Suomen suurlähetystön uudet upeat tilat ja suomalaisen kouluarkkitehtuurin näyttely

Joitakin kuukausia sitten Suomen suurlähetystö Tel Avivissa muutti uusiin tiloihin. Entinen suurlähetystötila sijaitsi pohjoisessa  Tel Avivissa,  ja tämä uusi itäisessä kaupunginosassa,  tornitalon 31. kerroksessa,  Tornitalo on pyöreä, ja voitte kuvitella  ihastukseni kun näin mitkä näkymät on suurlähetystön uusissa tiloissa.  Menin  suurlähetystöön ihan uteliaisuudesta,  sillä halusin nähdä uudet  tilat, ja samalla  oli tarkoitus nähdä  siellä tällä viikolla esillä oleva näyttely Suomen kouluarkkitehtuurista.

Tämä aamu oli siinä mielessä erikoinen että satoi  reilusti, tosin ei joka paikassa , mutta  suurlähystön lähettyvillä ainakin, enkä voinut kuvata itse tornia missä suurlähetystö sijaitsee, mutta tämä kuva tornista on täältä.  Kun katselee tornin kuvaa,  näkee että alaosa on täysin erilainen kuin yläosa,  ja argentiinalainen  arkkitehti  Cesar Pelli (Eero Saarisen  oppilas) suunnitteli alkuperäisen 15-kerroksisen  tornin.   Alkuperäisen tornin päälle rakennettiin 20 lisäkerrosta (miten ihmessä sellainenkin onnistuu...)   ja uusittu rakennus valmistui vuonna 2015.  Suomen suurlähetystön lisäksi myös Ruotsin suurlähetystö muutti tähän tornitaloon. 

Hmm, tuollahan on vaikka kuinka paljon rakennustilaa...

Näkymät ylhäältä ovat tosiaankin mahtavat, ja koska näin vain yleiset tilat enkä suurlähetystön työtiloja,  minulla oli vain osittainen näkyvyys, mutta ikkunoista näkyy  myös hieman Välimerta. (ihan takana). Tornien avulla on helppo tunnistaa eri alueet.   Tässä suurlähetystön tornitalossa  törmäsin ensimmäistä kertaa sellaisiin hisseihin missä ei ole lainkaan kerrosnappuloita, ei sisällä eikä ulkopuolella. Olin ensin aika hämmentynyt että miten tässä pitää toimia , mutta ystävälliset ihmiset onneksi selittivät;D

Näkymiä voisi tutkia vaikka kuinka paljon. Lähetystöllä on noin puoli kerrosta käytössään,  ja osa oli vielä remontin alla.

 Suomalaisen kouluarkkitehtuurin näyttely ( julisteiden muodossa ) on tämän viikon ajan  suurlähetystön upeassa   Revontulisalissa, ja  näyttelyn on koonnut  arkkitehti Gabi Nussbaum yhdessä Technion-yliopiston  arkkitehtuuri-ja kaupunkisuunnittelutiedekunnan opiskelijoidensa kanssa.   Näyttelyssä nähdään  Suomen kouluarkkitehtuuria Gabin oppilaiden silmin. Näyttelyjulisteissa mukana  olevat koulut ovat  Espoosta , Vantaalta  ja Helsingistä.  Koulutusmatka Suomeen tapahtui  maaliskuussa, ja lähetystön tiloissa oleva näyttely on samalla Gabin oppilaiden tämän vuoden lopputyö. Gabihan on todellinen  Suomi-fani, ja hänestä olen kertonut mm. täällä.

Osa näyttelyä.

Tässä näkyy vähän enemmän Revontulisalin kaunista puuseinää.  Tämä sali on suurlähetystön ylpeys, ja tila jossa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, mitä ei voinut järjestää suurlähetystön edellisessä tiloissa.  Puinen reliefiseinä on tehty suomalaisvoimin,  ja sen on suunnitellut   Geometria Architecture , ja ja toteuttanut  Jukola Industries. Revontulisalissa tuoksuu suomalainen puu,; tiedättehän se tuoksu joka tulee vastaan kun saapuu Helsinki-Vantaan lentokentälle. Se on ihana tuoksu:)

Nurkkaus Revontulisalissa. Suurlähetystön työympäristön on suunnitellut   Arkkitehtitoimisto Himla , ja sisustuksesta vastaa  Sisustussuunnittelutoimisto Kakadu. eli suurlähetystön  uudet tilat on toteutettu täysin suomalaisvoimin.

Revontulisalin yhteydessä oleva  kokoustila, jonka ikkunoista upeat näkymät.

Kun tulin ulos tornitalosta ulkona oli aivan hurja kaatosade.  Ihan mieletöntä että tällaista  on kesäkuussa,  en kyllä muista vastaavaa!  Mutta ihan joka paikassa täällä ei kuitenkaan satanut, mutta tuolla satoi niin kovaa että matkalla tornitalosta lähimmälle bussipysäkille kastuin täysin, sillä en ollut uskonut säätiedotusta, enkä ottanut sateenvarjoa mukaani.  Mutta koska oli lämmintä niin kuivuin lähes yhtä nopeasti kuin kastuin... Tämä sade oli kyllä mahtava kokemus näin kesällä jolloin ei yleensä koskaan sada.

Tietolähde; Suomen Suurlähetystö, Tel Aviv

Hiljaisin viikonlopppu

Aamulla aikaisin nappasin kuvan Tel Avivin pääsynagoogan yhdestä kulmasta. Tämä synagooga valmistui vuonna 1926,  ja rakennus kunnostettiin vuonna 1970, mutta jo pitkään on näyttänyt siltä että kerros maalia tekisi tälle rakennukselle hyvää.  Keväällä luki että synagooga oli sulkenut ovensa sillä synagoogalla oli paljon velkoja, mikä oli surullista sillä rakennuksella on ollut tärkeä merkitys kaupungin historiassa.  Synagoogan nettisivujen perusteella  sulkeminen oli kuitenkin väliaikaista,   ja toiminta jatkuu tuolla. 

Tänään illalla täällä hiljennytään  vuoden pyhimpään päivään , Jom Kippuriin, eli sovituspäivään,  ja silloin kaikki hiljentyy: julkinen liikenne, normaali liikenne, lentokoneet,  kaupat,ravintolat, televisio, radio eli kaikki.  Pidän tästä kerran vuodessa tapahtuvasta totaalisesta hiljentymisestä , mutta kadut eivät suinkaan ole täysin hiljaisia; siitä pitävät huolet pyöräilevät lapset. ja aikuisetkin.  Pyöräkauppojen paras aika onkin ennen pyhää jolloin polkupyöriä ostetaan paljon. Suurin osa ihmisistä täällä myös paastoaa  Jom Kippurin aikana.  

 Aamulla ostin kahvin leipomosta nimeltä Leipomo (aika paljon mielikuvitusta käytetty nimessä;D)  ja huomasin että ihmisiä oli liikkeellä vähemmän kuin normaalisti perjantai-aamuisin , jolloin monet aloittavat viikonlopun syömällä aamiaisen ulkona.

Kävelykadulla katselin kangaskauppojen ikkunoita.  

Bussista otettu kuva  jossa näkyy Tel Avivin keskustan vanhan kauppakeskuksen päällä oleva tornitalo. Vähän oli täälläkin ihmisiä liikkeellä normaaliin perjantaihin verrattuna, mutta olin myös aika aikaisin liikkeellä.  Pyhä osuu samanaikaisesti tällä kertaa  sapatin kanssa.

Eilen kävin Suomen funkkisarkkitehtuuria käsittelevässä näyttelyssä  Tel Avivin keskustassa. Näyttely oli viimeistä päivää auki, ja koska avajaistilaisuudessa  en ehtinyt niin tarkasti tutkia julisteita tein sen sitten eilen.  Mieluisin oli tämä Tilkka-juliste, koska asuin Helsingissä ihan rakennuksen naapurissa.

Kauniiden fiikuskukkien myötä toivottelen hyvää syyskuun loppua.

Edit. Tänä aamuna noin klo 7.30. Ei auton autoa, hiljaista. Vielä oli aikaista, eivätkä polkypyöräilevät lapset olleet täyttäneet katuja.  Ihanaa tämä kerran vuodessa tapahtuva liikennettömyys;näin yhden auton, ambulanssin, mutta ilman sireeniä, sillä katujen ollessa tyhjä sille ei ollut tarvetta.

Sama katu toiseen suuntaan katsottuna.  Oli  ihanaa kävellä kadulla kun ei tarvinnut pelätä autoja.  Aamulla kun menin ulos Bambin kanssa kuulin ääniä vain samarialaisten luota. Hekin viettävät Jom Kipuria, mutta 24 tuntia aikaisemmin; heidän almanakkansa ei stemmaa juutalaisen almanakan  kanssa....Miten samarialaisten Jom Kipur eli sovituspäivä eroaa juutalaisten Jom Kipurista?  Juutalaisuudessa  tytöt paastoavat 12 ikävuodesta ja pojat 13 ikävuodesta eteenpäin. Samarialaisten Jom Kipurissa  sen sijaan kaikki paastoavat: jopa aivan pienet lapset . Poikkeuksena äidinmaitoa saavat vauvat.   

Suomalaisen funkkisarkkitehtuurin näyttely Tel Avivissa

Tänään aamupäivällä Tel Avivin keskustasssa oli suomalaista funkkisarkkitehtuuria käsittelevän näyttelyn avajaiset.  Näyttely on  Bauhaus Centerissä,  ja kadun puolella oli helppo löytää näyttelyrakennukseen näiden merkkien avulla;D  Näyttely on Suomen Suurlähetystön järjestämä , ja  kuuluu #Suomi 100 juhlallisuuksiin.

Näyttelyn kuraattori ja sielu, arkkitehti Gaby Nussbaum.  Gaby on israelilainen arkkitehti joka kävi 70-luvulla, arkkitehtuuriopiskelijana   , ensimmäistä kertaa  Suomessa,  ihastui suomalaiseen funkkistyyliin  ja on siitä lähtien toiminut suomalaisen funkkisarkkitehtuurin epävirallisena lähettiläänä täällä Israelissa.  Itse näyttely perustuu Gabyn maisteriväitöskirjaan (suomalaisesta arkkitehtuurista)  Technion -yliopistossa.  Näyttelyjulisteissa on käytetty vanhoja arkistokuvia, Gabyn 70-luvulla kuvaamia funkkistaloja eri puolilla Suomea, ja hänen tänä vuonna kuvaamansa kuvat samoista rakennuksista. Pari muuta kuvaajaa on myös  ollut mukana projektissa.

On niin sopivaa että näyttely on juuri tässä Bauhaus -keskuksessa, sillä sekä Bauhaus-tyyli ja funkkistyyli kuuluvat samaan moderniin arkkitehtuurisuuntaukseen. Bauhaus-tyyliähän esiintyy Tel Avivissa enemmän kuin missään muualla, minkä vuoksi kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla,

Suomen suurlähettiläs  Israelissa, Anu Saarela tässä keskellä.

Osa näyttelysalia.

Koska oli näyttelyn avajaiset, tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja.

En maistanut muuta kuin viinirypäleitä, mutta nämä näyttivät hyvältä.

Suomi 100 Marianne -karkkejakin oli  tarjolla.

Näyttelyjulistuksissa oli mielenkiintoista nähdä  vanhoja arkistokuvia,  Gabyn 70-luvulla ottamia kuvia, ja ihan tuoreita kuvia samoista paikoista. Tässä entinen Tilkan sotilassairaala, jonka lähellä asuin Pikku Huopalahdessa.   Viimeksi kävin sisäpuolella  2 vuotta sitten kun  menin serkkuni seuraksi  talossa nyt olevalle klinikalle.   Upea rakennus, jonka näin joka päivä töihin mennessä  ja kotiin tullessa.  Muistan kun Tilkan vieressä oli vielä kaikki rakentamatonta, ja nyt sillä alueella on tiheää asutusta.

En ehtinyt käydä kaikkea läpi, tai lukea /katsoa kunnolla tekstejä ja kuvia,  mutta onneksi näyttely on avoinna lähes koko syyskuun, joten vielä ehdin mennä tuonne uudelleen.

Hieno näyttely:)

Suomi designia Jaffassa

Tänään täällä vietettiin "Finnish Design in Israeli Homes" -näyttelyn avajaisia Jaffassa, arkkitehtien talon galleriatiloissa.  Näyttely on osa satavuotiaan  Suomen juhlallisuuksista ulkomailla,  ja oli Suomen suurlähetystön järjestämä.

Tavarat ovat  lainassa täällä asuvien suomalaisten kodeista , tai  israelilaisilta joilla on suomalaista designia kotonaan.

Näyttely oli tosi hienosti järjestetty.

Tulin aikaisin jolloin ihmisiä oli vielä aika vähän, mutta ei niin suuri tila täyttyi todella nopeasti; näyttelyn avajaisiin tuli hurjan paljon ihmisiä.

Muumeja , tottakai;D

Suomi-esitteitä oli jaossa gallerian alakerrassa.

Tässä ei näy kaikki seinällä olevat Marimekko-mekot, mutta meille kerrottiin että Marimekon Iloisen Takin  oli näyttelyyn lainannut  100-vuotias Ruth Dayan, legendaarisen Moshe Dayanin ensimmäinen vaimo. 

Tosi kivaa oli nähdä tuolla myös äitiyspakkaus;oletan että se oli tullut suurlähetystöön  näyttelyä varten.

Herkkujakin oli tarjolla; mm. minikokoisia karjalanpiirakoita, nam:)  Näyttely on onneksi avoinna yleisölle muutaman viikon ajan, niin että myös ne jotka eivät tänään päässeet voivat sen nähdä. 

Museoviikko- ja päivä

Paperiveneitä paperinäyttelyssä

Tällä viikolla on taas kansainvälisen museopäivän vuoro, jota vietetään eri  puolilla maailmaa toukokuun 18. päivänä.  Täällä sitä siirrettiin hieman aikaisemmaksi, eli toukokuun 15.  päivä, ja syy taisi olla se että lapsilla oli tänään vapaata koulusta.  Tuo vapaa johtui siitä että täällä vietettiin eilen (ja sitä ennenkin ) inhokkipyhääni  Lag Baomeria   Tuota arkipyhää inhoan sen vuoksi että joka paikassa sytytetään kokkoja, ja pariin päivään olin aivan köh köh ,ja tuntui kuin olisin tulipalon keskellä.   Pyhää kuitenkin siirrettiin päivällä, mikä sai monen lapsen vanhemmat varmaankin raivon valtaan kun piti joko jäädä töistä pois tai löytää joku joka hoitaa lapsia.   Ilmaisena museopäivänä museot olivatkin sitten täynnä lapsia...  Suomessa  on torstaina 18.5 moneen museoon ilmainen pääsy, ja lista sellaisista museoista löytyy täällä.

Olin jo aikoja sitten merkinnyt museopäivän allakkaani, ja tarkoitus oli mennä 3 museoon.  Saavuin Beit Hatfutsot-museoon , joka sijaitsee Tel Avivin yliopiston kampusalueella , ja jossa halusin nähdä Bob Dylan-näyttelyn  , mutta sain kuulla että ilmainen sisäänpääsy oli vasta myöhemmin. Miksi ihmeessä sellaisesta ei ollut minkäänlaista tietoa..En millään olisi jaksanut odotella tuolla paria tuntia, joten otin bussin kohti seuraavaa museota.

Eretz Israel-museo kuuluu suosikkeihi täällä , sillä museon laajalla puistomaisella alueella löytyy monta erilaista taidepaviljonkia ja niiden välissä ihastuttavia vihreitä nurkkauksia. Olin etukäteen päättänyt meneväni  katsomaan vain yhtä näyttelyä, eli On the Edge-näyttelyä , jossa katsaus täkäläisten paperia materiaalina käyttävien taiteilijoiden töihin.  Museossa on aiempina vuosina ollut täkäläisten lasi-ja tekstiilitaiteilijoiden näyttelyt, ja mitäköhän materiaalia käytetään ensi vuoden näyttelyssä...Näyttely oli huikea; mitä kaikkea voikaan tehdä paperista.

En kuvannut tuolla kuin muutaman kuvan, minkä jälkeen kiertelin hieman museon puistoalueella. Oli kamalan kuuma päivä! En muista tällaisia päiviä toukokuussa, joka yleensä on  miellyttävä kuukausi mitä tulee säähän. Eli Suomessa kylmempi toukokuu ja täällä lämpímämpi toukokuu kuin yleensä...

Tämän jälkeen otin bussin Tel Avivin taidemuseoon, jossa oli se kaikkein kiinnostavin näyttely: "Regarding Africa: Contemporary Art and Afro-Futurism" , eli afrikkalaista nykytaidetta ja afrofuturismiin  liittyvää taidetta. Näyttelyssä oli kauniita valokuvia, taidetta  mutta ei mitään joka viittaisi tuon mantereen veriseen historiaan tai muihin epäkohtiin.

Osa näyttelyä liittyi  Tel Avivin Pikku Afrikkaan, joka on   kaupungin huonompien osien afrikkalaisten pakolaisten (suurin osa eritrealaisia, joita täällä ei virallisesti pidetä pakolaisina) asuttamaa aluetta. Seinällä oli vaihtuva kuvasarja täällä asuvista eritrealaisista miehistä,  joita on kuvannut myös eritrealainen Abiel Amanuel. Amanuel perusti vuosi tänne tulonsa jälkeen pienen valokuvausstudion, jossa hän kuvaa maamiehiään, ja käsittelee kuvia muokaten niitä hieman taiteellisemmaksi.  Hän kuvaa myös naisia, mutta eritrealaiset naiset eivät halunneet että heidän kuviansa näytetään julkisesti.

Eritrealaiset lähettävät kuviaan sukulaisilleen kotimaassa. Katselen kuvia ja mietin olenko mahdollisesti nähnyt jonkun heistä bussissa ,tai kenties jossain ravintolassa tiskaamassa...

Myös  Zoya Cherkassky-Nnadin maalaus liittyy Tel Avivin pikku Afrikkaan:  taulu esittää Levinsky-puistoa joka on pikku Afrikan alueella.  Nigerialaisen kanssa naimisissa oleva Cherkassy-Nnadi  kuuluu 5 entisen Neuvostoliiton alueella syntyneen taiteiljan ryhmään ,  joilla on jonkinlainen yhteys Afrikkaan.  Löysin linkin Cherkassky -Nnadin töihin missä hän kuvaa nigerialaista elämää.

Cheri Samba on yksi Afrikan tunnetuimpia nykytaiteilijoita  ja hänen töitään oli näyttelyssä 3 kappaletta. 

Samba yhdistelee tauluissaan kuvaa ja tekstiä, ja hänen tauluissaan näkyy monta tarinaa.

Tämä valokuva edustaa eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan ja valokuvaajan Zwelethu Mthetwan kuvasarjaa. Näyttely  Tel Avivin taidemuseossa oli jo pystytetty kun maaliskuussa tuli tieto että Mthetwa oli tuomittu murhasta . Museolla oli  moraalinen dilemma:  voiko taideteoksen ja sen tekijää erotella toisistaan?   Jos kuvat jäävät seinälle, tarkoittaako se sitä että sillä kannustetaan murhaajataiteilijaa? 

 Tel Avivin taidemuseolle tämä oli yksi sen vaikeimmista päätöksistä , ja vaikka  museossa tunnettiin syvää inhoa taiteilijan teon johdosta,  päätettiin teokset kuitenkin jättää seinille . mutta samalla niiden eteen laitettiin isot kyltit, jotta jokaiselle tulisi selväksi mitä taiteilija oli tehnyt .