Flunssainen viikko

Kaunis kiinanruusu kodin lähellä olevassa pensaassa

Viime sunnuntain ja  maanantain välisenä yönä heräsin siihen että kurkkua särki ja oli vaikeaa niellä. Seuraavana aamuna oli jo kuumeinen olo,  ja pari seuraavaa päivää olivat tosi kamalia: kuumetta ja lihassärkyä joka paikassa.   Nyt kun on kulunut viikko olo on parempi mutta räkää on vielä sekä keuhkoissa että nenäonteloissa, mutta muuten olo ok.

Torstaina tuntui jo paremmalta , ja tapasin kolumbialaisen ystävättereni.  Kävelimme Tel Avivin sydämessä ja ihailimme taas vanhoja rakennuksia.  Tähän taloon olen aina halunnut tutustua, ja kun ovikin oli  raollaan päätimme katsoa mitä sisältä löytyy.

Rakennus on varmaan restauroitu joitakin vuosia sitten, ja siellä oli kauniita, erilaisia lattiatiilejä.

Rakennuksen terassialue toisessa kerroksessa.  Emme kuitenkaan olleet toivottuja  vieraita,    sillä eräs nainen tuli hieman närkästyneenä sanomaan että rakennuksessa opiskellaan,  ja me hieman häiritsemme... Rakennus on  Alman,  heprean kielen kulttuurikeskuksen käytössä.   Poistuimme kiltisti, mutta ainakin vihdoin näimme ja opimme mitä siellä sisällä tapahtuu..

Aina yhtä komeat näkymät suurlähetystöstä, ja Välimerikin näkyy sieltä

Perjantai-aamuna suomalaisen kirjaston väki oli kutsuttu  Suomen suurlähetystöön, tutustumaan uusiin toimitiloihin. Minähän kävin tutustumassa tuolla jo kesäkuussa,  ja kerroin siitä täällä.  

Meille näytettiin kuva kuvalta miten suurlähetystön uudet tilat syntyivät.  Alussa tilat olivat täysin alastomat,  oli vain seinät. Kuvassa Suomen suurlähettiläs  Israelissa Anu Saarela, joka palaa Suomeen uuteen tehtäväänsä tulevan vuoden alussa.

Tässä suurlähettiläs Saarela yhdessä kirjastohoitaja Anun kanssa (Juudean Jupinoita -blogista) Olipa mukava tapahtuma:)

Heinäkuinen yllätyssade

Lauantaina iltapäivällä kuulin yhtäkkiä  sateen ropinaa.  Ensin en uskonut että kuulin oikein , eihän täällä koskaan sada  kesällä, eikä takuulla heinäkuussa, mutta kun katsoin tarkemmin niin siellä tosiaankin satoi!  Aamusta oli kyllä ollut harvinaisen pilvistä,  mutta en ajatellut että  sataa. Juoksin ulos  Bambin kanssa:  sade kesti vain muutaman minuutin ,  ja oli  ohi kun  tulin puistoon, mutta  lehtien pinnoilla näkyi että oli satanut.  Tämä oli tosiaankin harvinainen sääilmiö:  kukaan ei muista sadetta  heinäkuussa.  

Aikaisin   viime perjantai-aamuna, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  menin torin kahvikauppa/kahvilapisteeseen kahville kuten yleensä perjantaisin, ja siellä aina kohtaa mielenkiintoisia ihmisiä.  Kuten kuvassa näkyvän Nathanielin,   joka kertoi tulleensa tänne tapaamaan entistiä opiskelukaveriaan.  Los Angelesistä kotoisin oleva Nathaniel kertoi asuneensa  New Yorkissa 10 vuotta, ja oli sinä aikana opiskellut ja työskennellyt  mallina. Kysyin jos saan  ottaa hänestä kuvan ja laittaa Instagramiin,  ja hänelle se sopi.  Näytin hänelle myös tämän kuvan, ja hän hyväksyi sen.  Muutama tunti myöhemmin huomasin että Instagram-postaukseni , jossa tämä  kuva, oli hävinnyt! Tuollaista ei koskaan ollut aikaisemmin käynyt, enkä edes tiennyt että joku toinen voi tavallaan poistaa  postaukseni, Niinpä päätin googlailla  ja ottaa hieman enemmän selvää tästä mukavasta  keskustelukumppanista.

Selvisi että hänellä on ollut  erittäin menestyksellinen  ura  (edelleenkin..) ammattimallina. Kun vielä selvisi että Vogue-lehti on viime vuonna tehnyt jutun,  jossa hänet mainitaan yhdeksi (yksi kolmesta) Nykin cooleimmaksi mieheksi,  niin tajusin että minun hänestä ottamani kuva oli ehkä ...no  liian vaatimaton.

Löysin ihanan uuden levähdyspaikan  tästä viherseinän edessä olevista penkeistä,  silloin kun aurinko ei tähän paista, eli hyvin aikaisin aamulla. Tämä liittyy  vaatetorin alueelle rakennettuun uuteen  asuntoprojektiin, joka on nyt valmistunut. 

Talot ovat valmiinta mutta kauppatilat eivät. Tämän vasemmalla puolella ovat edelleenkin vanhan vaatekojut, joissa voi tehdä hyviä löytöjä.

Ja eräänä aamuna teinkin tosi hyvän löydön  kun löysin sieltä  nämä housut    , jotka ovat vahvaa kanvasta,  ja sopivat talveksi, ja hinta oli vain  2.33 euroa!  Myöhemmin kävi päässä että tuohon hintaan on pakko saada toisetkin housut (kaikki housut olivat samanhintaisia)  ja löysin hyvät tummanharmaat farkut.  Tuo Projek Raw on kanadalainen miesten brandi, mutta ihan hyvin sopivat housut minullekin.

Muutama päivä sitten huomasin  hyvän valikoiman Muurlan Muumi-astioita  eräässä ketjukaupassa , ja olin aivan innoissani.  Selvisi että muumituotteita oli tuolla ollut jo jonkin aikaan; en vaan ollut huomannut.

Ovat kuulemma suosittuja , ja  näitä ostetaan paljonkin.

Ihania:)

Oikein hyvää alkanutta elokuuta:)

Suomen suurlähetystön uudet upeat tilat ja suomalaisen kouluarkkitehtuurin näyttely

Joitakin kuukausia sitten Suomen suurlähetystö Tel Avivissa muutti uusiin tiloihin. Entinen suurlähetystötila sijaitsi pohjoisessa  Tel Avivissa,  ja tämä uusi itäisessä kaupunginosassa,  tornitalon 31. kerroksessa,  Tornitalo on pyöreä, ja voitte kuvitella  ihastukseni kun näin mitkä näkymät on suurlähetystön uusissa tiloissa.  Menin  suurlähetystöön ihan uteliaisuudesta,  sillä halusin nähdä uudet  tilat, ja samalla  oli tarkoitus nähdä  siellä tällä viikolla esillä oleva näyttely Suomen kouluarkkitehtuurista.

Tämä aamu oli siinä mielessä erikoinen että satoi  reilusti, tosin ei joka paikassa , mutta  suurlähystön lähettyvillä ainakin, enkä voinut kuvata itse tornia missä suurlähetystö sijaitsee, mutta tämä kuva tornista on täältä.  Kun katselee tornin kuvaa,  näkee että alaosa on täysin erilainen kuin yläosa,  ja argentiinalainen  arkkitehti  Cesar Pelli (Eero Saarisen  oppilas) suunnitteli alkuperäisen 15-kerroksisen  tornin.   Alkuperäisen tornin päälle rakennettiin 20 lisäkerrosta (miten ihmessä sellainenkin onnistuu...)   ja uusittu rakennus valmistui vuonna 2015.  Suomen suurlähetystön lisäksi myös Ruotsin suurlähetystö muutti tähän tornitaloon. 

Hmm, tuollahan on vaikka kuinka paljon rakennustilaa...

Näkymät ylhäältä ovat tosiaankin mahtavat, ja koska näin vain yleiset tilat enkä suurlähetystön työtiloja,  minulla oli vain osittainen näkyvyys, mutta ikkunoista näkyy  myös hieman Välimerta. (ihan takana). Tornien avulla on helppo tunnistaa eri alueet.   Tässä suurlähetystön tornitalossa  törmäsin ensimmäistä kertaa sellaisiin hisseihin missä ei ole lainkaan kerrosnappuloita, ei sisällä eikä ulkopuolella. Olin ensin aika hämmentynyt että miten tässä pitää toimia , mutta ystävälliset ihmiset onneksi selittivät;D

Näkymiä voisi tutkia vaikka kuinka paljon. Lähetystöllä on noin puoli kerrosta käytössään,  ja osa oli vielä remontin alla.

 Suomalaisen kouluarkkitehtuurin näyttely ( julisteiden muodossa ) on tämän viikon ajan  suurlähetystön upeassa   Revontulisalissa, ja  näyttelyn on koonnut  arkkitehti Gabi Nussbaum yhdessä Technion-yliopiston  arkkitehtuuri-ja kaupunkisuunnittelutiedekunnan opiskelijoidensa kanssa.   Näyttelyssä nähdään  Suomen kouluarkkitehtuuria Gabin oppilaiden silmin. Näyttelyjulisteissa mukana  olevat koulut ovat  Espoosta , Vantaalta  ja Helsingistä.  Koulutusmatka Suomeen tapahtui  maaliskuussa, ja lähetystön tiloissa oleva näyttely on samalla Gabin oppilaiden tämän vuoden lopputyö. Gabihan on todellinen  Suomi-fani, ja hänestä olen kertonut mm. täällä.

Osa näyttelyä.

Tässä näkyy vähän enemmän Revontulisalin kaunista puuseinää.  Tämä sali on suurlähetystön ylpeys, ja tila jossa voidaan järjestää erilaisia tapahtumia, mitä ei voinut järjestää suurlähetystön edellisessä tiloissa.  Puinen reliefiseinä on tehty suomalaisvoimin,  ja sen on suunnitellut   Geometria Architecture , ja ja toteuttanut  Jukola Industries. Revontulisalissa tuoksuu suomalainen puu,; tiedättehän se tuoksu joka tulee vastaan kun saapuu Helsinki-Vantaan lentokentälle. Se on ihana tuoksu:)

Nurkkaus Revontulisalissa. Suurlähetystön työympäristön on suunnitellut   Arkkitehtitoimisto Himla , ja sisustuksesta vastaa  Sisustussuunnittelutoimisto Kakadu. eli suurlähetystön  uudet tilat on toteutettu täysin suomalaisvoimin.

Revontulisalin yhteydessä oleva  kokoustila, jonka ikkunoista upeat näkymät.

Kun tulin ulos tornitalosta ulkona oli aivan hurja kaatosade.  Ihan mieletöntä että tällaista  on kesäkuussa,  en kyllä muista vastaavaa!  Mutta ihan joka paikassa täällä ei kuitenkaan satanut, mutta tuolla satoi niin kovaa että matkalla tornitalosta lähimmälle bussipysäkille kastuin täysin, sillä en ollut uskonut säätiedotusta, enkä ottanut sateenvarjoa mukaani.  Mutta koska oli lämmintä niin kuivuin lähes yhtä nopeasti kuin kastuin... Tämä sade oli kyllä mahtava kokemus näin kesällä jolloin ei yleensä koskaan sada.

Tietolähde; Suomen Suurlähetystö, Tel Aviv

Suomi-juhlia ja muita retkiä

Viime viikolla itsenäisyyspäivänä kävin Suomen suurlähettilään  itsenäisyyspäivävastaanotolla, ja eilen oli vuorossa suomalaisen kirjaston, Kirjakaktuksen,  ja Israel -Suomi Ystävyysseura Tel Avivin (Jerusalemissa toinen yhdistys...) järjestämä Suomi100 -ilta.   

Juhlien primus motorina toimi kuvassa puhuva Sirpa, jolle kuuluu suuri kiitos juhlien järjestämisestä.  Myös kirjaston Anu miehineen sekä ystävyysseuran Gabi tekivät todella paljon työtä juhlien eteen. Ja hienot juhlat olivatkin.  Juhlat toimivat nyyttäriperiaatteella, eli piti tuoda jotain, mielellään suomalaista ruokaa.

Oli upea makeiden herkkujen pöytä, ja todella pitkä suolaisten herkkujen pöytä. Oli lämminsavukalaa  ja kylmäsavulohta, karjalanpiirakoita, muita piirakoita  ja kaikkea hyvää.  Tosin olen edelleen tiukalla dieetillä, ja söin vain pienen palan  kalaa.  Dieetti on toistaiseksi pitänyt hyvin, ja katsaus vaatekaappini liian pieniin vaatteisiin auttaa pitämään suun kiinni herkkujen edessä. Eksäni sen sijaan ei voinut olla kertomatta miten hyviä karjalanpiirakat ovat.

Kiusauksia oli kyllä aika paljon.  

Oli hyvää ohjelmaakin: kuvassa Pohjanmaalta alunperin kotoisin olevan viulisti Denisen ja suloisen tyttärensä klassinen duo.  Myös trubaduuri Andre esiintyi juhlissa. Oli arpajaiset ja muuta kivaa. Hienot juhlat oli.

Kuva on eksän ottama

Edellisen päivän iltapäivänä kävimme Ceasareassa .  

Illansuussa kävimme Ceasarean satamassa, jossa en ollut koskaan aikaisemmin käynyt. Harmittelin ettei kamera ollut mukana, sillä kunnostettu satama-alue gallerioineen, kahviloineen ja  ravintoloineen on ihastuttava. Puhelimeni on selvästi väsähtänyt, eikä sillä iltavalossa saa kuin erittäin huonoja kuvia.    Heti sataman takana  on Herodeksen  v. 25 ja 13 ennen ajanlaskua perustama  Caesarea Maritima,  joka on arkeologinen kohde sekä kansallispuisto. Emme kuitenkaan menneet sinne , vaan viereiseen satamaan. Alueella on perustamisen aikana  rakennettu  amfiteatteri, joka edelleenkin on käytössä (kunnostettuna tietenkin) , suuria konsertteja varten,  muutama tuhat vuosi rakentamisen jälkeen.

Satamaa on viime vuosina kunnostettu,  ja sitä kunnostetaan edelleenkin, ja pidin siitä miten  sataman rakennuksissa on yhdistetty vanhoja raunioita ja uudempaa rakentamista.

Emme voineet olla huomaamatta erään sataman gallerian ikkunassa olevaa valtavaa, keraamista hanukkakynttelikköä.  Hanukka  eli valonjuhla alkaa tänään,   jolloin sytytetään kynttelikön ensimmäinen  kynttilä.  Tämä suuri kynttelikkö  on kai tarkoitettu vain taide-esineeksi, ja siinä keramiikan lisäksi käytetty platinaa.   Galleriassa oli paljon bulgarialaissyntyisen keraamikon töitä, mutta hänestä ei netissä ole oikein mitään.

Tänne  olisi kiva tulla uudestaan, kameran kanssa.

Suomalaisen funkkisarkkitehtuurin näyttely Tel Avivissa

Tänään aamupäivällä Tel Avivin keskustasssa oli suomalaista funkkisarkkitehtuuria käsittelevän näyttelyn avajaiset.  Näyttely on  Bauhaus Centerissä,  ja kadun puolella oli helppo löytää näyttelyrakennukseen näiden merkkien avulla;D  Näyttely on Suomen Suurlähetystön järjestämä , ja  kuuluu #Suomi 100 juhlallisuuksiin.

Näyttelyn kuraattori ja sielu, arkkitehti Gaby Nussbaum.  Gaby on israelilainen arkkitehti joka kävi 70-luvulla, arkkitehtuuriopiskelijana   , ensimmäistä kertaa  Suomessa,  ihastui suomalaiseen funkkistyyliin  ja on siitä lähtien toiminut suomalaisen funkkisarkkitehtuurin epävirallisena lähettiläänä täällä Israelissa.  Itse näyttely perustuu Gabyn maisteriväitöskirjaan (suomalaisesta arkkitehtuurista)  Technion -yliopistossa.  Näyttelyjulisteissa on käytetty vanhoja arkistokuvia, Gabyn 70-luvulla kuvaamia funkkistaloja eri puolilla Suomea, ja hänen tänä vuonna kuvaamansa kuvat samoista rakennuksista. Pari muuta kuvaajaa on myös  ollut mukana projektissa.

On niin sopivaa että näyttely on juuri tässä Bauhaus -keskuksessa, sillä sekä Bauhaus-tyyli ja funkkistyyli kuuluvat samaan moderniin arkkitehtuurisuuntaukseen. Bauhaus-tyyliähän esiintyy Tel Avivissa enemmän kuin missään muualla, minkä vuoksi kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla,

Suomen suurlähettiläs  Israelissa, Anu Saarela tässä keskellä.

Osa näyttelysalia.

Koska oli näyttelyn avajaiset, tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja.

En maistanut muuta kuin viinirypäleitä, mutta nämä näyttivät hyvältä.

Suomi 100 Marianne -karkkejakin oli  tarjolla.

Näyttelyjulistuksissa oli mielenkiintoista nähdä  vanhoja arkistokuvia,  Gabyn 70-luvulla ottamia kuvia, ja ihan tuoreita kuvia samoista paikoista. Tässä entinen Tilkan sotilassairaala, jonka lähellä asuin Pikku Huopalahdessa.   Viimeksi kävin sisäpuolella  2 vuotta sitten kun  menin serkkuni seuraksi  talossa nyt olevalle klinikalle.   Upea rakennus, jonka näin joka päivä töihin mennessä  ja kotiin tullessa.  Muistan kun Tilkan vieressä oli vielä kaikki rakentamatonta, ja nyt sillä alueella on tiheää asutusta.

En ehtinyt käydä kaikkea läpi, tai lukea /katsoa kunnolla tekstejä ja kuvia,  mutta onneksi näyttely on avoinna lähes koko syyskuun, joten vielä ehdin mennä tuonne uudelleen.

Hieno näyttely:)

Juhannuspiknikki puistossa

Meillä suomalaisilla täällä  oli tänään ihana juhannuspiknikki Tel Avivin Yarkon-puistossa.

Tulin Sirpan kyydissä puistoon   jo hieman klo 7 jälkeen aamulla, ja aloimme laittaa  paikat pystyyn.   Irja oli istunut Sirpan jo aiemmin katsomassa varjoisessa paikassa puoli 7 lähtien ,  jotta kukaan muu ei ottaisi tuota paikkaa. Yarkon-puisto kun on suosittu piknikpaikka viikonloppuisin. Ihana Sirpa   oli hoitanut kaikki juhannuspiknikin järjestelyt.  Suomi 100 kangasbanderollit  pystytettiin kahden puun väliin ripeitten miesten avulla  ,ja ne toimivat  taustana ryhmäkuville myöhemmin. 

Piknikki pidettiin ihanassa Yarkon-puistossa, ja  piknikpaikastamme pystyi seuraamaan joggaajia,  ja kävelijöitä.  Heti juoksijan takana on Yarkon-joki,  mutta se ei näy kuvassa.

Meillä oli tuuria sillä hyvin helteisestä päivästä huolimatta Sirpan valitsema piknikpaikka oli varjoinen ja vähemmän helteinen.

Piknik toimi nyyttikestiperiaatteella,  ja kaikki toivat jotain. 

Oli karjalanpiirakoita.

Uusia perunoita, silliä ja savulohta, ja paljon muuta.

Annelin leipomat  korvapuustit hupenivat hetkessä.

Sirpa, joka järjesti piknikin.

Oli tosi mukavaa

Jonkinlainen ryhmäpotrettikin piti saada ,  niin että Suomen lippu näkyy.

 No onnistuihan se lopulta.  

Toivottavasti teillä lukijoilla oli oikein mukava juhannus.