Värikäs syyskuun loppu

Tällä viikolla torin viereisellä  kävelykadulla ja sen kävelykatu-sivukaduilla oli värikästä, kun  sinne tuotiin tuulahdus Thaimaasta.  Sinne pystytettiin kojuja  , joissa eri aasialaiset ravintolat täällä möivät katuannoksia thaimaalaisesta keittiöstä.  Näitä värikkäitä  elefantteja löysin kahdesta eri kohdasta.

Värikkäitä  koristeita oli pystytetty kaduille jo pari päivää ennen kolmipäiväistä tapahtumaa.

Värikästä oli:)

Tapahtuma oli iltapäivällä ja illalla,  ja tapahtuman toisena päivänä päätin mennä katsomaan mitä sieltä löytyy.  Tapahtuman oli tarkoitus alkaa joka päivä klo 16, mutta kun tulin paikalle mitään ei vielä ollut valmista.

Kojuissa ei ainakaan klo 16 ollut vielä mitään valmista. Kojuja oli ripoteltu 2 kadulle tosi monta.

Baarikaan ei ollut silloin vielä auki.

Baarin vieressä oli rantatuoleja , Sprite-logolla. Sprite oli tapahtuman pääsponsori,  joten tuohon vihreään logoon törmäsi joka puolella. Sain kuulla että   Sprite oli määrännyt että jokaisen ruoka-annoksen mukana tulee Srite-tölkki,  vaikka ei sellaista haluaisikaan.   

Vihreä ämpäri olisi kyllä ollut kiva..

Tapahtuma-alueella löytyi kuvauspaikkoja,  joissa oli "thaimaalainen " taustakuva.

Lasinpuhaltajakin oli thaimaalainen.

Oli myös thaimaalainen orkesteri, mutta esitys olisi ollut vasta illalla,  ja oli niin kuuma päivä etten jaksanut jäädä odottelemaan.

Joten päätin lähteä kotiin.

Tänä aamuna  , pari päivää tapahtuman jälkeen,    värikkäät päivänvarjot heiluivat edelleenkin ylhäällä.  Kun katsoin ylös, huomasin  maalaukset tämän talon  toisen kerroksen  parvekkeella. Olisivat ehkä jääneet huomaamatta ilman päivänvarjoja..

Eräänä aamuna huomasin torin lähellä olevan kenkäkaupan ikkunassa  seinäkelloja,  joita päätin mennä katsomaan hieman lähempää. Ne olivatkin käsilaukkuja!  Kulkisitteko tuollaisen seinäkellokäsilaukun kanssa?

Torstaina  tapasin  kolumbialaisen ystäväni Glorian,  ja kävelimme eteläisessä Tel Avivissa, joka on muutoksen alaista aluetta.   Tämän seinämaalauksen ohi olen mennyt muutamia kertoja, mutta nyt katsoin sitä tarkemmin. Sama katutaiteilija eli Solomon Souza, on täyttänyt taiteellaan kaikki rakennuksen seinät, ja maalaukset saavat olla tuolla kunnes talo pistetetään maan tasalle tai  rakennetaan uudeksi. 

Solomon Souzalla on mielenkiintoinen tarina: hän asuu suurimmaksi osaksi täällä  mutta hänen isoisänsä, Francis Newton Souza,  oli yksi Intian tärkeimmistä nykyajan taiteilijoista, joka syntyi Goalla , mutta vietti useita vuosia Englannissa ja myös Yhdysvalloissa. Vuonna 2008 isoisä Souzan  maalaus nimeltä "Birth" oli kallein koskaan myyty intialaisen taiteilijan teos.  Ennenkuin törmäsin  Solomon Souzan seinämaalauksiin,  en ollut koskaan kuullutkaan isoisä  Francis Newton Souzasta, mutta hän olikin mielenkiintoinen taiteilija.   Solomon Souzan äiti, yksi Francis Newton Souzan  lapsista , on myös taiteilija,  joten paljon taiteellisia geenejä tuossa suvussa.

Ja täällä Israelissa alkoi nyt illalla juutalainen uusi vuosi, Rosh Hashana,  ja huomenna alkava vuosi on 5780.  2.5 päivää ilman julkista liikennettä, aika julmaa....

Merellä

Yksi asia mitä kaipaan Helsingistä on meri, tai oikeastaan se  miten helposti voi mennä  merelle. Olen kasvanut meren äärellä Helsingissä ,  ja myöhemmin myös asunut meren äärellä.  ja kun täällä ei ole saaria,   niin merelle ei ole yhtä helppo päästä kuin  Helsingissä. Välimeri on aivan ihana, mutta ellei ole venettä niin harvoin pääsee merelle. Olen täällä asunut parinsadan metrin päästä Välimeren rannoilta; silloin kun asuin täällä ensimmäistä kertaa.

Eksälle meri on tärkeä: hän sukeltaa, hänellä on kipparin lupakirja, ja  on omistanut  vesiskootterin (toissa vuonna kävin sen kyydissä Genetsaretin järvellä) . Nyt hän omistaa osan pikamoottoriveneestä,  joka on parkkeerattu Herzlian kaupungin venesatamaan.  Eksä on muutamia kertoja kysynyt tulenko kyytiin,  mutta vasta tänään menin sitten veneen kyytiin.  Matkustimme  bussilla Herzlian venesatamaan.

Herzlian venesatama on Israelin suurin venesatama, ja veneitä siellä on pienistä suuriin.

Purjeveneitä. Tuossa taustalla näkyvät rakennukset, kalliine asuintoineen,  jotka rakennettiin liian lähelle meriviivaa...

Ja sitten merelle...

Tel Avivin rantaviivaa. Hieman harmittelin etten ottanut  kameraa mukaan, mutta toisaalta, kovassa vauhdissa  se olisi voinut pudota mereen.  Jossain kohdassa pysähdyimme , ja eksä sekä yksi 3 muusta matkustajasta  hyppäsivät mereen uimaan.

Tel Avivin merisatamassa meidän on tarkoitus poimia mukaan vielä yksi matkustaja.  Hiltonin edessä on lainelautailijoita, mutta tässä vaiheessa  meri oli vielä aika tyyni.

Tel Avivin venesatamassa olemme vain sen verran aikaa että saamme matkustajan kyytiimme.

Jatkamme kohti Jaffan satamaa ,  ja sen edustalla on tämä pieni majakantapainen rakennus.

Lähestymme Jaffan satamaa.

Jaffan satamassa  käymme kahvilla. Jaffan sataman sanotaan olevan yksi maailman vanhimmista satamoista. 

Jaffan satama on pieni mutta viehättävä.

Jaffan satamasta matkaamme kohti lähtösatamaa. Paluumatkalla tuuli oli voimistunut,  ja kun ajoimme vastatuuleen,  vettä tuli laiteiden yli,  ja kastuin kunnolla...

Kiva viikko

Poimin oliivipuusta oksan

Tällä viikolla oli kaikenlaista mukavaa:  edellisellä viikolla tapasin täällä vierailleen veljeni, ja tällä viikolla  täällä  vieraili rakas serkkuni Suomesta.  

Suomesta tuli herkullisia tuliaisia  ,   ja  täytyy ihan mainita erikseen tuo Fazerin uusi Pätkis Suklaatäytekeksi,  sillä se on todella hyvää, etenkin jos pitää Pätkiksistä:)

Vanhenin vuodella ,  ja sen kunniaksi eksä tarjosi minulle  lounaan valitsemassani  ravintolassa.  2 päivää myöhemmin oli myös  eksällä syntymäpäivä, ja päivä sen jälkeen poikani pikkuinen Suomessa täytti 2 vuotta.  Edesmennyt siskonikin olisi täyttänyt vuosia  päivä jälkeeni, ja isälläkin oli aina syntymäpäivä syyskuussa, joten paljon neitsyitä on lähipiirissä ollut ja on edelleenkin;D

Serkun kanssa söimme myös myöhäisen lounaan kaupungin parhaassa falafel-paikassa,  jossa kaikki on niin hyvää:)

Torin pikku kahvikauppa & kahvilapisteestä ihailin vastapäiselle seinälle  ilmestynyttä katutaideteosta.  Kahvikaupan viereinen thaimaalainen ravintola oli tilannut tämän työn, ja oli kyllä paljon mukavempi katsella tätä kuin tylsän väristä seinää.

Kävin myös IKEAssa,  ja istuin kahvilla  IKEAn aamiaisbuffettia vastapäätä.  IKEAn aamiaisbuffetti on hinta/ laatusuhteiltaan ihan paras aamiainen,  ja olin tuolla juuri kun kaupan ravintola avattiin, eikä buffettipöytä ollut vielä valmis.  IKEAt avataan täällä  klo 10 aamulla,  mutta sisälle kahvilaan pääsee jo 9.30 ,  ja kahvi on klo 10 asti maksutonta.  IKEAlla on täällä  tosi hyvät sveitsiläiset  kahviautomaatit,  ja niistä tuleva  capuccino on tosi hyvää:). Ehdin juoda 3  capuccinoa ennenkuin kauppa avattiin... päivän kahvikiintiö:D

Tapasin muutaman viikon tauon jälkeen kolumbialaisen ystäväni,  ja kiertelimme  Glorian kanssa  eteläisessä Tel Avivissa.  Tämä kissa oli hyppäämässä ylös, mutta jäi katselemaan meitä kun menimme tuosta ohi.

Nyt iltakävelyllä Bambin kanssa tuntui  mukavalta,   parin tosi hikisen päivän jälkeen.  

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa:)

Syyskuu mutta ei syksyä

Talon takana ja puistossa asuva Nipsu-kissa:)

Syyskuu alkoi täällä kuumana ja kosteana,  vaikka juuri  viime postauksessa kerroin että   elokuu oli ollut miellyttävämpi kuin koskaan.  No heti tuon kirjoituksen jälkeen oli aika monta nihkeän kuumaa yötä ja päivää, mutta eilen alkoi taas tuntua miellyttävämmältä. Tosin  syyskuukin on kuuma kuukausi, eikä täällä vielä ole minkäänlaista syksyä eli viileämpää säätä.  Ne kosteat päivät tuntuivat kyllä kamalilta kun kaikki mitä laittoi naamaansa valui helposti pois....

Suomesta tuli ikäviä uutisia viikon alussa, sillä poikani perheen  ihana Niilo-kissa oli alkanut viikonlopun aikana käyttäytyä oudosti,  ja kun se vietiin eläinlääkärille,  selvisi että Niilolla oli monta syöpäkasvainta.  Siinä tilanteessa nukuttaminen ikuiseen uneen oli paras vaihtoehto. Niilo oli valtavan kokoinen, ihana kissa.

Tuon kuuman ja nihkeän sään aikana ei oikein jaksa tehdä mitään,  ja silloin hyvin ilmastoiduissa kauppakeskuksissa on  mukavempi kulkea kuin ulkona.  Huomasin että  TLV Fashion Malliin (muotiin keskittynyt kauppakeskus) oli avattu  Anthropologien kauppa.  Anthropologie on amerikkalainen ketju, jossa vaatteita, koruja, kynttilöitä, kodin esineitä , huonekaluja ja muuta, ja  kun asuin USA:ssa, muistan käyneeni  ketjun kaupassa. 

Tämä täkäläinen Anthropologien kauppa on todella suuri ,  ja voi miten upea.  

Paitsi kaunis Anthropologie on myös aika kallis kauppa,  eli tuolla voi ihailla  mutta ei ehkä ihan ostaa. Jos katsoo  tähän postaukseen lisäämäni Anthropologien linkkiä,  huomaa että USA:ssakin hinnat korkeat,  esim. mekot usein aika lähellä 200 dollaria,  ja täällä  veroineen  ja tulleineen vieläkin kalliimpia. 

Tuolla olisi hyvin voinut viettää kokonaisen iltapäivän, sen verran katseltavaa kaupassa oli.

Mekko.

Tämä oli hyvä:  värikkäistä maalipensseleistä koottu kattokoriste:)

Mukavaa loppuviikkoa:)

Elokuun kuumaa loppua

Knafeh, /kunafeh-leivonnaisia torilla

Elokuu lähenee loppuaan, ja täytyy sanoa että  tämä elokuu on ilmastollisesti ollut paljon helpompi kuin kaikki aikaisemmat elokuut täällä:  aamuisin ja iltaisin on ollut miellyttävää , eikä ole niin hikoiluttanut ulkona. Tosin nyt viikonloppuna ja hieman sitä ennen oli muutama kamala hikipäivä, mutta tänään aamuna oli taas sellaista että ei tullut hiki pintaan. Nyt illalla sitten tuli hiki  kun kävin viemässä Bambia puistoon iltalenkille...

Mutta koska kuitenkin on ollut sellaisia  30 +- asteita , niin olen usein tehnyt kävelylenkkini  keskustan vanhassa kauppakeskuksessa ,  josta niin pidän.  Tämän kuvan otin hissistä matkalla katolle.

Hydroponinen kastelujärjestelmä. Vesi kiertaa  putkissa.

Luin nimittäin että kaupunki järjestää opastetun kierroksen kauppakeskuksen ekologiselle katolle,  englanniksi ja  ilmaiseksi, kun taas kauppakeskuksen järjestämät kierrokset tuolla ovat maksullisia.  Vaikka olinkin katolla muutama vuosi sitten hydro-ja vesiviljelyn alkeita oppimassa, niin halusin nähdä oliko katolla jotain uuttakin.

Kävimme ensin katsomassa pientä mehiläistarhaa,  jossa ei kerätä mehiläisten hunajaa, vaan haluttaan turvata mehiläisten säilyminen urbaanissa ympäristössä.  Matkalla mehiläisten luo ohitimme pitkät rivit nuoria puita,  jotka saavat katolla kasvaa hieman suuremmiksi.   Viime vuonna kirjoitin  miten lapset istuttivat nuoria puita puiden uutena vuotena. Kerroin silloin virheellisesti että puut annetaan niiden kasvettua niitä istuttaneille lapsille, mutta se ei menekään niin vaan puut lahjoitetaan eri projekteihin,  esimerkiksi sellaisiin paikkoihin missä metsäpalot ovat tuhonneet kasvustoa. Katolla on myös iso hyönteishotelli,  linnunpesiä ja perhospuisto, mutta tähän  aikaan vuodesta perhosia näkee vähemmän.

Sitten menimme opetusfarmille, missä kävin oppimassa  muutama vuosi sitten,  ja oppaamme Nimrod (kuvassa) kertoi miten  nuo kasvujärjestelmät  toimivat. Kuvassa Nimrodilla on kädessään salaatti , joka muistaakseni oli kasvanut vasta  viikon verran.  Kasvien taimet  kasvatetaan mullassa, mutta sen jälkeen kasvu tapahtuu vedessä.

Oli ihan mielenkiintoista käydä tuolla uudelleen, vaikka  aihe ehkä kiinnosti enemmän muita koska heille asia oli täysin uusi. 

Ihanat basilikat,  jotka tuolla tuoksuivat vielä paremmalta kuin torin basilikat. Opetusfarmin tuotteita myytiin aikaisemmin  kauppakeskuksessa parissa myyntipöydässä,  ilman myyjää, niin että maksu laitettiin rasiaan.  Kävin viikottain ostamassa salaattini sieltä,  ja sitten yhtenä päivänä ei myyntipöytiä enään ollutkaan, sillä liian monta ihmistä käveli ohitse ja otti salaatteja ja yrttejä ilman että maksoivat. Vilkas kauppakeskus ei kyllä ole sopiva   paikka tuollaiseen luottamukseen perustuvaan myyntipaikkaan...

Basilikat ja muut vihreät kasvavat tuolla vesiviljelyssä.

Mukavaa elokuun loppua teille:)