Kaasuräjähdys

Kamalaa vahinkoa voi aiheuttaa kaasuvuoto,kuten tässä talossa Nataniassa.4 kuollutta,kymmeniä loukkaantuneita ja 3 kateissa,tuskin elossa. Toivottavasti oman kotitaloni kaasupullot ovat kunnossa.....

Kirjamessuilla

Alkuillasta kävin kirjamessuilla.Suunitelmissa oli ollut mennä Yarkon-puistoon ruokafestivaaleille Mimin kanssa,mutta se peruuntui,joten meninkin sen sijaan kirjamessuille. Kirjamessut Tel Avivin Rabin-aukiolla on vuotuinen tapahtuma,joka kerää suuren määrän yleisöä. Kirjamessut kestävät 10 päivää;alkoivat eilen ja loppuvat 25 kesäkuuta.Samanlaisia tapahtumia on muissakin kaupungeissa,mutta tämä Tel Avivin kirjamessutapahtuma taitaa olla suurin.Portit avattiin klo 18 ja tullessani sinne oli vielä aika tyhjää,mutta ihmisiä tuli koko ajan lisää.Asuessani täällä ensimmäistä kertaa olin 80-luvun lopulla tässä samassa tapahtumassa ja samassa paikassa  poikani kanssa,joka oli silloin ihan pieni,ja meidät kuvattiin seuraavan päivän lehteen,takakanteen. Kuva oli tallella monta vuotta jonkun albumin välissä, mutta taisi jossain vaiheessa hävitä. En ostanut kirjoja,mutta katselin niitä kiinnostuneena. Joka päivä tuolla voi myös nähdä ja kuunnella kirjailijoiden esittelyä kirjoistaan,mutta lähdin pois ennenkuin ne alkoivat.

Müllerin esittelijät jakoivat teltassa ilmaisia jugurtteja. Müllerin  jugurtteja tehdään täällä lisenssillä.

Lapsille oli messuilla järjestetty kaikenlaista kivaa.Tarjolla oli runsas valikoima lasten kirjoja ja lapsia näkikin tuolla paljon.

Eilen olin viimeistä kertaa iltapäiväkerhossa ennen Suomen-matkaani.Näitä lapsia tulee ikävä!

Pyöräretkellä Tel Avivissa

Punaiset poinciana-puut kukkivat jälleen niin kauniina

Eilen illalla olin 3 tunnin pyöräretkellä Tel Avivissa. Olin ostanut paikan kierrokselle jo kauan sitten Grouponista,jossa sen sai kupongilla puoleen hintaan,mutta muistin varata paikan vasta ihan viime hetkellä.En onnistunut myöskään saamaan ketään mukaan tähän,koska muistin sen niin myöhään.Näitä pyöräretkiä järjestää hieman yli vuoden vanha yritys,jonka toimipiste on Tel Avivin satamassa,ja josta kierros alkoikin. Kierrokselle tuli 10 innokasta pyöräilijää,ja saimme pyörän,vesipullon ja hatun tai kypärän. Pyörät olivat ihanan kevyitä city-pyöriä,ja vaikken ollut vähään aikaan pyöräillyt,3 tunnin pyöräily ei tuntunut missään. Meidän kierroksemme nimi oli "100-vuotias Tel Aviv",mutta yritys järjestää myös muita kierroksia,sekä hepreaksi että englanniksi. Tosi kiva tapa nähdä kaupunkia! Tel Aviv on vilkkaasta liikenteestään huolimatta ihan hyvä pyöräilykaupunki,jossa pyöräilyteitä löytyy yli 100 km.

Tel Avivin marina

Ajelimme satamasta rantatietä pitkin Jaffaa kohti,ja matkalla olisi ollut niin paljon kuvattavaa muttemme pysähtyneet. Rannat olivat täynnä ihmisiä ja rantatiellä näkyi paljon joggaavia ihmisiä. Ajelin koko ajan ihan oppaamme perässä,ja kivointa oli se,että hänen pyöränsä toimi myös musiikkikeskuksena,ja hyvää musiiikkiakin oli siihen valittu! Oli mukavaa pyöräillä musiikin tahdissa!

Tulimme Tel Avivin vanhalle juna-asemalle ,joka  näyttää olevan erittäin suosittu morsiusparien kuvauspaikka.Pidimme siellä 5 minuutin tauon,ja näin siellä sinä aikana ainakin 5 morsiusparia.Kuvassa näkyvä morsian oli tosi kaunis,ja hääleninki oli aika upea,mutta miten ihmeessä hän pystyy istumaan tuon krinoliinihelmansa kanssa....

Juna-asemalta ajoimme viereiseen Neve Tzedekiin,jossa pysähdyimme hetkeksi kuulemaan oppaamme selostusta.Kuvassa Tel Avivin vanhin talo,jonka talon omistanut perhe aikoinaan tarjosi kaupungille,jotta sinne perustettaisiin museo.Kaupunki kieltäytyi (mikä virhe!!) ja nyt siitä on näköjään tulossa jonkun palatsi...

Oppaamme ja Tel Avivin ensimmäisen kaupunginjohtajan näköispatsas(kuva retken järjestäjän)

Ajoimme eteenpäin ja pysähdyimme taas hetkeksi,jolloin sain kuvattua entisen Palatin-hotellin taka-osaa.Vuonna 1926 rakennettu Palatin-hotelli oli 20-ja 30-luvulla se hotelli,missä pidettiin kaikki hienot tilaisuudet.Toisen maailmansodan aikana rakennus toimi britti-ja amerikkalaissotilaiden kerhona.Nykyään uudistettu rakennus taitaa toimia toimistoina.

Palatin edestä kuvattuna (kuva netistä)

Me pyöräilijät (järjestäjän ottama kuva eilen,ja minä tuossa repun kanssa,olisi saanut olla kevymmät vaatteet...)

Ilta alkoi jo hämärtää kun saavuimme Yarkon-puistoon ja joen reunalle.Pyöräkierrokseemme kuului lopussa myös lasi viiniä ja pientä naposteltavaa,jotka nautimme joen rannalla.

Sieltä sitten ajoimme takaisin satamaan,josta retkemme alkoikin.Oli ihana pyöräretki,mutta myös aika kuumaa,ja olin aika hikinen kun saavuimme perille...

Olen jäänyt koukkuun...

Tänä keväänä jäin koukkuun historiallisiin ja vähemmän historiallisiin fantasiasarjoihin. Kuten Borgian perheestä kertovaan sarjaan,jossa pääosaa esittää Jeremy Irons

Tai viimeisimpään versioon Camelot-tarinasta

Eniten jäin kuitenkin koukkuun Game of Thrones-sarjaan,joka taitaa nyt tulla Canal Plussilta. 

Bussin ikkunasta nähtyä

Bussin ikkunasta tulee katseltua kaupungin katuja vähän eri näkökulmasta kuin kadulla kävellessä.Monesti olenkin sitä kautta huomannut jotain,jota olen sitten myöhemmin mennyt katsomaan.

Tel Avivin Allenby-kadulla on monta eklektiseen tyyliin rakennettua taloa.1920-ja 30-luvulla se oli hallitseva rakennustyyli Tel Avivissa. Allenby-katu on meluisa ja likainenkin , mutta sen varrella on monta kaunista rakennusta;jotkut paremmassa ja jotkut vähemmän paremmassa kunnossa,jotka kertovat kadun entisestä loistosta.Jonkinlaisia uuden arvostuksen merkkejä on näkyvillä,sillä monia kadun varrella olevia rakennuksia ollaan kunnostamassa. Mutta bussiliikenne pitkin katua on kamalaa  sillä sen kautta kulkee enemmän bussilinjoja kuin missään muualla kaupungissa,ja se  sekä saastuttaa että likaa rakennuksia.

Tämä kuva on otettu bussista toisella kadulla,mutta kuitenkin lähellä tuota Allenby-katua.

Hieman erilainen kaupunkikierros

Erään eteläisen Tel Avivin talon seinällä oleva horoskooppiaiheinen suuri seinäkello

Eilen aamulla,ennen sateenkaariparaatia,osallistuin hieman erilaiselle kaupunkikierrokselle.Se oli siirtotyöläisten ja turvapaikan hakijoiden tukipalvelun järjestämä,ja olin ilmoittautunut kierrokselle jo muutama kuukausi sitten,mutta suuren suosion vuoksi pääsin sille vasta nyt.Kierroksella mennään tutustumaan siirtotyöläisten ja turvapaikan hakijoiden elämään,ja kierrokset syntyivät joissain lehdissä olleiden kielteisten kirjoitusten vuoksi,ja halusta näyttää,että siirtotyöläiset ja pakolaisetkin ovat tavallisia ihmisiä.Ja koska jouduin odottelemaan kierrokselle pääsyä muutaman kuukauden,kiinnostusta riittää. Vaikka toimin vapaaehtoisena siirtotyöläisten ja pakolaisten lasten iltapäiväkerhossa,halusin nähdä kuitenkin hieman enemmän ja saada lisätietoja.

Ryhmämme lähti liikkeelle Rogozin-Bialik-koulun vierestä (koulu,josta tehty dokumentti voitti tänä vuonna Oscarin lyhytdokumenttikategoriassa) Kuvassa näkyvä sinimekkoinen nainen on tukipalvelussa työskentelevä Sigal,joka toimi oppaanamme.Ensin hän kertoi hieman kaupunginosasta ja sen historiasta ja antoi kaikenlaisia faktoja turvapaikan hakijoista.Ongelma täällä on se,ettei ole minkäänlaista lakia heihin liittyen,eli ei ole minkäänlaista käytäntöä,jossa turvapaikan hakijoilla on tietynlainen prosessi,jonka jälkeen he voivat vaikka saada kansalaisoikeudet. Joillekin tietyille ryhmille sellainen on kuitenkin myönnetty,kuten alussa tulleille 500 Darfurin pakolaisille.Jotkut turvapaikan hakijat ja siirtotyöläiset ovat perustaneet yrityksiä,ja kuulemma maksavat kaikki yritykseen liittyvät maksut vaikka oma status olisi epäselvä.Yksi näistä oli kuvassa näkyvän Darfurin pakolaisen Adamin perustama pubi lähellä keskuslinja-autoasemaa.

Erään kadun varrella ohitimme talon seinällä olleen hienon grafiittimaalauksen.

Kävimme Ismailin,myös Darfurista,tietokonetarvikekaupassa. Ismail,tietokoneinsinööri myy,korjaa ja myös opettaa maanmiehilleen tietokoneen käyttöä.

Ismailin kaupan kyltti.Sisällä kaupassa oli kuva Ismailin kylästä,jota ei enään ole.Hän kertoi kuvan olevan ainoa muistonsa kylästä,jota ei enään ole.

Tapasimme myös eritrealaisen Gabrielin.Egyptin rajan yli tulleista suurin osa on eritrealaisia,ja vastoin yleistä luuloa myös kristittyjä. Darfurista tulleet sen sijaan ovat muslimeita.Eritrea on tänään mailman vaarallisimpia paikkoja ja sinne ei saa ihmisiä palauttaa.Gabriel on perustanut maustekaupan vanhan linja-autoaseman aluuelle.Hän kertoi meille miksi joutui lähtemään pois Eritreasta. Kierrosten tarkoitus on tavata ihmisiä kodeissaan,ja yleensä kierrokset ovatkin lauantaina,jolloin heillä on vapaata.Nyt kierros oli perjantaina,jolloin suurin osa on töissä,joten tutustuimme näihin yrityksiin ja niiden perustajiin.

Neve Shaanan-kaupunginosa on värikästä ja eksoottista seutua,ja voisi kuvitella olevansa muualla kuin Israelissa.Neve Shaanan-kadulla on monen monta eritrealaista ja etiopialaista kahvilaa/ruokapaikkaa ja vihanneskaupoissa löytää usein aasialaisia kasviksia,joita ei muualla löydy.Kuvassa näkyvä punapaitainen luuli minun kuvaavan häntä ja yritti poseerata....

Lopuksi kuitenkin menimme yhteen kotiin.Oscar on entisestä Belgian Kongosta ja asunut Israelissa jo 16 vuotta.Työnsä ohella (siivoustyössä kuten niiin monet muut) hän toimii aktiivisesti siirtotyöläisten etuja ajavassa järjestössä.Kuvassa on hänen tyttärensä,suloinen Ester,joka on minulle ennestään tuttu;hän on iltapäiväkerhossa "minun ryhmässäni".Kierroksen lopussa Sigal jakoi meille kirjasen,minne on kerätty eritrealaisten turvapaikan hakijoiden kertomaa matkastaan Egyptistä Israelin puolelle:orjuutta,väkivaltaa,raiskauksia. He joutuvat maksamaan maltaita siitä,että heidät kuljetetaan rajalle.Salakuljettajat Egyptin puolella(erämaan tuntevia beduiineja) ovat sitten vanginneet ihmisiä ja pyytäneet lisämaksua,jota ei ole.Ihmisiä on pidetty Siinailla vangittuna,kunnes sukulaiset ovat suostuneet maksamaan lisämaksun.Ihmisiä on systemaattisesti raiskattu ja pahoinpidelty. Rajalla on vielä se vaara,että joutuvat egyptiläisten sotilaiden ampumaksi,ja sitä onkin usein tapahtunut. Ja tällä puolella joutuvat ensin suljettuun tilaan,jossa tarkistetaan missä ja mistä ja kuka,ja jossa joutuu viettämään pahimmassa tapauksessa pitkänkin ajan.Mutta näin kai on joka puolella;ensin joutuu jonkinlaiseen vastaanottokeskukseen.

Vuotuinen sateenkaariparaati Tel Avivissa

Tänään oli taas alkukesän värikkäin tapahtuma Tel Avivissa:vuotuinen gay pride-paraati. Tämä oli myös suurin tähän asti olleista paraateista;ihmisiä näkyi olevan paikalla useita tuhansia.Rakastan Tel Avivia myös sen vuoksi,että se on niin suvaitsevainen ja pluralistinen.

Olin juuri tulossa yhdestä toisesta tilaisuudesta Gan Meir-puistoon,jossa oli aamulla alkanut paraatia edeltävä muutaman tunnin tilaisuus puheineen ja musiikkiesityksineen.  Paikalle tullessani tilaisuus oli loppunut ja puistosta alkoi valua valtavia ihmismassoja paraatikadulle.Lehden mukaan paikalla oli 100 000 ihmistä,ja siltä se kyllä näyttikin.Katselin puistosta valuvia ihmismassoja ja meno oli ihan mieletön. 

Ruotsin-lipun bongatessani oli pakko kysyä näiltä herroilta olivatko he tosiaankin Ruotsista (olivat kyllä..vaikka aluksi epäilin,että ovat vain Ruotsi-faneja). Kaunis ja pitkä oli ruotsalainen drag queen. Tänä vuonna paraatissa ja kulkueessa olikin paljon ulkomaisia vieraita.

Kaikenlaisia mielenkiintoisia ja erikoisia ilmestyksiä siellä näkyikin kuten tämä neito (kai hän oli neito...)

Seurasin ihmisiä Bograshov-kadulle jossa paraativaunut odottivat. Kuumuus ja ihmisten paljous ja töniminen vaikeutti kuvaamista joten siellä ottamani kuvat olivatkin sitten täysin epäonnistuneita.Janokin vaivasi,joten käännyin poispäin ja menin etsimään linja-autoa,joka ajoi tänään poikkeusreittiä,koska paraatin johdosta monet keskustan kadut oli suljettu liikenteeltä.Hieman harmitti,että varsinainen paraati jäi näkemättä,mutta ellen olisi ollut toisessa tilaisuudessa olisin varmaan ehtinyt varata aitiopaikan kaduilta joita pitkin vaunut kulkevat.Nyt en vaan jaksanut ja oli niin mielettömän kuumaa! Paraati päättyy  Tel Avivin Gordon-rannalle,jossa meno jatkuu yön pikkutunneille.