Miniloma

Ei vielä täysin kypsä greippi hotellin 
sitrustarhassa

Hei pitkästä aikaa😊Olin tässä välillä taas kipeänä+antibioottikuuri, mutta nyt on olo jo parempi. Hieman huolestuttaa se että tämä oli.jo 3. vahva antibioottikuuri tänä vuonna, ja sitä pitäisi tutkia vähän enemmän, että mistä johtuu.

Tämän viikon keskiviikkona ja torstaina oli taas työpaikan vuotuinen hotellivuorokausi. Sama hotelli kuin viime vuonna, Tiberiaksen vieressä ja Genetsaret-järven äärellä, mutta vaikka hotelli tosi mukava ja etenkin ruoka tuolla 10+, niin toivottavasti seuraavalla kerralla eri hotelli ja eri paikka. Kello 7 keskiviikkoaamuna piti olla kaupungin keskustan mediateekkirakennuksen takana, jonne tilausbussit pysähtyvät, mutta aina  löytyy sellaisia, jotka eivät tule ajoissa,ja niinpä bussimme lähti liikkeelle yli puoli tuntia myöhässä. Matka Tiberiakseen ja hotelliin kestää pari tuntia.

Jaoin hotellihuoneen Natalien kanssa. Natalie oli apurini talvella&keväällä,kun olin sairaslomalla pahan kaatumisen jälkeen, enkä alussa pystynyt tekemään paljon mitään vasemmalla kädellä&käsivarrella. Huoneemme oli 8. kerroksessa, ja kuten kuvasta näkyy, tosi hieno näköala. Meillä oli ohjelmassa ensin muotinäytös, ja illalla erään aika tunnetun laulajan esiintyminen,  mutta sekä Natalie että minä olimme niin väsyneitä, että nukahdimme ennenkuin  esitys alkoi .

Koska menin niin aikaisin nukkumaan, myös heräsin aikaisin,eli kello 5, ja jäin odottelemaan auringonnousua, joka oli tosi upea.  Aamiaiselle pääsi klo 7 jälkeen, ja etenkin aamiainen oli mielettömän runsas ja herkullinen.Hotelliaamiaiset täällä ovat tosi runsaat ja monipuoliset, mutta minusta tässä hotellissa se on erikoisen  hyvä.En ottanut lainkaan kuvia, sillä kirjoitin samasta paikasta viime vuonna.

Marina Kiryat Shmonan kaupungista,
jo 11 kk evakkona 

Hotellivuorokausi oli tänä vuonna erilainen, sillå hotellissa asuu pohjoisesta Israelista evakuoituja ihmisiä,  jotka eivät voi asua kodeissaan, Hizbullahin päivittäisten ohjusten vuoksi. Aamiaisella näin kun muutamat naiset täyttivät sämpylöitä, jotka pakattiin koululaisten reppuihin; täällä kun ei ole kouluruokailua. Hetken mietittyäni päätin mennä juttelemaan heidän kanssa. Kuvan Marina Bar oli ainoa evakoiduista naisista, joista sain ottaa kuvan, ja viikko sitten uutisissa oli juttu hotellin evakkovieraista ,jossa myös Marina oli esillä. 

Evakot ovat asuneet jo 11 kk hotellissa, ja kaipaavat kotiin, mutta kotona ei nyt voi asua.  Lapsia on paljon, ja hotellin tiloissa avattu 2 päiväkotia. Koululaiset käyvät alueen kouluissa.

Metullasta kotoisin oleva kertoi että hänen kotitalonsa on täysin murskana, eikä hän voinut hakea sieltä mitään.Hotellin 2..kerroksesta tullut evakkojen väliaikainen  koti,ja esim. uutisjutussa Marina kertoi että hän käyttää  vain omia lakanoitaan,sillä ne luovat hieman kodin tuntua. Evakoilla on käytössään pesukone, miniuuni, keittokevy ym. ja vaikka he voivat, niin eivät aina mielellään käytä hotellin palveluita. Alussa evakoidut saivat paljon lahjoituksia, kuten vaatteita ja leluja lapsille, mutta nyt ei lahjoituksia enää tule. Monen naisen mies on joko armeijassa tai töissä liian kaukana, ja perheet ovat koossa yleensä vain joinakin viikonloppuina. Naisten työpaikat hävinneet kaupungista, joka nykyisin  kuin aavekaupunki, ja vain sellaiset  jotka voivat tehdä etätöitä ovat töissä.

Kun kysyin miksi eivät vuokraa asuntoja Tiberiaksen kaupungista, vastaus oli etteivät halua asua yksin lasten kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja että hotellissa heillä on turvaa toisistaan. Hotellin työntekijöistä  on tullut läheisiä evakuoiduille.

Hotellin takana on vuoristoista aluetta.

Aamiaisen ja poislähdön välissä ei ollut mitään ohjelmaa, ja klo 12 maissa lähdimme kotia päin, mutta sitä ennen käynti hotellin lähellä olevassa paikassa, jonne haudattu eräs pyhä mies. .Olin tuolla jo viime vuonna, mutta halusin kuvata kauniin siniset kupolit .

Paikka on korkealla, ja vasemmalla puolella näkyi hieman Tiberiaksen kaupunkia.

Taas ärsytti se että ihmiset eivät katso kelloa, sillä aikaa  tuonne oli annettu puoli tuntia, mutta muutamia piti odotella lähes 50 minuuttia😡.

Sen jälkeen onneksi pääsimme matkaan kohti kotia.

Syksyä.kohti

Hei taas Kohta jo syyskuu, mutta täällä helteet jatkuvat. Elokuu ja syyskuukin niin kosteankuumia, että ulkoilu vie kaikki  voimat.

Muutama viikko sitten kävin tervehtimässä burmalaista ystävääni. Naw Paw Say poimi minulle kesäkurpitsan lehtiä puutarhatilkustaan , ja opin että kesäkurpitsan lehdetkin sopivat ruuanlaittoon, mm.curry-ruokiin.

Hänen puutarhassaan kasvoi myös valtavan näköisiä  ja korkuisia kasveja, joita luulin puiksi,  mutta ne olivatkin  hernemunakoisokasveja. Noita kuvassa näkyviä pieniä vihreitä palleroita käytetään etenkin thaimaalaisessa keittiössä. Sain niitä mukaani: osan käytin kasviscurryyn  ja osan kuivattelen, jotta saan niistä siemenet tallelle. Naw Paw Say kuuluu karen-heimoon, ja  tutustuin häneen kun olin vapaaehtoisena iltapäiväkerhossa, jossa hänen poikansa kävi.

Lainakoirani Shadow on taas ollut luonani 2 viikkoa, ja keskiviikkona Shadow palaa kotiinsa. Shadow ja puistokissa Nipsu sietävät toisiaan tosi hyvin.🐕🐈

Tämä upea siamilainen kissa asuu eräässä puistossa, jonka lähellä käyn pari kertaa viikossa, auttamassa yhtä vanhusta. Ihmettelin miten tuollainen kissa on päätynyt puistokissaksi.

Täällå on ollut muutama tosi hermoille käyvä viikko, kun on odotettu  Iranin kostoiskua. Se ei ole vielä tapahtunut, mutta ei ole poistunut päiväjärjestyksestä , ja aiheuttaa  alitajuista stressiä. 

Nukkuva kissa kodin lähellä,  Odotan että.säät viilenevät, jotta jaksaa liikkua enemmän ulkona , mutta siihen menee vielä ainakin puolitoista kuukautta, ellei enemmän. Syyskuussa on tiedossa työpaikan järjestämä hotellivuorokausi pohjoisessa,  joka toivottavasti onnistuu.

Kaunista elokuun jatkoa teille❤️

Silmän iloa

Keltainen liekkipuu

Edelisellä.viikolla tapasin pitkästä aikaa anerikkalaisen ystäväni Nancyn. Sattui olemaan siihenastisen  kuumin päivä (35 astetta) ja tapasimme iltapäivän alkupuolella eli päivän kuuminpaan aikaan, mutta koska se oli ainoa molemmille sopiva ajankohta, päätimme tavata, säästä huolimatta.

Juna joka ei kulje minnekään 

Tapasimme maustetorin lähellä olevan pikaratikkapysäkin lähellä. Sieltä kävelimme puistokujan kautta vanhalle juna-asemalle, jossa Nancy ei ollut ennen käynyt.

Vanha juna-asema on alue, jossa kauppoja,  gallerioita, muutama ravintola ja kahvila. Ennen se oli paikka jossa oli usein kaikenlaisia tapahtumia , sekä maatilatori viikonloppuisin, mutta nykyään siellä on aika hiljaista, vaikka pikaratikkapysäkki ihan vieressä.

Kiersimme aluetta,  ja huomasimme erään taidekaupan edessä nämä hahmot. Sisällä näytti olevan kaikenlaista kaunista.

Kaupassa oli upean värisiä tauluja, jotka näyttivät huovitetuilta.  Oli pakko kysyä niistä vähän enemmän.

Selvisi että taulut on tehty kierrätetyistä muovipulloista tehdystä kuidusta, jota oli tässä kuvassa.. Taiteilijat kiinnittävät kuidut kanvaspohjaan neuloilla, ja oli vaikeaa ymmärtää miten se tapahtuu, kunnes näin tämän videon(englanniksi)

Taulut  olivat niin värikkäitä❤️

Taidekaupan ja sen jälkeisen kävelyn jälkeen oli pakko levähtää ja juoda lisää vettä,  ja vain illalla avoinna olevan ravintolan alueella oleva  valtava puu tarjosi varjoisen levähdyspaikan

Vastapäätä on vielä lisää isoja puita ,jotka tarjoavat varjoisen paikan.Kuvassa Nancy.

Ennen kotiin lähtöä kävimme kahvilla alueen kahvilassa. Kuumasta säästä huolimatta askelia tuli tuona päivänä reilusti, eli hieman yli 16 000 askelta.

Kotiin palattuani kävin antamassa hieman ruokaa kissanpennuille. Kuvassa 2 mustan kissanpentunelikon edustajaa ,sekä trikolori tyttöpentu, joka on mustia kissanpentuja nuorempi. Trikolori kissanpentu oli jollain tavalla päätynyt eräänä päivänä  kotirakennuksen toiseen kerrokseen,  ja talon WhatsApp-ryhmässä talon kissanvihaajat/pelkääjät kauhistelivat  kissan läsnäoloa rakennuksessa.  Kävin hakemassa kissanpennun, ja vein sen puistoon.

Kuuma kausi

Kaunis bougainvillea  tuli vastaan kadulla

Hei taas❤️Kuuma kausi ja välillä tuntuu että läkähdyn, ja edessä vielä ainakin 3 tosi kuumaa kuukautta. Kesäkuu oli täällä  muuten kuumin ikinä,  ja toukokuukin oli normaalia kuumempi.

Viime viikon alkupuolella kävin torilla,ja poikkesin viereiselle kävelykadulle, jossa 2 kertaa  viikossa artesaanitori. Siellä olikin pitkästä aikaa monta kojua, mikä yllätti, sillä viimeksi keväällä tuolla oli vain muutama koju myymässä tuotteitaan.

Olin ihan yllättynyt siitä että tuolla näytti normaalilta, mutta samalla mietin että mitenköhän saavat tuotteitaan myydyksi kun ei ole turisteja ym.

Täällä keskisessä Israelissa elämä siis aika normaalia, toisin kuin pohjoisessa, jonne Hizbullah lähettää Iranin lahjoittamia ohjuksia päivittäin. Sen vuoksi suurin osa asukkaista sieltä edelleenkin evakossa,joukossa mm.suomalainen Liisa. ja ohjukset aiheuttaneet paljon tuhoja rakennuksiin ym. Pelätään sotaa pohjoisessa  Iranin kätyrin Hizbullahin kanssa, mutta toivottavasti sellaista ei tule🙏 Etelässä  Hamas edelleenkin aina välillä lähettää  raketteja.

Mutta artesaanitorilla oli mukavaa nähdä paljon kojuja pitkästä aikaa.

Ihmisiä vaan oli harvakseen tuolla.

Puolitoista viikkoa sitten asuinrakennuksessani koettiin pelottavia hetkiä kun kyykäärme onnistui luikertamaan sisälle rakennuksen sisääntulokerrokseen.Ulko-oven ja lattian välillä oli rako, josta käärme oli onnistunut luikertamaan sisälle. Mutta mistä ihmeestä  tuo kyykäärme ilmestyi kaupunkimaiseen ympäristöön.  Nopeasti kutsuttiin käärmeiden pyydystäjä paikalle, joka onnistui nappaamaan käärmeen, ja pyydystäjä   kävi vielä tarkistamassa talon lähistöllä ,mutta muita käärmeitä ei löytynyt   .Seuraavana päivänä ulko-ovi korjattiin .

Minulla on uusi ihastuksen kohde, eli nämä 4 mustaa kissanpentua kodin viereisessä puistossa .

Välillä vain osa pennuista esillä.Tässä 3 pentua sekä emo vasemmalla. Pennut ovat täysin kesyjä,ja juoksevat luokseni kun näkevät minut. Tietysti koska syötän näitä.Nyt pennut jo sen verran isoja että ovat alkaneet tehdä tutkimusmatkoja lähistöön .

Toipilaana

Auringonkukkia,aidan takaa kuvattuna,kaupungin maatilalla

Hei pitkästä aikaa. Olin muutaman viikon tosi kipeä, mutta nyt on olo jo ok, vaikka tuntuu etteivät voimat täysin vielä palanneet, mikä voi myös johtua tämän viikon kuumasta lämpöaallosta.

Toukokuun alkupuoliskolla oli kevään viimeinen suomalainen kirjastoilta. Kuvassa kirjaston emäntä Anu, ja seuraavalla kerralla kirjasto taas syksyllä, Anun ja miehensä kotona.

Anun mies Gadi  valmistaa upeita koristeita kahvikapseleista.

Toukokuussa oli myös tulipalo meidän kadulla,vastapäisessä rakennuksessa, eräässä asunnossa.

Asunnossa asui ongelmallinen mies, joka aina kerjäsi joko rahaa tai tupakkaa, ja naapurit olivat valittaneet miehestä viranomaisille, mutta vasta tulipalo  sai jotain aikaiseksi, eikä miestä ole sen jälkeen  näkynyt.

Sain herkulliset tuliaiset Suomesta.

Tuliaisten tuojan hotellin katolta oli hieno näkymä Välimerelle ja osalle ranta-aluetta.

Poismennessä vielä pieni kurkistus samalle ranta-alueelle..

Kiva katsella parvekkeelta muiden parvekkeita...

Kesäkuun alussa lainakoira Shadowin isännät yllättivät kertomalla että muuttavat Tel Aviviin. Tähän asti olemme asuneet samassa kaupungissa, ja kävellen heidän luokse kestää 20 minuuttia. Uusi kotinsa on kaupunginosassa, jossa vain tosi korkeita tornitaloja. Sagin, Shadowin toisen isännän , vanhemmat olivat vuosia sitten ostaneet talosta muutaman asunnon, kun talo oli vielä paperilla, ja nyt samaan 44-kerroksiseen taloon muuttavat vanhemmat,  Sagin sisko perheineen,  ja vasta vihitty pikkuveli vaimoineen sekä Sagi ja Massimo lapsineen. Sukurakasta väkeä. Itse en kyllä tykkäisi asua noin korkeassa talossa. Perheen kaikki 3 lasta eli Sagi sisaruksineen saivat oman asunnon tornitalosta, eli perinnön etukäteen. Täällä Israelissa ei ole perintöveroa kuten Suomessa.

Sagi kutsui minut tutustumaan heidän tulevaan, vielä tyhjään asuntoonsa ja ehkä parasta talosssa on upea uima-allasalue sekä iso kuntosali., ja se että lähellä on pikaratikan pysäkki ja muutenkin kaikki lähellä  

Kaunista kesäkuun jatkoa💚🌸🌸🪻🌼🌺

Kevään kissapostaus

 

Hei taas❤️Kuten varmaan  tiedätte pidän paljon kissoista (sekä koirista ja muista eläimistä..)  ja tykkään kuvata niitä  Viime aikoina on taas tullut kuvattua kissoja, joten laitetaanpa kissapostaus. Ensimmäisessä kuvassa meikkitaiteilijan kaupan näyteikkunassa  Tel Avivin keskustan alueella näin tämän kissan.

Ai että haukotuttaa

Ikkunan lapussa lukee että kaupalle kuuluva kissa on sekä hyvin hoidettu että hemmoteltu.

Kissa johon törmäsin eilen puistokävelyllä.

Urpo on jo aika iäkäs,ja seuraa usein bussipysäkille  Tämä kissa haluaa enemmän rapsutuksua kuin ruokaa❤️

Nipsu "minun kissani" ,joka odottaa aamiaista  joka aamu. Tilasin juuri uuden kissanruokapussin.18 kilon pussi riittää pitkään, ja tilaamani ruoka on tarkoitettu katu/puistokissoille, ja senkin hinta oli noussut reilusti sitten edellisen tilauksen.

Kodin edessä olevia kissoja aamiaisella.

Bella,puiston kaunein kissa,joka ei oikein osaa pitää puoliaan,esim ruuan suhteen.

Yksi puiston nuorista kissoista, viime vuoden puolelta. Emo synnytti 3 pentua, yksi hävisi, yksi menehtyi ja tämä jäi puistoon.

Toinen nuori uusi kissa puistossa. 

Hyvin säikky puiston kissa.

Minua niin nukuttaa....

Asuinkaupunkini avoimen kauppakeskuksen alueella on kissoille sateensuojia/lepopaikkoja, ja runsaasti ruokaa eri paikkoihin aseteltuna. Kukakohan näitä syöttää;luulen että joku kauppakeskuksen eläintarvikekaupan työntekijöistä. 

Erään kaupan vieressä asuva kissa. Huomasin että kauppias tuo kissalle ruokaa ja juomaa 

Eilen aamulla tein taas kävelylenkin kaupungin keskustan alueen pitkässä puistossa .Kissat siellä hyvinvoivan näköisiä.

Toinen kissa samassa puistossa.

Saman puiston kissa.

 Mikä ilme tällä kissalla😁

Viimeinen eilen kuvaamani kissa oli erilainen kuin muut. Ruumiinrakenne  sekä täpläkuvio herättivät mielenkiinnon.  Googlasin, ja voi olla että tämä on ns.tavallisen kissan ja villikissan sekoitus.

1990=luvulla täkäläinen kissojen kasvattaja risteytti kotikissan ja Afrikanvillikissan eli nubiankissan.  Myöhemmin luotiin uusi kissarotu nimeltä kanaaninkissa, lisäämällä risteyttämällä myös lyhytkarvaista bengalinkissaa sekä abyssinilaista kissaa. Kanaaninkissa hyväksyttiin kissarotuna vuonna 2000, mutta taitaa olla aika harvinainen rotu koska siitä ei löydy erityisen paljon tietoa. Kuvan kissa ehkä liittyy kanaaninkissaan, vaikkei taidakaan olla puhdasrotuinen sellainen.