Pienillä retkillä ja vähän purnausta

Tällä viikolla täällä vietetään  Lehtimajajuhlaa (kestää viikon) , joka alkoi   sunnuntai-iltana,  ja päättyy ensi viikon maanantai-iltana. Se onneksi päättää tämän pitkän pyhäsuman,  ja palataan taas normaaliin arkeen. Lehtimajajuhlaa odottelen aina vähän pelokkaana; kiitos naapuritalon yhden perheen, jonka jäsenet ovat  😡 Oma asuintaloni ja viereinen  talo ovat kiinni toisissaan   katukerroksessa olevan kattotasanteen avulla, ja muodostavat yhdessä L-muotoisen rakennelman,  jossa minun puolellani on makuuhuone niin että toisesta talosta näkyy olohuone.   Näiden välissä on alhaalla pensasaidoilla rajattu nurmikko,  johon tämä perhe pystyttää lehtimajan.  He eivät istu lehtimajassa, vaan viettävän kaiken ajan sen ulkopuolella, grillaten , puhuen kovaa ym.   Pariin vuoteen ei lehtimajaa pystytetty pläntille , mikä oli helpotus, mutta tällä kertaa aavistin pahaa kun lehtimaja taas nousi sinne.  Nyt iltapäivällä tunsin yhtäkkiä palaneen hajua,  ja luulin että alhaalla on tulipalo, mutta ei:  siellä heillä oli 3! grilliä,   josta kaikki savu tuli asuntooni.  Tuo perhe on sellainen ettei heille oikein edes kannata sanoa mitään,  joten purin hammasta,  tulin kotiin ja suljin kaikki ikkunat. Nyt  pitää vain toivoa etteivät he istu siellä makuuhuoneeni (olen 3. kerroksessa) alla puhumassa kovaa niin etten saa nukuttua.  Arkipäiviä  tässä lehtimajajuhlassa  on 3+perjantain lyhyt päivä,  ja kuten ennenkin niin tämä toistuu kaiketi nyt joka ilta viikonloppuun asti.  Nämä talot ovat 7-kerroksisia taloja,   ja tuo pläntti ei tosiaankaan ole sen perheen oma pläntti. 

Mutta tällä viikolla olen päässyt eksän kanssa kahdelle mukavalle retkelle: sunnuntaina, joka oli pyhäaatto,  ajoimme muutamaan kylään  Shfelan alueella,  joka on rannikkoalueen ja Juudean vuoriston välillä. Etsimme viinitarhaa, joka löytyi  Nahshonin kibutsista,  mutta kun tulimme perille  selvisi että tulimme vääränä päivänä , sillä siellä oli juuri käynnissä viinikoulu. Miten mielenkiintoista!  Jäimme juttulemaan erään perheen kanssa ( isä,äiti ja aikuinen tytär) ja katsomaan heidän puuhiaan.  Tuossa sinisessä   säiliössä oli säilötty viinirypäleitä, joihin oli lisätty viinihiivaa,  ja seos oli saanut käydä joitakin viikkoja, tai en muista tarkalleen miten kauan. Sen jälkeen viinirypäleet ja niistä irronnut mehu kaadettiin tuohon puiseen astiaan, jossa käyneistä viinirypäleistä puristettiin  mehu. Tämä on vanhanaikainen tapa puristaa mehua,  ja näimme myös automaattisen laitteen joka puristi mehut käyneistä rypäleistä.

Sen jälkeen  rypälemehu kaadettiin lasiseen säiliöön. Perheellä oli muutama tällainen säiliö, ja he kertoivat että viini on valmista noin vuoden kuluttua, ja  heillä on sitten viiniä pitkäksi aikaa.

Tämän avulla rypäleistä irtosivat viimeisetkin pisarat.  Lähellä oli suuri astia, johon kaadettiin kuivaksi puristetut  viinirypäleet, jotka menevät eläinten ruuaksi.

Sisätiloissa oli valtava määrä  lasisia viinisäiliöitä,  joissa jokaisessa oli viinintekijän nimi ja muut tiedot viinistä.  Muutama henkilö oli paikalla maistamassa miten oma viini edistyy. 

Tänään,  lehtimajajuhlan ensimmäisenä arkipäivänä, teimme pienen aamuretken  .  Eksä oli pyytänyt minua tekemään listan alueen juustoloista, mutta meillä ei ollut paljon aikaa , joten päädyimme Markowitzin  juustolaan , jolla ei ole nettisivuja.   Ja mikä ihana paratiisimainen paikka tuo juustola onkaan!

Juustolafarmilla on juustokauppa,  jossa saa maistella juustoja ennen ostamispäätöstä,  Meillä oli pieni juustolautanen, jonka kanssa menimme istumaan terassille.

 Terassialueella olimme vain me.

Hieman harmitti ettei ollut kameraa mukana; vaikka tällä puhelimella saakin ihan hyviä kuvia niin tuolla oli niin kaunista että se olisi tullut paremmin esille kameralle.  Meille kerrottiin että vielä  viime vuosikymmenellä täällä oli suosittu juustoravintola , mutta jonkun todella typerän lain mukaan alue on määritelty maatalousalueeksi, eikä siellä saa pitää  ravintolaa. Todella sääli, sillä paikka on upea, mutta  kaupasta voi ostaa juustoa ja pyytää että he paloitelevat sen  ja laittavat lautaselle, Tapahtumia tuolla kuitenkin välillä järjestetään.

Kaupan edessä oli lampi  jossa uiskenteli koikarppeja. Joillakin oli suu auki;  olikohan niillä nälkä....

Terassilta oli näkymä lampaiden alueelle.   Minä tietysti luulin että tilan juustot tehdään näiden lampaiden maidosta, mutta   tilan lampaista tuleva maito ei riitä juustojen tekoon, ja sitäpaitsi selvisi että oman tilan maidosta ei saakaan tehdä myyntiin meneviä juustoja, vaan maito pitää myydä keskusmeijerille,  ja sitten sieltä ostetaan maitoa juustontekoon. Kuulostaa aika typerältä; tämäkin joku vanha terveysministeriön laki,  jota  kuulemma on vaikeaa kumota.  Nämä lampaat saavat siis olla tuolla aivan rauhassa ;)

Paikka on niin kaunis että tuolla olisi voinut istua tuntikausia.   Terassilla käveli pari värikästä kukkoa meidän siellä istuessa.

Tilalla tehdään artesaanijuustoja, eikä niitä myydä kuin tilan omassa kaupassa.

Juustomestari Aharon.  Israelissa valmistetut  ns. haisevat juustot eivät täällä haise ,  ja se johtuu siitä että täällä käytetään lähes poikkeuksetta  kasvisperäistä juustojuoksutetta.  Nuo tilan juustot,  joista saimme maistaa melkein kaikkia,   olivat hurjan hyviä:)

Juustolatilan reunassa olevien taatelipalmujen taatelit olivat  upean värisiä, mutta eivät vielä valmiita poimittavaksi.