#blogin tarina

Sain sekä Karoliinalta että Anskulta haasteen kertoa mistä tämä blogi sai alkunsa.Haasteiden saamisesta on jo kulunut aikaa mutta vasta nyt sain tämän tehtyä. Koin haasteen hieman vaikeaksi ,sillä tämä on kakkosblogini,joka syntyi kun halusin siirtää ruokablogistani ruokaan liittymättömät jutut muualle,ja niinpä Appelsiinipuun Alle-blogi sai alkunsa helmikuussa 2009. Eli varsinaisesti tällä blogilla ei ole tarinaa;sellainen on enemmänkin ruokablogilla jonka perustin ensin.  Helmikuussa 2009 tämä blogi alkoi kertomuksella kokemuksistani venezuelalaisessa vankilassa.

Tel Avivin vanha valkoinen kaupungintalo,nykyinen näyttelypaikka

Elämäni ei varsinaisesti ole paljon muuttunut näiden blogivuosien aikana,ja olen täällä kertonut ympäristöstäni,tapahtumista,eläimistä ,kasveista ja mitä nyt mieleen tulee. Omasta itsestäni olen kertonut täällä ehkä vähemmän mutta kauemmin tätä blogia seuranneet tietävät että  paljastuksiakin on tullut.  Mutta ehkä blogi on välillä hieman tylsä..

Vanhan kaupungintalon lähialuetta;entiset hoodini 

Blogissa on kerrottu Suomen reissuistani (muualle en olekaan tänä aikana päässyt matkustamaan..)`Olen myös laittanut tänne vähäisiä Venezuelan kuviani ja kertonut niistä ajoista kun olin siellä.

Vanhan kaupungintalon vieressä oleva oranssinsävyinen musiikkitalo

Parasta tämän blogin pitämisessä on ollut vuorovaikutus ja blogin kautta tapaamani ihmiset.Olen tavannut aivan ihania kanssabloggaajia,joista osasta on tullut ystäviä oikeastikin.

Olen viime aikoina miettinyt mitä teen tämän blogin  kanssa jatkossa. Kun meiliboksiini tuli muutamia kyselyitä Tel Avivista perustin Rantapallon puolelle Tel Aviv-blogin. Siellä ei vaan tapahdu vastavuoroisuutta sillä kukaan ei oikeastaan käy siellä kommentoimassa. Välillä laitan tänne Appelsiinipuun Alle  postauksen jonka olisin voinut laittaa yhtä hyvin sinne ja toisinpäin. Mielessä on käynyt että mitä jos yhdistäisin blogit,eli yhdistäisin tämän blogin Rantapallo-blogini kanssa,  mutta tulisiko silloin kukaan kommentoimaan sinne....

Haastan Eevireginan sekä Ritan kertomaan oman bloginsa tarinan.

Suomi-vieraita kirjastossa

Eilen oli todella mukava ilta Tel Avivin suomalaisessa kirjastossa,sillä vieraana oli Suomesta täällä vieraileva kirjailija Sinikka Nopola.  

Itse asiassa kirjailijavieraita piti olla kaksi,sillä matkalla on mukana myös kirjailija Jouko Heikura. joka oli estynyt tulemasta .Heikura ei päässyt kirjastoon mutta oli lähettänyt Sinikka Nopolan mukana viimeisimmän kirjansa  Asemapaikka New York. Kirjailijat ovat täällä suurlähettilään vieraina.Sinikka Nopola on tosi mukava ihminen ja hän kertoi meille itsestään sekä tuotannostaan,Hän myös luki meille otteen humoristisesta kirjastaan;en muista mikä se hänen kirjoistaan oli mutta teksti sai meidät nauramaan;D

Sinikka Nopolan teokset ovat varmaan monelle tuttuja sillä hän on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille.Nopola lahjoitti kirjastolle  kirjojaan,äänikirjojaan ja  Risto Räppääjä DVD:n.

Kirjaston lähellä olevat asuintornit näkyvät matkalla bussipysäkille.

Teetä ja tapaamisia

Matkalla tapaamiseen tänään pysähdyin teekaupan ikkunan eteen. Tuossa kauniissa kaupassa ei saa kuvata sisällä mutta onneksi ikkkunoissakin on paljon nähtävää. Minulle ei kyllä teekuppeja enään mahdu keittiöön vaikka tuolla on monta houkuttelevaa sellaista.

Tänään oli myös sellainen tunne että  syksy olisi vihdoinkin tulossa:aamulla pilvet peittivät taivaan ja sieltä tuli muutama tippa,ei sen enempää. Mutta sekin on jo merkki syksyn saapumisesta.   Mutta niinkauan kun asteet menevät yli 25 asteen on minulla edelleenkin kuuma;D

Menin tapaamaan @gaayanen (Instagramissa) ,joka oli tuttu somemaailmasta,joka on kyllä ihmeellinen sillä muuten emme olisi tavanneet.

Kiertelimme Markon kanssa Saronassa ,kävimme ihastelemassa Sarona Markettia ja sitten vielä kävimme kauempanakin;HaTikva-torilla.  Saronassa ihastelimme banaanipuuta,jossa banaanit olivat vasta alkaneet kehittyä.

Ja pienelle kissanpennulle,josta kirjoitin muutama postaus sitten,löytyi koti:)  Aivan ihana pentu,toin sen puistosta kotiin eikä se lainkaan rimpuillut tai raapinut. Kotona se ei mennyt tutkiskelemaan ympäristöä  vaan oli koko ajan kyljessä kiinni,kehräämässä.

Kun kissan uusi emäntä tuli hakemaan kisua meni se heti hänen viereensä, Taisi ymmärtää että siinä on hyvä olla:)

Kypärätaidetta

Eikös ole ihana kypärä!

Viime aikoina en ole paljon jaksanut olla liikkeellä kameran kanssa ,kuumuudesta johtuen,mutta tänään uhmasin kuumuutta ja menin katselemaan millaista taidetta pyräkypäristä voi tehdä.Pyöräkypäränäyttely liittyy nyt perjantaina 2.10 ajettavaan  vuotuiseen SovevTlv-pyörämaratoniin ja sitä edeltävinä päivinä on aina jotain tapahtumia kaupungintalon edesssä olevalla Rabin-aukiolla.

Tällä viikolla on muutenkin paljon tapahtumia Lehtimajajuhlaviikon vuoksi,ja etenkin lapsille on paljon tapahtumia vähän  joka puolella. Lehtimajajuhla kuuluu inhokkipyhiini,sillä silloin on lapsilla lomaa kouluista ja tarhoista ,samoin kuin monilla aikuisilla,ja JOKA paikassa on kamalasti väkeä... 

Pitääköhän tätä kypärää kastella?

Säät ovat edelleenkin tosi lämpimät,tänään päivällä suorastaan tosi kuumaa,mutta iltaisin on  ollut jo hieman miellyttävämpää ,samoin kuin öisin.

Syksy ja viileämpi sää saisi jo tulla...Huomaan kestäväni kuumaa vuosi vuodelta yhä huonommin tai sitten on vain kuumempaa...

Jotkut näistä kypäristä oli sen verran hyvän näköisiä että voisi käyttää vaikka hattuina;D

Kaupungintalo (tuo matalempi) ja aukio.

Edit:eilen puhuin pohjoisessa asuvien ystävien kanssa.He kertoivat että vaikka päivällä vielä on aika lämmintä niin iltaisin jopa oikein viileää ja yöllä tarvitsee jo peiton.Mutta omalla seudullani sellaista saa vielä odotella.Syyskuu oli kuumin miesmuistiin ja lokakuukin alkoi hyvin lämpimänä....

Kuumaa edelleenkin...

Edelleenkin täällä on kuumaa ja kosteaakin. Eilinen sovituspäivä;Jom Kippur ,oli todella kuuma ja säälin kaikkia niitä jotka paastoivat eivätkä edes juoneet vettä.Päivä meni kivasti ohi;pidän tuosta päivästä sillä on niin ihanaa kun kerran vuodessa ei tarvitse kuunnella autojen eikä lentokoneiden ääniä ja tiistai-illan hiljaisuus oli ihanaa.  Kuuman sään takia en ole edes ottanut missään kuvia,paitsi tänään saman kadun naapurin Picasso-kissasta.

Picasso on 15-vuotias puolikuuro,täysvalkoinen ja sosiaalinen kissa;joka tuli Evelynille niin pienenä että sitä piti syöttää pipetillä,sillä emo oli sen hylännyt.

Tänään on Israelin kuuluisimman mallin Bar Refaelin häät ja kyllä nauratti nähdä aamulehdessä lähes kokosivuinen mainos ,jossa oli kuva Barin entisestä heilasta Leonardo di Capriosta nuorena,ja teksti,jossa luki:ethän jätä minua yksin tänä iltana....sillä mainostettiin di Caprion tähdittämien elokuvien maratonia tänä iltana;D

Miu-Miu

Tähän kodin viereiseen puistoon ilmestyy joskus kuin tyhjästä kissanpentuja.Ei näy emoja,vaikka pentu olisi vielä aivan pieni.Niin oli myös tämän kisun tapauksessa:huomasin sen kurkistavan Carissa macrocarpa-pensaan jostain kohdasta vajaa kuukausi sitten..Tuo pensashan on piikikäs,joten ainakaan sitä kautta ei saa pentua otettua sieltä vaan on pitänyt odotella että se tulee sieltä ulos. 

Olen tuonut sille ruokaa ja juotavaa ja välillä on joku muukin niin tehnyt,mutta voi vain ihmetellä miten niin pieni kissanpentu on selvinnyt hengissä tuolla pensaan alla.

Miu miu....näin olen sitä kutsunut ja se on aina juossut maukuen silloin ulos pensaan alta. Olkoon pienen tyttökissan nimi siis Miu-Miu. Se on sen verran kesy että voin ottaa sen syliin mutta koiria se aristaa.

Tämä on vielä niin  pieni että voisi sopeutua johonkin kotiin. Olen vähän kysellyt mutta kun näitä tapauksia on aina niin monta niin saapa nähdä. Ja kissansyöttöpuuhiin olen vihdoinkin saanut jonkun jakamaan tuon homman,mikä on helpotus.Olen jo pitkään toivonut että joku jakaisi tämän homman sillä se käy myös kukkarolle,ja minua on häirinnyt se kissojen riippuvaisuus vain minusta ja nyt on löytynyt onneksi eräs kissahullu,joka tulee kauempaa puiston kissoja syöttämään joitakin kertoja viikossa:)

Vieläkin pölyä

5.päivä menossa tätä pölysäätä,joskin tänään hitusen parempi tilanne ja aamupäivällä aurinko kurkisteli taivaalta.

Kosteusprosenttikin on vielä tosi korkea, ja sehän tässä onkin ollut epämukavinta. Vanha ilmastointilaitteeni ei enään toimi, joten olen ollut tuulettimien varassa, ka siksi myös ikkunoita ollut koko ajan auki. Niinpä kodissa onkin siellä täällä kerros vaaleanruskeaa pölyä ja kunhan kosteusprosentti laskee normaalin tasolle alkaa kunnon siivousoperaatio

Bambin kanssa olen ollut vain lyhyitä hetkiä ulkona näinä päivinä. Vaikka sanonkin aina että aurinko kyllästyttää kun se paistaa lähes koko ajan niin auringon pieni pilkahdus aamupäivällä ilahdutti. Huomiseksi on luvattu normaalimpaa säätä. Edit>mutta nyt luin että kuumuus&kosteus jatkuvat ensi torstaille...taitaa jäädä historiaan kuumimpana syyskuuna tämä syyskuu....

Luin etteivät edes asiantuntijat osaa tarkalleen sanoa miksi tällainen harvinaisen ikävä sääilmiö syntyi. Yksi mielenkiintoinen teoria on se, että tämä johtuisi Syyrian tilanteesta: kun ISIS on vallannut maata on viljelys lakannut ja osa maata muuttunut aavikoksi... Saan siis ehkä syyttää ISIStä tästä epämukavuudesta..... 

Postaus kuvineen tehty kokonaan puhelimella.. 

.

Pieni kissanpentu puistossa. Vien sille ruokaa mutta huomasin että joku toinen oli tuonut sille ruokaa ja juomaa:)