Kävin pikavierailulla Israelin 6. suurimmassa kaupungissa, Ashdodin merenrantakaupungissa. Olen kai viimeksi käynyt tässä kaupungissa ikuisuus sitten kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, ja kaupunki on sen jälkeen kasvanut reilusti, joten riitti ihmettelemistä. Retkelle minut vei eksäni, joka on ehtinyt viedä minut jo muutamalla lyhyelle päiväretkelle muualle Israeliin. Ne jotka ovat lukeneet blogiani kauemmin ehkä muistavat että olen joskus maininnut täällä eksäni, jonka kanssa asuimme sekä eteläisessä-että pohjoisessa Amerikassa, ja joka särki sydämeni New Yorkissa 9 vuotta sitten, vaikka olimme vielä sen jälkeen jotenkuten yhdessä ja kävimme vielä kiertämässä Espanjan pohjoista rannikkoakin sen jälkeen. Sen jälkeen emme tavanneetkaan , ennenkuin eksäni palasi tänne Israeliin tammikuussa, asuttuaan nämä 9 vuotta viime tapaamisemme jälkeen sekä Venezuelassa että Yhdysvalloissa. Takaisinpaluuta ei ole , eli olemme nyt ystäviä. Mutta hyvä sekin, eli sydän parantunut;D Tai ainakin suurimmaksi osaksi....
En ottanut montaa kuvaa, sillä kiertelimme autolla Ashdodin rannan läheistä osaa, joka on tosi upean näköistä. Suurimman osan kuvista otin auton ikkunan kautta, mutta tämän olen ottanut eräältä mäennyppylältä,
Ashdod on satamakaupunki, ja Välimerellä näkeekin Ashdodin kohdalla useita rahtilaivoja. Ashdodin kautta tulee suurin osa tavaroista tännepäin.
Kun käännyin samalla mäennäppylällä, huomasin tämän isohkon omakotitalon parvekkeen.
Kuva lainattu täältä |
Rannan lähellä olevalla kadulla ohitimme tämän rakennuksen , joka näytti siltä kuin se olisi hypännyt tuonne jostain 1001 yön tarinasta. Minua harmitti kun eksä ei halunnut pysähtyä niin että olisin voinut ottaa tästä rakennuksesta kuvia, joten jouduin etsimään kuvan netistä. Rakennus on juhlatila, ja sisältäkin aika mahtava , paikan nettisivujen kuvista päätellen .
Auton ikkunasta otin myös kuvan Ashdodin esittävän taiteen keskuksesta, joka on ihan valaan muotoinen. En tosin ehtinyt saada koko rakennusta kuvaan kun ajoimme sen ohitse. Postauksen ensimmäisen kuvan purjeet ovat tästä alaspäin, ja ne sekä tämä keskus ovat modernin Ashdodin uusia maamerkkejä. Valaan muotoisessa keskuksessa on joka vuosi tähän aikaan yksi parhaista (omasta mielestäni) musiikkifestivaaleista; Mediterranee Festival. Tosi hyvää ohjelmaa tänäkin vuonna: Montoyan flamencoveljekset Espanjasta , Natalie Wamba Berry, muutamia mainitakseni.
Edellisestä hieman ylöspäin kuvasin tämän ranskalaisen leipomokahvilan, joka ei sekään mahtunut kokonaisena kuvaan, kun auto kiiti sen ohitse... La Choquette näytti sellaiselta jossa olisi mukava käydä kahvilla; se onkin sopivasti pääbussiasemaa vastapäätä joten ehkä teenkin niin joskus. Sisällä kuulemma kaikki on ranskalaista: leivonnaiset, tarjoilijat, ruokalistat...
Lopuksi kävimme kahvilla rantakahvillassa . Ashdodilla on upea 8 kilometrin pituinen ranta-alue.
Ihan mukava pieni retki, ja sai kiinnostumaan Ashdodista niin että mielelläni tekisin tuonne pidemmänkin retken.