Hei taas:) Sormeni voi jo sen verran paremmin että onnistun jonkin verran kirjoittamaan etusormella , ja olen tehnyt niin että laitan kuvat, ja sitten puhelimen puheesta tekstiksi-toiminnalla laitan nämä tekstit. Tosin se toiminta ei ole täydellinen eli pitää aina korjata koska jotkut sanat tulevat väärin, ja pilkut ja pisteet pitää lisätä jälkikäteen. Sormeni murtuma on nivelen kohdalla, ja onneksi hiusmurtuma , ja pystyn jo jonkin verran taivuttamaan sormea, mutta pidän sellaista sormisuojaa joka varmistaa että sormi lepää ja eikä taivu, ja toivon että ehkä ensi viikolla voin olla ilman tuota suojaa ja teippausta. Vasen käsi on joutunut harjoittelemaan oikean käden toimintoja, ja kun ei ole vaihtoehtoja niin sekin voi onnistua.
Mutta tänään menimme eksän kanssa katselemaan vuokkojen kukintaa eteläiseen Israeliin. Täälläpäin on 3 punaista villikukkaa jotka muistuttavat toisiaan: villivuokko, villiunikko ja jaloleinikki. Ensimmäisenä kukkivat vuokot , tammikuusta maaliskuuhun. Villivuokot kukkivat täällä myös muissa väreissä , mutta eteläisessä Israelissa näkyy vain punaisia vuokkoja.
Kävimme ihailemassa vuokkoja kahdessa eri paikassa. Tässä vuokkoja ja keltaisia villisinapin kukkia. Vuokkoja saa ihailla mutta ei poimia; ne ovat rauhoitettuja kukkia ja onneksi niin.
Nämä punaiset kukkameret aiheuttavat ihastuksen huokauksia. Takana harsoilla peitetty banaanitarha.
Ensimmäisessä paikassa kävelimme tätä puista dekkipolkua pitkin, joka vie kohti Jonatan Vermeulin muistopaikkaa. Vermeulin perhe oli kristitty perhe Hollannista, ja kun Jonatan oli 4 -vuotias, perhe päätti muuttaa Israeliin. Myöhemmin Jonatanin perhe ´muutti takaisin Hollantiin, mutta Jonatan palasi tänne Persianlahden sodan aikana, ja vaati päästä armeijaan. Vuonna 2000 Jonatan sai surmansa Gazan rajalle jätetyn pommin räjähtäessä. Dekkipolun päässä olevassa muistolaatassa on teksti sekä hollanniksi että hepreaksi.
Toisessa paikassa oli paljon laajempi vuokkoalue. Siellä täällä näkyi ihmisiä piknikillä , mutta viikonloppuna täällä on todella täyttä tähän aikaan vuodesta. Helmikuussa eteläisen Israelin alueella vietetään punaista kuukautta, johon liittyy paljon tapahtumia.
Että osaavatkin olla niin kauniita:)
Kaiken kauneuden keskellä näkyi monen monta katkaistua puunrunkoa. Tällä alueella on ollut lukemattomia tulipaloja jotka ovat alkaneet rajan toiselta puolelta tulleista leijoista, joihin on kiinnitetty polttopullo tai muuta tulipalon aiheuttavaa materiaalia. Luonto on ihmeellinen, sillä viime kuun sateet ovat saaneet poltetun maan taas viheriöimään ja kukkimaan. Puut taas eivät ole yhtä onnekkaita.
Toisessa paikassa oli myös kaikenlaisia kojuja.
Tästä sai ostaa juuri poimittuja sitruksia edullisemmin kuin kaupoissa, ja 3 kilon pussi oli sen verran edullinen että oli pakko ostaa mukaan appelsiineja, sitruunoita , greippejä ja klementiinejä.
Kaikkialla niin vihreää nyt, ja muutaman kuukauden kuluttua kaikki on kuivunut pois. Tästä täytyy nauttia nyt:)