Makrotex: Marja

Marja on aiheena tämän viikon Makrotex-haasteessa,  ja ensin ajattelin etten voi postata siitä mitään, mutta onhan minullakin täällä marjoja, tosin pakastetussa muodossa tähän vuodenaikaan.  Pidän paljon mustaherukoista, ja niitä tuleekin ostettua enimmäkseen, pakastettuina siis. Täällä kyllä kasvatetaan herukoitakin, ja vadelmia, ihan pohjoisessa,  mutta aika pienimuotoisesti. Suurin osa siitä sadosta menee ravintoloille , tai marketteihin, hyvin suolaisella hinnalla, Pakasteesta löytyvät marjat on siinä mielessä hyvä ja paljon edullisempi vaihtoehto.

Tällä viikolla osa pakastemarjoista oli tarjouksessa, ja ostin marjasekoituksen jossa myös puolukoita  ja vadelmia. Lähiseutuni jättimarketissa on tosi hyvä pakastemarjavalikoima.

Ainoa marja mikä ei löydy pakastettuna on mansikka,  sillä täälläpäin  mansikoilla on pitkä sesonki. Ensimmäiset mansikat ilmestyvät joskus jopa marraskuun loppupuolella,  ja viimeisiä mansikoita saa vielä toukokuun lopussa.  Nämä mansikat kuvasin silloin kun tuoreita mansikoita vielä löytyi.

Muut marjapostaukset löytyvät täällä.

Voiko kahvin avulla laihtua...

Sain viime vuoden puolella kyselyn (Instagramin kautta)   olenko kiinnostunut kokeilemaan kahvia, jonka avulla voi kuulemma laihtua.  Hymähdin ajatukselle, mutta luettuani  että kahvi sisältää kahvin lisäksi  myös ginsengiä, vihreää  kahvia, spiruliinaa ja pari muuta ainesta,  päätin kokeilla kahvia,  ja minulle lähetettiin ensimmäinen 28 päivän satsi.  

Minulle lähetetty kahvi tehdään pressopannulla, ja se piti juoda heti ensimmäiseksi aamulla,  kerran päivässä. Yllätyin kun kahvi maistui todella hyvältä.

Tästä näkee että kahvissa on muutakin kuin vain kahvia, mutta muut ainekset eivät tuntuneet lainkaan  maussa, sillä kahvi tosiaankin maistui hyvältä. Toisen viikon alussa alkoi tuntua siltä että kahvi jopa vaikuttaa painoonkin,  sillä housut alkoivat tuntua hieman löysemmältä.  Ensimmäinen satsi alkoi loppua , ja minulle oli lähetetty toinen 28 päivän pussi, mutta jostain syystä se ei tullut perille.

Kun postissa ei tullutkaan pussia, olin vähän paniikissa, sillä mitä nyt tapahtuisi painonpudotukselle? Kirjoitin yhteyshenkilölleni joka lupasi lähettää uuden pussin,  mutta joulun alla kestäisi ennenkuin se tulisi perille. Torin pikkuruisessa kahvikauppakahvilassa suosikkimyyjäni Itai  kertoi että heiltä ostetaan todella paljon  vihreää kahvia,  ja että ihmiset kuulemma tulevat vielä kertomaan miten se on auttanut.    Vakuutuin,  ja ostin purkillisen vihreää kahvia.  Tämä on vihreistä kahvipavuista  jauhettua, ja vihreitä kahvipapuja (kävi mielessä...) ei voi itse jauhaa kotona, sillä ennen paahtamista pavut ovat kivenkovia . Vihreistä kahvipavuista  jauhettua seosta piti valmistaa niin että päälle kaadettiin kuumaa vettä, ja seos sitten siivilöitiin. Kahvin mausta ei ollut tietoakaan tässä, ja itse asiassa tästä tehty juoma on aika pahaa.  Mitään laihtumista ei myöskään tapahtunut vaikka join pahaa vihreää kahvijuomaa joka aamu.  Höh, vihreän kahvinhan pitäisi auttaa painonhallinnassa!  Jossain vaiheessa postiluukusta löytyi Englannista tullut uusi 28 päivän satsi.   

Join kahvia 28 päivää,  eikä mitään tapahtunut. Sain vielä kolmannenkin satsin, eikä mitään tapahtunut,  mutta kahvi maistui edelleenkin tosi hyvältä,   3 kuukauden kokeilun jälkeen kirjoitin yhteyshenkilölleni, ja pyysin ettei hän lähettäisi minulle lisää kahvia. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä  että alussa painoa lähti koska kahvi alussa näköjään poisti nestettä, mutta jos vihreää kahvia  sisältävä juoma auttaa painonhallinnassa, niin siihen en kyllä oikein usko,

P.S. Yhdessä asiassa "laihdutuskahvi" auttoi. Käytin ennen makeutusaineita kahvissani, yleensä sukraloosia tai steviaa.  Kahvi oli kuitenkin hyvää ihan mustana, enkä kokeilun jälkeenkään palannut käyttämään makeutusaineita.

Kurkistus kulissien taakse-haaste

Kuvat otin huonoissa valo-olosuhteissa,joten ovat vähän rakeisia

Tänään paljastan teille paikan  missä olen lähes 9 vuotta kirjoitellut blogejani.  Käytän kirjoittamiseen pöytäkonetta, joka 4 vuoden jälkeen osoittelee jo ilmiselviä  vanhuuden merkkejä, joten jossain vaiheessa pitäisi hankkia uusi kone. Ehkä kannettava , joka ei sitoisi minua tähän työpöytänurkkaukseen, ja  joka mahdollistaisi sen että blogeja voisi päivitellä myös vakiokahvilassani, tai muissa kahviloissa, joissa täälläpäin  näkee niin monta ihmistä läppäreittensä kanssa.  

Työpöytänurkkaus voisi olla siistimmän näköinen:  siellä on aivan liian paljon tavaraa.  Oikealla on viimeisin lisäys työpöydälle, minituuletin.  Ilmastointilaitteeni on rikki, eikä se muutenkaan ulottunut toimiessaan tähän työ&vierashuoneeseen.  Helteisellä säällä on pakko olla jotain joka vilvoittaa , ja aiemmin käytin takanani olevaa suurta tuuletinta joka sai aina niskani jumiin. Minituuletin tuo ilmavirran kasvoilleni , ja kirjoittaminen sujuu sen ansiosta hyvin nyt helteelläkin:)

Työpöytään on yhdistetty korkea hyllykkö,  jossa siinäkin liikaa tavaraa...Kunhan viilenee niin otan tämän projektikseni , eli katson mistä voi luopua ja ehkä samalla saada lisää tilaa. Lämpimänä kautena vieressä on aina pullollinen kylmää vettä , ja  talvisin yleensä kuppi teetä. 

Kun istahdan tähän nurkkaukseen, tulee koirani Bambi aina perässäni ,ja asettuu työpöydän takana olevan vuodesohvan päälle:)

Postauksen  tein luettuani Heidin postauksen, missä hän haastaa bloggaajia kertomaan millaisessa ympäristössä he kirjoittelevat blogiaan.

Makrotex: Vesi

On helteinen heinäkuinen aamu,  ja vien koirani Bambin aamupisulle kodin edessä olevaan puistoon. Täällä on viimeksi satanut joskus keväällä,  ja seuraavaa sadetta saa odotella varmaankin marraskuuhun saakka. Mutta miten sitten kaikki on niin vihreää tässä puistossa,  ja ylipäänsä täälläpäin?

On vihreää, kiitos keinokastelun. Puistoa kastellaan keinokastelun avulla aikaisin aamulla (olen ottanut kuvat hieman klo 6 jälkeen aamulla).  Jokainen osa puistoa saa oman vesiannoksensa , omalla vuorollaan.  Vesisuihku kiertää  ympäri , ja joskus joutuu juoksemaan pois tieltä ettei kastu. Tosin pieni vesisuihku helteisellä säällä ei tee pahaa...

Asun maassa  josta 60 % on erämaata , ja jossa sataa vain tietyn osan vuotta.  Veden merkitys on suuri kun sitä ei ole tarpeeksi. Ilman vesikastelua  kaikki tässä puistossa olisi kuollutta ja kuivaa.  Täällä onkin kehitelty vuosikymmenien aikana kastelumenetelmiä, joilla erämaakin saadaan kukoistamaan.  Tomaatit, paprikat  ja muut vihannekset ja hedelmät kasvavat erämaassa, kiitos täällä kehitetyn hyvän tihkukastelujärjestelmän avulla.  Kansalaisia kannustetaan myös säästämään vettä,  ja itse ainakin yritän tehdä parhaani siinä suhteessa. Ei kylpyjä, vaikka minulla on kylpyamme, eikä pitkiä suihkuja, ja käsienpesualtaassa on muoviastia  johon kerään vettä , jota sitten käytän toiseen tarkoitukseen.

Mutta takaisin puistoon, jossa on niin rehevää tämän kastelun johdosta.  Talvella tätä automatisoitua kastelua ei tarvitse, sillä aina välillä tulee sadetta. 

Kastelun aikana puistossa tuntuu niin raikkaalta.
P.S. Hieman hankalaa oli saada makrokuvia tästä,koska en halunnut vettä kameraani;D

Muut vesi-makrotex-postaukset löydät täältä.

Keltaista

Kauniin punaisten liekkipuiden punaiset kukat ovat pudonneet pois, ja nyt täällä kukkivat Peltophorum-sukuun kuuluvat keltakukkaiset puut, jotka muistuttavat punakukkaisia liekkipuita, mutta eivät taida kuitenkaan olla samaa sukua, vaikka tätäkin kutsutaan keltaiseksi liekkipuuksi.

Meidän puistossa näitä puita on 5 kappaletta , ja ne ovat niin kauniita kukkiessaan. Kodin viereisen kadun varrella niitä on rivittäin; upean näköistä.

Pian nämäkin kukat ovat pudonneet pois.

Kukkivat puut roskaavat, mutta kaunista roskaa...

Pinkit kukat ovat pudonneet puiston penkille.

Puu pinkkeine kukkineen kuuluu pullopuihin, ja on alunperin kotoisin Australiasta. Sillä on nuo suuret  siemenkodat, jotka nyt ovat hieman "karvaisia"  , mutta niiden pinta muuttuu myöhemmin tasaiseksi. Olen niitä kerännyt ja maalannut, ja kuulemma siemeniä voi paahtaa ja syödä mutta en ole kokeillut...

Tänään oli muutamien kamalan kuumien ja kosteiden päivien jälkeen aivan ihana sää; ei liian kuumaa, ei liian kosteaa , ja mukavia tuulenhenkäyksiä siellä täällä. Ei tuntunut lainkaan  heinäkuun säältä, ja harmi ettei koko kesä voi olla sellaista. Hyvän sään vuoksi pystyi nyt iltapäivällä kunnolla kävelemäänkin kaupungissa, ja Rothchildin puistokadulle oli pystytetty 4 riippumattoa;  2 mustaa ja  2 punaista. Lähempi tarkastelu selvitti että nämä eivät olekaan ihan tavallisia riippumattoja vaan shiatsuriippumattoja; tekee varmaan selälle hyvää levätä tuollaisessa muutama minuutti. Takana näkyy  Tel Avivin kaupunkipyöriä.

Riippumattojen lähelle, katukirjaston viereen, oli pystytetty 2 värikästä pyörää jotka eivät lähde minnekään  mutta joilla voi polkea.  Hauskat väripilkut tuolla:)  

Heinäkuu ja helteet

3 päivää täällä on ollut aivan kamala helle yhdistettynä kosteuteen,  eli alkoi se minulle kamalin aika täällä jolloin meikit valuu ja vaatteet takertuvat ihoon.  Huomenna  kuulemma pitäisi tuntua vähän paremmalta, mutta  heinäkuu-elokuu  ja vielä osa syyskuutakin ovat niitä epämiellyttävimpiä kuukausia täällä. Bambi ressukin on ihan väsähtänyt , ja on halunnut tehdä ulkona vain lyhyitä kierroksia... Kotona Bambille on pakastimessa jäätyneitä herkkupaloja, jotka olen tehnyt maapähkinävoista ja raejuustosta.

Otin muutaman salakuvan puhelimella lähiseutuni jättimarketista, joka on paljon paremman näköinen kuin useimmat supermarketit täällä.  Pidän erityisesti noista  yläosan asetelmista, jotka näyttävät aika aidoiltakin kun tuolla kulkee. Näm ä ovat jugurttien ja vastaavien päällä,  ja nuo juustot tuossa ylhäällä näyttävät ihan  aidoilta juustoilta!

Lisää juustokauppias-asetelmia näiden maitotuotteiden yläpuolella. Asetelmiä on kaupassa joka puolella,  ja niitä on hauska katsella tuolla kierrellessä.

Tuossa vähän edempänä jonkinlainen linna. Salakuvia kun ottaa niin ne ovat hieman tärähtäneitä; tuolla kun ei saisi kuvata.

Tässä näkyy yläpuolella Bamba-vauva, joka edustaa Israelin lasten rakastamia Bamba-maapähkinänaksuja.  Ne ovat niin suosittuja,  että täällä esiintyy vähemmän maapähkinäallergiaa kuin muissa maissa, johtuen siitä että lapset jo pieninä syövät  noita naksuja, (ei lisä ym. muita aineita niissä).  Bamba-tehdas on tässä ihan lähelläni, ja hieman yli vuosi sitten kävin tutustumiskäynnillä tehtaassa.

Nyt täytyy toivoa että tosiaakin on hieman vähemmän kosteaa huomenna....

Valkoinen Yö

Torstaina Tel Avivissa vietettiin taas vuotuista Valkoista Yötä,  jota täällä on vietetty vuodesta 2003 alkaen.  Kysyin muutamalta tutulta haluavatko tulla mukaani kiertelemään, mutta kaikilla oli muita rientoja siksi illaksi, joten lähdin yksin liikkeelle.  Minua kiinnosti etenkin  kansainvälinen ruokatori eteläisessä Tel Avivissa, ja kodin vierestä lähtevä bussini pysähtyy sopivasti juuri sen viereen.  Heti ensimmäiseksi näin tämän  merirosvolaivan.

Kansainvälinen ruokatori oli pystytetty  aukiolle ,jossa ennen sijaitsivat entisen vanhan pääbussiaseman laiturit.   Aukio oli vuosikymmeniä likainen ja rähjäinen paikka, jota asuttivat kodittomat ,narkkarit  ja muut onnettomat.  Sen lähelle ei kannattanut mennä, mutta joskus ihmettelin sen tilaa kun vaihdoin bussia juuri sen edessä olevalla bussipysäkillä.  Viime vuoden lopulla siellä alkoi tapahtua; entiset  asukkaat häipyivät jonnekin ja aukio koki totaalisen muodonmuutoksen . Sinne rakennettiin pieni puisto, jossa koripallokenttä , lasten leikkitelineitä ja nurmikkoa, ja sen lisäksi parkkipaikkoja, joiden tilalla nyt oli ruokatori. On todella mukavaa nähdä miten se epämiellyttävä aukio koki tällaisen muutoksen, ja myös aukion lähellä olevalla alueella on käynnissä gentrifikaatioprosessi, joka on sekä hyvä että huono juttu; riippuen siitä mistä näkökulmasta asiaa katsoo.

Alueella asuu paljon  afrikkalaisia, samoin kuin filippiiniläisiä , olen heidän puolestaan iloinen että ovat saaneet tällaisen puiston alueelleen.  

Hongkongilainen  pallomainen vohveli oli lasten mieleen.

Hih,ruotsalaisen Fika-leipomon edessä oli koko ajan jonoa, ja aloin miettiä että mitenköhän karjalanpiirakat menisivät tuolla kaupaksi;D

Merirosvolaiva kiinnosti lapsia , ja he olisivat niin halunneet kiivetä ylös laivalle. Kunnes joku tuli sieltä alas ja kertoi lapsille ettei sinne voi päästä. Laiva toimi tapahtuman musiikkipaattina.

Onhan se hieno paatti.

Menin istumaan nurmikolle, juuri ennenkuin tämä trio aloitti esityksensä.   He soittavat/laulavat klassista intialaista musiikkia, ja oli hieman outoa nähdä ei-intilaisia laulamassa (en tiedä mikä intialainen kieli oli kyseessä)  ja soittamassa niin hyvin tuota musiikkia. Laulaja eläytyi täysin musiikkiin; myös hänen kehonkielensä oli kuin  klassisilla íntialaisilla laulajilla. Tämä taisi olla raga musiikkia.  Trio kuuluu katusoittajien liittoon, joten toivottavasti tulevat toistekin vastaan, sillä heidän esityksensä oli kaunista kuultavaa.

Ruokatori/puistoalueella oli myös erilaisia installaatioita,  kuten tämä lapsia niin kiinnostava pyramidimäinen rakennelma ,joka oli jäänyt jäljelle Midburn-festivaalista.  Midburn on täällä keväällä vietettävä  festivaali; amerikkalaisen Burning Man-festivaalin täkäläinen versio,  johon kuuluvat väliaikaiset rakennelmat jotka poltetaan festivaalin lopussa. No tätä ei oltu poltettu eikä tämä kai ole edes tarkoitettukaan poltettavaksi.

Sitten oli aika lähteä eteenpäin vaikka tuolla oli ihan mukavaa,  mutta kaupunki oli täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Niin paljon , ja eri puolilla kaupunkia, että on vaikeaa valita. Täällä niin suosittu sähköpyörä sopisi hyvin eri tilaisuuksissa kiertelemiseen. Myös uudistetun aukion viereinen ,ennen aika rähjäinenkin katu, oli uusittu leveäksi kaduksi jonka varrelle oli istutettu uusia puita.

Bussipysäkiltä katselin vielä ruokatorialueelle ennen bussin tuloa. 

Seuraava etappini oli  kansallisteatteri Habiman aukio. Alkoi jo olla pimeää (täällä pimeää tulee ny6t hieman klo 20 jälkeen) , ja bussin ikkunasta näkyi  matkan varrella kaikenlaisia Valkoiseen yöhön liittyviä tapahtumia.

Musiikkiesitys ei vielä ollut alkanut aukiolla.

Odottelin jonkun aikaa mutta kuulin että musiikkiesityksen alkamiseen oli vielä aikaa.

Päätin lähteä eteenpäin. Aukion nurkalla on tämä kiva istuinpaikka puun alla.

Kävelin eteenpäin Givon -aukiolle. Joka puolella näkyi paljon ihmisiä , mutta Givon -aukiolla oltiin vasta harjoittelemassa illan musiikkiesitystä varten. Aloin olla väsynyt, ja en millään olisi enään jaksanut kävellä seuraavaan kohteeseen, joten otin bussin kohti ensimmäistä etappiani, eli etelässä olevalle ruokatorille. Olin siellä vielä jonkin aikaa kuulemassa musiikkia, ja sen jälkeen otin bussin kotiin.

Onneksi oli mukava sää tuolla kierrellessä,sillä tästä päivästä lähtien on joku 4 päivän kamala helleaalto ,puh!