Miniloma pohjoisessa osa 1

Muutama viikko sitten eksä ehdotti minilomaa pohjoisessa Israelissa, ja viime sunnuntaina lähdimme hyvin aikaisin matkaan, koska eksä halusi välttää aamuruuhkat. Olin tosi innostunut tästä matkasta, sillä en ole muutamaan vuoteen viettänyt yhtäkään yötä muualla kuin kotona, ja rakastan pohjoista Israelia. 

Ajoimme ensin Gilboan vuorelle,  jossa nousimme korkeimpaan kohtaan, mistä näkyy alla olevan laakson vesilähteitä. Osa niistä on laajennettu, ja osassa kasvatetaan kaloja, ja osassa voi uida. Tämä on Israelin vesirikkainta ja hedelmällisintä  aluetta, kiitos vesilähteiden. 

Alhaalla laaksossa vierailimme  kansallispuistossa, jossa sisään pääsee vain maksamalla pääsymaksun. Eksä kertoi että viimeksi tuolla ollessa vesilähteet olivat vielä luonnontilassa, mutta nyt niistä oli tehty kahluualtaita. Mukava paikka, mutta olisi ollut mukavaa nähdä vesilähteet alkuperäisessä muodossaan. 

Tässä kuvassa näkyy luola ja mistä vesi valuu sateiden aikaan. 

Kahluualtaiden luota ajoimme ylös Safedin kaupunkiin, missä kävimme ensin Kadoshin juustolassa.  Kadoshin juustolan historia Safedin kaupungissa alkaa   vuonna 1818, ja nyt siellä valmistaa juustoja suvun 7.polven jäsen, Chaim Kadosh. 

Juustolan tunnetuin juusto on nimeltään Safedin juusto, ja Kadoshin juustolassa maukas, leikattava valkoinen juusto on hyvin erilainen kuin supermarketeissa myynnissä oleva samanniminen juusto. 

Chaim, Kadoshin perheen 7. polven juustomestari, otti meidät tosi ystävällisesti vastaan, ja tarjosi meille kahvit, ja kun eksä kertoi olleensa tuolla joskus aikoinaan, Chaim puhui kuin olisimme  vanhoja tuttuja, ja oletin hänen muistaneen eksän, mutta ei, hän oli vain todella ystävällinen ja mukava mies. Kuvassa näkyy koreja mihin juustomassa laitetaan sekä metalliosia kovia juustoja varten. 

Tilasimme juustolautasen, johon Chaim leikkasi siivuja juustolan eri juustoista, ja pidin erityisesti fetan tapaisista juustokuutioista pestokastikkeessa💚Olipa hyvää🧀😋Kaikki juustot pienessä juustolassa tehdään joko vuohen - tai lampaan maidosta🐑🐐

Super ystävällinen juustomestari halusi näyttää meille missä juustot valmistuvat. 

Juustolan jälkeinen kohde oli Ha'Ari synagooga Safedissa. Synagoogan rakennuttivat Espanjan inkvisiota  paenneet sefardijuutalaiset,

1500-luvulla Safedin vanhan kaupungin alueelle. Seurakunnan jäsenet olivat kabbalisteja, rabbi Moses Cordoveron seuraajia, ja myöhemmin mukaan liittyi rabbi Isaac Luria ("Ari") josta synagooga sai nimensä. 

Myöhemmin seurakunta kasvoi, mutta synagooga tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1837,  ja uudelleen rakennettu synagooga valmistui vuonna 1857. Tuosta maanjäristyksestä tulee mieleen että meillä täällä on ihan pian maanjäristysharjoitus, ja jos nyt sellainen tulisi omalle alueelleni niin kotitalo kyllä romahtaisi, sillä se ei ole suojattu maanjäristyksiä vastaan kuten uudemmat talot... 

Kun kadulta tullaan ylös rappusia pitkin, vastaan tulee katettu aukio, ja sininen sisäänkäynti synagoogaan. 

Synagooga sisältäpäin. 

Synagoogassa on kauniit värit

Koska oli arkipäivä, sain kuvata (sapattina ei saa). Tässä eräs seurakunnan jäsenistä puhaltaa shofariin, joka on tavallisesti oinaan, vuohen tai lanpaan sarvesta valmistettu soitin. Shofar on yksi vanhimmista juutalaisista soittimista, ja sitä käytetään etenkin Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aikana. Raanatun aikaan shofaria käytettiin mm. ilmoittamaan uudenkuun tai pyhiinvaellusjuhlien alkamista. Shofaria soitetaan kolmella tavalla. 

Eksä muisti että Safedin alueella on luonnonlähde, ja ajoimme sinne, mutta osittain kallion alla olevalla lähteellä oli uskovaisia miehiä, joten minulla oli sinne pääsy kielletty. Sillä aikaa kun eksä kylpi lähteellä, vietin aikaani viereisessä metsikössä, nuorten sonnien seurassa, jotka lähtivät heti pakoon jos tulin liian lähelle.. 

Safedista ajoimme Taborin kylään, joka sijaitsee Taborin vuoren alapuolella. Halusin nähdä marsipaanimuseon, mutta sen sijaan tulimme isoon kauppaan, jossa myydään marsipaania ja muita herkkuja, ja näimme videon paikan marsipaanivalmistuksen historiasta.

Kaupan ulkopuolella oli keramiikkataulut 7 kasvilajikeesta jotka on mainittu Vanhassa Testamentissa. Nuo 7 lajiketta ovat:

Vehnä, ohra, viinirypäleet, viikunat, granaattiomena, oliiviöljy sekä taateli. 

 7 lajiketta on tapana syödä lehtimajajuhlan, puiden uuden vuoden ja savuot-juhlan aikana. Modernissa israelilaisessa keittiössä käytetään ahkerasti näitä lajikkeita.

Samalla alueella on myös viinitila, mutta emme jääneet juomaan viiniä. 

 

Koko alue viinitiloineen ja marsipaanikauppoineen oli sellainen että olisin voinut jäädä pidenmäksikin aikaa. 

Poislähtiessämme juutuimme pitkäksi aikaa kunnon liikennesumaan, onnettonuuden vuoksi, mutta lopulta pääsimme jatkamaan matkaa. Matkan jatkosta sitten seuraavassa postauksessa.... 

Hyvää viikonloppua❤️Meillä täällä edessä pitkä pyhäjakso, sillä sapattiviikonlopun (perjantai - lauantai) jälkeen, sunnuntaina on taas lyhyt päivä, ja illalla keräännytään  Rosh HaShanan eli juutalaisen uuden vuoden aterialle. Uusi vuosiluku on 5783, ja sunnuntai-ilta, maanantai ja tiistai ovat pyhäpäiviä, jolloin ei julkista liikennettä, mikä on se vähemmän kiva puoli, ja normaali arkipäivä vasta keskiviikkona Ensi viikolla sovintopäivä, ja sen jälkeen vielä lehtimajajuhla, joten monta pyhäpäivää lähitulevaisuudessa. Viime vuonna pyhät osuivat enimmäkseen viikonlopuksi, mutta tällä kertaa viikon alussa.

Mukavia hetkiä ja vierailu hautausmaalla

 

Karkkikaupassa oli värikästä

Syyskuu on tähän saakka ollut mukava, sillä esim. serkkuni oli täällä vierailulla, ja oli ihanaa nähdä häntä niin pitkän ajan jälkeen(viimeksi ennen koronaa)

Serkun vierailu täällä oli liian lyhyt, ja kun tapasimme, söimme lounasta kaupungin parhaassa falafel-paikassa. Otimme lautasannokset, ja oli niin hyvää. 

Lautasannokseen kuuluu myös salaatti, riisiä kikherneillä(jonka jätimme väliin) sekä parhaat tietämäni pitaleivät, ja vatsa tuli kyllä niin täyteen. 😋

Ja vaikka olinme syöneet vatsamme täyteen, piti vielä käydä jäätelöllä. Huomasin  uuden jäätelöpaikan, jossa todella mukava ranskalainen omistaja kertoi, vahvalla ranskalaisella korostuksella, että jäätelöpaikka oli hänen unelmansa, ja että hän valmistaa tuolla itse kaikki jäätelöt ja jälkiruuat. Vadelmasorbettini oli ihanan raikas🍦. 

Viime perjantaina vanhenin, ja eksä yllätti gerbera-kimpulla. 

Olen tainnut mainita että teen ystäväpalvelusta täällä kahdelle ihmiselle. Se alkoi kesän alussa kun samalla kadulla asuva ystäväni Evelyn sai paikalliselta Kelalta 13 viikkotuntia, ja yhdisti minut palvelua välittävään toimistoon. Evelynin olen tuntenut 13 vuotta, ja hän on parin viimeisen vuoden aikana voinut vähemmän hyvin, joten hän tarvitsee apua esim. asioille/lääkäriin mennessä, ja etupäässä sitä että joku häntä kuuntelee,sillä hän puhuu lakkaamatta... 

Evelynin lisäksi käyn muutamana iltana 2 taloa eteenpäin asuvan Anitan  luona. Anita on 89 v. ja alunperin kotoisin Argentiinasta. Hän on aivan ihana, ja keskustelemme espanjaksi. Autan

 Anitaa pienissä askareissa, ja esim. eilen illalla teimme pikkuleipiä. 

Käyn Evelynin luona muutaman kerran viikossa, ja tällä viikolla Evelynin tyttärellä oli muutama lomapäivä, ja auto käytössä. Evelyn halusi käydä asunkaupunkini Holonin hautausmaalla, missä hänen vanhempiensa haudat. En ole usein ollut täällä hautausmaalla, ja hautausmaat täällä yleensä aika askeettisen näköiset. Siksipä yllätyin kun tuolla hautausmaalla näkyi useita isoja ja tummia hautoja, joissa vainajien kuvat, kuten tässä hautamuistomerkissä. En ole täysin varma onko tuo teksti venäjää?, mutta kaikki tummat haudat vainajien kuvilla taitavat olla Kaukasian maiden juutalaisten hautoja, joilla eri käytännöt mitä tulee hautamuistomerkkeihin. 

Tässä teksti taitaa olla Georgian kieltä. Takana näkyy yksinkertaisia, vaaleita muistomerkkejä, jotka ovat täällä yleisiä. 

Vielä yksi hautamuistomerkki vainajien kuvilla, mutta tässä nimet oli kirjoitettu hepreaksi.

Lähellä Evelynin vanhempien hautoja oli pitkä kuja, joka näytti erilaiselta, ja Evelyn kertoi että tuolla on molemmilla puolilla natsien tuhoamien seurakuntien muistolle pystytettyjä muistomerkkejä. 

En ollut aikaisemmin nähnyt tällaista, ja tämä veti hiljaiseksi. 

Jotkut muistomerkit olivat tosi suuria. Tämä oli puolalaisen Plockin kaupungissa olleen seurakunnan muistomerkki, josta selviää että seurakunnan alku oli vuonna 1237,kunnes natsit tuhosivat seurakunnan jäsenineen. 

Korfun seurakunnan muistolle pystytetty muistomerkki.

Hautausmaan jälkeen piti saada jotain iloisempaa, ja Evelyn halusi mennä kauppakeskuksessa olevaan karkkikauppaan, josta ensimmäinen kuva. 

Muutama päivä myöhemmin näin eräässä sisustuskaupassa nämä muumituotteet, ja pakkohan niistä oli ottaa kuva❤️

Samassa kaupassa oli myös näitä kauniita sinivalkoisia astioita Japanista. Kaappeihin ei vaan mahdu mitään uutta 💙

Kaunista viikonloppua❤️

Kesän loppu

Hyvää alkanutta syyskuuta🍁🍂Täällä heinäkuu oli tilastojen mukaan leudoin 8 vuoteen, ja myös elokuu oli enimmäkseen siedettävä, mutta tällä viikolla kosteusprosentit nousivat kunnolla, samoin kuin lämpöasteet, ja on ollut suorastaan hikistä. Nyt on syyskuu ja edelleenkin hikistä, mutta kuulemma ensi viikolla pitäisi olla normaalit säät, ja toivottavasti 🙏vähemmän hikistä.

Keskiviikkona iltapäivällä minulla oli silmälääkärillä vuositarkistuksen aika, ja silmiini laitettiin niitä iiriksiä suurentavia tippoja. Sen jälkeen näin kaiken vähän epäselvänä. Halusin kuitenkin mennä katsomaan kesäloman (koululaisten..) lopun tapahtumaa asuinkaupunkini Holonin pääpuiston La Park-osassa. Holon on muuten Tel Aviville kuin Vantaa ja Espoo Helsingille. Tulin paikalle klo 17 jälkeen, ja oli vielä aika tyhjää. Tämä elävä patsas oli aika hyvä 💚

Kaikenlaisia otuksia tuolla olikin. Näkökenttäni oli niin epäselvä niiden tippojen takia että tuskin näin mitä kuvasin.

Kaikenlaisten hahmojen lisäksi oli artesaanien myyntipöytiä. 

Tämä elävä patsas oli tosi hyvä! 

Elävä patsas tämäkin.

Pikku juna kiersi aluetta. 

Hieman vihaisen näköinen ankka! Itse asiassa optinen harha, sillä jos katsoo tarkemmin niin huomaa että se onkin joutsen.. 

Pupu oli suosittu🐇

Vähitellen tuli lisää ihmisiä. 

Tämä trio oli suosikkini tuolla. Kuvs vaan olisi pitänyt ottaa eri suunnasta.. 

La Parkin kanaalia ja polkuveneet. 

Pidin kanaalista enemmän ennenkuin se uusittiin, sillä silloin kanaalin keskellä oli pieni saari, jossa viihtyivät sorsat, mutta uudistuksen jälkeen tuolla ei enää ole sorsia. 

Kun on tosi kuumaa ja kosteaa, niin tällainen ohuen ohut paitapusero on mukava. Minulla on 3 samanmallista, mutta yhden olen värjännyt vihreäksi. 

Kaunista viikonloppua❤️

Mangopuu

Viime viikolla,  lähellä keskustan  aluetta, näin mangopuun,  jota oli pakko  kuvata. Puu oli täynnä  sekä kypsän näköisiä  mangoja että raakileita 🥭,  mutta harmikseni olisi pitänyt olla tikapuut jotta pääsisin käsiksi nouhin mangoihin. Tämä oli pienen talon edessä, ja osa puun oksista oli kadun puolella.  Jos mangot olisivat  olleet alempana kadun puolella olevissa oksissa, niitä olisi voinut poimia🥭

Viime viikolla täällä vietettiin juutalaisen kalenterin rakkauspäivää, ja tämä kukka&kasvikauppa oli koristeltu sopivasti❤️

Viime viikolla kävelin tällä aukiolla, ja siellä oltiin juuri parturoimassa aukion taatelipalmuja, jotka olivat täynnä taateliterttuja, joiden taatelit olivat vielä vihreitä. Näiden palmujen taatelit ovat täysin syötäviä syksyllä, ja ihmettelelin miksi palmuista poistettiin taatelitertut nyt,  ja vastaus  oli että ne sotkevat ja vihreitä taateliraakileita putoaa ihmisten päälle. 

Otin nämä mukaani, ja joku sanoi että nämä kypsyisivät auringossa. No eivät kypsyneet vaan kuivuivat muutamassa päivässä tosi ryppyisiksi. 

Evelynin Grey kissa(jonka toin hänelle aikoinaan pienenä pentuna) on osoittanut lähentymisen merkkejä, mutta jos yritän itse tehdä  lähempää tuttavuutta niin kissa  sähisee kunnolla. 

Tämä ei ole minun ottamani kuva, vaan ystäväni joka asuu pohjoisessa. Kun tulin tänne uudestaan,asuin hieman yli vuoden pikkukaupungissa (50 000 asukasta)  ja vuokrasin sillä ajalla asunnon  Danilta. Dani ja hänen  ukrainalainen tuontivaimonsa Marina olivat ihania ihmisiä,  ja meistä tuli hyvät ystävät. Heillä on 3 pientä koiraa, ja muutama viikko  sitten he löysivät ulkona  pienen kissanpennun,  ja siitä lähtien tämä tyttökoira ja kissanpentu ovat  kuin peppu ja paita🐈🐕.

Tänään oli vapaa aamu, ja aloitin sen aikaisin matkustamalla rautatiepuistoon. Pitkä ja kapea puisto on rakennettu ottomaanien vanhan rautatien varrelle, ja ihan täydellinen lenkkipaikka. Olen aiemminkin laittanyt kuvia tästä puistosta blogiin.  Aamulla aikaisin  tuolla näkee  paljon kävelijöitä, juoksijoita  ja vanhempia lastenvaunuineen, ja usealla näkyy olevan  koira

 Elokuussakin tänä vuonna ihan mukavaa kävellä tuolla aikaisin aamulla. Meri on ihan lähellä, ja se tuntuu raikkaampana ilmana. Elokuu ja syyskuu ovat täällä ne kuumimmat kuukaudet, jolloin on kuuma ja niin kosteaa että hiki vain valuu. Vaikka  hiki valunut  tänäkin elokuuna, niin aikaisin aamulla  on ollut lähes miellyttävää, ja yhtenä aamuna hieman ennen klo 6 mittari näytti vain 23 astetta, mikä tuntui ihan ihmeeltä. Keskipäivällä on kamalan kuuma, ja silloin parempi pysyä sisätiloissa. Ei ole tuntunut yhtä hikiseltä kuin ennen,  mutta kotona pakko olla lähellä tuulettimia 24/7.

Tätä postausta piti jatkaa mutta bloggerissa jotain häikkää, koska kuvien sijoittelu ei toiminutkaan hyvin kännykällä. Tähän asti on hyvin toiminut mutta tällä kerralla ei. 

Hyvää uutta viikkoa, 💐

Rakkautta ruudun takana

Ei liity aiheeseen  mutta nättejä

Täällä loppui heinäkuun  loppupuolella "Ensireffeillä Alttarilla" - sarjan paikallisen version 5.kausi.Sarjalla on todella  korkeat katsojaluvut täällä, joten se näkyy kiinnostavan monia. Ja onhan tuo sarja mielenkiintoinen sosiaalinen kokeilu. Kun pariskuntien henkilöt ovat tarpeeksi kiinnostavia, sarjaan jää helposti koukkuun. On muuten todistettu että järjestetyissä avioliitoissa erotaan harvemmin, ja näissä 42 päivän järjestetyissä tv-avioliitoissa tuo aika johon pitää sitoutua voi johtaa johonkin pysyvään liittoon. 

Täkäläinen versio eroaa suomalaisesta siinä että mukana on alussa 7 paria.Häitä edeltävää  aikaa esitetään enemmän kuin Suomen versiossa, parien perheenjäseniä näkyy paljonkin,  ja hääpaikat sekä itse häät loisteliaammat kuin Suomen  versiossa,. ja jokainen pari vihittiin eri hääpaikassa. Tätä kautta edeltävissä kausissa ei kuitenkaan ole yhdesså enää kuin yksi pariskunta, joiden oikeita häitä näytettiin  myös televisiossa. Tämä 5 kausi on ollut onnistunein, sillä yhdessä lähes vuoden jälkeen on 3 paria. 

Ensimmäisen parin Mayan ja Ben. Mayan on arkkitehti, luennoitsija ja pluskoo-malli,  ja Ben johtaa isänsä perustamaa churro-tehdasta. Mayanin pluskoosta tehtiin vähän liian iso numero:hän ei löytänyt sopivankokoista hääpukua, mutta tunnettu hääpukusuunnittelija riensi apuun, ja Mayan sai pukunsa. Benin ensireaktio alttarilla oli pieni ihmetys, mutta hyvin äkkiä  heidän välilleen  löytyi sekä fyysinen että henkinen yhteys, ja he puhuivat paljon miltä tuntuu. Benin perhe rakastui morsiameen, etenkin isoäiti ja isä, ja vaikutti siltä  että vaikka Beniä hieman häiritsi Mayanin pluskoko, heidän  välillään  oli tarpeeksi voimakas yhteys. 42 päivän jälkeen he jatkoivat suhdetta, mutta Ben päätti suhteen muutama viikko myöhemmin. Kun selvisi että Benillä oli lyhyt romanssi  toisen pariskunnan morsiamen  kanssa, se rikkoi  Beniin rakastuneen Mayanin sydämen. 💔

Toisen parin Rinat, sairaanhoitaja ja Daniel, IT-alan ihminen. Rinat ei tuntenut minkäänlaista vetovoimaa sympaattista Danielia kohtaan, mikä tuli hyvin  esille häämatkan aikana, ja muutettuaan  yhteen Rinat pian halusi lopettaa yhteisolon. Rinat on muuten se jolla oli lyhyt romanssi edellisen pariskunnan Benin kanssa. 

Kolmannen parin Mai,  sairaanhoitaja ja Moshe, lakimies, ovat edelleenkin lähes vuoden jälkeen yhdessä ja rakastuneita. Tällä parilla oli ylä-ja alamäkiä,  mutta he osasivat todella hyvin ratkaista konfliktit puhumalla,  ja heitä yhdistää myös hyvä huumori. Hyvä kommunikaatio  on niin tärkeää. 

Tällä kaudella mukana oli ensimmäistä kertaa miespari. Guy on IT-alalla ja Matan on hammaslääkäri. Guy oli Matanin mielestä liian pidättyväinen,  mutta he jatkoivat myöhemmin ystävinä mutta eivät pariskuntana. 

Viides pari eli Idit joka jätti tärkeän työn koska halusi löytää rakkauden  televisio-ohjelman avulla,  ja Rafael, jolla kahvila. Rafael kasvoi ultraortodoksisessa perheessä, mutta muutti pois jo teininä kotoa. Tätä pariskuntaa hieman ihmeteltiin, koska näytti siltä että heidän suhteensa on platoninen, mutta he rakensivat  hiljalleen suhdettaan, ja olivat  pidättyväisempiä tv-kameroiden edessä. He päättivät jatkaa yhdessä  42 päivän  jälkeen,  ja rakastunut pari on edelleenkin yhdessä. 

Kauden yllätys eli Katya ja Lior. Katya on kirurgi, joka herää joka aamu aamuyöllä, ja matkustaa työpaikkasairaalaan toisessa kaupungissa. Lior on tietoinsinööri. Ihastus oli molemminpuolista jo alttarilla, etenkin Liorin puolelta, ja jo häämatkalla Lior halusi tietää ottaisiko Katya hänen sukunimensä ja miten olisi lapsiluvun  kanssa. Pieni hämmästys ensin Katyan puolelta, mutta hyvin pian he todella rakastuivat toisiinsa, ja olivat hyvin sitoutuneita  itse ohjelmaprosessiin että toisiinsa❤️Lior heräsi joka aamu kukonlaulun  aikaan valmistaakseen Katyalle, jolla pitkä työmatka, aamiaisen. Kauden viimeisessä jaksossa,  joka oli kuvattu 7 kk  ohjelman loppumisen jälkeen, nähtiin miten Lior kosi Katyaa, ja elokuun alussa  he menivät oikeasti  naimisiin. (ohjelman hääseremonia ei ole sitova uskonnollisesti, ja Liorille, joka tulee uskovaisesta  perheestä, oikea hääseremonia oli tärkeä) Katyan ja Liorin häät versio 2 näytettiin suorana televisiossa.... 

Viimeinen pari eli Limor ja Liad. Liad  eli sulhanen on opettaja ja Limorin työ jäi epäselväksi. Tämän parin piti olla todella yhteensopiva sekä historiansa että yhteisten kiinnostusten puolelta, ja häissä näkyi toisiinsa ihastunut pari, mutta jo häämatkalla esiin nousi konflikteja joita kumpikaan  ei osannut käsitellä  hyvin,  ja sama meininki  jatkui  lähes loppuun saakka, ja hieman ennen lopullista päätöstä tämä pari päätti  erota  

Suomen version uusi kausi alkaa  elokuun lopussa.