Pienillä retkillä ja vähän purnausta

Tällä viikolla täällä vietetään  Lehtimajajuhlaa (kestää viikon) , joka alkoi   sunnuntai-iltana,  ja päättyy ensi viikon maanantai-iltana. Se onneksi päättää tämän pitkän pyhäsuman,  ja palataan taas normaaliin arkeen. Lehtimajajuhlaa odottelen aina vähän pelokkaana; kiitos naapuritalon yhden perheen, jonka jäsenet ovat  😡 Oma asuintaloni ja viereinen  talo ovat kiinni toisissaan   katukerroksessa olevan kattotasanteen avulla, ja muodostavat yhdessä L-muotoisen rakennelman,  jossa minun puolellani on makuuhuone niin että toisesta talosta näkyy olohuone.   Näiden välissä on alhaalla pensasaidoilla rajattu nurmikko,  johon tämä perhe pystyttää lehtimajan.  He eivät istu lehtimajassa, vaan viettävän kaiken ajan sen ulkopuolella, grillaten , puhuen kovaa ym.   Pariin vuoteen ei lehtimajaa pystytetty pläntille , mikä oli helpotus, mutta tällä kertaa aavistin pahaa kun lehtimaja taas nousi sinne.  Nyt iltapäivällä tunsin yhtäkkiä palaneen hajua,  ja luulin että alhaalla on tulipalo, mutta ei:  siellä heillä oli 3! grilliä,   josta kaikki savu tuli asuntooni.  Tuo perhe on sellainen ettei heille oikein edes kannata sanoa mitään,  joten purin hammasta,  tulin kotiin ja suljin kaikki ikkunat. Nyt  pitää vain toivoa etteivät he istu siellä makuuhuoneeni (olen 3. kerroksessa) alla puhumassa kovaa niin etten saa nukuttua.  Arkipäiviä  tässä lehtimajajuhlassa  on 3+perjantain lyhyt päivä,  ja kuten ennenkin niin tämä toistuu kaiketi nyt joka ilta viikonloppuun asti.  Nämä talot ovat 7-kerroksisia taloja,   ja tuo pläntti ei tosiaankaan ole sen perheen oma pläntti. 

Mutta tällä viikolla olen päässyt eksän kanssa kahdelle mukavalle retkelle: sunnuntaina, joka oli pyhäaatto,  ajoimme muutamaan kylään  Shfelan alueella,  joka on rannikkoalueen ja Juudean vuoriston välillä. Etsimme viinitarhaa, joka löytyi  Nahshonin kibutsista,  mutta kun tulimme perille  selvisi että tulimme vääränä päivänä , sillä siellä oli juuri käynnissä viinikoulu. Miten mielenkiintoista!  Jäimme juttulemaan erään perheen kanssa ( isä,äiti ja aikuinen tytär) ja katsomaan heidän puuhiaan.  Tuossa sinisessä   säiliössä oli säilötty viinirypäleitä, joihin oli lisätty viinihiivaa,  ja seos oli saanut käydä joitakin viikkoja, tai en muista tarkalleen miten kauan. Sen jälkeen viinirypäleet ja niistä irronnut mehu kaadettiin tuohon puiseen astiaan, jossa käyneistä viinirypäleistä puristettiin  mehu. Tämä on vanhanaikainen tapa puristaa mehua,  ja näimme myös automaattisen laitteen joka puristi mehut käyneistä rypäleistä.

Sen jälkeen  rypälemehu kaadettiin lasiseen säiliöön. Perheellä oli muutama tällainen säiliö, ja he kertoivat että viini on valmista noin vuoden kuluttua, ja  heillä on sitten viiniä pitkäksi aikaa.

Tämän avulla rypäleistä irtosivat viimeisetkin pisarat.  Lähellä oli suuri astia, johon kaadettiin kuivaksi puristetut  viinirypäleet, jotka menevät eläinten ruuaksi.

Sisätiloissa oli valtava määrä  lasisia viinisäiliöitä,  joissa jokaisessa oli viinintekijän nimi ja muut tiedot viinistä.  Muutama henkilö oli paikalla maistamassa miten oma viini edistyy. 

Tänään,  lehtimajajuhlan ensimmäisenä arkipäivänä, teimme pienen aamuretken  .  Eksä oli pyytänyt minua tekemään listan alueen juustoloista, mutta meillä ei ollut paljon aikaa , joten päädyimme Markowitzin  juustolaan , jolla ei ole nettisivuja.   Ja mikä ihana paratiisimainen paikka tuo juustola onkaan!

Juustolafarmilla on juustokauppa,  jossa saa maistella juustoja ennen ostamispäätöstä,  Meillä oli pieni juustolautanen, jonka kanssa menimme istumaan terassille.

 Terassialueella olimme vain me.

Hieman harmitti ettei ollut kameraa mukana; vaikka tällä puhelimella saakin ihan hyviä kuvia niin tuolla oli niin kaunista että se olisi tullut paremmin esille kameralle.  Meille kerrottiin että vielä  viime vuosikymmenellä täällä oli suosittu juustoravintola , mutta jonkun todella typerän lain mukaan alue on määritelty maatalousalueeksi, eikä siellä saa pitää  ravintolaa. Todella sääli, sillä paikka on upea, mutta  kaupasta voi ostaa juustoa ja pyytää että he paloitelevat sen  ja laittavat lautaselle, Tapahtumia tuolla kuitenkin välillä järjestetään.

Kaupan edessä oli lampi  jossa uiskenteli koikarppeja. Joillakin oli suu auki;  olikohan niillä nälkä....

Terassilta oli näkymä lampaiden alueelle.   Minä tietysti luulin että tilan juustot tehdään näiden lampaiden maidosta, mutta   tilan lampaista tuleva maito ei riitä juustojen tekoon, ja sitäpaitsi selvisi että oman tilan maidosta ei saakaan tehdä myyntiin meneviä juustoja, vaan maito pitää myydä keskusmeijerille,  ja sitten sieltä ostetaan maitoa juustontekoon. Kuulostaa aika typerältä; tämäkin joku vanha terveysministeriön laki,  jota  kuulemma on vaikeaa kumota.  Nämä lampaat saavat siis olla tuolla aivan rauhassa ;)

Paikka on niin kaunis että tuolla olisi voinut istua tuntikausia.   Terassilla käveli pari värikästä kukkoa meidän siellä istuessa.

Tilalla tehdään artesaanijuustoja, eikä niitä myydä kuin tilan omassa kaupassa.

Juustomestari Aharon.  Israelissa valmistetut  ns. haisevat juustot eivät täällä haise ,  ja se johtuu siitä että täällä käytetään lähes poikkeuksetta  kasvisperäistä juustojuoksutetta.  Nuo tilan juustot,  joista saimme maistaa melkein kaikkia,   olivat hurjan hyviä:)

Juustolatilan reunassa olevien taatelipalmujen taatelit olivat  upean värisiä, mutta eivät vielä valmiita poimittavaksi.

Hiljainen päivä

Eilen illalla alkoi vuoden pyhin päivä, eli Jom Kippur, eli sovituspäivä,  ja siitä lähtien oli 25 tuntia ihanan hiljaista: ei minkäänlaista liikennettä kaduilla, taivaalla eikä meressä.   Aamulla  noin 8 aikaan tein pitkän lenkin Bambin kanssa,  ja kadut olivat aivan tyhjiä, muutamia ihmisiä lukuunottamatta.

Oli hellettä mutta samalla miellyttävä tuuli,  joten oli mukava kävellä. Vielä oli niin aikaista ettei näkynyt pyöräileviä lapsia.

Sitten näin muutaman, mutta  nyt illalla  tuttu samalta kadulta kertoi että suhteessa viime vuoteen pyöräilijöitä oli paljon vähemmän.  Puistostakaan ei kuulunut liikaa ääniä:) Ihan tämän hiljaisuuden vuoksi tällaisia päiviä saisi olla useammin;  kiva kun pystyi kävelemään kaikkialla kun ei ollut autoja liikenteessä.

Kävin tarkistamassa melkein valmiina olevan uuden toimistotalon,  jonka alakerroksiin pitäisi tulla kauppoja.  Viereisessä pari vuotta sitten rakennetussa  toimistotalossa on iso kauppatila vuokrattavana , ollut jo pitkään, joten toivottavasti tähän pieneen kauppakeskukseen löytyy tulijoita.  Asun teollisuusalueen reunalla  (ei mitään raskasta teollisuutta enään siellä) ja ison kadun lähellä on monta isoa rakennusprojektia, esim.  suuri kauppakeskusprojekti. Kaikki nuo projektit sen vuoksi että lähivuosina siellä pitäisi  kulkea  (ensimmäisten kuvien leveällä kadulla) pikaraitiotie. Ehkä onnistun näkemään   sen pikaraitiovaunun joku päivä (täällä kun projekteilla  on tapana myöhästyä ...)

Myös businesskeskuksessa oli täysin tyhjää,  ja kaikki ravintolatkin ovat kiinni Jom Kippurina.

Lumpeet kukkivat kauniisti atrium-pihan ekologisessa lammikossa, jossa uiskenteli myös koikarppeja.

Muutama päivä sitten minusta tuli taas  väliaikainen eläinemo kun nämä 2 pikku kissanpenturääpälettä löytyivät puistosta.  Joku oli selvästi siirtänyt ne puistoon,  sillä puistossa ei ole viime kuukausina näkynyt raskaana olevaa tai juuri synnyttänyttä kissaemoa.  Pennut olivat vain noin 2 viikon ikäisiä,  ja aamulla kun menin katsomaan,  en enään nähnyt pentuja. Selvisi että asuintalossani asuva nuori pariskunta oli ottanut pennut luokseen. He olivat myös  ostaneet kissojen äidinmaitokorviketta.  Heillä ei ollut minkäänlaista  kokemusta  näin pienten  pentujen hoidosta ( ei minullakaan pahemmin, mutta ehkä vähän enemmän) ,  joten otin pennut luokseni.  Syötin niille äidinmaitokorviketta pipetillä, ja kun ne olivat hereillä kuului aikamoinen piipitys; pentuparat  kaipasivat emoaan.  Seuraavana päivänä  tuntemani "kissaemo",  joka on vuosia pelastanut täällä kissanpentuja,  tuli hakemaan pennut,  joten nämä ehkä selviävät. 

Edellisessä postauksessa kerroin tänne ilmestyneestä nuoresta koirasta,  jonka toimitin kaupungin eläinlääkäriklinikalle.    Koira oli sitä ennen ollut 2 päivää naapuritalossa erään tutun lapsiperheen luona, joka ei voinut pitää koiraa.  Sen jälkeen kun koiruli oli toimitettu eläinlääkäriasemalle,  he muuttivatkin mielensä, ja kävivät hakemassa koiran.  Nyt se on rokotettu, sillä on siru, nimi (Tiger ) ja rakastava perhe:)

Koira ressukka

Keskiviikko-iltana näin pienen suklaanruskean koiran kiertelevän kodin viereisessä puistossa.  Olin Bambin kanssa  iltakävelyllä, ja huomasin että koiralla ei ollut pantaa,  mutta koska se leikki lasten kanssa,  oletin että se kuuluu jollekin.  Seuraavana aamuna näin sen kiertelevän yksin puistossa. Se ei kuitenkaan tullut lähelle kun kutsuin sitä,  mutta soitin  kaupungin järjestyspalveluun, ja lupasivat lähettää jonkun hakemaan koiran.

Puisto on ihan kotini edessä, ja näin ikkunasta koiran nyt iltapäivällä : se juoksi naapuritalon tutun lapsiperheen isän ja heidän koiransa vieressä, mutta ilman pantaa.  Olin luullut että koira oli haettu pois jo torstaina kun en ollut nähnyt sitä,  mutta selvisi että perhe oli ottanut koiran luokseen 2 päiväksi.  He olivat kylvettäneet sen , ja koira olisi asettunut heille mielellään taloksi,  mutta perheen isä sanoi että he eivät voi pitää koiraa,  sillä se ei ole sisäsiisti ja on myös leikkaamaton,  ja heillä on nuori narttukoira... Koira jäi naapuritalon oven eteen ja  vikisi siellä ,  ja juoksi muutaman kerran talon ympäri,  mutta en saanut sitä kiinni.  Soitin uudestaan  kaupungin järjestysnumeroon,  ja sieltä tulikin aika pian   kaupungin järjestysvalvojapari.  Koira meni uudestaan naapuritalon ulko-oven eteen vikisemään,  ja paikalle tulleen   nuorisojoukon avulla saimme  pidettyä sen paikoillaan.  Otin hauvelin syliin, ja järjestysvalvojat soittivat kaupungin eläinlääkäripalveluun,  ja jäimme odottelemaan sieltä tulevaa autoa.

Koira yritti välillä rimpuilla sylistä pois,  mutta se  näytti tajuavan ettei sille tehdä mitään pahaa. Nuorisojoukossa oli tyttö (kuvassa) joka  otti välillä koiran syliin.  Odottelimme eläinlääkäriklinikan autoa lähes tunnin  ja koira alkoi jo olla aika kärsimätön, mutta en voinut päästää sitä sylistä koska  se olisi muuten juoksut pois.  Koiraressu on vielä pentuiässä, sillä ei ollut minkäänlaista pantaa tai muita tuntomerkkejä.  Kun eläinlääkäriklinikan auto tuli,  selvisi ettei koirassa ole myöskään sirua,  joten ei voi tietää mistä se on tänne tullut.  Koira  oli hyväkuntoinen, mutta koska sillä ei ollut sirua niin se ei varmaankaan ole edes rokotettu,  ja nyt se saa kaupungin eläinlääkäriklinikalla hyvää hoitoa:  tarvittavat  rokotukset, sirun ja  sterilisaation.  Nyt pitää toivoa että hauvelille löytyy koti.  Kyllä on julmia ihmisiä jotka ovat tämän ressukan hyljänneet.

Tätä vintagekauppaa ei voi olla huomaamatta!

Viikko oli rikkinäinen uuden vuoden vuoksi,  ja myös ensi viikko on rikkinäinen,  sillä tiistai-iltana hiljennytään viettämään vuoden pyhintä päivää,  Jom Kippuria.

Uusi vuosi

Tätä kirjoittaessa täällä vietetään  Rosh HaShanaa, eli juutalaista uutta vuotta, joka alkoi eilen ,sunnuntaina ,  auringon laskettua.   Nyt alkanut vuosi on 5779,  ja  tämä pyhä jatkuu vielä huomisenkin päivän,  eli aika monta pyhäpäivää tuli yhteen putkeen kun ajattelee että pyhä alkoi heti viikonlopun jälkeen. Uuteen vuoteen kuuluu kaikenlaisia symbolisia ruokia,  kuten kuvassa näkyvät  granaattiomenat. Tämä puu on kodin lähellä,  ja vain muutama hedelmä oli puussa jäljellä.

Sää on viime  päivinä  ollut yllättävän miellyttävä: vaikka mittari päiväsaikaan on 30 asteen paikkeilla, ja nyt tätä kirjoittaessa illallakin 27 astetta,  niin on tuntunut että kosteus on ollut hieman matalampi, toivottavasti jatkossakin.  Perjantai-aamuna aikaisin,  torin lähellä, oli ihan pilvistäkin,  ja joissain paikoissa jopa satoi, ei tosin minun alueellani.

Perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä aamuna,  on mukavaa kävellä torin lähellä  ennenkuin ihmismassat valtaavat alueen.

Perjantain käsityöläistoria oltiin vasta pystyttämässä.

Myöhemmin eksä soitti ja kysyi haluanko tulla hänen kanssaan ostoksille supermarkettiin  jossa en ole vielä käynyt.   Suuri supermarketti on suunnattu enimmäkseen  venäjänkielisille, ja tuolla oli suurin alkoholivalikoima minkä olin nähnyt missään supermarketissa täällä. Ja koska oli perjantai ja pyhäkin edessä, maistiaisia riitti.  Jos olisin maistanut kaikkea mitä tuolla tarjotiiin  niin olisin hoiperrellut tuolta ulos....

Alkuviikosta teimme eksän kanssa pienen retken  Haderan kaupungin rannalle.  Eksä halusi nähdä kallion päällä olevan kahvilaravintolan , jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Minä olin käynyt siellä ehkä joskus 6 vuotta sitten. 

Kallion päällä oleva kahvilaravintola on aika kulahtanut, mutta sieltä on todella hyvät näkymät Välimerelle, ja alla olevalle rannalle.

Näkymä alhaalta ylös.

Ja sieltä sitten alas Välimerelle.  Kahvin hinnassa oli selvästi näköalalisää. Kasvillisuudesta huomaa että on kuiva aika.

Vasemmalla  näkyi kaunis pieni poukama, ja sen hyvin hoidettu ranta,  jonka takana 5 asuinrakennusta sekä hotelli.  Tämä kompleksi on nimeltään   Sea Village, ja  alue yksityisaluetta, mutta koska rantojen pitää täällä olla  kaikille avoimet,  niin sinne pääsee kävellen kuka vaan. 

   Tämä asuinprojekti oli viimeinen joka rakennettiin näin lähelle rantaa,  ja sen jälkeen tuli voimaan laki joka varmistaa ettei näin lähelle rantaa enään rakenneta taloja. 

Viimeksi kun kävin kahvilassa ei tuota korkeaa Ramada-hotellia vielä ollut tuolla. Aika hienot näkymät tuolta merelle.  Myös Sea Villagen talot on rakennettu niin että kaikista parvekkeissa on merinäkymä.

Ranta oli niin siisti eikä siellä näkynyt kuin muutama ihminen  , ehkä turisteja hotellista.  Ei hullumpaa asua noin lähellä rantaa,   mutta kun ajattelee että  projektissa on kylpylä,  uima-altaat, tenniskentät ym.  niin kuukausittaiset maksut ovat varmaankin aika korkeita.  Eksähän innostui ja soitti välittäjälle nähdäkseen tuolla  vapaana olevan asunnon, mutta taisi myöhemmin luopua ajatuksesta.

Rannalla oli vielä kalaravintolakin.  La Dolce Vita tosiaankin niille jotka tuolla asuvat.

Rantaa ja viiniä

Alkuviikosta eksä soitti ja kysyi haluanko lähteä pienelle retkelle etelään päin. Tottakai halusin , en ollut pitkään ollut minkäänlaisella retkellä.  Lähdimme hyvin aikaisin liikkeelle,  ja ensimmäinen etappimme oli  Nitzanim  Beach, joka sijaitsee kahden kaupungin, Ashdodin ja Ashkelonin välissä.  Nitzanim on yksi  maan upeimmista ranta-alueista,  ja tämä oli ensimmäinen  kertani tuolla.

Todella upea ranta-alue, ja lähes täysin tyhjä koska olimme niin aikaisin liikkeellä.  Emme menneet uimaan  vaan käveskelimme hieman rannalla.  Uimapukuni ei muutenkaan mahdu enään päälle...

Nurmikkoalueella oli baarialue sekä varjoisia istumapaikkoja.   

Oli alue missä oli tuoleja ja varjoja.

Taisi olla sopivat laineet lainelautatailijoille.

Pohjoisella puolella oli  camping-alue  ja ihmisiä telttoineen  rannalla. Jotkut muuttavat koko kesäksi rannoille asumaan (ei valvotuilla rannoilla)... Taustalla näkyy Ashdodin rakennuksia.

Ennen lähtöämme  joimme kahvit  baarialueella.

Ajoimme rannan jälkeen vielä lähialueilla katsomassa uusia asuinalueita,  ja sattuman kautta päädyimme  Barkanin viinitarhalle kun ajoimme takaisin Tel Avivin suuntaan.  Minähän innostuin kun näin että siellä oltiin poimimassa viinirypäleitä.

En malttanut olla maistamatta...rypäleet olivat hyvin pieniä ja todella makeita.

Yleensä rypäleiden poimimiseen käytetään tietyn tyyppistä traktoria joka kulkee viinipensaiden välissä, mutta  Barkanin vierailukeskuksen vieressä niitä poimittiin käsin. 

Menimme sisälle suureen vierailukeskukseen.

Meillä oli tuuria sillä paikalla oli erittäin miellyttävä sommelier,  joka kertoi meille Barkanin viinitarhasta, ja vastasi  kaikkiin kysymyksiin;D  Selvisi että Barkanin viinitarha  on tänään  Israelin suurin viinitarha, joka tuottaa 15 miljoonaa pulloa viiniä vuosittain,  aika hurja määrä. Iso osa tuotannosta  menee ulkomaille; lähinnä Yhdysvaltoihin.

Koska meillä oli nälkä emmekä olleet syöneet aamiaista,  jäimme vierailukeskukseen   viini&juustoaamiaiselle.  Viiniä vain ihan vähän, olihan sentään aikainen aamu;D Tuonne vierailukeskukseen olisi kiva päästä toistekin.