Ja kesä jatkuu

Taas oli niin vaikeaa löytää hyvå otsikko, mutta kun tällä hetkellä tuntuu niin kesäiseltä, niin tuli tuo. Täällä oli jo muutama hieman viileämpi päivä, mutta nyt on muutaman päivän aikana ollut aika lämmintä. Ei kuitenkaan niin vaikeaa tuo lämpö, sillä se on kuivaa eikä kosteaa, ja illat jja aikaiset aamut mukavan viileitä. Viime vuonna kirjoitin että marraskuun 19.  päivänä alkoi tuntua talvisemmalta, mutta tänä vuonna kylmempi sää alkaa selvästi myöhemmin. 

Viime maanantai-iltapäivänä matkustin 2 bussilla Kirjakaktukseen, eli meidän täällä asuvien suomalaisten kirjastoon. Viimeksi taisin käydä kerran kuussa tapahtuvaan kirjastoon joskus keväällä. 2 bussin matka ruuhka-aikaan, ja reitillä mikä täynnä kevytraitiotie-töitä, kestää niin kauan että samassa ajassa voisi lentää kauemmaksi. Muuten varmaan kävisin tuolla useammin. Kuvassa kirjaston emäntä Anu❤️

Kirjojen ja rupattelun lisäksi oli myös herkkuja, kuten aina💗

Olin varannut perjantai-aamulle kierroksen kulinaariseen instituuttiin, jonka kahvilaravintolassa söin edellisellä viikolla lounasta kolumbialaisen ystäväni kanssa. Keskus järjestää kierroksia perjantaisin, ja minua kiinnosti nähdä keskuksen  kattopuutarha. Tapani mukaan olin liikkeellä liian aikaisin, ja tapoin osan ajasta kiertämällä kauppakeskuksen viikonlopulle ajoittuvaa ruokatoria. 

Druusi-nainen taikinan teossa ruokakojussaan. 

Vieläkin oli liian aikaista, joten kiersin käsityöläistorin. 

Pysähdyin ihailemaan näitä kahta, juuri restauroituja taloja. Talot olivat ennen uudistusta aika rähjäisessä kunnossa, ja restauroinnin aikana 2 rakennusta yhdistettiin  niitä yhdistävällä lisäosalla. Nyt tuossa toimii uusi putiikkihotelli. 

Myös tämä restauroitu rakennus oli matkan varrella.

Kierros alkoi keittokirjakirjastossa, missä oppaamme Dafna esitteli meille kirjaston vanhimman kirjan, saksankielisen keittokirjan 1900=luvun ensimmäisiltä vuosilta. Tuo on sellainen kirjasto minne voi tulla lukemaan keittokirjoja, mutta niitä ei voi lainata mukaansa 

Kirjaston jälkeen oli leipänäyttelyn vuoro, josta jo laitoin  muutaman kuvan edellisessä postauksessa. Tämän kuvan etualalla tunnetun leipurin  näkemys 1700-luvun sapattileivistä (challah-leipä). Kaikki näyttelyn leivät leivottiin muutama kuukausi sitten, kuivattiin ja aseteltiin suolan päälle, ja hyvin ovat säilyneet. Takana vasemmalla Borek Bisaman, eli taikinakerroksista valmistettu täytetty leivonnainen. Borek levisi turkkilaisten kansojen mukana moneen maahan, esim. Balkanin maihin, ja täällä Israelissa paikallinen versio nimeltä bureka löytyy lähes joka leipomosta. Oikean puolen litteät leivät pyhiä kristillisiä leipiä, jonka pinnalla leipäleimasimella tehty kuvio. Layla ja Ibrahim Shibani leipoivat pyhiä leipiä Galileassa, Ramen kylässä, ja leipäleimasimen he olivat saaneet kylän papilta. 

1700-luvun Jerusalemissa vain harvoilla oli oma uuni. Perheet valmistivat taikinan kotonaan, ja veivät leivät yhteisuuniin, ja sitä varten jokaisella oli oma leimasin leipiä varten. Kuvan keraamiset leipäleimasimet eivät ole 1700=luvulta, vaan muotoiluinstituutin opiskelijoiden versiot leipäleimasimista. 

Sitten menimmekin sinne mikä itseäni kiinnosti eniten, eli keskuksen vertikaaliseen puutarhaan katolla. Juuri nyt viljelykset olivat vasta alkuvaiheessa, mutta silti tuolla oli paljon vihreää. 

Olispa tällainen vihreä seinäpuutarha💚🌱💚🌱Luulin että kattopuutarhan sato päätyy keskuksen kahvilaravintolan keittiöön, mutta kaikki tuolla kasvavat lukuisat yrtit sekä vihannekset käytetään  testikeittiössä. 

Kattopuutarhassa oli hienot näkymät. 

Puutarhan jälkeen menimme testikeittön alueelle, missä.maistoimme herkullista leipää, kahta erilaista taatelisiirappia, oliiviöljyä sekä jugurttikiviraastetta. Labane kishk, eli jugurttikivi, valmistuu vuohenmaidosta. 

Koekeittiöön oli jäänyt edellisen illan tapahtuman leivonnaisia, jotka saimme jakaa, eli pieni maistiainen jokaiselle😋

Lopuksi vielä tämä ihanuus, eli tällä viikolla satoi, ja se ja edellisen viikon sade herättivät kuivuneen maan puolen vuoden kuivuuden jälkeen, ja nämä vihreät suolaheinän alut nousivat kuivahtaneella tontilla talon vieressä ihan muutamassa päivässä💚Luonto on ihmeellinen💚

Miniloma pohjoisessa osa 2

Edellisen postauksen kaikkien tapahtumien jälkeen ajoimme Beit Jannin druusikylään, josta olimme varanneet huoneen B&B-paikasta.

Beit Jann on Israelin korkeimpia asuinpaikkoja, jonka korkein kohta on yli 1000 metriä, ja jossa talvisin on luntakin. Beit Jannin kylää asuttavat druusit, joista voi lukea lisää tästä linkistä.   Kylä on rakennettu Meron-vuoren länsirinteelle, ja on suosittu lyhyiden lomien paikka, ja kylä onkin täynnä B&B-paikkoja. Löysin kivalta näyttövän paikan, jonne saavuimme illansuussa. Huoneemme oli tosi mukava:ikkunasta näkyi vuoristoa ja keittiönurkkauksen purnukoista löytyi kahvia ja teetä. 

Huoneen parvekkeelta oli hyvät näkymät, ja korkealla vuoristossa ilma oli ihanan raikasta. Paikan tosi sympaattinen omistaja Badi tuli katsomaan että meillä kaikki hyvin❤️Olimme tuonne tulon jälkeen sen verran väsyneitä että menimme aikaisin nukkumaan, ja kun omalla asuinalueellani yölämpötilat vieläkin helteen puolella, niin tuolla yöllä oli 15 sstetta, aivan ihanaa! 

Koska kylä rakennettu vuorelle, siellä on hurjia ylä-ja alamäkiä, ja täytyy sanoa että vähän pelotti siellä autolla liikkuessa. Tässä kuvassa näkyy vihreäksi maalattu majapaikkamme, ja meidän huoneen parveke tuossa  vasemmalla. Olimme muuten ainoat asiakkaat tuolla, mutta viikonloppuisin ja pyhinä kaikki B&B-paikat tuolla täynnä. 

Aamulla aikaisin omistajan sukulaisnainen oli valmistanut  meille herkullisen aamiaisen:oli munakasta, labneh-jugurttijuustoa, raejuustoa, paistettua munakoisia, erilaisia leipiä, vihannessalaattia ja kahvia. 

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat kassiin, hyvästelimme majapaikan ja ajoimme autolla kylän ylimpiin kohtiin. 

Aamulla aikaisin oli hieman sumuista, ja oli vaikeaa kuvata paikkoja kännykällä. 

Halusin mennä katsomaan paikkaa, jossa druuseille tärkeän profeetan muistolle rakennettu pyhäkkö ja , puutarha-alue.  Mutta kun menimme portista sisään puistoalueelle, meille huudettiin ettemme ole säädyllisesti pukeutuneita, ja että meidän pitää poistua alueelta. Eksällä oli polviin ulottuvat shortsit ja T-paita, ja minulla Capri housut ja T-paita, mutta se ei riittänyt. Olen kerran aikaisemmin ollut tuolla erään ryhmän kanssa, mutta silloin oli talvi, ja päällä oli tarpeeksi vaatetta...... 

Sieltä kävelimme vielä ylös kaikkein ylimpään kohtaan, ja koko sinne vievän kadun vasen puoli oli täynnä viikunapuita. Lähes kaikki raakileita, mutta löysin 2 kypsää viikunaa. 

Sitten olikin aika hyvästellä Beit Jann, ja ajaa alaspäin kohti Genesaretin järveä. Kaikki Beit Jannissa tapaamamme ihmiset (paitsi hän jolle olimme liian vähäpukeisia) olivat todella ystävällisiä, ehkä se vuoristoilma vaikuttaa siihen... 

Seuraava etappimme oli Ginosarin kibbutsi Genesaret-järven ranta-alueella.Kibutsissa on mm. hotelli, venesatama, ranta-alue sekä museo, jossa kävimme. 

Ongelmia tämän kuvan kanssa... 

Tämä on pienoismalli Jeesuksen ajan veneestä. Alkuperäinen vene, tai se mitä siitä oli jäljellä, oli myös museossa. Vanhan veneen jäännökset löytyivät Genesaretjärven pohjalta vuonna 1986.

Museossa oli hienoja arkeologien löytämien mosaiikkilattioiden osia. 

Magdala-kivi, eli arkeologien löytämä osa synagoogaa, joka oli rakennettu ajanlaskun aikaan, ennen toisen temppelin tuhoa vuonna 70. Mikä tekee tästä kivestä  erikoisen on se että siinä on toista temppeliä kuvaava kaiverrus 

Venesatama. 

Tästä näkyi vähän kibbutsiakin. 

Genesaretjärvi on nyt hyvässä kunnossa, ennen talven sateita. Toista oli muutama vuosi sitten kun oli niin kuivaa että missä nyt vettä oli pitkälle maata näkyvissä. Toivottavasti tulee runsaasti sateita tulevana talvena.... 

Kibutsista ajoimme Tiberiaksen kaupunkiin, jossa iltapäivä ja alkuilta oli vähemmän mielenkiintoista, sillä kävimme katselemassa asuntoja, mikä oli aika väsyttävää. Eksä haluaa ostaa kaupungista asunnon, jossa viettää välillä aikaa talvisin, ja jonka voi muina aikoina vuokrata Airbnb - asuntona . Välillä piti mennä syömäänkin, ja kun astuimme sisään liharavintolaan, olin varma ettei minulle ole syötävää, mutta tämä olikin ravintola jossa pääannokseen tulee myös pieniä salaattikippoja, jotka täytetään pyydettäessä, joten ihan hyvin täyttyi vatsa tuolla. Kotiin saavuin myöhään illalla, ja oli kyllä kaiken kaikkiaan mukava, joskin liian lyhyt matka. 

Miniloma pohjoisessa osa 1

Muutama viikko sitten eksä ehdotti minilomaa pohjoisessa Israelissa, ja viime sunnuntaina lähdimme hyvin aikaisin matkaan, koska eksä halusi välttää aamuruuhkat. Olin tosi innostunut tästä matkasta, sillä en ole muutamaan vuoteen viettänyt yhtäkään yötä muualla kuin kotona, ja rakastan pohjoista Israelia. 

Ajoimme ensin Gilboan vuorelle,  jossa nousimme korkeimpaan kohtaan, mistä näkyy alla olevan laakson vesilähteitä. Osa niistä on laajennettu, ja osassa kasvatetaan kaloja, ja osassa voi uida. Tämä on Israelin vesirikkainta ja hedelmällisintä  aluetta, kiitos vesilähteiden. 

Alhaalla laaksossa vierailimme  kansallispuistossa, jossa sisään pääsee vain maksamalla pääsymaksun. Eksä kertoi että viimeksi tuolla ollessa vesilähteet olivat vielä luonnontilassa, mutta nyt niistä oli tehty kahluualtaita. Mukava paikka, mutta olisi ollut mukavaa nähdä vesilähteet alkuperäisessä muodossaan. 

Tässä kuvassa näkyy luola ja mistä vesi valuu sateiden aikaan. 

Kahluualtaiden luota ajoimme ylös Safedin kaupunkiin, missä kävimme ensin Kadoshin juustolassa.  Kadoshin juustolan historia Safedin kaupungissa alkaa   vuonna 1818, ja nyt siellä valmistaa juustoja suvun 7.polven jäsen, Chaim Kadosh. 

Juustolan tunnetuin juusto on nimeltään Safedin juusto, ja Kadoshin juustolassa maukas, leikattava valkoinen juusto on hyvin erilainen kuin supermarketeissa myynnissä oleva samanniminen juusto. 

Chaim, Kadoshin perheen 7. polven juustomestari, otti meidät tosi ystävällisesti vastaan, ja tarjosi meille kahvit, ja kun eksä kertoi olleensa tuolla joskus aikoinaan, Chaim puhui kuin olisimme  vanhoja tuttuja, ja oletin hänen muistaneen eksän, mutta ei, hän oli vain todella ystävällinen ja mukava mies. Kuvassa näkyy koreja mihin juustomassa laitetaan sekä metalliosia kovia juustoja varten. 

Tilasimme juustolautasen, johon Chaim leikkasi siivuja juustolan eri juustoista, ja pidin erityisesti fetan tapaisista juustokuutioista pestokastikkeessa💚Olipa hyvää🧀😋Kaikki juustot pienessä juustolassa tehdään joko vuohen - tai lampaan maidosta🐑🐐

Super ystävällinen juustomestari halusi näyttää meille missä juustot valmistuvat. 

Juustolan jälkeinen kohde oli Ha'Ari synagooga Safedissa. Synagoogan rakennuttivat Espanjan inkvisiota  paenneet sefardijuutalaiset,

1500-luvulla Safedin vanhan kaupungin alueelle. Seurakunnan jäsenet olivat kabbalisteja, rabbi Moses Cordoveron seuraajia, ja myöhemmin mukaan liittyi rabbi Isaac Luria ("Ari") josta synagooga sai nimensä. 

Myöhemmin seurakunta kasvoi, mutta synagooga tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1837,  ja uudelleen rakennettu synagooga valmistui vuonna 1857. Tuosta maanjäristyksestä tulee mieleen että meillä täällä on ihan pian maanjäristysharjoitus, ja jos nyt sellainen tulisi omalle alueelleni niin kotitalo kyllä romahtaisi, sillä se ei ole suojattu maanjäristyksiä vastaan kuten uudemmat talot... 

Kun kadulta tullaan ylös rappusia pitkin, vastaan tulee katettu aukio, ja sininen sisäänkäynti synagoogaan. 

Synagooga sisältäpäin. 

Synagoogassa on kauniit värit

Koska oli arkipäivä, sain kuvata (sapattina ei saa). Tässä eräs seurakunnan jäsenistä puhaltaa shofariin, joka on tavallisesti oinaan, vuohen tai lanpaan sarvesta valmistettu soitin. Shofar on yksi vanhimmista juutalaisista soittimista, ja sitä käytetään etenkin Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aikana. Raanatun aikaan shofaria käytettiin mm. ilmoittamaan uudenkuun tai pyhiinvaellusjuhlien alkamista. Shofaria soitetaan kolmella tavalla. 

Eksä muisti että Safedin alueella on luonnonlähde, ja ajoimme sinne, mutta osittain kallion alla olevalla lähteellä oli uskovaisia miehiä, joten minulla oli sinne pääsy kielletty. Sillä aikaa kun eksä kylpi lähteellä, vietin aikaani viereisessä metsikössä, nuorten sonnien seurassa, jotka lähtivät heti pakoon jos tulin liian lähelle.. 

Safedista ajoimme Taborin kylään, joka sijaitsee Taborin vuoren alapuolella. Halusin nähdä marsipaanimuseon, mutta sen sijaan tulimme isoon kauppaan, jossa myydään marsipaania ja muita herkkuja, ja näimme videon paikan marsipaanivalmistuksen historiasta.

Kaupan ulkopuolella oli keramiikkataulut 7 kasvilajikeesta jotka on mainittu Vanhassa Testamentissa. Nuo 7 lajiketta ovat:

Vehnä, ohra, viinirypäleet, viikunat, granaattiomena, oliiviöljy sekä taateli. 

 7 lajiketta on tapana syödä lehtimajajuhlan, puiden uuden vuoden ja savuot-juhlan aikana. Modernissa israelilaisessa keittiössä käytetään ahkerasti näitä lajikkeita.

Samalla alueella on myös viinitila, mutta emme jääneet juomaan viiniä. 

 

Koko alue viinitiloineen ja marsipaanikauppoineen oli sellainen että olisin voinut jäädä pidenmäksikin aikaa. 

Poislähtiessämme juutuimme pitkäksi aikaa kunnon liikennesumaan, onnettonuuden vuoksi, mutta lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Matkan jatkosta sitten seuraavassa postauksessa.... 

Hyvää viikonloppua❤️Meillä täällä edessä pitkä pyhäjakso, sillä sapattiviikonlopun (perjantai - lauantai) jälkeen, sunnuntaina on taas lyhyt päivä, ja illalla keräännytään  Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aterialle. Uusi vuosiluku on 5783, ja sunnuntai-ilta, maanantai ja tiistai ovat pyhäpäiviä, jolloin ei julkista liikennettä, mikä on se vähemmän kiva puoli, ja normaali arkipäivä vasta keskiviikkona Ensi viikolla sovintopäivä, ja sen jälkeen vielä lehtimajajuhla, joten monta pyhäpäivää lähitulevaisuudessa. Viime vuonna pyhät osuivat enimmäkseen viikonlopuksi, mutta tällä kertaa viikon alussa.