lauantai 31. lokakuuta 2009
Sunnuntaiklassikko 1.11.09
torstai 29. lokakuuta 2009
Vihdoinkin ehkä talvi?
Tänään aamulla satoikin jo kunnolla ja ensi viikoksi on luvattu viileämpää säätä,jippii!! Olin unohtanut sateenvarjon kotiin ja jouduinkin ostamaan uuden halpasontsan;muuten olisin ollut kuin uitettu koira! Sateesta huolimatta oli lämmintä, yli 25 astetta,mutta näin myös täysiin talvivaatteisiin tälläytyneitä ihmisiä….Ylläolevassa kuvassa näkyy torin viereinen kävelykatu,jossa tiistaisin ja perjantaisin käy hurjasti ihmisiä käsityöläistorin vuoksi. Nyt siellä kulki ihmisiä vain harvakseen,ja kahvilakin oli ihan tyhjillään….
Torikin oli tyhjillään,vaikka on torstai, viikonloppua edeltävä päivä,jolloin ihmiset tekevät paljon ruokaostoksia ja tori yleensä on täynnä. Onneksi suurin osa torin alueesta on jotenkuten katettu sateen ja auringon vuoksi.
Kodin viereisessä kaktuspuistossa oli uudenlaista taidetta.Kaupungin taideyhdistys järjestää siellä joka vuosi tähän aikaan vuodesta näyttelyn. Näyttelyn teema tänä vuonna oli “piikit” mutten löytänyt niitä ihan jokaisesta teoksesta.
Kaikissa töissä oli kokonaan tai osittain käytetty kierrätysmateriaaleja. Aika hyvin sopivat nuo teokset kaktusten joukkoon….
edit: 30.10 klo 10 aamulla...ihanaa, yöllä satoi ja äsken satoi,oikein kunnolla:-) Menin ulos viideksi minuutiksi sateenvarjo mukana ja silti vaatteet kastuivat kunnolla. On kyllä odotettu tällaista sadetta,mutta kaikissa paikoissa ei ole sateen tuloa mietitty etukäteen:Natanian kaupungissa kadut lainehtivat vedestä ja Herzlian kaupungissa vettä pääsi sairaalan sisään....
Edelleenkin sataa….tässä oli vielä joitakin tunteja sitten risteys mutta nyt…..näin käy,kun tiedetään että tulee sadetta mutta ei valmistauduta siihen,eli veden ulosmenoaukot tietenkin tukossa…..Kuva lehden nettisivuilta.
keskiviikko 28. lokakuuta 2009
Koira tuli taloon….vuosi sitten
Vuosi sitten tuli koira taloon. Olin kauan miettinyt koiran hankintaa;Suomessa lemmikkinä oli kissa,koska koiran hankkiminen silloin oli mahdotonta.Muistin myös äitini ihanan pienen koiran, Bingon.. Mietin todella kauan:hyviä ja huonoja puolia,ja minkälaisen koiran hankin. .Selvää oli ainakin se,että ottaisin koiran koirien löytötalosta.
Pohjoisessa asuessani vuokraisännälläni oli jonkun aikaa pieni koira, sekarotuinen kääpiöpinsseri,ja koska hänen ukrainalainen tuontivaimonsa ei kauheasti pidä koirista, oli pieni Jimmy usein luonani,lopuksi niin,että Jimmy vietti puolet ajastaan vuokraisännän luona ja puolet minun luonani.Ihastuin siihen pieneen olentoon totaalisesti. Kun vuokraisäntä päätti,ettei hän voikaan pitää koiraa(tässä esimerkki,mitä tapahtuu,kun koiran hankintaa ei mietitä loppuun asti).Itse en silloin voinut sitä ottaa, sillä olin muuttamassa tänne keskiseen Israeliin ja kaikki oli vielä aika auki.Jimmy onneksi kuitenkin löysi hyvän kodin:-)
Bambin löysin lehden internetsivujen kautta: perjaintaisin koirien löytökodit ja järjestöt julkaisevat tietoja ja kuvia adoptoitavista koirista. Näin Bambin kuvan ,soitin,ja pian Bambi ilmestyikin tänne, puolen vuoden ikäisenä pentuna. Alussa kaikkea piti kokeilla hampailla,mattoa, tuolia, kirjoja,mutta oppi sitten jossain vaiheessa,ettei sellainen käy,ja tänään osaakin käyttäytyä ihan hyvin. Ihanan seurallinen ja energinen koira, haukkuu kuin iso koira vaikka painaa vain 6 kiloa! Vaatii aika paljon huomiota mutta on oppinut myös hyväksymään sen,ettei sitä tule koko ajan. Tästä koirasta on tullut kovin rakas!
Tietokoneellani oli yksi ainoa ja ei erityisen selkeä kuva Jimmystä, Se,kuten Bambi, on sekarotuinen kääpiöpinsseri,mutta ei lainkaan siro, korvat eivät pystyt kuten Bambilla, ja häntä ei ole kippura.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Vesiongelmia
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Retkellä pohjoisessa
Olin tänään retkellä pohjoisessa,.Retkelle minut oli kutsunut järjestö,jonka parissa teen joskus vapaaehtoistyötä,ja tämä retki oli tarkoitettu kaikille alueeni vapaaehtoisille.
Kävellessä tapaamispaikalle ohitin tämän pienen japanilaistyylisen puiston. Illalla auringonlaskun aikaan paikka on tosi suosittu erityisesti morsiusparien kuvaamispaikkana.
Ensimmäinen pysädyspaikka oli Israelin sähkölaitoksen pääpaikka, missa näimme ja saimme tietoa siitä, miten sähköä tuotetaan.
Sieltä jatkoimme Zichron Yaakov nimisen kaupungin vieressä olevaan puistoon,joka on pystytetty paroni Edmond de Rothschildin muistoksi. Paroni Edmond ja hänen vaimonsa Adelaide on myös haudattu puistoon. Puisto on suuri, ja koostuu itse asiassa monesta pienestä, erillisestä puistosta,kuten ruusupuistosta, palmupuistosta, yrttipuistosta ja niin edelleen. Ehdimme nähdä vain osan puistosta.Daaliat kukkivat kauniisti ja ruusut taas näyttivät hieman nuutuneilta.
Yhdessä puiston portissa oli Rothschildien vaakuna: Concordia,Industria, Integritas
Eniten pidin yrttipuistosta, joka on pystytetty alunperin näkövammaisia varten,jotta nämä pystyisivät haistella ja tunnistella näitä yrttejä. Yrttejä olikin suuri määrä,osa tunnettuja ja osa vähemmän tunnettuja. Kokeilin ja maistoin melkein kaikkia…..
Vasemmassa yläkulmassa oleva kasvi on curry. Kuvien pitäisi suurentua klikkaamalla.
Japanilainen kalalammikkoPuistosta jatkoimme Haifan kaupunkiin,jossa pääkohteemme oli ongelmanuorten sisäoppilaitos. Laitoksessa on tällä hetkellä 90 12-18 vuotiasta nuorta,joiden joukossa on huostaanotettuja, hyväksikäytettyjä ,huonoista sosioekonomisista oloista tulevia tai muuten käyttäytymishäiriöisiä lapsia ja nuoria. Siellä tehdään kaikki,jotta nuoret sieltä päästyään sopeutuisivat normatiiviseen elämään. Pieni osa nuorista kärsii mielenhäiriöistä ,eivätkä koskaan tule sopeutumaan täysin normaaliin elämään. Nämä nuoret ovat erillisessä rakennuksessa ja heille pyritään järjestämään 18-vuotiaina paikka hostellissa sekä jonkunlainen työpaikka. Laitoksessa on koulu, mutta ne,jotka siihen pystyvät, käyvät normaalia koulua. Jos jollakulla on tietynlainen lahjakkuus, sitä pyritään tukemaan. Paikka ei myöskään ole täysin suljettu;lapset ja nuoret voivat pyytää lupaa 20-minuutin poissaoloon.
Ylläoleva seinä on uudesta tyttöjen asuntolasta.Kävimme katsomassa yhtä tyttöjen asuntoa,tosi siistin näköistä.,Paikka onkin viimeisten vuosien aikana saaanut paljon lahjoituksia,jotka mahdollistivat uusien rakennusten pystyttämisen.
Lopuksi kävimme syömään lounaan eräässä kibutzissa ja palasimme takaisin kotiin.