maanantai 13. kesäkuuta 2011

Olen jäänyt koukkuun...

Tänä keväänä jäin koukkuun historiallisiin ja vähemmän historiallisiin fantasiasarjoihin. Kuten Borgian perheestä kertovaan sarjaan,jossa pääosaa esittää Jeremy Irons
Tai viimeisimpään versioon Camelot-tarinasta
Eniten jäin kuitenkin koukkuun Game of Thrones-sarjaan,joka taitaa nyt tulla Canal Plussilta. 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Bussin ikkunasta nähtyä

Bussin ikkunasta tulee katseltua kaupungin katuja vähän eri näkökulmasta kuin kadulla kävellessä.Monesti olenkin sitä kautta huomannut jotain,jota olen sitten myöhemmin mennyt katsomaan.
Tel Avivin Allenby-kadulla on monta eklektiseen tyyliin rakennettua taloa.1920-ja 30-luvulla se oli hallitseva rakennustyyli Tel Avivissa. Allenby-katu on meluisa ja likainenkin , mutta sen varrella on monta kaunista rakennusta;jotkut paremmassa ja jotkut vähemmän paremmassa kunnossa,jotka kertovat kadun entisestä loistosta.Jonkinlaisia uuden arvostuksen merkkejä on näkyvillä,sillä monia kadun varrella olevia rakennuksia ollaan kunnostamassa. Mutta bussiliikenne pitkin katua on kamalaa  sillä sen kautta kulkee enemmän bussilinjoja kuin missään muualla kaupungissa,ja se  sekä saastuttaa että likaa rakennuksia.
Tämä kuva on otettu bussista toisella kadulla,mutta kuitenkin lähellä tuota Allenby-katua.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Hieman erilainen kaupunkikierros

Erään eteläisen Tel Avivin talon seinällä oleva horoskooppiaiheinen suuri seinäkello
Eilen aamulla,ennen sateenkaariparaatia,osallistuin hieman erilaiselle kaupunkikierrokselle.Se oli siirtotyöläisten ja turvapaikan hakijoiden tukipalvelun järjestämä,ja olin ilmoittautunut kierrokselle jo muutama kuukausi sitten,mutta suuren suosion vuoksi pääsin sille vasta nyt.Kierroksella mennään tutustumaan siirtotyöläisten ja turvapaikan hakijoiden elämään,ja kierrokset syntyivät joissain lehdissä olleiden kielteisten kirjoitusten vuoksi,ja halusta näyttää,että siirtotyöläiset ja pakolaisetkin ovat tavallisia ihmisiä.Ja koska jouduin odottelemaan kierrokselle pääsyä muutaman kuukauden,kiinnostusta riittää. Vaikka toimin vapaaehtoisena siirtotyöläisten ja pakolaisten lasten iltapäiväkerhossa,halusin nähdä kuitenkin hieman enemmän ja saada lisätietoja.
Ryhmämme lähti liikkeelle Rogozin-Bialik-koulun vierestä (koulu,josta tehty dokumentti voitti tänä vuonna Oscarin lyhytdokumenttikategoriassa) Kuvassa näkyvä sinimekkoinen nainen on tukipalvelussa työskentelevä Sigal,joka toimi oppaanamme.Ensin hän kertoi hieman kaupunginosasta ja sen historiasta ja antoi kaikenlaisia faktoja turvapaikan hakijoista.Ongelma täällä on se,ettei ole minkäänlaista lakia heihin liittyen,eli ei ole minkäänlaista käytäntöä,jossa turvapaikan hakijoilla on tietynlainen prosessi,jonka jälkeen he voivat vaikka saada kansalaisoikeudet. Joillekin tietyille ryhmille sellainen on kuitenkin myönnetty,kuten alussa tulleille 500 Darfurin pakolaisille.Jotkut turvapaikan hakijat ja siirtotyöläiset ovat perustaneet yrityksiä,ja kuulemma maksavat kaikki yritykseen liittyvät maksut vaikka oma status olisi epäselvä.Yksi näistä oli kuvassa näkyvän Darfurin pakolaisen Adamin perustama pubi lähellä keskuslinja-autoasemaa.
Erään kadun varrella ohitimme talon seinällä olleen hienon grafiittimaalauksen.
Kävimme Ismailin,myös Darfurista,tietokonetarvikekaupassa. Ismail,tietokoneinsinööri myy,korjaa ja myös opettaa maanmiehilleen tietokoneen käyttöä.
Ismailin kaupan kyltti.Sisällä kaupassa oli kuva Ismailin kylästä,jota ei enään ole.Hän kertoi kuvan olevan ainoa muistonsa kylästä,jota ei enään ole.
Tapasimme myös eritrealaisen Gabrielin.Egyptin rajan yli tulleista suurin osa on eritrealaisia,ja vastoin yleistä luuloa myös kristittyjä. Darfurista tulleet sen sijaan ovat muslimeita.Eritrea on tänään mailman vaarallisimpia paikkoja ja sinne ei saa ihmisiä palauttaa.Gabriel on perustanut maustekaupan vanhan linja-autoaseman aluuelle.Hän kertoi meille miksi joutui lähtemään pois Eritreasta. Kierrosten tarkoitus on tavata ihmisiä kodeissaan,ja yleensä kierrokset ovatkin lauantaina,jolloin heillä on vapaata.Nyt kierros oli perjantaina,jolloin suurin osa on töissä,joten tutustuimme näihin yrityksiin ja niiden perustajiin.
Neve Shaanan-kaupunginosa on värikästä ja eksoottista seutua,ja voisi kuvitella olevansa muualla kuin Israelissa.Neve Shaanan-kadulla on monen monta eritrealaista ja etiopialaista kahvilaa/ruokapaikkaa ja vihanneskaupoissa löytää usein aasialaisia kasviksia,joita ei muualla löydy.Kuvassa näkyvä punapaitainen luuli minun kuvaavan häntä ja yritti poseerata....
Lopuksi kuitenkin menimme yhteen kotiin.Oscar on entisestä Belgian Kongosta ja asunut Israelissa jo 16 vuotta.Työnsä ohella (siivoustyössä kuten niiin monet muut) hän toimii aktiivisesti siirtotyöläisten etuja ajavassa järjestössä.Kuvassa on hänen tyttärensä,suloinen Ester,joka on minulle ennestään tuttu;hän on iltapäiväkerhossa "minun ryhmässäni".Kierroksen lopussa Sigal jakoi meille kirjasen,minne on kerätty eritrealaisten turvapaikan hakijoiden kertomaa matkastaan Egyptistä Israelin puolelle:orjuutta,väkivaltaa,raiskauksia. He joutuvat maksamaan maltaita siitä,että heidät kuljetetaan rajalle.Salakuljettajat Egyptin puolella(erämaan tuntevia beduiineja) ovat sitten vanginneet ihmisiä ja pyytäneet lisämaksua,jota ei ole.Ihmisiä on pidetty Siinailla vangittuna,kunnes sukulaiset ovat suostuneet maksamaan lisämaksun.Ihmisiä on systemaattisesti raiskattu ja pahoinpidelty. Rajalla on vielä se vaara,että joutuvat egyptiläisten sotilaiden ampumaksi,ja sitä onkin usein tapahtunut. Ja tällä puolella joutuvat ensin suljettuun tilaan,jossa tarkistetaan missä ja mistä ja kuka,ja jossa joutuu viettämään pahimmassa tapauksessa pitkänkin ajan.Mutta näin kai on joka puolella;ensin joutuu jonkinlaiseen vastaanottokeskukseen.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Vuotuinen sateenkaariparaati Tel Avivissa

Tänään oli taas alkukesän värikkäin tapahtuma Tel Avivissa:vuotuinen gay pride-paraati. Tämä oli myös suurin tähän asti olleista paraateista;ihmisiä näkyi olevan paikalla useita tuhansia.Rakastan Tel Avivia myös sen vuoksi,että se on niin suvaitsevainen ja pluralistinen.
Olin juuri tulossa yhdestä toisesta tilaisuudesta Gan Meir-puistoon,jossa oli aamulla alkanut paraatia edeltävä muutaman tunnin tilaisuus puheineen ja musiikkiesityksineen.  Paikalle tullessani tilaisuus oli loppunut ja puistosta alkoi valua valtavia ihmismassoja paraatikadulle.Lehden mukaan paikalla oli 100 000 ihmistä,ja siltä se kyllä näyttikin.Katselin puistosta valuvia ihmismassoja ja meno oli ihan mieletön. 
Ruotsin-lipun bongatessani oli pakko kysyä näiltä herroilta olivatko he tosiaankin Ruotsista (olivat kyllä..vaikka aluksi epäilin,että ovat vain Ruotsi-faneja). Kaunis ja pitkä oli ruotsalainen drag queen. Tänä vuonna paraatissa ja kulkueessa olikin paljon ulkomaisia vieraita.
Kaikenlaisia mielenkiintoisia ja erikoisia ilmestyksiä siellä näkyikin kuten tämä neito (kai hän oli neito...)
Seurasin ihmisiä Bograshov-kadulle jossa paraativaunut odottivat. Kuumuus ja ihmisten paljous ja töniminen vaikeutti kuvaamista joten siellä ottamani kuvat olivatkin sitten täysin epäonnistuneita.Janokin vaivasi,joten käännyin poispäin ja menin etsimään linja-autoa,joka ajoi tänään poikkeusreittiä,koska paraatin johdosta monet keskustan kadut oli suljettu liikenteeltä.Hieman harmitti,että varsinainen paraati jäi näkemättä,mutta ellen olisi ollut toisessa tilaisuudessa olisin varmaan ehtinyt varata aitiopaikan kaduilta joita pitkin vaunut kulkevat.Nyt en vaan jaksanut ja oli niin mielettömän kuumaa! Paraati päättyy  Tel Avivin Gordon-rannalle,jossa meno jatkuu yön pikkutunneille.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Sadonkorjuujuhla

Täällä vietetään tänään Shavuot-juhlaa,josta olen aiempina vuosina kirjoittanut enemmän täällä ja täällä. Wikipediassa siitä löytyy suomeksi tietoa täällä. Kristillinen helluntai liittyy alkuperältään tähän shavuot-juhlaan.Monessa paikassa on viime päivinä näkynyt kauniita koreja,jotka täytetään uuden sadon antimilla.
Eräs shavuottiin nykyisin liittyvä ruoka on juustokakku.Eilen olin kutsuttu shavuot-illallisille,ja toin tuomisina juustokakun. Pähkinäisen pohjan ja juustomassan välissä oli raparperia.Ei ehkä ollut kauhean nätti mutta hyvää oli! Kuvassa oma miniversioni kakusta;vierailulle viety kakku oli paljon nätimpi...
Kuva nettilehdestä
Lapset pukeutuvat valkoisiin shavuottina,seppele laitetaan päähän ja korit ovat täynnä uutta satoa.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Peppi Pitkätossua ,Mollamaijoja ja muutakin...

Tällainen kyltti erään kaupan ikkunassa lähellä Tel Avivin Carmel-toria houkutteli minut sisälle...Carmel-toria halkaiseville kaduille on viime aikoina ilmestynyt ihastutavia kauppoja,entisten rähjäisten sijaan.Yksi näistä on lastenvaate-ja nukkekauppa Motek,jossa tuo kyltti oli. Sanoin myyjälle,että oli pakko tulla sisälle katsomaan,kun näin tuon kaupan seinällä ,ruotsiksi.Omistaja,Hadas, kertoi miehensä maalanneen tuon kuvan alkuperäisen kuvan mukaisesti. Kuultuaan minun olevan Suomesta hän huokaisi:oi Muumimaasta!
Kaupan ihastuttavat nukkehahmot kaupan omistajat valmistavat itse. Ihastelin mollamaijoja ja kerroin,että tuollaisia kangasnukkeja sellaisiksi kutsutaan Suomessa.Kaupanpitäjä ihastui mollamaija-nimeen ja pyysi minua kirjoittamaan sen ylös.Hän kertoi rakastaneensa muumeja ja Peppi Pitkätossua lapsena,ja edelleenkin.
Kaupassa oli ihastuttavia lastenvaatteita ,jotka ovat kaupan omistajan Hadasin suunnittelemia. Muutenkin kauppa oli sellainen,josta lapset ja lapsenmieliset pitävät...

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kaikenlaista taas

Viime viikolla Elegian  kanssa Yarkon-puistossa törmäsimme tällaiseen jonkinlaiseen palmuun,jolla oli ihan munan muotoinen osa sisäpuolella. Olipa jännä!
Viinataksin näimme kahvilla ollessamme.Aika kätevää,alkotaksi tuo viinat kotiin...ei taitaisi toimia Suomessa tämä juttu...
Viikonloppuna oli Suomi-vieraita ja Bambi aina tykästyy vieraisiin niin,ettei pois päästäisi.Nytkin oli liimautuneena vieraan kylkeen....
Kävin tänään iltapäivällä taas etiopialaisella kahvilla etiopialaisen ystäväperheen luona. Pienet nappisilmät olivat taas kasvaneet siitä kun viimeksi heistä kirjoitin,viime vuoden huhtikuussa.
Vauvakin on jo täyttänyt vuoden. Ovat ihania,kummatkin.