tiistai 26. helmikuuta 2019

Kevättunnelmia

Joka vuosi taidan mainita täällä että talvi/kevät on luonnon parasta aikaa täällä, mutta niin se vaan on että Välimeren talven ja kevään paras puoli on kukkiva luonto.  Tässä  kruunukakkara joka nyt kukkii siellä sun täällä.
Myös näitä punaisia kukkia on puiston vieressä.  Koska lähes samannäköisiä punaisia kukkia on 3 eri lajiketta, en koskaan ole varma mikä niistä on mikä: olin ennen varma että kodin lähellä kukkivat unikot, mutta nyt en olekaan niin varma...
Hieman kuivumistakin näkyy jo luonnossa: eilen oli lähes 30 astetta , ja sehän heti vaikuttaa näihin. Huomiseksi on luvattu sadetta  joten ehkä piristyvät.
Lauantaina kävimme  kotikatunaapurini Evelynin ja tyttärensä kanssa viemässä koiranruokaa  kissojen ja koirien turvakotiin.  Evelynin mopsihan kuoli viime vuoden puolella ,  ja veimme Kailta jääneet ruuat tänne.  Kissoja adoptoidaan harvemmin,   mutta tässä paikassa kissoila on hyvä elämä:)
Koiria oli niin vaikeaa nähdä tuolla, sillä ne niin etsivät rakkautta ja rakastavaa kotia.  Tämä oli pentujen ja nuorten koirien puoli,  ja koiraäiti +4 pentua olivat niin suloisia että niitä oli vaikeaa vastustaa.  Vanhempien koirien puolella suurin osa on suuria koiria, jotka eivät helpolla löydä kotia sillä ihmiset haluavat pieniä ja nuoria koiria.
Koirien ja kissojen jälkeen ajoimme  Rishon LeZionin kaupungin rannalle. Oli lämmin aurinkoinen päivä,  mutta rannalla ei ollut tungosta.
Me istuimme ranta-kahvilassa ihailemassa rantaelämää.
Tämä nuori papaijapuu kasvaa lähellä ystävän kotia.  Noin nuori puu ja aika kivasti hedelmiä. Tästä tuli mieleen että pitäisi yrittää kasvattaa papaijapuu siemenestä, ja sitten istuttaa se meidän talon pihalle niin että meilläkin olisi papaijoja omasta takaa:D
Purim-juhla on alle kuukauden kuluttua,  ja keskustan alueelle on taas ilmestynyt monta naamiaisasuja myyvää pop-up-kauppaa.
Tähän kuvaan tuli  vastapäinen talokin mukaan;D

tiistai 19. helmikuuta 2019

Värikkäitä markkinoita

Tapasimme eksän kanssa tänään torin lähellä,  ja päätimme mennä katsomaan hieman viereisen kadun käsityöläismarkkinoita. Nämä käsityöläismarkkinat ovat aina  tiistaisin ja perjantaisin ,  ja käsityöläistori on todella suosittu tapahtuma, vuodesta toiseen.
Täällä saa myydä vain omia, itse tehtyjä tuotteita.   Valikoima on laaja ,  ja ihmiset jotka tuolla myyvät tuotteitaan niin lahjakkaita.
Minulla oli muuten muutaman viikon ajan sellainen ongelma täällä bloggerissa etten päässyt oikein kommentoimaan minnekkään, vaan piti tehdä kommentoinnit puhelimen avulla. En myöskään saanut kunnolla siirrettyä kuvia blogiin, vaan piti yrittää monta kertaa ennenkuin onnisti. Mutta yhtäkkiä ongelma hävisi, onneksi.
Täällä on muuten ollut ihana (minulle!) sää lauantaista lähtien:  viileää, viikon alussa satoi  ja pilvistä  enemmän kuin aurinkoa.  Ja sääaplikaation  mukaan  jatkuukin vielä hieman  "talvisena" tämä sää.  Tämä on monen kuivan  ja liian lämpimän talven jälkeen ollut paras talvi vuosiin!  Toivottavasti  ensi talvenakin tällaista.
Paljon ihmisiä aina torialueella.
Vaatteistakin huomaa että on vielä hieman viileää:)
Aiemmin täällä oli myös suomalainen Marjaana myymässä keramiikkaesineitään, mutta ei enään.
Tämä huilua soittava nainen värikkäässä nurkassaan oli torin toisen  sisäänkäynnin kohdalla, enkä huomannut katsoa tarkemmin, mutta hän oli kiinnittänyt kaikenlaisia julisteita tuonne jossa näkyi olevan hän itse. 
Vanha lasinpuhaltaja on tehnyt miniatyyriesineitä jo vuosien ajan.
Tästä mennään kävelykadulta torille päin.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Värikästä matkamessuilua ja blogi täytti 10 vuotta!

Joka vuosi harmittelen kun en ole Helsingissä silloin kun siellä on matkamessut, mutta onneksi aika pian Helsingin matkamessujen jälkeen on Tel Avivin matkamessujen vuoro.  Messut kestävät täällä vain kaksi päivää,  ja olin saanut  mediakutsun:  klo 14 asti messut olivat auki vain medialle,   ja sen jälkeen muulle yleisölle.  Matkamessut ovat aina niin värikkäitä,  ja on mielenkiintoista tutustua muiden maiden tarjontaan  vaikkei niihin pääsisikään tutustumaan.  Messut olivat taas   Tel Avivin kongressi-ja messukeskuksen uusimmassa  osassa,  jossa myös pidetään  toukokuun Euroviisut.
Latvia ja Liettua olivat aika hyvin edustettuna tuolla,  ja tässä Liettuan pisteessä  oli niin nätit esitteeet että otin muutaman mukaani. En ole koskaan käynyt Latviassa tai Liettuassa.
Hän oli pukeutunut korealaiseen asuun Korean osastolla, mutta ei kuitenkaan ollut korealainen.
Ja nyt en ole varma oliko tämä neitonen korealainen vai taiwanilainen.
Japanin osastolla yllätyinkin kun japanilainen neitonen puhui sujuvaa hepreaa.
Fidzin oastolla oli iloisia ihmisiä. Selvisi että he olivat  Fidzin   Etiopian suurlähetystön väkeä, ja  neitonen oikealla olikin etiopialainen.
Nepalin osastolla tämä herra oli täysin keskittynyt puhelimeensa...
Myös beduiiniteltassa keskityttiin puhelimeen..
Hello from Vietnam! Kolumbialainen ystäväni  miehineen on parhaillaan kuukauden kiertomatkalla Vietnamissa,  ja olen ihaillut heidän matkakuviaan Facebookissa.
Tansaniallakin oli oma osastonsa.
Samoin Ruandalla. Joitakin vuosia sitten matkailu Ruandassa olisi ollut suuri ihmettelyn aihe,  sillä Ruandan kansanmurhasta ei ole niin pitkä aika. Hienoa että he ovat päässeet sen yli , ja että Ruanda nykyään on mielenkiintoinen  matkailumaa.
Panaman osastolla oli taas tanssiesityksiä ,  ja muistan että tämä tanssija olisi ollut mukana myös edellisillä messuilla. Ihana tuo hame!
Tässä olisi tarjoiltu drinkkejä.

Monen monella muullakin maalla oli tuolla osasto, esimerkiksi Ruotsilla. (Suomella ei ollut..).  Israelin eri paikat olivat edustettuina. Luulin tätä ryhmää ensin tserkesseiksi, mutta asu on kuitenkin erilainen kuin täällä asuvilla tserkesseillä.
Tel Avivin kaupunki mainosti tietysti tulevia  Euroviisuja,
Omalla asuinkaupungillani Holonilla ei tällä kertaa ollut osastoa messuilla.  mutta Ashdodin kaupunki oli satsannut oikein kunnolla messuihin,  ja heillä oli hieno osasto. Sain sieltä jopa kirjan  joka kertoo  Ashdodin kulinaarisista helmistä. Olin Ashdodissa viime vuonna lyhyellä reissulla eksän kanssa,  ja huomasin että kaupungilla on paljon tarjottavaa , kuten upea ranta-alue.
Muistinkin tänään että blogillani oli 10-vuotissyntymäpäivät  aiemmin tässä kuussa,  eli helmikuun 8. päivänä.  Tämä blogihan sai alkunsa kun halusin erotella ruokablogista  muut kuin ruokapostaukset. 

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Euroviisut lähestyvät


En yleensä ole mitenkään Euroviisufani,  mutta koska Euroviisut ovat tänä vuonna täällä Tel Avivissa, olen ehkä seurannut niitä enemmän   kuin normaalisti tähän asti.  Pidän etenkin ohjelmasta joka etsii  seuraavan Israelin edustajan Euroviisuihin; nimeltä "Seuraava tähti Euroviisuihin". Tänä vuonna  minulla (ja monella muullakin ) on ollut selvä suosikki  , eli videolla laulava   Kobi Marimi, jonka pitäisi ehdottomasti päästä laulamaan Euroviisuihin, mutta edessä tiistaina on karsinnan loppukilpailu,  ja 4 vahvaa  esiintyjää. Mutta kuunnelkaa  Kobin versio Leonard Cohenin  Halleluja-laulusta; mikä upea ääni Kobilla onkaan. Olen aivan myyty!
Kaiken lisäksi Kobissa on vielä jotain  mikä muistuttaa  Freddie Mercuryä.

Edit: Nyt se on päätetty, tässä on Israelin euroviisuedustaja:)

maanantai 4. helmikuuta 2019

Luonnon ihmeitä

Hei taas:)   Sormeni voi jo sen verran paremmin  että onnistun jonkin verran kirjoittamaan  etusormella , ja  olen tehnyt niin että laitan kuvat,  ja sitten puhelimen puheesta tekstiksi-toiminnalla laitan nämä tekstit. Tosin se toiminta ei ole täydellinen eli  pitää aina korjata koska jotkut sanat tulevat väärin, ja pilkut ja pisteet pitää lisätä jälkikäteen.   Sormeni murtuma on  nivelen kohdalla, ja onneksi hiusmurtuma , ja pystyn jo jonkin verran taivuttamaan sormea,  mutta pidän sellaista sormisuojaa joka varmistaa että sormi lepää ja  eikä taivu, ja toivon että ehkä ensi viikolla voin olla ilman tuota suojaa ja teippausta.  Vasen käsi on joutunut harjoittelemaan oikean käden toimintoja,  ja  kun ei ole  vaihtoehtoja niin sekin voi onnistua.

Mutta tänään menimme eksän kanssa katselemaan  vuokkojen kukintaa eteläiseen Israeliin. Täälläpäin on 3 punaista villikukkaa  jotka muistuttavat toisiaan: villivuokko,  villiunikko ja  jaloleinikki.  Ensimmäisenä kukkivat  vuokot ,  tammikuusta maaliskuuhun. Villivuokot kukkivat täällä myös muissa väreissä ,  mutta eteläisessä Israelissa näkyy vain punaisia vuokkoja.
Kävimme ihailemassa vuokkoja kahdessa eri paikassa.  Tässä vuokkoja  ja keltaisia villisinapin kukkia.  Vuokkoja saa ihailla mutta ei poimia;  ne ovat rauhoitettuja kukkia ja onneksi niin.
Nämä punaiset kukkameret aiheuttavat ihastuksen huokauksia.  Takana harsoilla peitetty banaanitarha.
Ensimmäisessä paikassa   kävelimme tätä puista dekkipolkua pitkin,  joka vie kohti Jonatan Vermeulin muistopaikkaa.   Vermeulin perhe oli kristitty perhe Hollannista,  ja kun  Jonatan oli 4 -vuotias, perhe päätti muuttaa Israeliin.  Myöhemmin Jonatanin perhe ´muutti takaisin Hollantiin, mutta Jonatan   palasi tänne Persianlahden sodan aikana,  ja vaati päästä armeijaan.  Vuonna 2000 Jonatan sai surmansa  Gazan rajalle jätetyn pommin räjähtäessä.  Dekkipolun  päässä olevassa muistolaatassa on teksti sekä hollanniksi että  hepreaksi.
Toisessa paikassa oli paljon laajempi  vuokkoalue.   Siellä täällä näkyi  ihmisiä piknikillä ,  mutta viikonloppuna täällä on todella  täyttä tähän aikaan vuodesta.   Helmikuussa  eteläisen Israelin alueella vietetään punaista kuukautta,  johon liittyy paljon tapahtumia.
Että  osaavatkin olla niin kauniita:)
Kaiken kauneuden keskellä  näkyi monen monta katkaistua  puunrunkoa.   Tällä alueella on ollut lukemattomia  tulipaloja jotka ovat alkaneet rajan toiselta puolelta tulleista  leijoista,  joihin on kiinnitetty polttopullo tai muuta tulipalon aiheuttavaa materiaalia.   Luonto on ihmeellinen,  sillä viime kuun sateet ovat saaneet poltetun maan taas viheriöimään ja kukkimaan.   Puut taas eivät ole yhtä onnekkaita.
Toisessa paikassa oli myös kaikenlaisia kojuja. 
Tästä sai ostaa juuri poimittuja sitruksia edullisemmin kuin kaupoissa,  ja 3 kilon pussi oli sen verran edullinen että  oli  pakko  ostaa mukaan appelsiineja, sitruunoita , greippejä ja klementiinejä.  
Kaikkialla  niin vihreää nyt, ja muutaman kuukauden kuluttua kaikki on kuivunut pois.  Tästä täytyy nauttia nyt:)

maanantai 28. tammikuuta 2019

Pieni sairaustauko

Mansikka-aika täällä nyt.
Pieni sairaustauko,toivottavasti ei kauemmin kuin tämä viikko.  Ihan sen vuoksi että kaaduin launtaina-illalla  kylpyhuoneessa (koti on vaarallinen paikka),  ja iskin pääni (se onneksi ok , vain iso kuhmu)  ,  ja mursin osan oikean käteni 3. sormea  ja sain haavan selkääni.  Nuo kaksi muuta asiaa eivät häiritse bloggaamista  mutta  murtunut sormi kyllä,  joten pieni tauko on tarpeen jotta sormi saa levätä. Pahus että pitikin sattua oikeaan käteen! Oikein hyvää viikkoa kaikille.  Pystyn kyllä sanelemaan puheesta tekstiksi-toiminnalla kännykällä mutta tietokoneella ei sellainen onnistu, ja blogin kirjoittaminen puhelimella aika työlästä.