Taidenäyttelyssä kaupungin maatilalla

Asuintaloni on aivan kaupungin teollisuusalueen rajalla,ja siellä sijaitsee myös kaupungin maatila.Maatila ei ole kovin suuri,eikä sitä  ole tarkoitettu suurelle yleisölle,vaan se on opetustila,jonne koululaisryhmät tulevat oppimaan  pienviljelyä.Opetusten painopiste on  ekologiassa ja luonnon sykleissä. Mutta tilalla on myös taidegalleria,johon olen usein aikonut mennä,mutta vasta tänään menin ensimmäistä kertaa. Galleria on auki muutamana päivänä viikossa ja myös viikonloppuisin. Sisäänpääsy on maksuton. Tällä viikolla siellä avautui uusi näyttely,jonka teema oli yhteiskunnan suhtautumien eläimiin.

Kävely galleriaan kestää noin 15 minuuttia ja matkan varrella on tehdas,joka valmistaa Bambaa;joka on jokaisen täkäläisen lapsen tuntema maapähkinäinen snaksituote,joka sisältää pääasiassa maissia ja maapähknävoita. Paikassa on myös Bamba-keskus,jossa pääsee tutustumaan sen valmistukseen.Poikani muuten aina pyytää minua tuomaan Bambaa kun tulen Suomeen....

Kadulta näkyy osa galleriaa auringonkukkapellon takaa.  Tänään on ollut taas vaihtelevaa säätä:satanut ja ollut kylmää,mutta aurinko on aina välillä putkahtanut esille.Tätäkin kirjoittaessa aurinko taas paistaa..Edit.nyt jyrisee ja sataa.....

Heti galleriaan johtavan sisäänkäynnin vieressä oli mehiläispesiä.

Gallerian edustaa.Takana näkyy kaupunkia.

Ensimmäisessä kuvassa oleva  Olya Brenerin lehmä oli heti gallerian aulassa,Galleria on pieni,ja siellä oli 7 täkäläisen  , Bezalelista valmistuneiden taiteilijoiden töitä.Bezalel on Israelin kansallinen taidekorkeakoulu. Lehmän runko on valmistettu lasista ja se on päällystetty nahkatuotteiden paloilla.Työn nimi on  "Wear is my skin?" Täällä taiteilja kertoo mitä tämän työn takana on,

Lehmän takana oli tämä kalatyö,lasia ja sekamediaa.Työn nimi on "Taivaan ja maan välissä".

Näillä lasijaloilla oli sama tekijä kuin lehmälläkin.Lattiamosaiikit viehättivät.

"The dog walker" . 

Elephant Skin

Näytti aivan oikean norsun pienoismallilta kaikkine ryppyineen

Matkalla kotiin esiin putkahti yhtäkkiä kukko. Valtatien lähellä. Mietin oliko se karannut kaupungin tilalta. 

Joku aika sitten kirjoitin,että asuintaloni viereisen puiston telttakylän asukkaat olivat saaneet hyviä uutisia. Siellä ollut mies ei enään olekaan siellä,mutta rullatuolissa oleva nainen on siellä edelleenkin.Hänhän sai ilmoituksen siitä,että on saanut kunnallisen asunnon,mutta se kai etenee kovin hitaasti,sillä tuolla hän edelleenkin on. Tuonne ilmestyi sateen tullessa suuri  vanha armeijateltta ja nyt sinne oli tullut pikkutelttojen päälle myös  joku armeijan vanha katos,joka toimii sadesuojana. Naisen lisäksi olen joskus nähnyt tuolla erilaisia tilapäisiä asukkeja. Säälittää tuo nainen;eräs naapuri vie hänelle ruokaa ja minä täytän hänen termoksensa usein lämpimällä vedellä.

Edelleenkin sateista :-)

Talvinen episodi on jatkunut jo melkein koko viikon,ja viime vuotisiin marraskuihin verrattuna tämä vesimäärä on kyllä siunaus,vaikka aiheuttaa samalla myös tuhoja. Tänään Nahalat Binyamin-käsityöläistorikin oli aika tyhjä,sillä sään vuoksi jäi monta kojua pystyttämättä.  Klovniposetiivari sai soitella aika tyhjälle yleisölle.

Vettä on tullut aika runsaasti ja aina se vesi ei edes mene sinne minne sen pitäisi,kuten kuvassa näkyy.Vesi seisoo eikä valu viemäriin..... Aamulla tuntui,että oli sää oli jo kylmempi ja laitoinkin talvitakin ensimmäistä kertaa päälle kaupungille lähtiessä.

Vanha röttelö torin läheisyydessä,Ehkä restauroidaan joskus....

Eilen sähköt menivät poikki vähän ennen kello 9 illalla asuintalostani ja koko kadun taloista.Oli pilkkopimeää ja onneksi muistin minne olin laittanut IKEAn lasikynttilät ja tulitikut. Sähkökatko kesti keskiyöhön asti eikä oikeastaan ollut muuta tekemistä kuin mennä nukkumaan,mikä ei onnistunut kun en ole tottunut menemään nukkumaan niin aikaisin.Onneksi nykyajan puhelimiin voi ladata kirjoja,joita voi lukea pimeässäkin...;D

Kävelimme ystävän kanssa rannalle ja meri oli aika vilkas . Aurinkokin tuli yhtäkkiä esille,ja takki tuntui kuumalta,mutta myöhemmin oli taas pilvistä  eikä enään kuumaakaan.Kun tulin kotiin,satoi.

Bussin ikkunasta otettu kuva juuri kun se kääntyi Jaffan kellotornin lähellä

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Että sitten pidänkin tällaisesta päivästä.....

Eli sellaisista kun on harmaata,pilvistä ja sateista,kuten tänään. Tosin jos vielä asuisin Suomessa,en varmaan sanoisi näin,mutta olin jo ehtinyt kyllästyä aina aurinkoisiin päiviin...Tänä aamuna aikaisin kuvasin lähialuetta ystävän luona Tel  Avivin eteläpuolella.

Aamusta alkaen on satanut aina välillä,ja aika reilusti:kengätkin kastuivat kun oli vaikeaa välttää kaikkia suuria lätäköitä(taaskaan ei ole huolehdittu että kaikki sadevesi pääsee kaduilta myös nopeasti pois...)

Parvekkeen puolelta  zoomasin hieman tuota kattoasuntoa,jonka takana näkyy Shalom-torni,vuodelta 1965,joka aikoinaan oli  34 kerroksineen koko Lähi-idän korkein rakennus.Ennen tuolla ylhäällä oli näköalapaikka,kaukoputkineen,mutta nyt sen tilalla on asuntoja,ja näköjään vieläkin rakennetaan niitä.Viime vuonna tuolla ylhäällä syttyi tulipalo,onneksi ei kukaan loukkaantunut vakavasti,joten kaiketi sen johdosta tuolla vieläkin rakennetaan.

Kotiin palatessa vihreäsilmäinen kissa tuli vastaan.

Ja vasta nyt illalla huomasin,että aamulehteni kirjallisuusliitteessä oli tällainen kansi!Tove Janssonin Taikatalvi on nyt ilmestynyt uutena käännöksenä hepreaksi;viime vuonnahan ilmestyi Taikurinhattu uutena käännöksenä ,suoraan alkuperäiskielestä ruotsista käännetty,kun taas vanhemmat käännökset oli tehty englanninkielestä.

Uutta kasvua luonnossa

Viime yönä satoi ja heräsin ukkosen paukuntaan klo 4 aikaan aamuyöllä.

Aamulla koiraa ulkoiluttaessa  puiston vastapäätä olevan omakotitalon mandariinipuussakin näkyi vielä sateen jäljet.

Kaktuspuiston viereisen tyhjän tontin kukkula on suurimman osan vuotta pelkkää hiekkaa,mutta viime sateen jälkeen vihreää oli jo hieman noussut esille.

Näitäkään ei muutama viikko sitten vielä ollut

Sateesta huolimatta puiston kissoilla on aina ruokaa

Lähellä olevan talon komea pihakissa osaa poseerata!

Sunnuntaiklassikko 13.11

Etta Jamesin särkyvästä sydämestä kertova blues-kappale on Ellington Jordanin ja Billy Fosterin kirjoittama ja säveltämä kappale,jonka James  nauhoitti vuonna 1968.Etta James on  tosin kertonut kirjoittaneensa laulun  yhdessä Jordanin kanssa,mutta että antoi verotussyistä kaiken kunnian siitä silloiselle partnerilleen Billy Fosterille.Tämän klassikon ovat laulaneet monet artistit,kuten esimerkiksi Rod Stewart.

Laulu tuli mieleeni tällä viikolla katsellessani XFactor USA-ohjelmaa. Siinä laulun esitti Rachel Crow. Tytöllä on mieletön määrä karismaa ja ääntä,ja hän on vasta 13-vuotias! Minusta Rachelin esitys ei jää paljon jälkeen Etan esityksestä ja muutenkin Rachel muistuttaa Ettaa hieman ulkonäöllisestikin.


Muut klassikot löydät täältä.

Sommelier 2011-viinimessuilla

Maanantai-iltapäivän ja illan vietin Sommelier 2011-messuilla Tel Avivissa.Sommelier-messut ovat vuoden suurin viinitapahtuma täällä,ja tarkoitettu ammattilaisille. Sinne olisivat päässeet myös ei-ammattilaiset,mutta siiitä hyvästä veloitettiin 30 euroa,eikä sitä oltu mitenkään mainostettu,joten tuskin siellä monta ihan muuten vain uteliasta oli.Onnekas minä sain kutsun bloggerin ominaisuudessa,vaikka kirjoitankin ihan väärällä kielellä;D. Viime vuonna kirjoitin tapahtumasta täällä. Olin sopinut tapaamisen portilla muutaman tutun englanninkielisen ruokabloggaajan kanssa,kuten viimekin vuonna.Tämä Sommelier-messu oli seitsemäs ,ja kun se vielä viime vuonna pidettiin Tel Avivin Mann-auditoriumissa,oli se nyt siirtynyt paljon suurempaan Nokia Areenaan,mikä tarkoitti myös sitä,että viinitarhoja ja muitakin esittelijöitä oli tänä vuonna entistä enemmän.

Olin ennen messuille menoa luvannut itselleni,että tällä kertaa vain maistan viinejä,ja ihan pikkuisen,sillä viime vuonna lähdin messuilla hieman heiluen kaiken maistelun jälkeen.Kauhean vaikeaa,sillä tuolla oli NIIN paljon maisteltavaa! Heti alussa maistelin kuvassa näkyvää Tulip-viinitilan  White Tulip-viiniä,joka oli kahden hyvin erilaisen rypäleen,Gewürztraminerin sekä Sauvignon Blancin sekoitus.Tämä viini oli kuiva:hedelmäinen,jossa oli miellyttävää hapokkuutta.   Maistoin myös heidän White Franc-viiniään,joka oli kahden Cabernet-rypäleen blendi.Tulip-viinitila on siitä erikoinen,että sen työntekijöiden joukossa  on Kvar Tikva-kylän (toivon kylä) erikoistarpeisia,vammaisia henkilöitä.

Eräs kylän asukkaista on tehnyt Black Tulip-viinin etiketin ,jonka nimi on "Do not label" joka syntyi ajatuksesta,että viinejä on sopiva  leimata ,mutta ei ihmisiä.

Messuilla oli aivan hurjan monta osastoa,ja melkein kaikkien viinejä piti ainakin hiukan maistaa.Sylkykuppeja oli  tietysti joka paikassa,mutta kyllä maistamani viinit menivät kurkusta alas.Mutta pyysin aina todella pientä maistiaista. Tämä osasto oli meidän mielestämme tyylikäs,ja mietimme,oliko naispuolinen wine master ollut mukana sitä suunnittelemassa.

Recanati-viinitarhalla oli myös hyvän näköinen osasto

Tämäkin näytti hyvältä

Tämä esittelijä oli erittäin miellyttävä

Tapasin ensimmäistä kertaa livenä kahden erinomaisen englanninkielisen ruokabloggarin,joiden blogeja olen seurannut pitkään. Katherine Martinelli ja Beth Michelle asuvat Beer Shevassa,ja heillä oli  pitkä matka messuille.Oli kiva tavata heidät ihan oikeastikin:)

Tuttu bloggari Irene oli taas esittelemässä Golan Heights Wineryn viinejä,ja saimme erikoishyvän esittelyn.Tuolla maistamistani viineistä jäivät mieleen uudehko Yarden 2T-viini,jonka nimi tulee siitä,että Golanille istutettiin kaksi erilaista portugalilaista rypälelajiketta:Turiga Nacional ja Tinta Cao.Enemmän niistä Irenen blogista linkin takaa. Viinitarhan Gewürztraminer oli myös mielettömän hyvä.

Tämän jälkeen oli ihan pakko syödäkin jotain,ja Jacobs-meijerin  tiskiltä sai ostaa juustolautasen.

Binyaminan puoleksi hollantilainen esittelijä

Binyaminan osastolla maistoin taas mielettömän ihanaa Gewürztraminer-viiniä.Aromaattinen Gewürztraminer on kylmemmän sääalueen rypäle, ja täällä sitä kasvatetaan maan pohjoisosissa.Vaikka en pidä makeahkoista viineistä,tämä tekee poikkeuksen.Maistoin 3 eri viinitarhan Gewürztramineriä tuolla ,ja etenkin Golan Heights Wineryn ja Binyaminan olivat ihanat;mausta tuli mieleeni hunaja ja kukat. Gewürztraminer ja savustettu lohi on erinomainen yhdistelmä.

Oikean puoleinen esittelijä tarjosi paitsi silmänruokaa myös ihan kelvollista viiniä.Täytyy sanoa että luonnossa silmänruoka oli paremman näköistä kuin kuvassa;D

Hän kertoi,että perheen viinitarha oli perustettu 5 vuotta sitten,mutta Dadah-viinitarhalla on mielenkiintoinen tarina:isoisän äiti Dadah valmisti viiniä Marokossa 120 vuotta sitten,ja oli siihen saanut erikoisluvan itse kuninkaalta.Isoisän äiti Dadahin viininteko-ohjeet siirtyivät seuraaville sukupolville.

Paitsi viinejä,messuilla oli myös juustoa,suklaata ,oliiveja ja Tishbin viinitarhan viinipohjaisia hilloja. Messuilla sai maistaa viinejä,jotka eivät vielä ole ehtineet kauppoihin,ja paljon tietoa viineistä tuli taas opittua.Ja tuli taas huomattua ,miten hyviä viinejä täällä tehdään,vaikka muutaman pienemmän viinitilan viinit tuolla olivat aika keskinkertaisia.Ja pää oli suht koht selvä tuolta kotiin lähtiessä,kaikista maisteluista huolimatta...

Erikoinen bussipysäkkimainos

Tänä vuonna kenkäfirma Aldo(täällä nettisivuilla näkyy olevan monessa maassa,mutta ei taida olla Suomessa) laittoi taas kengät esille bussipysäkkiin. Viime vuonna näin joissain keskustan bussipysäkeissä lasiseinässä tällaisen  konkreettisen mainoksen,ja nyt oli muutamiin pysäkkeihin taas laitettu Aldon kenkiä esille. Kenkiä voi katsella bussia odottaessa.....