojen muodossa. Hieno näyttely; ehkä menen katsomaan tätä toisenkin kerran.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ehkä jo viilenee

Viime viikon loppupuolella Tel Avivin satama-alueella
Meilläkin siirrettiin kelloja tunti taaksepäin  viime yönä, eli edelleenkin olemme täällä samassa ajassa kuin Suomessa.  Nyt kun  pimeä tulee aikaisemmin,  niin alkaa jo hieman tuntua talvisemmalta, vaikka päivälämpötilat yhä ovat pysytelleet hellerajan yläpuolella,  ja vaikka edelleenkin nukun vain pelkällä lakanalla ,  joka toistaiseksi toimii peittona.  Eiliseksi oli luvattu sadetta,  ja aamulla oli kovin pilvistä, mutta tippaakaan ei tullut omalla alueellani vaikka muissa paikoissa satoi hieman. No ehkä marraskuussa tulee sadetta...
Aamulla kävelin taas tämän vaatekaupan , jossa asuu kissa, ohitse. Kissa ei tainnut oikein pitää  kuvaamisesta ; sillä oli hieman tuima ilme kun otin puhelimeni esille.  Kissa asuu kaupassa; kauppa on iso ja avara, ja sillä on siellä oma ruokakuppi ja kai kissanvessakin.  Omistajalla , joka näkyy takana, on kassapöydällä  keräyslipas eläimille, ja pöydältä voi ottaa vegaaniliiton reseptilehtisen. Mukava kauppias siinä mielessä:)
Kissoja oli myös eläinkaupan ulkopuolella, kun menin torstaina  kaupan lähellä olevan klinikan kirurgille.    Kissoille oli laitettu ulos ruokaa ja juomaa, mutta minä tulin kirurgin vastaanotolta pettyneenä:  kun kaaduin lähes tasan puoli vuotta  sitten rappusissa, sain vasempaan sääreen  hematooman, joka tuntui ihon alaiselta , särkevältä patilta.  Ortopedi lähetti ultraäänikuvaukseen, ja ehdotti että menen näyttämään pattia kirurgille . Kirurgi lähetti uudestaan ultraäänikuvaukseen (siinä välissä kului muutama kuukausi) ja pyysi tilaamaan uuden ajan. Koska seuraavan ultran tulos oli parempi, peruutin kirurgin ajan, mutta patti koveni ja oli kosketusarka.  Nyt sitten kirurgi sanoi että minun pitäisi mennä ortopedille! Mutta ortopedi lähetti kirurgille, eli tunsin olevaní jonkinlainen ping pong -pallo.  No , sain sentään uuden lähetteen ultraäänikuvaukseen...
Talon kuva on otettu bussista sen seistessä liikennevaloissa.
Tätä kuvatessa bussi taisi jo liikkua..
Kotikadun naapurin Evelynin kotitalon edusta uusittiin, ja pidän paljon näistä puupaneeleista.  Rappusetkin uusittiin. Tuollaiset puupaneelit  olisivat kivat minunkin kotitaloni edustassa, mutta meillä ei ole rappusia ulko-oven edessä.  Evelynin Kai mopsi oli auto-onnettomuudessa  viime viikolla: ihan omistajan oma vika koska antoi koiran kulkea ilman hihnaa, vaikka  olin usein varoittanut että voi sattua jotain. Auto tönäisi Kai ressua niin että sen toinen etujalka jouduttiin leikkaamaan, ja kylkikin oli hieman kosketusarka.  Kun menin katsomaan Kaita seuraavana päivänä,  se nilkutti vaivalloisena ja se katse: melkein tuli itku pelkästä Kain katseesta. Eilen Kai kuitenkin voi jo paljon paremmin , ja tikit poistettiin tänään. Evelyn oppi tuosta jotain ,  ja osti Kaille uuden,  pitkän talutushihnan.

Mukavaa kuun loppua kaikille:)