Kuchinate-afrikkalaisten pakolaisnaisten kollektiivi

Jo pitkään olin halunnut käydä Kuchinate-keskuksessa,afrikkalaisten pakolaisnaisten kollektiivissa eteläisessä Tel Avivissa. Kuchinate on tigrinjakieltä,ja tarkoittaa virkkaamista.Ystävä ja täällä vierailemassa olevat ulkomaalaiset vieraat halusivat Kuchinateen ostamaan tuliaisia,ja menin mukaan.

Kuchinaten perusti joitakin vuosia sitten Etelä-Afrikasta kotoisin oleva kliininen psykologi Diddy Khan,joka oli pitkään työskennellyt  pakolaisten parissa ,ja hän halusi perustaa kovia kokeneille pakolaisnaisille paikan,jossa he voivat ansaita rahaa,mutta myös puhua  traumoistaan  muiden samoja kokeneiden kanssa,ja saada henkistä tukea. Kuchinate on heille kuin toinen koti.  Naisista suurin osa tulee Eritreasta,mutta myös Sudanista,Nigeriasta sekä Etiopiasta.

Kuchinate sijaitsee eteläisessä Tel Avivissa vanhassa ja aika rähjäisessä toimistotalossa,ja kesti hieman ennenkuin löysimme paikan. Samoissa rakennuksissa on kuulemma muidenkin taiteilijoiden tiloja ,ja pari kertaa viikossa tuolla järjestetään tutustumiskäyntejä taitelijoiden tiloihin.

Alussa Kuchinate sai koreihin  tarvittavat lankakuteet lahjoituksena eräältä tekstiilitehtaalta,mutta tekstiilitehtaan mentyä kiinni joutuvat he itse ostamaan  ainekset. Virkattuja koreja on eri väreissä ja eri kokoisina.

Koreja virkkaavat naiset saavat 50 % tuotosta:toinen puoli menee vuokriin,kuteisiin,ym.ym.

Kuchinatesta voi myös tilata erikoistöitä. Nämä "pandat" tilasi joku lastentavaraliike.

Kuchinaten tilat ovat viihtyisät.Lapsille on oma nurkkaus,ja koreja virkkaavat naiset voivat tuoda lapsensa mukaan.He saavat Kuchinatessa myös aterian.

Kuchinatessa työskenteli  muutama amerikkalainen vapaaehtoinen. Seinällä on kaunis matto,ja Kuchinaten naiset virkkaavat myös mattoja. 

Tässä on Sisar Azezet(Aziza) Kidane,eritrealainen nunna ja sairaanhoitaja , ja Kuchinaten tukipylväitä. Sisar Azezet kuuluu Comboni-lähetystöön,joka on ollut  jo 50 vuotta Jerusalemissa. Sisar Azezet(Aziza) on tehnyt täällä olevien pakolaisten hyväksi ehkä enemmän kuin kukaan muu,ja hän valaisee läsnäolollaan koko huoneen.  Sisar Azizaa voi kuunnella täällä.

Vierailumme aikana tämä nainen virkkasi punaista koria.Hänellä oli pieni poikansa mukanaan. Kuchinatessa voi myös oppia virkkaamaan koreja;siellä järjestetään siihen liittyviä kursseja.Ei edes ole  kauhean kallista:2 tunnin opetus maksaa noin 15 euroa.

Varmaan tulen tänne toistekin...

Haifan upeat näkymät ylhäältä katsoen

Kuvassa näkyy yksi Haifan maamerkeistä,Purjetorni

Haifan 27-tunnin reissun toisen päivän aamuna matkasimme Haifan Carmelit-metrolla  ylös keskeiseen Carmeliin ,ja kävelimme Panorama Centeriin ,josta mahtavat näkymät alas kaupunkiin ,ja Haifan lahdelle. Keskeinen Carmel on Haifan yläkaupunkia,ja koska se sijaitsee korkealla vuoristossa,oli siellä aika viileetä ja ilmakin tuntui puhtaammalta.

Näkymät olivat niin mahtavia,että niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Kuvassa näkyy alhaalla Haifan satamaa ja  Haifan lahden asuinalueita. 

Taustalla näkyy vuoristoa.

Haifan lahti aina mietityttää: suuri luonnollinen lahti jonka ranta-alueella teollisuutta.  Tämä voisi olla upeaa rivieraa.jollei tuolla olisi teollisuutta. Miten  sääli;näen tuon lahden aina mielessäni täysin erilaisena. Teollisuusalueen takana olevat Haifan hallintoalueeseen kuuluvat kaupungit ovat kärsineet ilmasaasteista,ja vaikka saasteiden määrä ilmassa onkin vähentynyt vuodesta 2009 alkaen,ei se ole niiltä alueilta hävinnyt.

Kävelimme eteenpäin  ja tulimme Bahai puutarhojen  alueelle,tai  sille kohtaa katua ,mistä pääsee puutarha-alueelle. Keskiviikko taitaa olla ryhmävierailujen päivä  sillä emme päässeet sisälle mutta ryhmät pääsivät.Mutta ylhäältä oli mahtavat näkymät Bahai-temppeliin ja puutarha-alueelle. Bahain puutarha-alue on kaikessa upeudessaan aina vau! Haifan lisäksi myös Akon kaupungissa on Bahain puutarha-alue rakennuksineen.

Portaita pitkin pääsee alas alakaupunkiin;German Colonyn alueelle. 

Katse German Colonystä ylöspäin.

Terveisiä Haifasta

Terveisiä tältä Haifasta, jossa olen vuorokauden retkellä amerikkalaisen ystäväni Nancyn kutsumana. Katsotaan miten onnistuu tämä postaus Bloggerin applikaatiolla.

Tässä lepuuttelen jalkoja pitkän kävelyreissun jälkeen Art Gallery hotellissa. Ihan kiva pieni hotelli Haifan keskiosassa, Hadarissa. 

Ehdimme juuri ja juuri käydä Bahai-temppelin alueella ennen sulkemisaikaa. 5 minuuttia oli jäljellä.... 

Näkymä Bahai-alueen rappusilta, Välimeri suoraan edessä. 

Kävimme myös kahvilla ja nauttimassa pienen palan baklawaa Al-Hadin leipomossa Wadi Nisnasissa. En ole ikinä nähnyt se niin suurta valikoimaa itämaisia leivonnaisia kuin tuolla! 

Kissoja ja kuulumisia

Grey,kissa puistossa.Jossain vaiheessa  kirjoitin että halusin jakaa /jättää kissansyöttöhommat toisen kanssa/toiselle,ja jonkin aikaa se toimikin,kunnes se toinen lopetti kissojen syöttämisen ilman että ilmoitti siitä eteenpäin.Nämä puistokissathan ovat niin tottuneita että on valmis kuivaruoka-ateria, ,joten jos ei ruokaa tule niin niin on kova nälkä.Olen eräältä kissanystävältä saanut silloin tällöin ruokaa kisuille, mutta en edelleenkään pidä siitä että joudun yksin hoitamaan tämän homman, enkä siitä että kissat ovat niin riippuvaisia minusta.Ihania ne silti ovat, mutta kun illalla syöttöpaikalle kerääntyy 10-12 kissaa niin aika paljon ruokaa siinä menee....

Grey on komea,jo aika iäkäs kissaherra. Viime vuonna se oli pahasti loukkaantunut,ja hoidin sen terveeksi antibiootilla (purkkiruokaan sekoitettuna). Siitä lähtien Grey seuraa minua aina puistossa.

Komeahan mnä olen...

Ilmari on lempikissani. Se ei pelkää ihmisiä eikä koiria,mutta ei tykkää syödä muiden kissojen kanssa.Puiston ainoa kissa joka ei ole sterilisoitu.

Socks on kissaneiti,jonka kanssa pitää olla varovainen,sillä se kulkee jalkojen  välissä  ,ja pari kertaa olen melkein kaatunut  tämän kissan vuoksi...

Kissat hakeutuvat Bambin seuraan enemmän kuin Bambi niiden seuraan......

Puistossa kukkivat nyt korallipuut. Monet muutkin puut kukkivat nyt kun on ollut niin lämmintä mutta näitä korallipuita on sekä puistossa että kotitaloni edessä.Kauniit kukat. Nämä hieman rauhoittavat sillä tänään suutuin tosi teolla kaasufirmalle. Minulta nimittäin katkaistiin viikko sitten kaasu,mikä on ihan katastrofaalista ruokabloggerille. Täällä tehdään joka 5. vuosi pakollinen ja ilmainen kaasutarkistus,ja kaasumies kävi luonani muutama viikko sitten. Sanoi että kaasuni toimii hyvin ja mainitsi ohimennen että kaasukytkin pitäisi siirtää toiseen paikkaan.Ihme sillä 5 vuotta sitten kaasukytkimen paikka oli aivan ok.Viikko sitten huomasin että kaasuni oli katkaistu ja soitin kaasufirmalle,joka on tämän maan suurin... Selvisi että se oli katkaistu koska en ollut järjestänyt (maksua vastaan..) kaasukytkimen siirtoa. En todellakaan tiennyt että se oli pakko tehdä... Kaasumiehen piti tulla muutama päivä myöhemmin siirtämään se kytkin, mutta aamulla soitettiin että hän ei voikaan tulla,mutta tulee sunnuntaina.Ja tänä aamuna odottelin taas  kaasumiestä kun kaasulaitokselta soitettiin että kaasumies on sairas eikä voi tulla. Mitä!! Lähettäkää joku toinen sitten,sanoin. Ei ole toista;tällä alueella on vain yksi kaasumies.Eikö ole uskomatonta!Minulle ei sovi huomenna joten joudun nyt odottelemaan torstaihin saakka,jolloin olen ollut ilman kaasua yli puolitoista viikkoa. Aika uskomatonta! Virkailija-parka,hän sai aikamoisen ryöpyn niskaansa....mutta hänhän edusti kaasufirmaa,jonka asiakaspalvelu ei toimi niinkuin pitäisi...

Puiston yhdessä korallipuussa on sekä kukat että lehdet...

mutta toisessa vain kukat ja muutama hassu lehti.

Kruunukakkarat kukkivat vielä mutta ovat lämpimän sään vuoksi aika väsähtäneitä,kuten villiyrtitkin. Taustalla näkyvät talot ovat osa samarialaisten pientä  kaupunginosaa.

Ja eräänä iltapäivänä ,ehkä kuukausi sitten ,kun tulin kotiin tuli melkein itku. Asuintalon puiston puoleista seinää vastaan kasvaneitten 2  jakarandapuun pitkät ja tuuheat varret oli leikattu pois ja vain puutyngät jätetty jäljelle.Mikä surkea näky! Ne pitkät ja tuuheat oksat nimittäin ylettyivät 4. kerrokseen saakka (asun 3. kerroksessa) ja kun avasin olohuoneen ikkunapaneelit niin näytti kuin olisin asunut viidakossa. Onneksi molemmat puun tyngät ovat viimeisen viikon aikana osoittaneet pieniä kasvun merkkejä,jotka näkyvät kuvassa,mutta menee useita vuosia ennenkuin viidakko palaa ikkunan viereen...Tosin kyllä tiesin että oksat oli jossain vaiheessa katkaistava,sillä ne kasvoivat hyvin ohuina vaikkakin tuuheina ylöspäin.

Kilpirauhasen hyvinvointiin

Parin viimeisen vuoden ajan olen lihonut reilusti,ja viime syksynä alkoi ihan kamala hiustenlähtö,joka jatkuu vieläkin. Tietysti heti epäilin kilpirauhasta,ja tilasinkin vuosi sitten  ajan endokrinologille,joka antoi lähetteen verikokeisiin.Verikokeiden mukaan kaikki oli kuitenkin ok,vaikka lihominen jatkoi ja alkoi hiustenlähtö,ja välillä oli niin väsähtänyt olo....Itse kuitenkin tuntui siltä että kilpirauhasessa oli jonkinlaista jumittumista,vaikkei se verikokeissa näkynytkään.On arvioitu että länsimaisesta väestöstä jopa puolet väestöstä saattaa kärsiä piilevästä kilpirauhasen hidastuneesta toiminnasta.Ehkä minäkin kuulun siihen väestönosaan....

Niinpä olin iloinen kun sain Bioteekilta kokeiluun (kiitos 40+-blogit)heidän 2 uutta tuotettaan,jotka on kehitetty kilpirauhasen hyvinvointiin. Super Kilpirauhanen (lisätietoa linkin takana)on monipuolinen yhdistelmä hyvin imeytyviä tärkeitä  vitamiineja sekä hivenaineita,jotka tukevat kilpirauhasen toimintaa.Pitoisuudet on suunniteltu sopimaan suomalaiselle väestölle.Superkilpirauhanen sisältää mm.seleeniä,jota tarvitaan kilpirauhashormonin aktivoitumiseen.

Toinen saamani tuote oli Super Tyrosiini. (lisätietoa linkin takana)Super Tyrosiini,kilpirauhasen rakenneosa,on aminohappo,jota esiintyy yleisesti proteiinipitoisissa ruoissa. Super Kilpirauhanen ja Super Tyrosiini sopivat yhteiskäyttöön,mutta Super Kilpirauhanen nautitaan ruuan yhteydessä kun taas Super Tyrosiini nautitaan tyhjään vatsaan,jolloin imeytyminen on tehokkainta.

Nämä kilpirauhasen hyvinvointiin tarkoitetut tuotteet eivät korvaa kilpirauhaslääkitystä,mutta niiden tarkoitus on saada jumittunut kilpirauhanen voimaan paremmin. Toivonkin että niistä löytyy minulle hieman apua edellä mainitsemiini vaivoihin. Molemmissa pakkauksissa on 2 kuukauden annos, 

Bioteekin Super Kilpirauhanen/Super Tyroniini-tuotteiden lisäksi on hyvä helliä kilpirauhasta välttämällä turhaa  stressiä,huolehtimalla riittävästä levosta sekä liikunnasta. Niiden lisäksi suositellaan käytettävän vahvaa D-vitamiinia  sekä  B12-vitamiinia. Tarvittaessa vältetään myös maitotuotteita ja gluteenia.. Maitotuotteita minun pitäisi muutenkin välttää laktoosi-intoleranssin vuoksi,ja kuvassa näkyviin  gluteenittomiin tattarikakkuihin(kuin riisikakut) olen jo jäänyt koukkuun....Molempien tuotteiden kapselit eivät sisällä gluteenia tai laktoosia,mutta vegaanien on hyvä huomioida että kapselien liivate on eläinperäistä.

Onko teillä lukijoilla ollut oireita ,jotka viittavat mahdolliseen kilpirauhasen jumittumiseen?

P.S. Tämä oli hyvä syy elävöittää 4 vuotta horroksessa olevaa terveyteen liittyvää blogiani,joten julkaisin sen myös siellä.

Edit: Super Kilpirauhanen/Super Tyrosiini selvästi vaikutti hiustenlähtööni,joka loppui niitä käytettäessä,ja alkoi uudestaan kun olin lopettanut kuurin.

Kevät on...

Sää on ollut ihmeellinen viime  päivinä: välillä kunnon helteitä(mutta kuivaa) ja sitten vähän viileämpää,mutta kevät se on. Laitoin jo paksun talvipeittonikin pois.  Puut alkavat kukkia ja villivihannekset nuutua. Luulin että tänä talvena tuli paljon sadetta mutta ei sitä näköjään tullutkaan tarpeeksi,sillä Genetsaretjärven vedenpinnan taso on edelleenkin hälyttävän alhainen.

Helteet ovat väsyttäneet villivihannekset.....

Kuluneella viikolla on ollut normaalia väsähtäneempi olo,sillä jouduin ottamaan vahvan antibioottikuurin. Peukalon kynnestä (joka irtosi) alkanut  tulehdus meni pahaksi ja siihen mennyt pöpö meni muuallekin. En ota antibioottikuuria ellei ole pakko,ja nyt oli pakko. 

Onneksi antibiootit ovat tehonneet:) Oikein ihanaa viikonloppua kaikille täällä käyville.

Olin siellä-I was there

Tämä on Benjamin Patton;Amerikan ehkä tunnetuimman kenraalin George S. Pattonin pojanpoika. Viime viikolla minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan ,kun hän oli Tel Avivissa I Was There-ryhmätyökurssinsa  merkeissä. Kentraali Pattonista tehty elokuva voitti useita Oscareita,ja myös hänen poikansa,Benjaminin isä ,valitsi sotilasuran,mutta Benjamin ei vastoin sukunsa perinteitä valinnut sotilasuraa. Kun kenraali Patton ei ymmärtänyt  sodassa traumatisoituneiden sotilaitten tilaa ,niin hänen pojanpoikansa päätti omistaa elämänsä traumatisoituneiden veteraanien auttamiselle. Benjamin Patton on jo useita vuosia työskennellyt Yhdysvalloissa traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivien veteraanien kanssa,järjestämällä elokuvaryhmätyökursseja.Hän uskoo,että ryhmätyössä tehdyt,sotilaiden omiin kokemuksiin perustuvat  lyhytelokuvat auttavat kohtaamaan menneisyyden haamuja. Joitakin vuosia sitten Benjamin Patton järjesti ryhmätyökurssin,jossa oli sekä amerikkalaisia että israelilaisia veteraaneja,ja silloin Natal-järjestössä (Israelin traumakeskus sotien ja terrorien uhreille) päätettiin että Benjamin Pattonin ryhmätyökurssi oli saatava myös tänne. Tämä helmikuussa pidettey ryhmätyökurssi oli jo kolmas kerta Pattonille täällä.

Ryhmätyökurssi pidettiin tässä upeassa vanhassa  talossa,jossa kävin viimeksi vuonna 2003 ,kun se vielä oli Sothebyn huutokaupan hallussa,ja eksä oli saanut kutsun johonkin coctail-tilaisuuteen .Nyt talo kuuluu säätiölle,joka huolehtii entisistä yksinäisistä sotilaista,armeijan jälkeen. (yksinäiset sotilaat:joko tänne yksin tulleita,tai orpoja tai muusta syystä sellaisia,jotka eivät ole tekemisissä perheittensä kanssa)

Talon sisäpuolella on lähes kaikki modernisoitu,mutta on siellä jäljellä vielä jotain vanhaakin,kuten nämä kauniit lattiatiilet.Säätiö lahjoitti talon tilat ryhmätyökurssin käyttöön.

Yksi ryhmistä Carmel.torilla. Kuva saatu Natal-järjestöltä

Ryhmätyöpäiviä oli 4,ja osanottajia oli tällä kertaa 14. Ensimmäisenä päivänä tutustuttiin,käytiin läpi kipeitä kokemuksia ja opittiin elokuvauksen perusteita. ,Toinen päivä oli vaikea mutta täynnä tunteita: osanottajat alkoivat avautua ja käsitellä asioita,joita he eivät olleet käsitelleet vuosiin. Kolmas päivä oli täynnä energiaa ,sillä silloin osanottajat alkoivat työstää elokuviaan, Osanottajat jaettiin 4 ryhmään,,ja jokaiseen ryhmään kuului sekä kliinikko että elokuvauksen ammattilainen. Neljäntenä päivänä kuvattiin mitä oli jäänyt kuvaamatta, ja editoitiin elokuvat.Illalla  oli ryhmätyökurssin päätösjuhla,johon osanottajat kutsuivat perheenjäseniään ja ystäviään,ja katseltiin jokaisen ryhmän elokuvat.

Kuva saatu Natal-järjestöltä

Myös tämä kohtaus Carmel-torilla,erään ravintolakojun edessä.liittyy veteraanien kokemuksiin ja lyhytelokuvaan. Täällä voi katsella muutaman Pattonin Yhdysvalloissa järjestämän ryhmätyökurssin lyhytelokuvia.Yhdessä niissä käynti supermarketissa tuo mielee kipeitä muistoja...

Kuva saatu Natal-järjestöltä

Juttelin Natal-järjestön psykologin kanssa,joka kertoi osanottajien edustavan useita sukupolvia,mutta suurin osa heistä oli keski-ikäisiä. Hän kertoi,että nämä ihmiset ovat pitäneet traumaattiset kokemuksensa piilossa vuosia,eivät ole kertoneet niistä kenellekään,kunnes tuntuu että sisällä räjähtää.Tässä ryhmätyökurssissa  he avautuvat ensimmäistä kertaa traumaattisista kokemuksistaan.  Nuoremmille miehille (viime vuonna kuulemma oli myös nainen mukana) asia on vielä tuore;he pystyvät vielä hyvin piilottamaan kipeät kokemuksensa  mutta keski-ikäiset ovat piilottaneet niitä jo niin kauan että he tarvitsevat tällaisen ryhmätyökokemuksen.Ehkä naiset osaavat paremmin käsitellä kipeitä kokemuksiaan kuin miehet...

Kuva saatu Natal-järjestöltä

Ryhmäkuvassa kurssin osanottajat sekä Natal-järjestön henkilökuntaa. Toisessa rivissä,heti Benjamin Pattonin takana,ihana ystäväni (mustavalkoinen pusero) Natal-järjestöstä.

Kuvassa Benjamin Patton ja Natal-järjestön toimitusjohtaja Orly Gal. Pattonin ja hänen tiiminsä tänne tuominen ei ole mikään halpa juttu,ja Natal-järjestössä pyritäänkin siihen ,että täällä koulutetaan väkeä, joka järjestää Pattonin periaatteiden mukaan toimivia ryhmätyökursseja täällä Israelissa.