Lämmintä riitää

Hyvää huhtikuun alkua teille:) Täällä  huhtikuu, tai maaliskuun loppu, alkoi sään muutoksella,  kun  sateinen ja viileä kausi loppui, ja sateeton ja lämmin kausi alkoi. Tänäänkin on päiväsaikaan 28 astetta,  ja ensi viikolla 30 asteen päiviä,  kiitos  aavikkotuulien.  Lämmin kausi alkoi niin äkkiä, että  kesti hetken ennenkuin tajusi että  sateita ei enää tule ennenkuin  joskus lokakuun loppuvaiheilla,  ja että  lämpimät vaatteet voi nyt laittaa pois.

Viikko sitten illalla ja  aamulla oli vielä viileää,  ja  viime lauantai-iltana näin  talomme WhatsApp-ryhmässä kommentin jossa kerrosnaapurini kertoi löytäneensä talon sisääntuloaulasta  pikkuruisen kissanpennun. Hän oli laittanut aulan vieressä olevaan tilaan  pienen laatikon, jossa pehmeä pyyhe alla ja päällä, ja tonnikalaa sen viereen. Hän myös pyysi ettei pentua laitettaisi sieltä ulos. Menin katsomaan pentua, ja huomasin että se oli aivan pieni, sellainen joka tarvitsee lämpöä, joten otin pennun asuntooni.   Mitään emoa en ole täällä talon lähellä nähnyt,  joten on mysteeri miten pentu päätyi taloomme.  Tarkistin pennun, ja arvioin sen iäksi 3-3.5 viikkoa, sillä  pennulla oli jo hampaat, korvat kehittyneet ja silmien väri oli jo suurimmaksi osaksi  muuttunut sinisestä tummemmaksi. Oli myös helppo nähdä että kyseessä  oli poikapentu. Ilmoitin  naapurille että kissa on minun luonani, ja laitoin pehmeän pyyhkeen punaiseen pahvilaatikkoon,  ja toisen pyyhkeen päälle.  Muistin että minulla on kaapissa kissojen äidinmaitokorviketta,  mutta  viimeinen päiväys oli mennyt ohi jo aikoja sitten , ja maitojauhe muuttunt ruskeaksi, joten se  piti heittää  pois. Annoin kissalle sen sijaan  pipetillä vettä,  sillä tuon ikäinen ,  emosta erotettu pentu  tarvitsee nesteitä.

Laitoin laatikon kissanpentuineen  sänkyyni , mutta hieman kauemmas kun menin nukkumaan, mutta pentu kömpi ulos laatikosta ja peiton alle viereeni.  Laitoin pennun takaisin  laatikkoon 2 kertaa, mutta molemmilla kerroilla se tuli uudestaan viereen peiton alle, joten annoin sen olla,  ressukka etsi lämpöä. Jos ei Bambia, olisin varmaan mennyt ostamaan lisää äidinmaitokorviketta,   ja pitänyt pentua vielä muutaman päivän,  mutta koiran vuoksi en voi   ja vein pennun  Eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin. Täytin lomakkeen ja annoin pennun naiselle, joka laittoi pennun  fleecetakkinsa sisälle.  Toivottavasti pentu selviää ja kasvaa.  Se oli ihan syötävän suloinen,   mutta  tuon ikäinen tarvitsee myös ruokintaa ja huolenpitoa usein vuorokauden aikana.

Tällä viikolla kävin myös Tel Avivin matkamessuilla,  jotka pidettiin ensimmäistä kertaa sitten  koronan alkamisen.   Näitäkin messuja siirrettiin 3 kertaa, koska  ulkomaalaisia ei päästetty tänne, mutta nyt tuollaiset rajoitukset on poistettu,  ja messut tapahtuivat viimeinkin.  Ennen  näille messuille on päässyt myös kaikki sinne haluavat, mutta itse sain kutsun ja kehotuksen rekisteröityä jo kuukausia sitten,   ja  tuonne tullessa  sain nimellisen vierailijakortin nauhoineen.  Messuja kierrellessä näin että lähes jo kaikilla oli vierailijakortti,  joten tuolla ei tainnut olla tavallista yleisöä tällä kerralla.

Kävin messuilla tiistaina,  joka oli kevään ensimmäinen kunnon  hellepäivä, ja messuille tullessa oli kamala jano. Tel Avivin osastolla huomasin monta ihmistä jotka jonottivat kuvssa näkyvän Benny Brigan juomia.  Benny Brigalla on  Tel Avivin maustetorilla pieni kahvi&juomakioski, jossa hän valmistaa  fermentoituja hedelmiä , yrttejä ja siirappeja jotka päätyvät hänen poreiliviin juomiinsa. Jano oli kova joten minäkin jonotin juomaa.

Eräs ulkomaalainen ruokatoimittaja ihastui Brigan juomiin niin että kirjoitti siitä   jutun New York Times-lehteen,  ja niinpä  Briga sai kustannussopimuksen arvostetulta kustantajalta.  Minäkin ostin tuon englanninkielisen kirjan,  ja olen kokeillut siitä yhtä ohjetta tähän asti.  Tuo kuvan juomani oli  todella virkistävä ja hyvän makuinen.

Matkamessut ovat ihanan värikkäitä tapahtumia,  ja taas huomasin kuvanneeni lähes pelkästään ihmisiä siellä. Filippiinien osastolla oli tanssia ja laulua, joten jäin sinne hetkeksi. 

Brasilian osastolla.

Georgian osastolla sain häneltä pienen maustepussin.

Tel Avivin matkamessuilla on lähes aina ollut panamalaisia tanssijoita, ja niinpä heitä oli tälläkin kertaa.

Marokon osastolla olisi saanut teetä. Marokko oli mukana ensimmäistä kertaa, samoin kuin   Dubai sekä Bahrain.

Ja Jerusalemin osastolla tuota Jerusalemin rinkeliä.

Ashdodin kaupunki (linkin takana postaus vierailustani Ashodissa)  panostaa aina näihin messuihin,  ja nyt heillä oli pieni ruokarekka,  jossa sai pienen lasillisen arak-juomaa, ja lasin sai pitää itselllään.

Kazakstanin jurtta, joka oli tosi upea sisältäpäin. Samalta alueelta olivat mukana myös Uzbekistan sekä Azerbaidzan.

Tämä matkaopas kuuluu druusi-vähemmistöön.

Eniten pidän tserkessien asuista, jotka niin upeita. Joku kysyi minulta noista pampuloista miesten asuissa, mutta en tiedä mitä ne merkitsevät.

Hieno asu   tserkessitytöllä. Täällä Israelissa tserkessit asuvat 2 kylässä.

Helteellä varmaan hikoiluttaa tuollaisen päähineen alla....

Ennen poislähtöäni sain tehdä  Timna Parkin osastolla värjätyllä hiekalla täytetyn pullon. Kotiin tullessa huomasin että olisi pitänyt lisätä vielä vähän hiekkaa, ja korkkina toimiva kuivunut savi valui alas.

Torstaina olin tosi pettynyt, sillä olin ilmoittautunut Hyvän Teon päivän säätiön vapaaehtoistoimintaan, ja minun oli tarkoitus viettää muutama  tunti pakolaislasten päiväkodissa.  Hyvän Teon päivä (Good Deeds Day-säätiö) on täältä alunperin alkanut tapahtuma, joka kerran vuodessa kerää vapaaehtoisia suorittamaan jonkun hyvän teon.  Täällä Hyvän teon päivä oli muutama päivä sitten, mutta muualla maailmassa  se on huomenna, huhtikuun kolmantena päivänä.  Tuo tapahtuma on täältä levinnyt jo yli sataan eri maahan. Olin ilmoittautunut siis tuohon päiväkotiin,  ja minulle vielä soitettiin viikon alussa  ,ja varmistettiin että tulen paikalle.   Minulle myös ilmoitettiin että saan ennen päivää yhteyshenkilön nimen ja puhelinnumeron. En saanut sellaista  mutta koska minulla oli ilmoitus tuosta vapaaehtoishommasta   ja osoite ym. ,  matkustin Tel Avivin  hieman köyhemmälle alueelle yli puolentoista tunnin ajan,  koska iltapäivällä ruuhkat ihan kamalia,  etupäässä  kevytraitiotietöiden vuoksi. Kun tulin paikalle,   siellä ei tiedetty lainkaan että oli tulossa joku vapaaehtoinen,  enkä voinut jäädä  sinne ,  koska kyseessä on lasten kanssa työskentely eikä heille ollut ilmoitettu tulostani. Mikä möhläys, ja niin harmitti! Jätin kuitenkin  puhelinnumeroni , jotta voivat ottaa yhteyttä  jos joskus tarvitsevat apua. Tuossa päiväkodissa, joka koulun yhteydessä,   kaikki lapset afrikkalaisten vanhempien lapsia   ja  enemmistö  eritrealaisten  lapsia. Päiväkoti oli tosi kodikkaan näköinen ja lastenhoitajat täkäläisiä sekä afrikkalaisia.  Tuo päiväkoti on Unitaf-järjestön ylläpitämä  päiväkoti, 

Hän soitti ja kysyi voinko jäädä vaikka heille ei ilmoitettu että olin tulossa, ja tässä vaiheessa vielä uskoin että voin tehdä hyvän teon.   Täällä Israelissa on ollut vaikea viikko,  sillä viikon aikana  oli 3 kuolettavaa terroritekoa,  joissa kuoli yhteensä 11 ihmistä, ja sellainen luo heti pelon ilmapiirin.  Pitää toivoa ettei niitä tule nyt lisää, sillä usein terroriteon jälkeen tulee copycat-terroriteko.

Kohtaaminen puistossa

Tämä  viikko oli sitten viimeinen talvinen viikko täällä,   ja  täytyy olla tyytyväinen että saimme tänne ylimääräisen 2 viikon "talven".  Tulevalla viikolla   on sitten jo kunnolla  lämpöä  eikä tietoa onko vielä ehkä jokunen sade tulossa ennen pitkää,  kuivaa kautta.  Olisin kyllä ilomielin ottanut vielä  muutaman viikon tuota talvista säätä.  Keskiviikkona päätin tehdä  aamukävelyni taas  Tel Avivin pääpuistossa, ja halusin myös nähdä löytäisinkö villisinappia.

Tällä kertaa päätin tehdä puistossa pidemmän kierroksen, toisin kuin viime kerralla , jolloin aloitin puistokierroksen  aksiskauriiden  luona.  Aksiskauriit ovat  tuolla oikealla, mutta käännyin vasemmalle, sillä halusin mennä pitkästä aikaa  puiston kasvitieteelliseen puutarhaan.

Ennen kasvitieteellistä puutarhaa on  paikka mistä voi vuokrata kaikenlaisia  ajopelejä, joilla voi ajella puistossa, mutta se auki lämpiminä viikonloppuina ja kesällä.

Kasvitieteellisen puutarhan portti oli onneksi auki.

Kun kääntyy vasemmalle, siellä on molemmin puolin pitkä rivi  kolibrikukkakasveja, ja monet niistä kukkivat nyt.

Tämä kasvitieellinen puisto on  niin rentouttava paikka, ja mikä ettei olisi kun on kaunista vihreää ja lintujen sirkutusta. Jos asuisin lähellä tulisin tänne varmaan monta kertaa viikossa.

Mikäköhän tämä  kasvi on? Monissa puissa oli puiden nimet, mutta ei kaikissa kasveissa.

Kasvitieteellinen puutarha  ei ole suuren suuri mutta ihastuttava.

Kun tulin  kasvitieteellisen puutarhan  2 lammikon alueelle, huomasin siellä nämä soittopelit.  En muista nähneeni näitä ennen, ja pakkohan näitä oli kokeilla.

Ksylofonia olisi ollut kiva soittaa vaikka kuinka kauan.

Kasvitieteellisen puutarhan toiseen lammikkoon oli ehkä päätynyt kuravettä sateiden johdosta.

Kasvitieteellisen puutarhan ulkopuolella   oli monta egyptinhanhea. 

Tuon mahtavan leikkialueen  edessä on varjoinen istumapaikka. Tuo pitkä puinen kiipeilyalue siltoineen   ja liukumäkineen on aivan mahtava,

Tulen kohtaan jossa näkyy   puiston keskiosa, jonne haluan mennä, koska siellä on paras valikoima villiyrttejä.  Tuon keskisen alueen molemmin puolen on jokea,  ja jotta  pääsen tuonne, pitää kävellä vasempaa reunaa pitkin. Tämä on alue missä kaksi eri jokea  kohtaavat ja yhdistyvät.

Polun varrella on paljon villiyrttejä, pääasiassa kiiltomalvaa, ja varjoisissa paikoissa  lehdet ovat vielä hyvässä kunnossa.

Ohitan alueen jossa  kuumailmapallo.

Tulen lähelle 7 Myllyn aluetta,  josta pääsen  sinne puiston keskiosaan, mutta sitä ennen huomaan kultasakaalin, joka katsoo minua hetken , ja juoksee sitten piiloon.

Seitsemän Myllyn alue, jossa oli aikoinaan  jauhomylly, ja seitsemän jauhavaa osaa. 

Sitten näenkin toisen sakaalin   , joka ei juoksekaan piiloon.

Kultasakaali on niin paljon koiran näköinen, että ellei tietäisi,luulisi tämän olevan joku koira, mutta sakaali kuuluukin koiraeläimiin. 

Tämä oli ensimmäinen kunnon kohtaaminen kultasakaalin kanssa (muutama metri väliä)  sillä kaikki  aiemmat kohtaamiset ovat päättyneet siihen että olen nähnyt vain vilauksen.  Tämä yksilo vaikutti melkein kesyltä: ehkä se oli niin tottunut ihmisiin tuolla, ja ehkä sillä oli nälkä.   Kultasakaalit eivät hyökkää ihmisten päälle,  mutta on hyvä pitää hieman etäisyyttä.   Jotkut syöttävät näitä vaikka ei saisi, koska villieläimiä,  ja  ehkä tämäkin sakaali on tottunut sellaiseen. Iltaisin puiston lähellä  asuvat ihmiset voivat kuunnella  sakaalien ulvontaa.

Seitsemän Myllyn alueelta pääsen vihdoinkin sinne keskiosaan,  ja huomaan että siellä on  kunnostettu talvilammen  aluetta. Täällä Israelissa on ollut monta talvilampea,  joita näkee vain sateisena  kautena, mutta  rakentaminen  on vähentänyt niiden määrää.  Tällä alueella on tehty villiinnytystä, eli  kunnostettu  aluetta  niin että se  palaa luonnolliseen tilaansa, ja sinne on  tuotu alkuperäisiä villikasveja ym. Ensimmäisen kuvan violetit kukat olivat tältä alueelta.  Tuolla kasvoi todella paljon villifenkolia, ja kävellessä siellä oli aniksinen tuoksu.

Talvilammikoissa on oma eläimistönsä ja kasvillisuutensa,  ja tässä esim. muutama sammakkolaji sekä muita vesieläimiä. Myös erilaiset linnut viihtyvät talvilammen alueella.

Ja keskiosasta löytyikin  villisinappia vaikka kuinka paljon. Tästä kelpaavat salaattiin sekä lehdet että kukat, ja niissä on mieto sinappinen maku.

Villisiherneen lehtiä ja kukka, mutta ei vielä villiherneen palkoja. Maistoin myös  porkkanalle maistuvia lehtiä.

Sitten tulen alueelle, josta alkaa varsinainen kävelyni.  Pitkä matka vielä edessä.

Tämä ryhmä...ajattelin että tuossa on taiji-hetki,  ja takimmaisella naisella oli miekka kädessään mitä ihmettelin, mutta taiji onkin vanha kiinalainen taistelutaito, joten miksei miekkakin siihen kuuluisi.....

Melojat

Juomapiste jossa voi täyttää vesipullot, mutta ilahdutti  huomata että myös nelijalkaiset oli huomioitu:)

Minun piti alittaa kaksi suurta siltaa, joiden päällä liikennettä,  ja ensimmäisen sillan kohdalla oli tällaista toimintaa,

Hortoilun tuloksena kotiintuomisena oli villisinappia ja villifenkolin lehtiä-.  Huomasin kävelleeni puistossa yli 8000 askelta eli joku  6 kilometriä.  

Purim oli ja meni

Yleensä jo ennen Purim-juhlaa kaduilla näkee naamioasuisia ihmisiä, mutta tänä vuonna jouduin kunnolla etsimään sellaista.  Syy löytyy ehkä säässä , sillä koko viikko on ollut normaalia kylmempi, ja tällainen pitempiaikainen kylmä sääilmiö   maaliskuussa  oli kuulemma viimeksi  72 vuotta sitten,  joten mitä suurimmalla todennäköisyydellä en enää tule kokemaan tällaista  maaliskuussa.   Tänään siivosin  kaappejani,   ja löysin aikaisempina vuosina   ostamani  naamiot,  eli  takana oleva turkoosi naamio, sen edessä oleva punainen naamio ja vasemmalla oleva musta naamio kultaisilla koristeilla. Ei tarvitse ostaa uusia naamioita tulevina vuosina.

Tiistaina, joka  oli viikon kylmin päivä, jopa niin kylmä että piti laittaa talvitakki päälle (talvitakkini täällä ei olisi tarpeeksi lämmin Suomen pakkassäitä varten...).   Aikaisin aamulla näin tämän pariskunnan  torin kahvikauppa/kahvipisteessä,  ja koska yöperhosella  oli vähän kylmä, ei hän voinut näyttää puvun kaunista yläosaa.  Led-valot hameen alla aika kiva idea:)

Seuraavana aamuna valitin kahvikaupan baristalle,  Itaille ,  etten ollut nähnyt juuri lainkaan naamioasuisia ihmisiä,  saati lapsia jotka menivät naamioasuissaan  kouluun tiistaina. Itai sanoi että  illalla keskustan kadut olivat täynnä naamioasuisia juhlijoita ja meno oli riehakasta.  Kuulemma myös torilla oli ollut jotain purimiin liittyvää. Monissa työpaikoissa järjestettiin purim-juhlia, ja työntekijät tulivat töihin naamioasuisina.  Mutta aamulla ei näkynyt juuri mitään...

Torstai oli varsinainen purim-päivä (Jerusalemissa , kuten muissa ennen muurien sisällä olevissa kaupungeissa  purimia vietetään seuraavana päivänä). Aamulla otin esille punaisen peruukkini,  ja kokeilin molempia uusia  naamioita . Oikeastaan tuo musta sopisi paremmin, mutta  peruukin ja naamion yhdistelmä tuntui niin epämukavalta että lähdin liikkeelle vain uuden hienon punaisen tukkani kanssa,  ja laitoin mustan naamion reppuuni.  Peruukki tuntui ihan hyvältä mutta   muutaman tunnin jälkeen  peruukki alkoi liikkua hieman päässä  ja jouduin koko ajan vetämään otsatukkaa alaspäin. Päätin mennä välillä kotiin,  jättämään peruukin sinne, ja tulla takaisin myöhemmin, toivossa että näkisin naamioasuisia ihmisiä. Bussissa  otsatukka valui koko ajan taaksepäin  , ja  jouduin koko ajan korjailemaan sitä,  ja kotiin tullessa   hieno tukka näytti  kaikkea muuta kuin hienolta.   Siitä oli myös irronnut jonkun verran "hiuksia".

Matkustin takaisin  Tel Avivin keskustaan,  ja bussin ikkunasta kuvasin nopeasti vähän tärähtäneen kuvan tästä Lumikista. Tai tuosta tuli Lumikki mieleen...

Kävelykadun alueella oli paljon ihmsiä, (monilla vapaapäivä) ja kahvilat olivat täynnä, mutta naamioasuisia ei pahemmin näkynyt. Joissain kohdissa oli niin paljon ihmisiä että koronalinko tuli mieleen,   ja koronaluvut ovatkin täällä lähteneet taas nousuun, ja  puhutaan jo 6.aallosta....

Kaikki ihan tavallisissa asuissa... Torstaina  oli vihdoinkin kauniimpi ja lämpimämpi päivä, mutta silti monet talvivaatteissa.

Tuo nainen oli hyvin värikäs, mutta en viitsinyt häiritä kolmikon juttelua.  Yleensä naamioasuiset ihmiset poseeraavat mielellään kuvaa varten.

Tässä ryhmässä oli sentään joillakin naamioasu.

Kun tulin torin ja kävelykadun edessä olevalle aukiolle , näin jotain mielenkiintoista:  liikkuvalla pallolla istuva mies alusasut päällään.  Pallolla istuva mies liikkui 3 kadun leveässä risteyksessä, ja ihmiset ryntäsivät lähelle kuvaamaan,  kunnes liikennevalot muuttuivat punaiseksi,  ja alkoi autojen tööttäily.

En kyllä tiedä mitä tuo esitti... Pallo liikkui tosi nopeasti ja hävisi pian näkökentästä.Edit.Kiitos Anu❤️Anun kommentista selvisi että tuo on Aviram  Carmeli joka aina Purim-juhlan aikaan järjestää jonkun hullun tempauksen. Nyt hän oli Miley Cyrus ja Wrecking Ball 🤣

Lähellä näin nämä kaksi naista tiukoissa PVC-haalareissaan.

Ei yhtäkään  naamioasuista tuollakaan...

Mutta naamioasukauppojen edessä oli jonoja...