Viime kuussa kirjoitin käynnistäni vierastyöläisille (ja muillekin harvinaisten kielten puhujille)rakennetussa puistokirjastossa. Käynti kirjastossa kuului vapaaehtoistyöhöni liittyvään koulutukseen.Kerran viikossa,keskiviikko-iltapäivänä, käyn iltapäiväkerhossa,jossa on vierastyöläisten lapsia. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy,suurin osa on afrikkalaisperäisiä,sen lisäksi siellä on filippiiniläisiä ja etelä-amerikkalaisia alkuperältään olevia lapsia.Jotkut lapsista ovat parin eri maasta tulleen vierastyöläisen jälkeläsiä,kuten filippiiniläis-afrikkalainen tyttö ja toinen tyttö,jonka äiti Ecuadorista ja isä Romaniasta. Myös turkkilainen tyttö löytyy sekä puolalainen poika. Lapsia on yhteensä 43,kahdessa ryhmässä:isompien ryhmä ja pienempien ryhmä. Paikkaan on suuri tunku,ja tämän lukukauden alussa avoimia paikkoja oli vain 12. Lapset valitaan koulun ja sosiaalityöntekijän suositusten perusteella,ja näillä lapsilla on kaikilla jonkinlaisia käyttäytymisongelmia,mutta he ovat ihania ja odotan koko viikon ,että pääsen heitä taas näkemään vaikka he pitävät kamalaa ääntä ja eivät millään malta pysyä paikoillaan. Suurin osa afrikkalaisperäisten lasten vanhemmista ovat tulleet tänne turisteina ja päättäneetkin jäädä tänne,laittomasti. Näin on sitten syntynyt perheitä ja lapsia. Vuonna 2006 osa Israelissa olevista vierastyöläisten lapsista saivat virallisen aseman täällä,joka tarkoitti,että myös heidän vanhempansa saivat henkilötodistuksen,millä on suuri merkitys,sillä laittomilla vierastyöläisillä ei ole sairasvakuutusta. Lapsilla on,mutta se maksaa,ja monen on vaikeaa käsittää,että vakuutuksesta pitää maksaa joka kuukausi,eikä silloin kuin lapsi on kipeä. Lapset haetaan koulusta iltapäiväkerhoon,jossa he ovat illalla klo 7 asti. He saavat siellä lounaan,ja myöhemmin iltapalan.Paikkaa ylläpitää vapaaehtoisjärjestö,jolla soppakeittiöitä ja tällaisia iltapäiväkerhoja ympäri maata,mutta vain tässä kerhossa on ainoastaan vierastyöläisten lapsia.Suurin osa myös asuu kerhon lähistöllä.Heidän koulunsa on ainutlaatuinen;siellä on 800 oppilasta 40 eri maasta.Osa lapsista(vanhempineen)ovat karkoitusuhan alaisia,mutta kukaan iltapäiväkerhon lapsista ei kuulu onneksi siihen ryhmään.
Sain tuolla "oman" lapsen,jota autan läksyjen teossa ja pidän hänelle muutakin toimintaa. Tarkoitus on,että jokaisella lapsella olisi oma "ohjaaja",joka auttaa koulutehtävissä ja muutenkin pitää seuraa,mutta vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Minun "lapseni" on turkkilainen,ensi kuussa 9 vuotta täyttävä Beyza,joka on täällä syntynyt,kuten kaikki nuo muutkin lapset..Tänään vein Beyzan Mäkkäriin,ja kivaa oli yhdessäolo kerhon ulkopuolella. Odottelenkin koko viikon tuota iltapäivää. Lapset ovat tuolla erittäin hellyydenkipeitä,ja kun muut lapset saivat tietää,että tulen olemaan Beyzan ohjaaja,rupesi yksi tytöistä itkemään,sillä hänkin olisi halunnut minun olevan hänen ohjaajansa.
Kurssilla olemme saaneet paljon tietoa vierastyöläisten ja pakolaisten ongelmista. Täällä on pakolaisongelma,sillä pelkästään viime kuussa tänne tuli rajan yli melkein parituhatta afrikkalaista ,joista vain 10% ovat todellisia pakolaisia,muut ovat elintasopakolaisia. Määrä on sellainén,että siitä on muodostunut suuri ongelma,ja fyysisen rajan rakentamisesta Egyptin ja Israelin rajalle puhutaan vasta nyt,kun tilanne on räjähtänyt käsiin.Tänään illalla meillä kurssilaisilla oli mukava yllätys,kun kaupunginjohtaja tuli käymään vierastyöläisten ja pakolaisten keskukseen. Kaupunginjohtaja oli se,joka lupasi pystyttää keskuksen,jos hänet valitaan ,ja 12 vuotta sitten ,pari kuukautta kaupunginjohtajaksi valitsemisen jälkeen,keskus olikin pystyssä.
Tulipalo on nyt melkein taltutettu,muutamaa pistettä lukuunottamatta.Sadetta odotetaan saapuvaksi pohjoiseen aamuyöllä.Olispa sadetta satanut ennen paloa,niin tätä ei olisi tapahtunut.Palon myötä selvisi,että maan palokalusto on aivan onneton,ja määrärahat tähän asti olleet aivan riittämättömät.Piti tulla tämä tuhoisa palo,joka aiheutti mittavaa tuhoa ja ihmishenkien menetystä,ennenkuin tilanteelle jotain tehdään.Toivottavasti....
Viime torstaina tapasin taas tuttuja ja muutaman uudenkin bloggarituttavan italialaisessa Fabiana-ravintolassa Tel Avivissa.Meillä on ollut jo aika monta tapaamista ja näistä on näköjään muodostumassa jonkunlainen perinne,jolloin tavataan 6-8 viikon välein.Suurin osa on englanninkielisiä ruokabloggareita;minä olen ainoa muulla kielellä kirjoittava. Todellakin mukava tapahtuma,ja toivottavasti näitä tulee vielä monta lisää. Tässä kuvassa heitä näkyy 3,Avi,Kassandra ja Emily. Avilla on ruokablogi,Kassandra on yksi englanninkielisen Taste TLV-sivuston perustajista,ja Emilyllä on terveelliseen ruokaan keskittynyt sivusto. Mukana olivat myös ennestään tutut Mimi,Liz, Ben sekä Michelle miehineen. Kaukaa pohjoisesta oli tullut tapaamiseen myös Abbie. Sekä Abbiella että Benillä on kulinaarisiin ruokamatkoihin keskittyvä palvelu.
