Paluu normaaliin

Tämä viikko on vihdoinkin normaali viikko, pitkän pyhäjakson jälkeen, jolloin joku pyhä oli monta kertaa heti sapatin jälkeen. Torstain ja perjantain välisenä yönä tuli vihdoinkin sadetta, puolen vuoden sadettomuuden jälkeen☔. Sadetta ei tullut paljon, mutta ilma todellakin puhdistui sen jälkeen Kuvan vihreä on asuintaloni puutarhasta, sillä näin lehtien pinnoilla hieman sadepisaroita. Kesä on nyt sitten ohi, vaikka päiväsaikaan edelleenkin helteistä, ja sitä vielä pitkään, sääaplikaationi mukaan. 

Tämä surullinen näky on entinen paras kattilani, jonka jouduin heittämään pois, sillä kotona oli melkein tulipalo. Tulin kaupasta kotiin, ja olin sopinut meneväni Evelynin  luokse. Aikaa välissä oli 15 minuuttia, ja ajattelin että ehdin keittää kananmunat ennen lähtöäni. Laitoin kananmunat kiehumaan maksimilämmölle, surffasin netissä, kunnes huomasin että pitää lähteä Evelynin luokse. Lähdin kiireessä ulos ja unohdin täysin hellalla kiehuvat kananmunat 

Kun tulin kotiin 3 tuntia myöhemmmin, vastassa oli sankka savu kotona, palanut kattila sekä räjähtäneitten kananmunien palasia siellä sun täällä. Mielessä kävi että jos olisin ollut kauemmin, vastassa olisi voinut olla tulipalo. Tämä tapahtui torstaina, ja siitä lähtien olen siivonnut minkä ehdin sekä käyttänyt muutaman pullon ilmanraikastinta, mutta vielä eilen palaneitten kananmunien haju tuntui kotona joka puolella, vaikka kaikki ikkunat auki. Eilen pesin huoneiden katot etikan  ja veden sekoituksella, mutta se haju ei vieläkään ole kokonaan hävinnyt. 

Perjantaina iltapäivällä olin kutsuttu mukavan pariskunnan luokse, joilla kerran kuussa perjantaina sapatti-ilta, jonne jokainen tuo jotain syötävää. Pariskunta on miespari, joista toinen täältä Israelista,ja toinen Ukrainassa syntynyt mutta Yhdysvalloissa kasvanut. Heillä on suloinen pieni 2-vuotias tyttönen, jonka kuvasin edellisessä postauksessa Nancyn kattoterassilla. Pikku A tuli maailmaan Yhdysvalloissa sijaissynnyttäjän avulla, ja keväällä heille tulee pieni poikavauva, samoin Yhdysvalloissa sijaissynnyttäjän avulla, niin että molemmilla on biologinen lapsi. Perjantaina illansuussa ei ole julkista liikennettä, ja eksä heitti minut lähelle, mutta liian aikaisin, joten tapoin aikaa tässä puistikossa punertavan kissan seurassa🐈

Kun tulin sisälle salaattieni kanssa(olimme sopineet että tuon 2 salaattia) huomasin että koko olohuone oli koristeltu Halloween - teemalla. 🎃🎃

Kurpitsavalaisin oli kiva💚🎃

Kaikki oli koristeltu samalla teemalla. Ensi kerralla teemana on Kiitospäivä, koska pariskunnan toinen osapuoli kasvanut Yhdysvalloissa. 

S:n ja M:n asunto sijaitsee uudella alueella, korkeahkossa tornitalossa. Asuntoon kuuluu todella pitkä ja mukavasti leveäkin  parveketerassi, kuulemma 40 m2 kokoinen, ja siellä vietimme kaikkien ihmisten kanssa suurimman osan iltaa. Kuvasin viereiset parvekkeet, jotka olivat todella pienet  isäntäväen parvekkeeseen verrattuna. 

Parvekkeelta oli tosi hyvät näkymät lähiympäristöön. Uudehkoja tornitaloja, mutta myös 2 asunnon pieniä taloja. 

Uudempaa arkkitehtuuria. 

Huomenna täällä on maanjäristysharjoitus, ja kuulemme ensimmäistä kertaa miltä kuulostaa maanjäristyshälytys.

Kummallinen viikko ja koronatartunta

Bambin poismenon jälkeen oli outoa kun koiraa ei enää ollut  , eikä tarvinnut viedä koiraa ulos.  Kun tulin kotiin Bambin nukutuksen jälkeen,  sain aivan vimmatun  siivouskohtauksen,  sillä Bambin karvoja oli joka puolella.   Vaikka Bambin turkki oli lyhyt,  siitä lähti kuumalla  hurja määrä karvoja.  Minullahan ei ole toimivaa  ilmastointia tässä asunnossa   ,vaan joka huoneessa tuulettimet, ja  siivouskohtauksen jälkeen oli tosi hikinen olo. Illalla  alkoi olla hieman nuhainen olo , ja aivastelin välillä,  ja oli myös väsynyt olo, mutta ajattelin että  kaiken tapahtuneen jälkeen se oli ehkä normaalia.

Aamulla ja illalla olen jatkanut näiden viiden kissan syöttämistä puistossa.  Kissat olivat ensin hieman ymmällään kun Bambia ei näkynyt, sillä ne pitivät Bambista,  mikä näkyi puskemisena. 

Urpo, vanhin kissoista. Urpo on aivan ihana kissa, jonka korvat ovat olleet tuollaiset syntymästä saakka. Talvella toisen korvan kohdalla oli paha repeytymä,  ja hoidin sitä antibioottivoiteella.   Urpo ei sitä vastustellut, ja onneksi korvan alue parantui.

Nipsu ja Urpo. Seuraavana päivänä nuha jatkui ja  oli hieman väsähtänyt olo, mutta minulla ei ollut kuumetta, kurkkukipua tai  lihaskipua,  joten en ajatellut että se on koronaa. Ajattelin että sain jonkun nuhataudin  torin kahvikauppa&kahvipisteen  baristalta Itailta,  joka oli töissä tosi nuhaisen oloisena yhtenä aamuna kun kävin siellä kahvilla.  Kirjoitin hänelle että   se ehkä olisi koronaa,  mutta Itai närkästyi pelkästä  ajatuksesta,   ja kirjoitti että hänellä  oli pelkästään  nuhaa puolentoista vuorokauden aikana ,  eikä mitään koronaa. Otin hieman flunssalääkettä,  ja  torstaina oloni oli jo täysin  normaali,  ja nuhakaan ei enää häirinnyt, joten olin varma  että  minulla oli vain pieni nuhaepisodi.

Torstaina  olin kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse,  joka on vuokrannut  asunnon  meren läheltä BatYamin kaupungista. Sekä BatYam (meren tytär)  että Holon,  jossa itse asun, ovat  vähän kuin Vantaa  ja Espoo Helsingille. BatYam on mielestäni ruma ja liian tiheään rakennettu kaupunki, mutta sillä on rantakatu ja rannat, mitä taas ei ole tässä sisämaassa olevassa asuinkaupungissani. Mutta bussilla pääsee helposti sekä Tel Avivin että BatYamin rannoille.

Olin tapani mukaan liian aikaisin liikkeellä,  joten tapoin  aikaa kävelemällä rantakadulla.

Toisin kuin Tel Avivin ranta-alue, BatYamin  ranta-alue on kadun alapuolella.

BatYamin rantakatua.

Huomasin ranta-alueella myös uima-altaan,  jonne pitää ostaa pääsylippu.

Kiva lasten leikkialuekin löytyi  ranta-alueelta.

Istuin hetken aikaa penkillä ranta-alueen puistikossa, ja  katselin lihaksikkaiden miesten kuntoilua...

Nancyllä  on upeat näkymät Välimerelle, sillä hänen vuokra-asuntonsa on kattoasunto, josta mahtavat näkymät.

Näkymät toiseen suuntaan.

Sunnuntaina huomasin  että maku&hajuaistini olivat yhtäkkiä todella heikot.  Söin aasialaiseen tyyliin laittamaani salaattia, joka ei maistunut millekkään.  Ihmettelin , sillä minulla ei ollut muita oireita, enkä tuntenut oloani sairaaksi.

Eilen ostin  antigeenitestit, ja selvisi että olen saanut tartunnan.  Minulla ei ole muita oireita kuin  heikko  maku& hajuaisti, ja  mietin  olivatko ne viime viikon  kaksi nuhapäivääkin koronaa.   Minulla siis ei ollut kuumetta, kurkkukipua eikä lihaskipua,  mutta on korona, joskin terve olo , ja nyt sitten pitää olla eristyksessä;(

Vaihteeksi kissoja

Viime maanantaina vein Bambin viimeistä kertaa kaupungin eläinklinikalle  ,  pakollista vesikauhurokotetta varten.   Bambi ei olisi millään halunnut mennä  klinikan hoitopöydälle,  ja murisi kun yritin nostaa koiraa ylös,  joten eläinlääkäri toi minulle jonkun takin,  ja  nostin sen avulla Bambin syliin, ja eläinlääkäri antoi hänelle piikin.  Tuo kaupungin  eläinklinikka ei ole erityisen kaukana kodista, mutta Bambi ei jaksaisi sitä matkaa kulkea, joten matkustimme sinne bussilla. Rokotteen jälkeen  odotimme bussia takaisin kotiin bussipysäkillä,  ja sen takana  elää joukko kissoja. Olen joskus nähnyt miten  eräs nainen tuo näille kissoille ruokaa , ja kissat olivatkin aika hyväkuntoisen näköisiä,  ja kaikki näkyivät myös olevan sterilisoituja , mikä näkyy siitä että toisen korvan nurkasta on leikattu pieni pala.

Eläinlääkäriklinikan alueella on  puiden varjostama nurkkaus, missä  pehmustettuja nurkkauksia kissoille,  sekä aina ruokaa ja juomaa, jota toimittavat eläinklinikan ihmiset, , mutta nämä kissat  eivät taida  käydä siellä, vaikka lähellä olevatkin.

Kissat katselivat uteliaana,  ja koska minulla laukussa aina pieni pussillinen kuivaruokaa, päätin tarjota näille muutaman annoksen.

Sirottelin hieman kuivaruokaa  suuren kiven päälle,

Ensin minä, sitten teidän vuoro.

Kaunis kissa oli säikky eikä tullut lähelle.

Mutta tämä oli tosi ystävällinen kissa jota sai silitellä.

Vili, kissa joka elää  kodin lähellä olevan bussipysäkin vieressä. Vili on erittäin sosiaalinen kissa, ja  yrittää tehdä tuttavuutta bussia odottavien ihmisten kanssa. Tällä viikolla oli myös surullinen kissoihin liittyvä tapaus, kun eräs kissa kodin lähellä synnytti 4 pentua ,mutta hylkäsi ne , ja alle viikon  ikäisiä pentuja oli mahdotonta pelastaa  , joten kaikki menehtyivät. Toin kissalle  ruokaa,synnytyksen jälkeen, ja näytti että kaikki hyvin, mutta 2  päivän kuluttua  emoa ei enää näkynyt.  Ehkä kissa pelästyi , tai ehkä joku oli häirinnyt sitä, ja emokissaa en ole sen jälkeen  nähnyt.

Meillä on täällä normaalia pidempi viikonloppu,  sillä  nyt on sapatti,  ja illalla alkaa  shavuot-juhla, joka osuu aina samaan aikaan   helluntain kanssa, ja alkuperältään  helluntai liittyykin tuohon shavuot.-juhlaan.

Kaunista viikonloppua ja kesäkuuta:

Iloja ja kipuja

Tätä  askartelukaupan  oviaukossa olevaa suurta kukkasydäntä  en voinut olla huomaamatta kun kävelin eilen aamulla  torin viereisellä kävelykadulla.  Oli aikaista , ja kauppaa oltiin vasta avaamassa.

Tiistai,  ja  käsityöläisten tori . Mutta  kojuja on niin paljon vähemmän nyt kuin mitä oli ennen koronaa.  Turisteja on vain  tipottain,  ja ennen koronaa tämä oli sellainen must-kohde turisteille.   Nythän ei ole enää mitään rajoituksia  ulkomaalaisille, mutta turismi ei ole lähtenyt käyntiin kunnolla  2 vuoden tauon jälkeen.

En tiedä miten kauppa käy tuolla  mutta jo  kojujen vähentyminen kertoo että huonommin kuin ennen. Tiistain lisäksi tämä käsityöläistori on perjantaisin.

Kojuja harvakseen.

Vili, bussipysäkin valkoinen kissa harmaalla hännällä, Luulin Viliä poikakissaksi, mutta 
se onkin nuori tyttökissa.

Otsikon kipu viittaa siihen että minulla oli viime viikon loppupuolella ihan kamalan kivulias olo.  Kulmahampaasta oli aiemmin pudonnut paikka, ja siihen laitettu väliaikainen paikka  putosi sekin, ja siihen tuli tulehdus, joka ei ollut  ensin erityisen kivulias.   Ihana ruotsalainen hammaslääkärini antoi minulle  antibiootti-reseptin,  ja ajan seuraavalle viikolle, juurihoitoa varten. Suureksi surukseni hammaslääkärini ei enää tee juurihoitoja, vaan  varasi ajan toiselle hammaslääkärille, joka tulee klinikalle vain kerran viikossa.  Otin antibiootteja  3 päivän ajan ennen juurihoitoa,  mutta  juurihoidon jälkeen alkoivat sitten kunnon  kivut.  Toinen hammaslääkäri sanoi että puudutuksen jälkeen sattuu, ja kävin ostamassa särkylääkettä, mutta unohdin  pyytää  uuden antibioottireseptin,  sillä minun piti jatkaa antibioottikuuria  juurhoidon jälkeen.  Oikea puoli naamaa  turposi  illalla,  ja oli ihan kamalan kipeä,  mutta onneksi oli särkylääkkeet. Sain onneksi  uuden antibiootti-reseptin  omalääkäriltäni. Kipu ja turvotus alkoi  hävitä vasta 3 päivän jälkeen juurihoidosta, joten oli aika paha tulehtus. Tätä kirjoittaessa   kipu ja turvotus onneksi ohi, ja ensi viikolla uusi aika hammaslääkärille. En muuten ole koskaan ennen kärsinyt tuolla tavoin juurihoidon jälkeen.

Muutama päivä ennen juurihoitoa  ,ennen kamalia  kipuja,  tapasin veljeni, joka oli täällä käymässä.  Sovimme että tapaamme kauppakeskuksessa,   mutta veli oli reilusti myöhässä, mikä hieman ärsytti, koska itse tulen aina ajoissa, jopa liian aikaisin. Onneksi huomasin tuon mukavan penkin ja   automaattisesti soittavan flyygelin,  joka soitti juuri silloin  Chopinin musiikkia ,   joten tuossa oli  mukava rentoutua musiikkia kuunnellessa ja veljeä odotellessa. Tämä oli ensimmäinen kerta yli 2.5 vuoteen kun näin veljeni; viimeksi tapasimme syksyllä 2019 Helsingissä.  Veljeni asuu nykyään  Valenciassa , Espanjassa,  jossa olisi mukava käydä.  Sitä ennen hän asui vaimoineen Berliinissä,  jossa en ehtinyt harmikseni käydä, vaikka olisi ollut majapaikka veljen luona.

Teimme pitkän kävelylenkin Tel Avivin keskustan alueella, vaikka oli tosi kuuma päivä,  ja tämä kissa oli nokosilla vielä kiinni olevan ravintolan terassipöydällä. Täällä on viimeisten viikkojen aikana ollut monta kuumaa aavikkotuulipäivää,  ja tuntuu että niitä on ollut enemmän kuin ennen. Yölläkin on jo parikymmentä astetta.

Kukkataidetta tämän ravintolan ulkoseinässä.

Täällä alkoi eilen illalla  kaatuneitten päivä,  joka loppuu auringon laskiessa, ja vaihtuu itsenäisyyspäiväksi. Tämä surusta  iloon meneminen samana päivänä aina ihmetyttää, mutta elämä jatkuu.  Ennen itsenäisyyspäivää liput heiluvat pääkaduilla,  ja  monet kaupungit järjestävät  illalla ilmaisia konsertteja.  Myös oma asuinkaupunkini päälava  on kävelymatkan päässä,  jossa konsertit alkavat klo 21 illalla ja jatkuvat aamuyöhön,   mutta  olen vieläkin vähän väsähtänyt pitkän antibioottikuurin jälkeen, eikä huvita mennä  sinne väkijoukkoon.

Eksä tuli takaisin New Yorkista  10 päivän työmatkan jälkeen,  ja toi minulle Amerikan  Lidlistä   muutaman tuotteen (voiteita..)  ja viimeiset mainoslehdet, joita oli mielenkiintoista tutkia.  Tässä oli tarjouksena  ankanmunia; sellaisia ei ole koskaan tullut vastaan missään,  Amerikan Lidlissä jotkut tuotteet ovat samoja mitä Euroopan Lidleissä, mutta  monet tuotteet sikäläisiä.

Lämmintä riitää

Hyvää huhtikuun alkua teille:) Täällä  huhtikuu, tai maaliskuun loppu, alkoi sään muutoksella,  kun  sateinen ja viileä kausi loppui, ja sateeton ja lämmin kausi alkoi. Tänäänkin on päiväsaikaan 28 astetta,  ja ensi viikolla 30 asteen päiviä,  kiitos  aavikkotuulien.  Lämmin kausi alkoi niin äkkiä, että  kesti hetken ennenkuin tajusi että  sateita ei enää tule ennenkuin  joskus lokakuun loppuvaiheilla,  ja että  lämpimät vaatteet voi nyt laittaa pois.

Viikko sitten illalla ja  aamulla oli vielä viileää,  ja  viime lauantai-iltana näin  talomme WhatsApp-ryhmässä kommentin jossa kerrosnaapurini kertoi löytäneensä talon sisääntuloaulasta  pikkuruisen kissanpennun. Hän oli laittanut aulan vieressä olevaan tilaan  pienen laatikon, jossa pehmeä pyyhe alla ja päällä, ja tonnikalaa sen viereen. Hän myös pyysi ettei pentua laitettaisi sieltä ulos. Menin katsomaan pentua, ja huomasin että se oli aivan pieni, sellainen joka tarvitsee lämpöä, joten otin pennun asuntooni.   Mitään emoa en ole täällä talon lähellä nähnyt,  joten on mysteeri miten pentu päätyi taloomme.  Tarkistin pennun, ja arvioin sen iäksi 3-3.5 viikkoa, sillä  pennulla oli jo hampaat, korvat kehittyneet ja silmien väri oli jo suurimmaksi osaksi  muuttunut sinisestä tummemmaksi. Oli myös helppo nähdä että kyseessä  oli poikapentu. Ilmoitin  naapurille että kissa on minun luonani, ja laitoin pehmeän pyyhkeen punaiseen pahvilaatikkoon,  ja toisen pyyhkeen päälle.  Muistin että minulla on kaapissa kissojen äidinmaitokorviketta,  mutta  viimeinen päiväys oli mennyt ohi jo aikoja sitten , ja maitojauhe muuttunt ruskeaksi, joten se  piti heittää  pois. Annoin kissalle sen sijaan  pipetillä vettä,  sillä tuon ikäinen ,  emosta erotettu pentu  tarvitsee nesteitä.

Laitoin laatikon kissanpentuineen  sänkyyni , mutta hieman kauemmas kun menin nukkumaan, mutta pentu kömpi ulos laatikosta ja peiton alle viereeni.  Laitoin pennun takaisin  laatikkoon 2 kertaa, mutta molemmilla kerroilla se tuli uudestaan viereen peiton alle, joten annoin sen olla,  ressukka etsi lämpöä. Jos ei Bambia, olisin varmaan mennyt ostamaan lisää äidinmaitokorviketta,   ja pitänyt pentua vielä muutaman päivän,  mutta koiran vuoksi en voi   ja vein pennun  Eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin. Täytin lomakkeen ja annoin pennun naiselle, joka laittoi pennun  fleecetakkinsa sisälle.  Toivottavasti pentu selviää ja kasvaa.  Se oli ihan syötävän suloinen,   mutta  tuon ikäinen tarvitsee myös ruokintaa ja huolenpitoa usein vuorokauden aikana.

Tällä viikolla kävin myös Tel Avivin matkamessuilla,  jotka pidettiin ensimmäistä kertaa sitten  koronan alkamisen.   Näitäkin messuja siirrettiin 3 kertaa, koska  ulkomaalaisia ei päästetty tänne, mutta nyt tuollaiset rajoitukset on poistettu,  ja messut tapahtuivat viimeinkin.  Ennen  näille messuille on päässyt myös kaikki sinne haluavat, mutta itse sain kutsun ja kehotuksen rekisteröityä jo kuukausia sitten,   ja  tuonne tullessa  sain nimellisen vierailijakortin nauhoineen.  Messuja kierrellessä näin että lähes jo kaikilla oli vierailijakortti,  joten tuolla ei tainnut olla tavallista yleisöä tällä kerralla.

Kävin messuilla tiistaina,  joka oli kevään ensimmäinen kunnon  hellepäivä, ja messuille tullessa oli kamala jano. Tel Avivin osastolla huomasin monta ihmistä jotka jonottivat kuvssa näkyvän Benny Brigan juomia.  Benny Brigalla on  Tel Avivin maustetorilla pieni kahvi&juomakioski, jossa hän valmistaa  fermentoituja hedelmiä , yrttejä ja siirappeja jotka päätyvät hänen poreiliviin juomiinsa. Jano oli kova joten minäkin jonotin juomaa.

Eräs ulkomaalainen ruokatoimittaja ihastui Brigan juomiin niin että kirjoitti siitä   jutun New York Times-lehteen,  ja niinpä  Briga sai kustannussopimuksen arvostetulta kustantajalta.  Minäkin ostin tuon englanninkielisen kirjan,  ja olen kokeillut siitä yhtä ohjetta tähän asti.  Tuo kuvan juomani oli  todella virkistävä ja hyvän makuinen.

Matkamessut ovat ihanan värikkäitä tapahtumia,  ja taas huomasin kuvanneeni lähes pelkästään ihmisiä siellä. Filippiinien osastolla oli tanssia ja laulua, joten jäin sinne hetkeksi. 

Brasilian osastolla.

Georgian osastolla sain häneltä pienen maustepussin.

Tel Avivin matkamessuilla on lähes aina ollut panamalaisia tanssijoita, ja niinpä heitä oli tälläkin kertaa.

Marokon osastolla olisi saanut teetä. Marokko oli mukana ensimmäistä kertaa, samoin kuin   Dubai sekä Bahrain.

Ja Jerusalemin osastolla tuota Jerusalemin rinkeliä.

Ashdodin kaupunki (linkin takana postaus vierailustani Ashodissa)  panostaa aina näihin messuihin,  ja nyt heillä oli pieni ruokarekka,  jossa sai pienen lasillisen arak-juomaa, ja lasin sai pitää itselllään.

Kazakstanin jurtta, joka oli tosi upea sisältäpäin. Samalta alueelta olivat mukana myös Uzbekistan sekä Azerbaidzan.

Tämä matkaopas kuuluu druusi-vähemmistöön.

Eniten pidän tserkessien asuista, jotka niin upeita. Joku kysyi minulta noista pampuloista miesten asuissa, mutta en tiedä mitä ne merkitsevät.

Hieno asu   tserkessitytöllä. Täällä Israelissa tserkessit asuvat 2 kylässä.

Helteellä varmaan hikoiluttaa tuollaisen päähineen alla....

Ennen poislähtöäni sain tehdä  Timna Parkin osastolla värjätyllä hiekalla täytetyn pullon. Kotiin tullessa huomasin että olisi pitänyt lisätä vielä vähän hiekkaa, ja korkkina toimiva kuivunut savi valui alas.

Torstaina olin tosi pettynyt, sillä olin ilmoittautunut Hyvän Teon päivän säätiön vapaaehtoistoimintaan, ja minun oli tarkoitus viettää muutama  tunti pakolaislasten päiväkodissa.  Hyvän Teon päivä (Good Deeds Day-säätiö) on täältä alunperin alkanut tapahtuma, joka kerran vuodessa kerää vapaaehtoisia suorittamaan jonkun hyvän teon.  Täällä Hyvän teon päivä oli muutama päivä sitten, mutta muualla maailmassa  se on huomenna, huhtikuun kolmantena päivänä.  Tuo tapahtuma on täältä levinnyt jo yli sataan eri maahan. Olin ilmoittautunut siis tuohon päiväkotiin,  ja minulle vielä soitettiin viikon alussa  ,ja varmistettiin että tulen paikalle.   Minulle myös ilmoitettiin että saan ennen päivää yhteyshenkilön nimen ja puhelinnumeron. En saanut sellaista  mutta koska minulla oli ilmoitus tuosta vapaaehtoishommasta   ja osoite ym. ,  matkustin Tel Avivin  hieman köyhemmälle alueelle yli puolentoista tunnin ajan,  koska iltapäivällä ruuhkat ihan kamalia,  etupäässä  kevytraitiotietöiden vuoksi. Kun tulin paikalle,   siellä ei tiedetty lainkaan että oli tulossa joku vapaaehtoinen,  enkä voinut jäädä  sinne ,  koska kyseessä on lasten kanssa työskentely eikä heille ollut ilmoitettu tulostani. Mikä möhläys, ja niin harmitti! Jätin kuitenkin  puhelinnumeroni , jotta voivat ottaa yhteyttä  jos joskus tarvitsevat apua. Tuossa päiväkodissa, joka koulun yhteydessä,   kaikki lapset afrikkalaisten vanhempien lapsia   ja  enemmistö  eritrealaisten  lapsia. Päiväkoti oli tosi kodikkaan näköinen ja lastenhoitajat täkäläisiä sekä afrikkalaisia.  Tuo päiväkoti on Unitaf-järjestön ylläpitämä  päiväkoti, 

Hän soitti ja kysyi voinko jäädä vaikka heille ei ilmoitettu että olin tulossa, ja tässä vaiheessa vielä uskoin että voin tehdä hyvän teon.   Täällä Israelissa on ollut vaikea viikko,  sillä viikon aikana  oli 3 kuolettavaa terroritekoa,  joissa kuoli yhteensä 11 ihmistä, ja sellainen luo heti pelon ilmapiirin.  Pitää toivoa ettei niitä tule nyt lisää, sillä usein terroriteon jälkeen tulee copycat-terroriteko.