Nyt lämpeni

Kuluneella viikolla täällä alkoi oikeasti se lämmin kesä; pari päivää oli yli 35 astetta joka johtui lämpimistä aavikkotuulista, mutta  sen jälkeen on edelleenkin ollut lämmintä, ja päivälämpötilat ovat jo helteen puolella .  Jos edellisellä viikolla vielä oli iltaisin hieman viileääkin, niin nyt iltaisin ja aikaisin aamulla on miellyttävää, mutta lämmintä. Blogiani lukevat varmaankin muistavat etten pidä lämpimästä vaan lempisääni täällä on Välimeren leuto talvi. Eli pitkä lämmin kausi edessä, ja viileää taas ehkä ensi marraskuussa. Mutta  Tel Avivin keskustan alueella olevan pienen puiston  ekolammikossa lumpeenkukat kukkivat niin kauniisti että tätä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. 

Ystäväni Mary lähti keskiviikkona takaisin Yhdysvaltoihin, ja kun menimme alas jossa taksikuski odotteli, huomasimme hänen poimivan pihan nurkassa olevasta mulperipuusta kypsiä marjoja. En edes ollut huomannut että siinä oli mulperipuu. Tässä taisi olla kyse mustamulperista ,ja tummat, kypsät marjat olivat makeita.

Päivää myöhemmin huomasin että kotikatuni loppupäässä oleva mulperipuu oli täynnä marjoja ,mutta tämä taitaa olla  valkomulperi. En ole kuitenkaan täysin varma onko edellinen mustamulperi ja tämä valkomulperi, koska molempien marjat voivat olla värillisiä . Kotikadun mulperit olivat vielä raakileita, ja niitä oli tosi paljon puussa. Toivottavasti Suomessakin on nyt jo lämmennyt sen verran että kevät on päässyt kunnolla vauhtiin.
Edit: tässä äsken tein Bambin kanssa lenkin mulperipuun luokse, ja huomasin siellä hennosti vaaleanpunaisia, kypsiä marjoja.  Maiston muutaman; olivat hyvin meheviä mutta miedon makuisia , toisin kuin mustamulperin marjat ,eli nämä tosiaankin ovat valkomulpereita.

Tapaamisia ja tapahtumia

Olen tainnut täällä blogissa mainita että yli 30 vuotta toiminut Tel Avivin Suomalainen Kirjasto menetti viime kuussa pitkäaikaisen toimipaikkansa, ja kirjaston jäsenet jo pelkäsivät että kirjastoperinne täällä katkeaa siihen , mutta sitten suomalaisen kirjaston kirjastohoitajana toimiva Anu Juudean Jupinat-blogista, yhdessä miehensä kanssa, päättivät avata kotinsa kirjastolle. Anun mies pystytti kirjahyllyt, ja näin suurin osa kirjaston kirjoista löysi uuden kodin heidän luonaan. Eikös olekin mahtava juttu! Kiitos Anu, sinulle kuuluu suuri kiitos:)  Eilen sitten kokoonnuimme ensimmäistä kertaa uudessa kirjastopaikassamme , ja kivasti oli tullut  sinne kirjaston jäseniä ympäri maata, Me vietimme siellä myös vappua jälkijunassa (koska  kaatuneitten päivä osui vapuksi) ja sehän tarkoitti että pöydällä oli simaa ,munkkirinkeleitä (Anun leipomia)  karjalanpiirakoita ja vaikka mitä herkkuja. 

Tässä yhtenä aamuna edessäni pyöräili vanha mies,ja villakoira korissa pyörän takana. Yritin ottaa kuvan mutta tuli niin tärähtänyt kuva että kaikki näkyy kahtena;D

Perjantaina ymmärsin taas miksi puluja on niin suuri määrä, kun taas näin niiden syöttäjän tällä aukiolla. Minullehan pulut ovat olleet oikea maanvaiva..

Eräänä aamuna näin kävelykadulla nuoren korealaisen miehen, joka soitti perinteistä korealaista viulua, nimeltään Haegeum. Nuorimies kertoi matkustavansa instrumenttinsa kanssa ympäri maailmaa;hän toimii katusoittajana jossain paikassa kunnes on saanut kerättyä matkarahat seuraavaa etappia varten. Täältä hänen on tarkoitus matkustaa Pariisiin ,jossa odottaa moottoripyörä. Hän kertoi soittaneensa Helsingissä viime kesänä.

Ennen kirjastoa ehdimme käydä Annelin kanssa uudessa muotiin keskittyneessä kauppakeskuksessa, joka oli kyllä yksi kauneimpia kauppakeskuksia minkä olen nähnyt pitkään aikaan. Ihanan avara ,valoisa ja täynnä kauniita (ja kalliita ) kauppoja. Tosin sieltä löytyy myös H&M ,eli vähemmän kallis kauppa. Tässä kaupassa en voinut olla huomaamatta kattokoristetta, joka oli valmistettu kenkälusikoista. Aika hieno!

Mutta eniten vau tuolla taisi olla Zara Home-kauppa.  Sisään tullessa tervehti mielettömän ihana huonetuoksu, ja oli ihan pakko kysyä mikä se oli. White Jasmine-tuoksu oli sellainen joka kolahti heti, mutta muita tuoksuja nuuskiessamme tulimme siihen johtopäätökseen että valinta on vaikea sillä ne tuoksut...mielettömän ihania.  Muutenkin Zara Home-kaupassa lähes kaikki oli sellaista mitä olisin voinut ottaa kotiini. Miten joku kauppa voi olla niin ihana!  Tämä peittosi kyllä H&M Home-kaupan mennen ja tullen.

Miksiköhän Suomessa ei vielä ole Zara Home-kauppaa? Täältähän ei tehnyt mieli edes lähteä pois...

Lähes kaikki tuolla oli kaunista.

Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.

Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.

Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 

Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 

Mikäköhän satu tässä on kyseessä..

Hauskat letit!

Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 

Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.

Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.

Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.

Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 

Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.

Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.

Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.

2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)

Makrotex : Kevät

Makrotexin tämän kertainen aihe on "kevät". Kevät on täällä Välimeren äärellä kovin erilainen kuin Suomessa: talven ihana luonnonvihreä on kuivunut pois, mutta puut kukkivat, kukin vuorollaan.  Nyt juuri kukkivat jakarandat, Yritin ottaa kuvan lähemmältä mutta liian  kirkas auringonvalo hieman häiritsi.

Joten päädyin ottamaan kuvat puusta ikkunani kautta. Asun puiston liepeillä  , ja  jakarandapuu näkyy ikkunoista.

Jakarandoja on monta lajiketta, ja kasvaa hyvin maissa jossa ei ole pakkasta.  Se jakaranda mitä näemme puina on  Jacaranda mimosifolia.  Kuvassa näkyvät myös jakarandan siemenkodat,  joita olen kerännyt  koska ovat kivan muotoisia. Olen myös yrittänyt kasvattaa siemenestä pientä jakarandapuuta , mutta  se ei oikein onnistunut.

Puiston 2 jakarandapuuta pudottelevat jo kukkiaan. Tässä Grey-kissa  (puistokissa jota syötän)  jakarandakukkien ympäröimänä.

Muut keväiset Makrotex kuvat löytyvät täältä

Itsenäisyyspäivän viettoa

Kaunis kukka rantabulevardilla. Tämä on varmaan sellainen kasvi joka ei tarvitse paljon kastelua,
mutta nimeä en tiedä... Edit.Kiitos Sirokko,joka tiesit että se onkin Limonium sinuatum eli sini-ikiviuhko , jota olin juuri kuvannut kasvitieteellisessä puutarhassa enkä siltikään tunnistanut vaikka tiesin sen nimen...

Tänään täällä vietettiin Israelin 69. itsenäisyyspäivää, ja koska silloin kotini edessä oleva puisto aina täyttyy grillaajista ,(vaikka on kiellettyä)  päätin lähteä viettämään itsenäisyyspäivää Tel Aviviin ystäväni Maryn kannsa ,joka jo ensi viikolla palaa Yhdysvaltoihin. Itsenäisyyspäivään täällä kuuluu iloista juhlintaa, grillijuhlia siellä missä vain voi , kaupungin tarjomia konsertteja aattona,ilotulituksia, ilmailunäytös rannikon alueella ja kaikkea muuta.

Otin Bambinkin mukaani.Kuvassa Mary,lähes 80 v. sekä Bambi.

Kävelimme Maryn kodista Rothchild bulevardille, ja kaikkialla oli lippuja itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Bulevardin varrella oli järjestetty kaikenlaista tapahtumaa etenkin lapsille. Tässä oli tekonurmikolle laitettu pehmeitä jättityynyjä, ja lapsilla näkyi olevan hauskaa tyynyjen kanssa.

Tulimme bulevardin loppupuolella olevalle aukiolle ,jossa  oli tiskijukka ja tanssittajia.

Tanssijoita oli hauska seurata.

Aukiolla olevan suihkulähteen ja siinä olevan suuren mosaiikkityön edessä oli paljon uskovaisia ihmisiä.  Itsenäisyyspäivä on arkipyhä, joten uskovaisia näkyi paljon.  Sapattinahan he eivät aja autoa eikä heitä näe elleivät asu lähellä.

Kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja poikani oli pieni ,samainen suihkulähde mosaiiikkeineen  sijaitsi lähellä silloista kotiani, Tel Avivin vanhan kaupungintalon aukiolla, josta se sitten siirrettiin nykyiseen paikkaansa.  Mosaikkityöt valmisti taiteilija Nachum Gutman ,ja kun asuimme lähellä, ohitimme suihkulähteen joka päivä  matkalla tarhaan. 

Aukiolta kävelimme rantabulevardille, jossa oli niin paljon ihmisiä että hyvä kun pääsi eteenpäin. Myös ranta-alueet olivat tupaten täynnä.

Ihmisiä oli runsain joukoin rantabulevardilla ilmailusnäytöksen vuoksi. Näimme vain osan, ja onhan se hienoa katseltavaa. 

Vastapäisissä taloissa oli hyvät näköalat sekä rannalle että ilmailunäytökseen, kuten tässä hotellin terassilla.

Sääkin suosi rannalla oloa. Toukokuu toi lämpimämmät säät.

Tällä rannalla oli ehkä hitusen vähemmän ahdasta;D

Aikoinaan pojan ollessa pieni,ennen paluumuuttoa Suomeen, kävimme usein töitten /tarhan jälkeen näillä rannoilla. 

Bambikin löysi kavereita, monta koiraa oli liikkeellä tuolla. Tässä vaiheessa sekä Mary että Bambi väsähtivät, joten palasimme Maryn luokse. Pitkän kävelylenkin jälkeen huomaa Bambin ikääntymisen: totaalinen väsähtäminen sen jälkeen joka jatkuu vielä nyt illallakin.

Vapputerveiset

Itsenäisyyspäivän kunniaksi lippuja on joka puolella

Vapputerveiset täältä lämpimästä. Parin päivän ajan olen nähnyt Instagramin ja Facebookin kautta miten Suomessa on ollut talviset kelit, mutta toivottavasti huomenna, vappupäivänä,  säät ovat jo suotuisempia. Täällä ei voi oikein päästä vappuiseen tunnelmaan tänä vuonna, sillä kaatuneitten päivä osuu yhteen vapun kanssa. Nyt kohta klo 20 illalla soi sireeni ,jonka aikana kaikki pysähtyy, ja sama tapahtuu huomenna klo 11 aamupäivällä.  Äsken kävin Bambin kanssa iltapisulla, ja näin miten pienen , 2½ kadun kokoisen kaupunginosani  koulun pihalle oli  aseteltu  tuolirivistöt ,ja koululaisia alkoi tulla vanhempineen muistoseremoniaan. Lapset olivat kaikki pukeutuneet sinivalkoisiin asuihin. Tuo seremonia myös kantautuu kotiini ikkunan kautta. Se että kaatuneitten päivä osuu näin vapun kanssa on harvinaista, enkä ole koskaan aiemmin sitä kokenut.   Eli täällä on tänään illalla ja huomenna surullinen ilmapiiri, mutta illalla suru vaihtuu iloon  kun kaatuneitten päivästä siirrytään Israelin 69. itsenäisyyspäivän viettoon, Surusta iloon siirtyminen symbolisoi sitä että kaikesta huolimatta elämä jatkuu. 

Viimeisen viikon aikana oli kaikenlaista: kävimme mm. eksän kanssa lähellä Jerusalemia, ja poikkesimme Elvis Inniin, jossa Elvis-tavaroiden määrä on suurempi kuin missään muualla Yhdysvaltojen ulkopuolella. Siitä lisää täällä.

Vuoristoisella alueella ei kaikki luonnonvihreä ollut vielä kuivunut kuten täällä omalla suunnallani.

Kävin ystäväni Maryn  kanssa Tel Avivin keskussairaalassa auttamassa häntä  saamaan paperit (tai CD:n) jota hän tarvitsee kun hän puolentoista viikon kuluttua palaa takaisin  Kalifornian Berkeleyhin.  Mary ,78 v. ,ikuinen hippi, tarvitsee tiedot kun hän menee tutkituttamaan terveyttään  Kalifornian puolella. Mary on ollut minulle kuin äidin ja ystävän yhdistelmä  viimeiset 7 vuotta,ja  hänen kuntonsa tämän talven aikana on ollut sellainen  että toivon että hän pääsee tänne ensikin talveksi. Minäkin olen hieman rähjäisessä kunnossa sillä kaaduin eilen rappusissa, ja nyrjäytin nilkkani ja sain iskun olkapäähäni,joten nyt pitää olla varovaisempi pari päivää.

Matkalla Maryn luokse huomasin että tämä Tel Avivin sydänkeskustassa kunnostettuna ollut talo on lähes valmis. Talo oli ennen matala ,ja päässyt pahasti ränsistymään.  Sen päälle rakennettiin uusi osa (vaaleampi osa) joka aika hyvin noudattelee vanhemman osan tyyliä.

Ja en voinut olla ostamatta näitä kahta pikku Absolut vodkapulloa  kun näin ne SuperCofix halpismarketissa.   Olivat edullisia , 1.27 euroa per pullo.  Mieluummin olisin ottanut vodkat ilman ekstramakuja,sillä käytän näitä  maku-uutteiden pohjana, esim. vaniljauutteen  ym.