Jo viilenee

Kaktuspuiston opuntiat , joiden hedelmissä  lähes näkymättömät pienet piikit

Ihanaa, täällä on vihdoinkin viilennyt sen verran, että olen jo 5 yötä nukkunut ilman tuuletinta:)   Päiväsaikaan  on edelleenkin tosi helteistä, mutta kun kosteus ei ole yhtä paha kuin kesällä, sen kestää hyvin. Tänään aamulla tuli jopa muutama pisara, mutta oikeaa sadetta  saa vielä odotella. Mutta  alkaa jo tuntua hieman syksyiseltä, vaikka muuten käytän edelleenkin tuulettimia sisällä.  Aikaiset aamut ja myöhäiset illat sen sijaan ovat nyt tosi miellyttävät. Edit: (eilen illalla) nyt ukkostaa kunnolla ja ensimmäinen sade puolen vuoden tauon jälkeen☔

Viime viikolla kompastuin puiston portaissa,   ylös mennessä.  Satutin kyynärpääni, en muuta, mutta  myöhemmin polvessa alkoi tuntua ihan järkyttävä kipu. Kipu oli niin paha , etten voinut keskittyä lähes mihinkään, ja laitoin päälle jäätä,  Mobilatia   ja muuta,  sekä otin särkylääkkeen.  Pelästyin , sillä kipu oli tosi paha, mutta seuraavana aamuna kipu oli poissa,  ja polvessa ei erityisesti tuntunut kävellessä.  Varmuuden vuoksi tilasin ajan ortopedilleni,  jolle pääsen nyt tulevana perjantaina. 

Koska polveen ei enää sattunut,  ja sääkin on  ollut    suotuisampi,  tein taas pitkiä aamulenkkejä viime viikolla.   Tuo edessä oleva talo on  kaunis, kuvassa se ei oikein näy hyvin.  Kuvasin muutamia rakennuksia kävelyreitin varrella.

Sama talo toisesesta suunnasta katsottuna.

Punainen kissapatsas taidegallerian ulkopuolella.

Tämän talon seinille oli joku töhrinyt.  En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitää töhriä seiniä tuolla tavoin.

Pinkki talo on hotelli ja vastapäinen vaalea talo juuri restauroitu rakennus.

Edellisen kuvan kohdasta kävelin bussipysäkille,  ja pysäkin takana on  ruokamarketti,  jonka edessä olevassa koiraparkissa oli 2 koiraa.

Jäin pois bussista lähellä Tel Avivin kaupungintalon edessä olevaa  ekologista lammikkoa,  jolle menin jättämään hyvästit.  Tämä  nimittäin häviää ihan kohta, varmaan jo ensi viikolla,  sillä  kevytraitiotien   vihreän linjan työt  alkavat nyt tuolla kohdalla,  ja osa suuresta aukiosta  suljetaan projektin ajaksi, jonka pitäisi kestää 3   vuotta. Tässä kohtaa  kevytraitiotie on maan alla, eli metro,   ja aseman pitäisi tulla tuolle alueelle.

Kurjaa että tämä niin suosittu ekologinen lampi häviää tästä, mutta  parempi julkinen liikenne on ihan välttämättömyys Tel Avivissa,  joten joitakin paikkoja pitää uhrata sen vuoksi.

Kaupunki oli hyvissä ajoin rakentanut toisen ekologisen lammen aukion toiselle puolelle, mutta tämä on pieni, ja vastapäätä on parkkihalli, joten ei läheskään yhtä hyvä kuin se mikä häviää  kohta.

Ekologiselta lammelta kävelin  kohti bussiasemaa,  josta otan bussin kotiin,  ja aseman takana on  Gelateria Siciliana,  jonka erään ikkunan takana tehdään paikan leivonnaiset.  Bussin odottaminen sujuu tällä asemalla aina kivasti kun seuraa kondiittorien työtä.

Viime viikon tiistaina sain flunssarokotteen. Ennen koronaa ei tarvinnut ajanvarausta flunssarokotetta varten, mutta nyt tarvitsee, Rokotusklinikka oli sama missä olen saanut  koronarokotteeni,  ja oli tosi tyhjää  tuolla,  joten ei tarvinnut edes odotella.

Eilen  iltapäivällä Evelyn soitti minulle, ja pyysi tulemaan heti kotikadun eräälle pihalle. Siellä oli pikkuruinen kissanpentu,  jolle  Evelyn halusi antaa kissojen äidinmaitokorviketta, mutta hän ei saanut pentua kiinni. Pentu oli pusikossa,   ja pienestä koostaan huolimatta sähisi kunnolla, mutta lopulta sain sen pyydystettyä tuon pyyhkeen avulla.   Pentu ressukka taisi raapia itseään   samalla kun otin sen kiinni, ja  hetken luulimme että sille tapahtui jotain.   Sain annettua hieman kissojen äidinmaitokorviketta  pienen tuttipullon avulla,  mutta kun laskimme pennun alas,  se taas sähisi oikein kunnolla ja oli hyökkäysvalmiina. Missäköhän oli emo,  sillä pentu oli vielä tosi pieni, eikä pärjää itse ilman että siitä huolehditaan.

Paluu arkeen

Yöt vielä sen verran  lämpimiä etteivät pomeranssit vielä muuttuneet  oranssin värisiksi

Paluu arkeen tuntui helpottavalta  pitkän pyhäjakson jälkeen,  sillä kaikki viralliset asiat toimivat silloin puoliteholla.  Muutenkin tuntui hassulta kun  pyhäpäiviä oli kerran ennen    viikonloppua ja sitten lähes heti sen jälkeen,  joten tuntui melkein kuin olisi  3 viikonloppua peräkkäin.  Julkinen liikennehän ei toimi täällä sapattina  tai  pyhinä,   mikä on aika rasittavaa.   Joissain kaupungeissa toimivat  minibussit   myös sapattina,  tai pyhinä,  mutta ei tässä omassa asuinkaupungissani Holonissa. Viime vuonna osa pyhistä osui viikonlopuksi,  ja oli lockdown,  joten kaikki tuntui erilaiselta.     Maitokin pääsi loppumaan monesta paikkaa, ei sen  vuoksi etteivät  lehmät olisi lypsäneet  normaalisti ,  vaan sen vuoksi että meijereissä oli vähemmän työpäiviä.

Viime viikolla  kävimme Nancyn kanssa syömässä tässä  hummus-paikassa,  joka oli ennen torilla mutta muutti vuoden alussa tähän uuteen valoisaan paikkaan.   Siellä ollessamme kahden pöydän asiakkailla oli isot koirat mukanaan,  eikä niitä heitetty ulos. Koirat myös käyttäytyivät tosi hyvin, eivätkä aiheuttaneet häiriöitä.

Nancyn väliaikaisen  asunnon (entisen poikaystävän edesmenneen äidin asunto) pihalla on sitruunapuu,  ja vaikka niiden kuori edelleen vihreä, niin ovat  jo tarpeeksi kypsiä,  Poimin muutamia mukaani. Kävin taas auttamassa käytännön asioissa,  esim.  pankkitilin avaamisessa, mikä  ei ollutkaan niin helppo juttu, koska Nancy tarvitsi palvelut englanniksi. Kesti monta päivää ennenkuin  pankkitili aktivoitui, koska pyhäkautena kaikki toimii puoliteholla.

Viime toukokuussa  surin sitä kun olohuoneen ikkunapaneelien edessä olevat  jakarandat kynittiin kunnolla ja näyttivät tältä.

Nyt ikkunan edessä avautuu tällainen näkymä, eli alle 5 kuukaudessa noihin tynkiin kasvoi  kauniin tuuheita oksia.  Tuo jakaranda ei ehkä ole ihan yhtä korkea kuin ennen sitä kynimistä, mutta on nyt tuuheampi kuin aikaisemmin,  joten ensi kerralla  en sure kun tiedän että ne kasvavat näin nopeasti. Lämmin sää tekee ihmeitä.  Täällä on edelleenkin ja sääennustuksen mukaan  vielä pitkään yli 30 asteen päivälämpötiloja,  mutta tuntuu jo miellyttävämmältä kuin elokuussa.

Aamulla aikaisin kun vien Bambin ulos, 5 kissaa odottaa siellä aamiaistaan. Tässä Socks, joka tuimasta ilmeestään huolimatta tosi sympaattinen kissa.

Urpo on jo aika iäkäs.   Sillä on korvat tuollaiset , joten ehkä on hieman skottilaista tuon kissan taustassa. Muutenkin Urpo on rakenteeltaan tanakampi kuin muut kissat.

Nipsu

Nam,  olipa taas hyvä aamiainen, en edes jaksa syödä kaikkea

Värejä siellä sun täällä

Eikös olekin ihana istuin 💙

Keskiviikkona tarkoitus oli auttaa ystävääni  Nancyä käytännön asioissa, ja heprean tulkkauksessa,  ja tulin hänen nykyiseen asuinpaikkaansa liian aikaisin.   Päätin tappaa aikaa  vieressä olevassa puistossa, jossa en ole koskaan ollut, mutta josta olen nähnyt pieniä pilkahduksia bussin ikkunoista. Myös Nancyn väliaikaisen asunnon parvekkeelta näkee puistoon.

Puisto  on kapeahko , mutta todella pitkä,   eli 5 korttelin pituinen,  ja puistoa halkaisevat muutamat kadut. Aloitin suurinpiirtein  puiston keskiosasta,   jossa oli tämä hauska  suihkulähde   sammakkopatsaineen.

Sitten alkoi näkyä paljon värejä, joissa sininen oli hallitseva väri.

Puistosta löytyi pingispöytiäkin.

Sitten näin puiston tunnetuimman  leikkipaikan,   merihirviön,   johon tuli inspiraatio  Joona ja valas-tarinasta.

Hirviön päästä aukeaa liukumäkiä. Hirviön sisällä  on käytäviä,   portaita ja  istuimia, ja voin kuvitella miten kivaa lapsilla on seikkailla hirviön sisällä.  

Värikkäitä istuimia ja leikkipaikkoja oli joka puolella puiston varrella.

Käärme...

Pitäähän puistossa kissojakin olla.

Kissan lähellä oli puu,   jonka alla myös värikkäitä istuimia.

Kaikki rakennukset puiston varrella ovat matalia,  ja  onpa mahtavaa  kun pääsee suoraan kotiovesta tuollaiseen puistoon. Pääsenhän minäkin suoraan puistoon , kotini edustalla,  mutta se on pieni puisto eikä mitään tämän puiston rinnalla.

Sitten olikin aika mennä Nancyn luo,  ja ennen kuin lähdimme liikkeelle,  Nancy  halusi esitellä oman pienen lehtimajansa , jonka hän kokosi itse monesta osasta. Lehtimajoissa  kestitään myös vieraita, mutta meillä oli kiire joten sellainen jäi väliin. Nancy ja minä tutustuimme monta vuotta sitten  Instagramin kautta,   ja  Nancy otti minuun yhteyttä sen vuoksi että puhun myös ruotsia, ja teininä  Nancy oli vaihto-oppilaana  pienessä kaupungissa Uppsalan lähellä.   Ja hänellä on edelleenkin ruotsinkieli aika hyvin hallinnassa  , vaikka  tuosta vaihto-oppilasvuodesta on jo ikuisuus.

Seuraavana päivänä  näin lisää värikkyyttä,   tämän  Tel Avivin kaupungintalon edessä olevan lehtimajan muodossa. Varmaankin kaunein lehtimaja minkä olen nähnyt.

Teemana  tässä lehtimajassa  ovat hepreankieliset aakkoset,  ja  lehtimajan on valmistanut tunnettu täkäläinen kuvanveistäjä,  kuvataiteilija ym. David  Gerstein,  jonka teoksia on esitelty näyttelyissä eri puolilla maailmaa,  ja jonka  teoksia on myös  eri kaupungeissa  maailmalla, kuten Kiinassa , Taiwanissa ja Saksassakin.

Tämä oli opettavainenkin,  noiden  aakkosten vuoksi.

Lehtimajajuhla

Huomasin täällä lähistöllä näin kauniisti kukkivan   pensaan, mutta en tiedä mikä pensas on kyseessä. Tietääkö ehkä joku teistä?  Täällä alkoi eilen  Lehtimajajuhla, eli pyhäkausi jatkuu,  ja tänään tiistaina on pyhäpäivä.  Tämä lehtimajajuhla kestää viikon,   ja sen jälkeinen  päivä on Simhat Tora,  joka päättää tämän pitkän pyhäjakson.  Lehtimajajuhlan  muut päivät,  viikonloppua lukuunottamatta, ovat arkipyhiä,  jolloin esim.  valtion virastot  ovat kiinni.

Tässä meidän talon sivulla olevalle tontille pystytetty lehtimaja,  jonka pystyttivät  meidän kerrostalon uudet asukkaat,  nuori uskovainen pariskunta joilla pieni lapsi.  Ensin pelästyin   , sillä muistin  muutaman vuoden takaa viereisen talon perheen,  joilla oli tapana pystyttää lehtimajajuhlan ajaksi jonkinlainen hutera lehtimaja,  istua sen ulkopuolella , grillata , polttaa ahkerasti tupakkaa ja puhua kovaäänisesti aamuyöhön saakka,    juuri makuuhuoneeni ikkunan alla. Se tarkoitti silloin unetonta viikkoa, mutta onneksi lopettivat sen jossain vaiheessa. Kun näin tämän, ajattelin että kun on kyseessä  vauvan vanhemmat, niin tuskin sellaista tapahtuu. Tätä kirjoittaessa  tuon kuvan lehtimajan ympärillä on näköjään koko laaja suku, ja siellä grillataan,  ja  käryä tuli sisään myös ikkunan kautta, mutta onneksi eivät pidä meteliä ,  kuten se aiempi perhe tuolla.

Perjantaina  pysyttelin  tässä asuinkaupungissani Holonissa, ja  istuin läheltä ostetun takeaway-kahvini kanssa  keskustan alueella olevalla aukiolla,  jossa mukavia  penkkejä.  Samalla on mielenkiintoista seurata ihmisiä aukiolla. Harvemmin käyn tuolla , mutta aukion reunalla on todella hyvä  ompelutarvikekauppa,   jossa todella laaja lankavalikoima, joka innostaa virkkaamaan tai kutomaan. 

Tämä nainen oli pystyttänyt edessä olevan penkin päätyyn kaupan missä möi kaikenlaista pientä.  Kauppa ei ainakaan käynyt sillä välin kun join kahviani. Kuten vaatteista huomaa, edelleenkin hyvin lämmintä, ja päiväsaikaan on yli 30 astetta,  mutta jo jonkun aikaa on hikoiluttanut vähemmän,  ja yölläkin on jo miellyttävämpää. Mutta päivisin lämmintä vielä pitkään.

Eilen aamulla kävin ostoksilla Tel Avivin maustetorin alueella,  ja  osa kävelykatua oli maalattu näin nätisti.  Nuo kuviot on maalattu tuolla aiemmin olleen kaupan lattialaattojen kuvioiden mukaan. Aivan ihanasti piristää katua tällainen:)

Tässä vielä katua toisesta suunnasta. Edessä oleva rakennus on synagooga.  Kävelykadun halkaisevat kadut ovat autoille, ja tällä maalauksella haluttiin myös erottaa kävelykatu sivukaduista.

Viikko sitten vein Bambin eläinlääkärille, joka tutki Bambia pintapuolisesti , ja sanoi että minun pitäisi vaihtaa Bambin ruokaa.  jota teinkin.Sovittiin myös että tuon  Bambin pyhien jälkeen  verikokeisiin ym.   Minun piti ostaa Bambille seniorikoirille tarkoitettua,  niveliä tukevaa ruokaa,  ja se  oli loppu kaupasta  josta yleensä ostan Bambin sekä katukissojen ruuat.   Kaupasta sanottiin että sitä kuivaruokaa on taas  pyhien jälkeen.  Bambihan ei enää koske kuivaruokaan, vaan minun pitää  pehmittää kaikki, mutta  googlasin seniorikoirille sopivaa , kotitekoista ruokaa,  ja tein ohjeiden mukaan  ruokaa , jossa on  tummaa riisiä, kanaa ja vihanneksia,  ja se maistui Bambille aika hyvin.  Bambi on myös melkein sokea,  joten aika rajoittunutta on jo koiravanhuksen elämä. Suurimman osan päivästä Bambi nukkuu.

Eilen päivällä huomasin että  toisella puolella olevan  uuden toimistotalon ikkunoihin heijastuu taloja, myös oma kotitaloni. 

Hiljaisin päivä

Pomeranssin hedelmä puistikossa,  joka täynnä pomeranssipuita, Käyn aina välillä katsomassa miten pomeranssit kehittyvät, ja nyt eilen  huomasin että ovat vielä aika pieniä, sellaisia mandariinin kokoisia.  Minähän havittelen niitä hedelmiä itselleni.....Pomeranssi on sellainen mitä vain harvat täällä käyttävät, vaikka on tosi monipuolinen sitrus, mutta ei sellainen jota voi sellaisenaan syödä. Puita oli kasteltu ,  siitä vesitipat  pomeranssin pinnalla.

Tänään on sitten Jom Kippur, eli vuoden pyhin päivä juutalaisuudessa,  se päivä jolloin kaikki pysähtyy, ja ihmisten on tarkoitus tehdä itsetutkiskelua. Aamulla aikaisin  vein ensin Bambin puistoon,  mutta koska Bambin kanssa ei enää voi tehdä kunnon kävelyjä,  vein Bambin kotiin  ja tulin  uudestaan ulos.  Tämän pyhän aikanahan ei ole minkäänlaista  liikennetttä , paitsi ambulansseja, paloautoja ym.  Aamulla aikaisin   kadut olivat täysin tyhjiä,  joskin tämän kuvan oton jälkeen näin ambulanssin,  joka ajoi ilman että sireeni oli päällä. Myöhemmin kadut täyttyivät pyöräilevistä lapsista ja aikuisistakin.

Tässä oikealla  näkyy pikkuisen uutta toimistotaloa   ja vasemmalla kodin edessä olevaa puistoaluetta,   ja oli kyllä mahtavaa kun pystyi kävelemään noilla kaduilla ilman että  piti odotella kadun ylitystä liikennevaloissa. 

Menin istumaan tuohon penkille ,  ja kuuntelin veden solinaa joka tulee tuosta kivilammikosta.

Sunnuntaina kuulin jotain rytinää, ja selvisi että se tuli tästä hajonneesta talosta. Tässä oli 4-kerroksinen, joskus 60-luvulla  rakennettu talo.  Viime lauantaina aamulla ensimmäisen kerroksen asukkaat eivät pystyneet avaamaan  ulko-oveaan ,  ja soittivat   paloasemalle.  Myös seinässä oli joku repeämä.  Palomiehet sekä  kaupungin rakennusinsinööri tulivat paikalle, tarkistivat talon kunnon,  ja palopäällikkö  määräsi kaikki asukkaat ulos asunnoistaan. Ihmiset ehtivät  ottaa vain  jotain pientä mukaansa.   Ihmiset tietenkin suuttuivat    kun eivät päässeet hakemaan tavaroitaan,  mutta  heitä ei päästetty sisälle , ja talon ympäristö aidattiin.  Seuraavana aamuna talo hajosi itsestään.  Asukkaille järjestettiin kaupungin puolesta tilapäistä majoitusta,  ja kaikki tietenkin aivan järkyttyneitä siitä  että  kaikki omaisuus hajosi talon mukana, mutta ilman palopäällikön  määräystä  olisi tullut todella paljon ihmisuhreja, kuten kävi Miamissa.  

Tämä talo  on kävelymatkan päässä,  ja bussini Tel Aviviin kääntyy ihan sen vierestä.  Muutkin talot tämän hajonneen talon vierestä tutkittiiin,  ja ainakin osa asukkaista sai myös määräyksen lähteä pois asunnoistaan.  Kaupunginjohtaja  esitti muutamia vaihtoehtoja, joista  paras  on se että talon paikalle rakennetaan uusi talo, ja asuntojen omistajat saavat uudet asunnot uudesta talosta, mutta siihen menee pari vuotta. Mutta voin kuvitella ihmisten epätoivoa: esim. pariskunta joiden piti mennä naimisiin muutaman viikon kuluttua  menettivät hääasunsa , kaiken muun lisäksi.

Muistin että osassa Purim-paraati-kuvissani näkyy tuota hajonnutta  rakennusta 
ja sen vierusrakennuksia. 

Talon asukkaat olivat vihaisia ja vaativat kaikenlaista kaupungilta,   mutta  kaupunki ei ole tuosta vastuussa, sillä talon asukkaat eivät koskaan ottaneet yhteyttä kaupunkiin. Jos olisivat , niin kaupungilta olisi tultu tarkistamaan talon kunto.  En usko ettei talossa ollut minkäänlaisia korroosin merkkejä,  vaan taloa ei hoidettu hyvin, ja ihmiset heräsivät vasta kun oli liian myöhäistä.     Mietin omaa 7-kerroksista asuintaloani,  joka  on rakennettu  70-luvun alussa,  ja  joka hajoaisi tuusannuuskaksi,  jos nyt olisi maanjäristys. Kävin kysymässä  asiasta ihmiseltä  joka vastaa meidän talon kunnosta ,   ja hän kertoi että 7. kerroksen ulkoseinässä on halkeama,  mutta että se  on paikattu ja sitä tarkkaillaan.  Sen kuultuani rauhoituin.... Täällä kaikki 80-tai 90-luvun talot on pakko rakentaa niin että  pysyvät pystyssä mahdollisen  maanjäristyksen aikana,  mutta sitä ennen rakennetut talot eivät. Viimeksi tällä alueella oli iso maanjäristys vuonna 1927,  sen jälkeen vain pieniä sellaisia.

Rikkinäinen viikko

Tämä on todellakin ollut rikkinäinen viikko,  sillä  maanantai oli vain puolipäivää,   ja sen jälkeen tiistai ja keskiviikko olivat pyhäpäiviä. Minulla on onneksi   kävelymatkan päässä  kauppa joka on auki 24/7 jos nyt jotain sattuisi puuttumaan,    ja keskiviikkoaamuna huomasinkin ettei ollut kananmunia, joten sinne.  Torstai oli sitten ainoa  normaali arkipäivä,  ja perjantai taas puolikas päivä, sapatin aatto. Ensi viikkokin on rikkinäinen,  sillä  vuoden pyhin päivä, sovituspäivä,   on  alkaa ensi viikon  keskiviikkoiltana,  ja loppuu  torstai-iltana , jonka jälkeen taas viikonloppu. Ja sen viikon jälkeen sitten vielä  lehtimajajuhla... Sen jälkeen palataan normaaliin, sillä  esim. valtion virastot eivät yleensä auki tuon lehtimajajuhlaviikon aikana,

Tuossa kuvassa  kurkumakasvini ainoa lehti. Kurkumapalassa oli kasvun alkua , joten työnsin sen multaan.  Siitä kasvoi kasvi jolla yksi lehti toistaiseksi,  ja muutama päivä sitten istutin sen isompaan ruukkuun,   joten saa nähdä kasvaako lisää.

Perjantaina kävelin  torin viereisellä osittaisella kävelykadulla,   jossa tiistaisin ja perjantaisin artesaanimarkkinat. Nyt  kun turisteja ei ole ollut 1.5 vuoteen se tuntuu niin täälläkin,  ja entiseen verrattuna kojuja on vain vähän.

Olisi niin mukavaa jos tuolla taas kävisi väkeä kuten ennen,  ja artesaanimarkkinat olisivat yhtä värikkäitä kuin ennen koronaa.

Ennen artesaanitoria ohitin tämän  vihreän rakennuksen, jonka restaurointi on juuri valmistunut. Tuonne lisätiin ylös yksi kerros, mutta sitä ei näy kadulta. Pidän tästä rakennuksesta ,  ehkä koska pidän vihreästä, ja seurasin  restauroinnin valmistumista uteliaana.

Talvella ei vielä ollut ihan valmista. Tuossa suoraan edessä oli ennen aina avoinna oleva Benedict-ravintola, ja mietin mitä sinne tulee remontin jälkeen.

Siellä avattiinkin uudistunut Benedict, jossa erilaisia aamiaisia saa kellon ympäri, tai ainakin sai niin ennen koronaa.  Benedictillä on ravintola myös Berliinissä.

Rakennuksen toisella puolella vielä remontoidaan liiketiloja.

Torstaina vanhenin, ja minulle tarjottiin kahvit tässä kahvilassa.

Bambi on alkanut huolestuttaa. Bambi  ei jaksa enään kävellä paljon yhtään,  puistossa käydään nopeasti asioilla, ei sen enempää,  ja  jos Bambi vielä muutamia viikkoa sitten   käveli rappuset alaspäin ilman ongelmia, tällä viikolla se alkoi arastella sitä.   Pitää kyllä viedä  Bambi eläinlääkärille.

Kaunista viikonloppua;)