lauantai 14. toukokuuta 2011

Kaunista mutta epätavallista säätä

Violettikukkainen jacaranda pudottelee nyt kukkiaan
Eilen ja tänään on ollut ihanan epätavallinen toukokuinen sää täällä. Eilen aamupäivällä jo satoi jonkun verran  ja lämpötila laski,niin että oli ihanan miellyttävää. Yöllä klo 4 aikaan heräsin siihen,että satoi päälleni.Ikkuna on heti sängyn takana ja kaihtimet auki...Katsoin ulos ja näin kunnon sateen;eihän tällaista  voi olla toukokuussa,mutta nyt oli:) Toukokuussa yleensä on sateiden aika jo loppu,mutta nyt saimme nauttia tästä harvinaisesta toukokuisesta sääilmiöstä koko viikonlopun;huomenna sen pitäisi sitten olla ohi.Tänään sitten tein Bambi-koiran kanssa aamupäivällä kunnon lenkin lähiympäristössä,kun ilmat olivat noin suotuisat eikä ollut kuumaa.
Omakotitalon pihalla oli puusta veistetty kyyhkypariskunta
Seuraavan talon kohdalla oli japaninmispelipuu,jonka hedemät näyttivät hieman kitukasvuisilta ja muutenkin huonoilta
Oliivipuissa oli pienen pieniä oliivin alkuja
Eilen torin sisäänkäynnin vieressä olevalla aukiolla joukko ihmisiä teki kaikenlaisia liikkeitä ohjaajan ohjeiden mukaan,ja sitten he kerääntyivät ryhmäksi ja nauroivat oikein kunnolla.Selvisi ,että kyseessä oli naurujooga ja kansainvälinen naurupäivähän oli tänä vuonna toukokuun ensimmäisenä eli vappuna.
Torilla oli vielä mansikoita ja nyt kun ne kohta ovat loppu on hintakin laskenut.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Gabriel Cousensin luennolla

66-vuotias Gabriel on elämänsä kunnossa ja ikäistään nuoremman oloinen.
Edit.Kirjoitin tämän eilen ,mutta bloggerin ongelmien vuoksi tämä hävisi vuorokaudeksi,ja tuli nyt vähän aikaa sitten takaisin.
Gabriel Cousens on lääketieteen tohtori,shamaani,visionäärinen mystikko, maailmanrauhan puolestapuhuja,kirjailija, sekä Arizonassa Yhdysvalloissa sijaitsevan Tree of Life-keskuksen perustaja.Tree of Life-keskuksessa voi opiskella ,ottaa hoitoja,meditoida, olla puhdistavalla mehupaastolla ja ylipäänsä saada työkalut uuden ruokavalion tai elämäntavan aloittamiseen. Toinen Tree of Life-keskus toimii täällä Israelissa,mutta sillä ei ole pysyvää paikkaa kuten Arizonassa, vaan kaksi kertaa vuodessa tohtori Cousens tulee tänne pitämään 9 päivän mehupaasto-ja meditointileirin. Tree of Life-keskuksessa Arizonassa  tarjoillaan ainoastaan raakavegaaniruokaa,ja siellä voi myös opiskella raakaruokakokiksi. Nuo leirit ovat hurjan kalliita,ja kun kuulin,että hän pitää ihan normaalihintaisen luennon Tel Avivin Reidman Collegessa(vaihtoehtoisen lääkinnän opisto),halusin ehdottomasti mennä sitä kuuntelemaan..Minulla oli hyvin vähän tietoa luennon sisällöstä,ja mennessäni eilen illalla Reidman-opistoon yhdessä ystäväni kanssa,kuvittelin,että Gabriel puhuu enimmäkseen raakaruosta ja ravinnosta,jonka piirissä hän on tunnettu auktoriteetti ja josta hän on kirjoittanut useita kirjoja,kuten vaikka  800-sivuisen kirjan nimeltä "Conscious eating "(tietoinen syöminen) joka on eräs kattavimmista raakaruokaan keskittyneistä kirjoista.
Tullessame paikalle huomasimme,että luento onkin joogasalissa,ja istuimmekin tyynyjen päällä.Koska tilaisuutta oli mainostettu ainoastaan Tree of Lifen omilla sivuilla ,tuli paikalle vain noin 30 ihmistä,joista osa näytti olevan ennestään tuttuja keskenään. 

Vaikka olin hieman pettynyt,ettei luento käsitellytkään raakaruokaa ja sen merkityksestä elimistöön,mistä hänellä on niin kattava tietomäärä,oli luento kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.Gabrielillä on miellyttävä ääni ja häntä kuuntelee mielellään ja kiinnostuneena..Luento käsitteli tietoisuutta ja mielen asioita enemmän kuin ravintopuolta,ja Kundaliini-joogaan liittyviä asioita mainittiin siinä usein.Se ei kuitenkaan häirinnyt luennon ymmärtämistä. Ravinto tuli siinä esille siinä mielessä,että jos haluaa kehittää tietoisuuttaan tulee myös elimistön olla puhdas, eli syödä mahdollisimman puhdasta ja vähän käsiteltyä ruokaa.


Gabriel jakoi kaikille mantra-kortit
Luennon loputtua sai kysyllä mitä halusi,ja Gabriel vastasi kysymyksiin.  Sen jälkeen olikin yllättäen meditaatiohetki. Kävin viime syksyn puoliväliin saakka säännöllisesti joogatunneilla täällä lähistöllä,ja puolentoista tunnin joogaamisen päätimme aina lyhyeen meditaatioon.Eilen kun kaikki valot sammutettiin ja hiljaisuus laski joogahuoneeseen ,oikein tunsin miten yhtäkkiä minun olikin lämmin,vaikka ennen meditaatiota  kärsinkin hieman liian vahvasta ilmastoinnista. Pystyin aika pitkään olemaan ajattelematta melkein mitään ja rentoutumaan,mutta jossain vaiheessa meditaatio alkoi tuntua liian pitkältä ja näin,miten Gabriel kävi jokaisen paikalla olleen kohdalla,ja painoi tiettyä kohtaa otsasta.Tunnustan,että kun alussa näin Gabrielin siellä kiertelevän painelemassa otsia,melkein purskahdin nauruun,mutta onnistuin hillitsemään itseni. Itse asiassa Gabrielin kosketus tuntui ikäänkuin sähköiseltä ja energiaa antavalta.   Kahden ja puolen tunnin kuluttua koko tilaisuus oli ohi,ja painelimme Maryn kanssa kohti linja-autoasemaa.Pysäkille tuli myös nainen,jonka kanssa aloimme juttelemaan.Selvisi,että hän on Reidman-opiston ruokalan keittiöpäällikkö ja myös järjestää raakaruokakursseja.Hanna kertoi olleensa Arizonan Tree of Life-keskuksessa melkein 4 kuukautta,jossa hän opiskeli raakaruokakokiksi. 

Arizonan Tree of Life-keskuksessa on myös kuvattu dokumentti nimeltä Simply Raw-reversing diabetes in 30 days. Dokumentissa on kuvattu kuinka  6 eri puolelta Yhdysvaltoja olevaa diabeetikkoa tuli Tree of Life-keskukseen 30 päiväksi,syöden vain raakaruokaa,ja miten se vaikutti heidän terveyteensä.Dokumentissä on kuvattu henkilöt ennen Arizonaan menoa,heidän siellä ollessaan ja sen jälkeen,ja on aika uskomatonta,miten nämä ihmiset tekivät täydellisen elämänmuutoksen,joka selvästi vaikutti heidän terveyteensä. Dokumentin mukaan sokeritaudista voi päästä eroon oikealla ja nimenomaan raakaruokavaliolla.En ihan sataprosenttisesti usko,että sokeritaudista voi kokonaan päästä eroon sen kerran saatuaan,mutta tuota dokumenttia katsellessaan ei voi kuin ihmetellä.Sehän on selvää,että kun roskaruokaa ja epäterveellistä ravintoa syöneet ihmiset syövätkin yhtäkkiä puhdasta ja luonnonmukaista ruokaa,tapahtuu heidän elimistössään jotain,parempaan suuntaan.Mutta miten paljon sitä tapahtuu? Ja miten sitä pystyy jatkamaan kotoisessa ympäristössä,kaikkien houkutusten edessä.

Dokumentin voi kokonaisuudessaan katsella YouTubessa.Se on siellä jaettu 7 osaan,ja yhden osan loppuessa klikataan seuraavaa osaa.Suosittelen tämän katsomista,sillä se antaa ajattelemisen aihetta.

Bloggeri toimii taas:)

Pitkän tauon jälkeen bloggeri näkyy taas toimivan jotenkuten. Siellähän tehtiin huoltotöitä,jotka taisivat kestää oletettua pitempään,ja sen vuoksi viimeisimmät blogikirjoitukset poistettiin väliaikaisesti ja koko bloggeri oli vain read only-tilassa,eli sitä pystyi lukemaan,eikä muuta. Oma eilen postaamani postaus,johon meni paljon aikaa kuvien asettelun ja linkkien laittamisen vuoksi,on edelleenkin kateissa, mutta toivon sen näkyvän taas jossain vaiheessa.

Jos tällaista tapahtuu,kannattaa kurkistaa vaikka Bloggerin Twitter-sivuilta,,mikä on viimeisin tilanne.

Täällä oli muuten tänään ihmeellinen toukokuinen sää,sillä satoi vettä (ei paljon,mutta satoi kuitenkin) ja oli jopa viileää.Tällaista tähän aikaan vuodesta on kai viimeksi ollut parikymmentä vuotta sitten.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Granaattiomena kukkii

Joskus on kauhean vaikeaa keksiä otsikolle nimi.....Tuo alempi kissa näkyy usein puiston toisella puolella tai sen vieressä.Kaunis puolipitkäkarvainen,mutta säikky.
Granaattiomena kukkii parhaillaan ja hedelmien alkuja on jo näkyvissä. Ne kypsyvät syksyä kohti.
Eilen oli itsenäisyyspäivä,ja viereisessä puistossa vuoden suurin grillauspäivä,sillä se onkin itsenäisyyspäivän suurin huvi monelle. Aamulla aikaisin Bambia ulkoiluttaessa oli useassa kohtaa puistoa tällainen näky: roskia ja vielä roskiksen vieressä.Ihmiset kyllä ottavat roskapusseja mukaansa,ja keräävät roskiaan,mutta eiväthän ne mahdu puiston pieniin roskiksiin. Puiston laidalla on suuri roskasäiliö,mutta ei tainnnut kenenkään mieleen tulla,että sinnekin voisi roskapussinsa heittää.Koska puistossa on kissoja ja pusseissa lihanjätteitä,voi vain kuvitella,etteivät pussit jää ehjiksi...Tunti tämän kuvanoton jälkeen puisto oli jälleen putipuhdas.
Pari postausta sitten kuvasin yhden uusista vuokrapyöräasemista,ja nyt osaan niistä on jo laitettu pyörät. Ihan näin alussa näitä voi vuokrata vain vuosikortin hankkineet,mutta jatkossa näitä voi vuokrata päivä-kuukausi-tai viikkovuokralla. Vuokrapyöräasemilla on laite,jossa maksetaan pyörävuokra luottokortilla,jolloin saa jonkinlaisen koodin,jonka avulla pyörä vapautetaan telineestä. Ensimmäinen puoli tuntia kuuluu hintaan,mutta sen jälkeen siihen lisätään n.euro per puoli tuntia. Se,että pyöriä pystyy vuokraamaan vain luottokorteilla maksamalla on hyvä asia,sillä silloin tiedetään,kuka pyörän vuokrasi.Jos pyörää ei palauteta,on sakko melkoinen. Muistan,kuinka Helsingissä vuokrapyöriä varastettiin ja hajoitettiin,eikä ollut minkäanlaista kontrollia siitä,kuka sen vuokrasi,joka mahdollisti ilkiteon.En edes muista,toimiiko vuokrapyöräsysteemi vielä Helsingissä.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Värikollaasihaaste # 34

Tämän viikon kollaasissa oli eräitä vihreitä sävyjä sekä mustaa. Minun värejäni juuri nyt,sillä minulla on jo pitkään ollut vihreä kausi,joka näkyy esimerkiksi noista eri vihreänsävyisistä topeista ja Vallilan kankaasta,josta olen teettänyt pöytäliinan..Pyöränikin on vihreä ja olohuoneesta löytyy sekä mustaa ja vihreää,tosin ei tähän kollaasiin sopivaa vihreää.  Tosin ei kollaasissakaan kaikki vihreä oli juuri tuota vaadittua vihreää...
 Muut vihertävät kollaasit löydät täältä

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Kaipuu

Äiti,kissa ja minä
Äitienpäivä tuo mieleeni oman äitini,ja lapsuuden muistot äitienpäivien vietosta.Muistan kuinka yllätimme äidin  aamulla herkkutarjottimella ja muistaakseni lauloimmekin jotain.Äitini oli hyvin nuori minut saadessaan ja myös kuoli aika nuorena. Kuva on hieman haalea,sillä kuvasin albumista kameralla.Printteri skannereineen on rikki,ja muutenkin albumin liima on niin vahvaa,etteivät kuvat irtoa rikki menemättä.Olen jo pitkään halunnut siirtää  lapsuuden kuvia myös digimuotoon,mutta pitää kai skannata sivu kerrallaan,ei taida muuten onnistua.

Täällä ei äitienpäivää vietetä;sen sijaan täällä vietetään perhepäivää,joka oli helmikuussa ja joka meni minulta täysin ohi,sillä sitä ei markkinoida kuten Suomessa markkinoidaan äitien-tai isäinpäivää. Ennen vietettiin täälläkin äitienpäivää,mutta jossain vaiheessa se muutettiin perhepäiväksi.Silloin juhlitaan vanhempia ja isovanhempia,mutta kaikenlainen kaupallisuus puuttuu tästä päivästä;sen sijaan lapset valmistavat koulussa jotain kivaa vanhemmille.
Oikein hyvää äitienpäivää !

torstai 5. toukokuuta 2011

Huh huh kuumaa!

Viereisen kaktuspuiston sisäänkäynnin vieressä olevassa kukkaruukussa kasvaa joulutähti
Kahden viimeisen päivän aikana on ollut kamalan kuumaa,ja yölläkin lämpötila yli 20 asteen.Nämä ovat näitä kevään sääilmiöitä,kuumia aavikkotuulia,enteitä kesästä....Huomisesta pitäisi hieman helpottaa. Että sitten inhoan näitä kuumia aavikkotuulia!
Aikaisin aamulla kävelin ortopedin vastaanotolle.Ortopedin vastaanotto oli ennen ihan lähellä ,mutta muutti pari viikkoa sitten uuteen paikkaan.Ei kuitenkaan 20 minuutin kävelymatkaa pitempi. Vasen ranteeni on jo pitkään ollut kivulias,ja olen pitänyt siinä sellaista rannetukea aina välillä.Sain lähetteen röngteniin ja fysioterapiaan.Matkalla ortopedille kävelen läpi alueen,jossa paljon omakotitaloja. Useilla pihoilla on sitruspuita,jotka nyt ovat tuossa vauvavaiheessa. Kukinta on melkein loppunut ja uudet pienet appelsiinit kypsymässä.
Ja kodin viereisen puiston 2 suuren  oliivipuun kukinta on lopuillaan,ja kukat jo kuihtumassa.Saapa nähdä tuleeko niihin paljon oliiveja kun tuo kukintakin on niin runsasta.Oliivipuu on kukkiessaan allergeeninen,ja monet saavat allergisia oireita sen kukkiessa.
Kun oliivipuiden alla olevia portaita mennään alaspäin ,vastaan  tulee tämä Holocaust-uhrien muistomerkki,nimeltään "6 miljoonaa valoa".Jos katsoo tarkkaan,huomaa,että vasemmalla keskellä on pieni keltainen laatikko.Koirien kakkapussilaatikkoon oli vihdoinkin laitettu koirankakkapusseja. 2 vuotta olen tällä alueella asunut,ja nyt oli ensimmäinen kerta kun näin siinä pusseja. Ja kuitenkin ihan sen läheisyydessä olivat jotkut unohtaneet puhdistaa koiransa jätökset,vaikka ilmaisia pusseja oli nokan edessä!
Jotain tapahtui bloggerissa,sillä olin laittanut tähän kuvan,joka hävis.Ja olin poistanut sen koneestakin ja kamerasta,joten se siitä,
Viime maanantaina  muistomerkkiin sytytettiin tuli,sillä silloin täällä oli Holocaust-uhrien muistopäivä.  Tuolloin muistomerkin vierellä pidetään muistoseremonia,ja muistomerkin "kynttilät" sytytetään.