Salainen puutarha

Toissa viikolla näin  pitkästä aikaa  Glorian, kolumbialaisen ystäväni, joka on miehensä kanssa  ollut ekstra varovainen koko 2 koronavuoden aikana,  niin että meidän torstai-tapaamisista tuli todella harvinaisia. Gloria asuu Tel Avivin keskustan alueella,  ja sovimme  että kävelen torilta päin hänen suuntaansa,  ja  hän kävelee taas minun suuntaani, kunnes kohtaamme. 

Kävellesseäni  ohitin kahvilan,  jossa en ole koskaan ollut,  ja huomasin että sieltä näkyi ovi ulkopihalle.  Gloria oli painottanut ettei halua istua missään sisällä,   joten kun kohtasimme,   kerroin että löysin paikan missä on ulkopiha.  Oli aika lämmin päivä,  mikä sopikin hyvin ulkona istumiseen.

Astuimme sisään ja kadun puolella oleva kahvila&baari näytti viihtyisältä,  mutta teimme siellä vain tilauksemme,  ja astuimme ulos takapihalle.

Pihaterassi oli todella suuri,  ja siellä oli erilaisia tuoli -ja pöytäryhmiä.  Selvisi että pihaterassi on osa Assemblage-putiikkihotellia,  Muistin lukeneeni jotain hotellista  ja sen kahvilasta joitakin vuosia sitten, avajaisten yhteydessä,  mutta ajan myötä unohdin jutun.  Hotelli ja kahvila&baari sekä ulkoterassi sijaitsevat 100-vuotiaassa rakennuksessa. Asuin aikoinaan ihan rakennuksen lähellä, mutta silloin lähialueella ei ollut mitään niin kiinnostavaa kuten nyt.  

Olimme ainoat asiakkaat  sinä aamuna. Vasta myöhemmin sinne tuli muutama ihminen. 

Pidin siitä että vaikka  sisällä oli kalliimman puoleinen  putiikkihotelli,  pihan koko ulkosivu oli jätetty käsittelemättä, ja siinä oli kaunista ajan patinaa.

Tuolla oli niin mukava istua ,  emmekä edes huomanneet ajan  kuluvan. Vietimme  terassipihalla muutaman tunnin. 

 Meidän istuessa  joku hotellin työntekijöistä kävi poimimassa ensimmäisen kuvan minisitruunat, ja asetti ne pöydälle. 

Tästä mennään kadun puolen kahvilaan. Kun astuimme ulos kadulle,  tosi mukava mies, en tiedä oliko hän  hotellin johtaja tai jotain muuta,  sanoi  että meidän on ehdottomasti nähtävä myös hotellin galleria.  Muistissa oli hieman kylmempi vastaanotto vihreän talon galleriassa, täällä mies hotellista lähes vaati että meidän on nähtävä galleria.

Hän johdatti meidät  sisälle hotellin puolelle,  (tuosta näkyy hieman ulkoterassia) ja kertoi  että hotellin  galleria on portaikkogalleria, ja että siellä nyt on valokuvanäyttely  Tel Avivin yöelämästä 90-luvulla. Tel Avivin yöelämä oli erityisen vilkasta  ja osittain  dekadenttia  silloin.   En itse kokenut sitä sillä asuin silloin Suomessa. 

90-luvun underground -yöelämää.. Valokuvaaja on  tänään tosi tunnettu, jonka töitä    on esitetty myös ulkomailla,  mutta kuvia ottaessaan hän oli vielä nuori, aloitteleva valokuvaaja. Aika erikoista sijoittaa  galleria portaikkoon.

Koska olimme jo itse hotellissa, päätimme hieman katsoa miltä siellä näyttää. Koko hotellissa on vain 20 huonetta. 

Yhden huoneen ovi oli auki, koska siellä oli juuri siivooja,  ja kun näin nämä  lamput, pyysin kurkistaa pikaisesti  miltä huone näyttää.   Huoneessa oli pieni parveke pihalle päin  ja nämä lamput olivat kyllä tosi jännät!

Ylimmässä kerroksessa on kattoalue, ja sielläkin oli muutama näyttelyn kuva.

Tämä oli tosi jännä, ehkä joku lepotuolin tapainen? Katolla pitäisi myös olla kahvila, mutta se on auki vain kesällä.

Lukija hotellin katolla. Täälläkin paikat oli jätetty rosoisen näköiseksi.

Alas kävellessä näkyi taas jännä lamppu. Kun tulimme ulos hotellista, törmäsimme  taas mukavaan hotellin johtajaan? , ja kysyin häneltä miten hotelli pärjää kun ei ole turisteja.  Hän kertoi  että heillä on pitkäaikaisia  täkäläisiä vieraita,  ihmisiä jotka Tel Avivissa työn takia,  tai ihmisiä joiden pitää olla karanteenissa  ym. Näin ovat myös  muut  kaupungin hotellit pärjänneet joten kuten,   ja esim. yhdessä halvemmassa hotellissa on asunut nuoria jopa kuukausien ajan,  ja  huonevuokra  joskus jopa halvempi korona-ajan hotellissa kuin  jos vuokraisi asunnon, etenkin kun huonevuokraan sisältyy vesi, sähkö ja netti.

Talvemme täällä on jatkunut jo 2 viikkoa,  ja  talvitakkia olen käyttänyt useastikin, toisin kuin viimeisimpinä vuosina. Ja viime yönä  Elpis-lumimyrsky,  joka toi lunta  Turkkiin  ja Kreikkaan, saapui tännekin , tosin hieman lauhtuneena,  ja toi lunta myös  Jerusalemiin, ja tänä aamuna  Jerusalemin asukkaat heräsivät lumisessa kaupungissa.  Tässä kuvassa   Israelin presidentti Yitzhak  Herzog leikkii lumisotaa   vaimonsa kanssa presidentin virka-asunnon pihalla.  Ja kun  täällä  ihan pohjoisessa on joka vuosi  lunta  mutta Jerusalemissa vain noin kerran  viidessä vuodessa, lumentulosta tehdään tosi iso juttu;D Minun alueellani satoi korkeintaan rakeita...

Värikästä taidetta

Tällä viikolla näin paljon värikästä taidetta 💓💛💚💙💜 Ensimmäinen kohtaaminen värikkään taiteen kanssa tapahtui    Tel Avivin keskustan vanhassa  kauppakeskuksessa,   jossa kävin pitkästä aikaa,  ja huomasin että  kauppakeskuksen kahta osaa  yhdistävässä , maanalaisessa käytävässä,  oli uusi näyttely.  Tässä oli niin värikkäitä teoksia, että piti käydä tarkistamassa lähemmin mitä sieltä löytyi. Ihastuin etenkin  tähän suloiseen koiraportrettiin.  Minusta nämä ovat sellaisia hyvän mielen teoksia, mutta torin kahvikauppa&kahvipisteen barista Itain mielestä nämä ovat rumia.,,,,, No kauneus on katsojan silmissä...

Näiden töiden takana on täällä syntynyt mutta Lontoossa kasvanut   Ronny Hatchwell,  joka on myös julkaissut   jonkinlaisen self help-kirjan.   Ronnyn työt printataan    julisteiksi,   mukeihin , kasseihin ym.  ja ovat tosi suosittuja, mutta ennen tätä näyttelyä en ollut kuullut hänestä.

Tämäkin oli hieno , ja upeat värit.

Ronnyn omakuva.

Teoksia oli todella monta, kahdella puolella.

Toinen taidepaikka oli tässä rakennuksessa.  Talon nimi on Lederberg House , sen aikoinaan rakennuttaneen  kauppiaan mukaan,   ja rakennus valmistui vuonna 1925, alun perin vuokra-asunnoiksi.  Vuosien varrella  rakennuksessa oli paljon muutakin,  ja monen vuoden aikana myös   kuvassa näkyvä , aina avoinna oleva Benedict-ravintola. Rakennus oli alunperin kermanvärinen,  mutta maalattiin myöhemmin vihreän väriseksi. Tuo vihreä sopiikin niin hyvin tuolle kauniille rakennukselle.

Muutama vuosi sitten  rakennuksessa alkoi entisöintiprojekti, jota seurasin mielenkiinnolla,  sillä usein ohitan tämän rakennuksen.  Mietin mitä sinne tulee ,  ja tuleeko Benedict-ravintola uudelleen tuonne. Kun projekti oli melkein valmis, Benedict muutti uudelleen samaan kohtaan missä oli aikaisemminkin ollut.  Huomasin että  rakennuksen päälle ei ilmestynyt uusia kerroksia kuten  yleensä näissä vanhoissa restauroiduissa rakennuksissa.  Parvekkeille ilmestyi kauniita  punaisia kukkia,   jotka näyttivät niin kauniilta  vihreän rakennuksen kanssa.  Katolle ilmestyi jonkinlainen taideteos, joka näkyy tässä kuvassa.

Eräänä päivänä  huomasin että rakennukseen oli ilmestynyt taidegalleria,  ja gallerian vastaanotto katutasossa oli niin vahvasti punainen,  ettei sitä voinut olla huomaamatta. Astuin sisälle uteliaana, ja sain selville että koko rakennuksen tilat,  kaikki 3 kerrosta,   Benedict-ravintolaa lukuunottamatta , ovat gallerian käytössä. Kysyin voinko  tulla katsomaan ja ottamaan muutaman kuvan,  ja  minulle sanottiin että sopii muutaman päivän kuluttua ,  sillä samana päivänä galleriassa oli yksityistilaisuus.

Kun googlasin galleriaa kotona,  huomasin että kyseessä onkin tosi nimekäs galleria.  Eden Galleryllä  on gallerioita vähän siellä sun täällä,  eli New Yorkissa, Miamissa,  Coloradossa, Lontoossa, Kreikan Mykonoksella,  3 galleriaa täällä Israelissa  ja kohta uusi galleria Dubaissa. Galleriaryhmä on keskittynyt värikkääseen nykytaiteeseen,  ja heillä on vakiotaiteilijat, joiden  teoksia esitellään & myydään galleriayrityksen eri gallerioissa.

Tämä  värikäs teos  on  ennen portaita.  Gallerian johtajatar teki minulle pienen kierroksen,  Tämä teos on täkäläisen taiteilijan , Dorit Levinsteinin työ.

Portaikon vanhat kuviot on myös entisöity.

Kun tulimme  toiseen kerrokseen,  galleriaa johtava nainen antoi minun katsella muutamaa huonetta,  ja hyvin pikaisesti vain. Minulle koko paikasta tulee mieleen enemmänkin museo kuin galleria.

Itse huoneet  ovat tosi kauniita , ja  voin vain kuvitella miten ihania nuo olisivat asuntoina eikä galleriana. Lattialla hauska Beatlesiä esittävä työ, sekin Dorit Levinsteinin tekemä.

Koska gallerian johtajattarella oli niin kiire esitellä galleriaa,  sain tästäkin teoksesta vain  tärähtäneen kuvan.  Teoksen on tehnyt  taiteilija,  joka  piiloutuu SN-nimimerkin taakse,  ja joka käyttää jokaisessa teoksessaan  kuivattuja,  kaiketi maalattuja  perhosia. Yleensä  perhoset ovat vain pieni osa hänen teoksiaan, joissa yhdistyy valokuvaus, hiilipiirustus, öljyväri  ym.  , mutta tässä teoksessa perhoset olivat pääosassa.  Yksi gallerian  taiteilijoista on amerikkalainen katutaiteilja Alec Monopoly, joka yleensä piilottaa käsillä kasvojaan, mutta sattumalta huomasin että YouTube-videoillaan  hän  ei tee samoin.

Pieni parveke oli ihastuttava, ja sieltä näkyy vastapäinen talo.

Kattokerroksessa  on vain 2 huonetta  ja suuri kattoterassi, jota näin vain ikkunoiden läpi. Seinillä näkyy Alec Monopolyn töitä.

Tämä on selvästi se huone missä  tehdään kaupat.  Gallerian nettisivuilla ei ole teosten hintoja,  mutta  voi vain kuvitella että teokset ovat todella hintavia, eikä suurin osa edes sovi normikotiin.   Minua ärsytti se että  gallerian johtajatar teki niin pikapika-kierroksen, vaikka olimme etukäteen sopineet että tulen sinne.  Olen myös varma että jos olisin tullut ostamaan jonkun teoksen,  punainen matto olisi levitetty eteeni;D   Mutta loppujen lopuksi oli tosi mielenkiintoista  nähdä miltä näyttää tuon kauniin rakennuksen sisällä.

Talvi luuraa jossain

Joku on maalannut torin vieressä olevien kävelykatujen katuvalojen pylväät ja 
tässä roskiksenkin

Hei taas , miten on tämä vuosi alkanut teillä, toivottavasti hyvin.  Täällä  vuosi on alkanut lämpimästi,  eikä mitään kunnon talvea edes  näkyvissä.  Aamulla ja illalla on mukavan viileää, mutta ei kylmää,  ja päivällä lähes 20 astetta.  Muistan että muutama vuosi  sitten vielä oli sellaisia iltoja, jolloin  oli tarvetta  laittaa kunnolla lämmintä päälle,  mutta ei enää. Ja kun  tammikuun alussa näkee  ulkona kärpäsiä ja kimalaisia, joiden pitäisi olla jonkinlaisessa talvihorroksessa,   ymmärtää että  kaikki ei ole kuin ennen.  Viime talvi oli täällä lämpimin ikinä,  ja tämä talvi vielä sitäkin lämpimämpi.  

Maalatut pylväät  kuvasin viime vuoden puolella, eli viime torstaina.   Kadun penkit maalattiin jo aikoja sitten, mutta nyt oli väriä lisätty  muuallekin. Tosi piristävää:)

Väriläikkiä.

Sama vähän kauempaa.

Tämä kala-aiheinen pylväsmaaulaus oli suosikkini.   Täällä ovat omikron-luvut lähteneet kunnon nousuun, mutta esim.  hengityslaitteissa ym. olevien määrä  on pysynyt matalana, ja jopa laskenut välillä,  ja suurin osa sairaaloissa olevista koronapotilaista (tällä hetkellä koko maassa  117)  vähemmän vakavia tapauksia  sekä rokottamattomia. Jos Israel  oli rokotusten mallimaa vielä vuosi sitten  , niin  nyt täällä ojn 70 %  rokotusaste, kun se esim. Tanskassa on 82.7 % . Mutta kaikesta huolimatta täällä  taas päätettiin että  rokotetut turistit saavat tulla tänne ensi viikosta lähtien; tosin  sekin voi muuttua  nopeasti kuten marraskuussa  , jolloin päätettiin avata maa turisteille, ja silloin omikron peruutti kaiken. Minusta  turismin alamäki täällä  (tiukkojen rajoitusten vuoksi)   on tosi surullista,  sillä  Tel Aviv on kaupunki jolle turismi on tärkeää ,  ja  turistien puute näkyy ja tuntuu.

Maalattujen pylväiden alueelta kävelin lähelle,  pienelle kadulle nimeltä " tuntematon katu", jonka päässä tämä rakennus leijonapatsaineen.  Olen joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut talon historiasta, mutta en löydä postausta mistään.  Talon rakennutti  1900-luvun alussa  Tel Avivissa asunut rikastunut liikemies suuresti rakastamalleen , paljon nuoremmalle vaimolleen.   Viimeksi kun kävin katsomassa taloa,  se oli huonommassa kunnossa . mutta nyt se oli saanut maalia päälle, ja muutenkin siistimpi kuin silloin kun kirjoitin siitä.  Talon tarina on mielenkiintoinen,  ja siitä  on eräässä matkalehdessä mielenkiintoinen  juttu englanniksi täällä.

Saman pikkukadun varrella on 2 huonokuntoista taloa, joissa ei varmaan tällä hetkellä asu kukaan.

Ränsistyneet talot on yhdistetty toisiinsa   pienen sillan avulla.

Vastapäätä ränsistyneitä taloja on  muutama vuosi sitten uudistettu rakennus,  johon lisättiin muutama kerros.

Samana päivänä päätin kävelyni Saronan puistoalueella,  ja huomasin että pensaita oli parturoitu,

Paikka sikarien ystäville.

Sarona on aina sellainen paikka jossa voi rentoutua, ja  unohtaa kaiken muun,  vaikka paikka on keskustan alueella, vilkkaiden katujen varrella.  Ja myös  pilvenpiirtäjien ympäröimä, kohta 3 puolelta.

Rosmariinia. 

Helokolibrikukkia. 

Suurin osa puiston sitruspuista oli kynitty,   eikä niissä ollut hedelmiä, paitsi näissä kahdessa puussa. Ja tietenkin hedelmät niin korkealla ettei niitä voi poimia. Kotikatuni loppupäässä  on pieni talo, ja sen pienellä pihalla  pomeranssipuu,  mutta sekin puu oli kynitty,  ja kotikadullani asuva Evelyn oli onnistunut poimimaan sieltä minulle 4 pomeranssia.  Näissäkin puissa kasvavat hedelmät ovat jonkinlaisia pomeransseja,  ja olen poimnut pomeransseja  asuinkaupunkini pienestä puistosta,  mutta  niiden kuoret eivät tuoksu kuivattuna yhtä hyviltä kuin  kotikadun päässä   olevan puun hedelmät , jotka menevät ihan hukkaan. Pomeranssejakin on monta lajiketta,    ja hieman harmittaa etten voi poimia niitä kotikadun päässä kasvavia pomeransseja.

Kahden korkean pomeranssipuun edessä on Saronan ruokahalli, ja tarkoitus oli kävellä hallin toiselta puolelta kadulle, jota kautta pääsen bussipysäkilleni.

Oli vielä sen verran aikaista että  hallin ruokapaikoissa vasta tehtiin esivalmisteluja , eikä ihmisiä vielä näkynyt.  Hallin keskiosa  oli ennen täynnä ruokakojuja, mutta nyt niiden tilalla on ruokapöytäryhmiä.

Selvisi ettei toisesta uloskäynnistä pääsekään nyt ulos,  joten jouduin kiertämään hallin ulkopuolelta  seuraavalle kadulle.

Teekaupan ikkunassa oli nätti joulumuki.

Ja lautanen.