Uutta kasvua luonnossa

Viime yönä satoi ja heräsin ukkosen paukuntaan klo 4 aikaan aamuyöllä.

Aamulla koiraa ulkoiluttaessa  puiston vastapäätä olevan omakotitalon mandariinipuussakin näkyi vielä sateen jäljet.

Kaktuspuiston viereisen tyhjän tontin kukkula on suurimman osan vuotta pelkkää hiekkaa,mutta viime sateen jälkeen vihreää oli jo hieman noussut esille.

Näitäkään ei muutama viikko sitten vielä ollut

Sateesta huolimatta puiston kissoilla on aina ruokaa

Lähellä olevan talon komea pihakissa osaa poseerata!

Sunnuntaiklassikko 13.11

Etta Jamesin särkyvästä sydämestä kertova blues-kappale on Ellington Jordanin ja Billy Fosterin kirjoittama ja säveltämä kappale,jonka James  nauhoitti vuonna 1968.Etta James on  tosin kertonut kirjoittaneensa laulun  yhdessä Jordanin kanssa,mutta että antoi verotussyistä kaiken kunnian siitä silloiselle partnerilleen Billy Fosterille.Tämän klassikon ovat laulaneet monet artistit,kuten esimerkiksi Rod Stewart.

Laulu tuli mieleeni tällä viikolla katsellessani XFactor USA-ohjelmaa. Siinä laulun esitti Rachel Crow. Tytöllä on mieletön määrä karismaa ja ääntä,ja hän on vasta 13-vuotias! Minusta Rachelin esitys ei jää paljon jälkeen Etan esityksestä ja muutenkin Rachel muistuttaa Ettaa hieman ulkonäöllisestikin.


Muut klassikot löydät täältä.

Sommelier 2011-viinimessuilla

Maanantai-iltapäivän ja illan vietin Sommelier 2011-messuilla Tel Avivissa.Sommelier-messut ovat vuoden suurin viinitapahtuma täällä,ja tarkoitettu ammattilaisille. Sinne olisivat päässeet myös ei-ammattilaiset,mutta siiitä hyvästä veloitettiin 30 euroa,eikä sitä oltu mitenkään mainostettu,joten tuskin siellä monta ihan muuten vain uteliasta oli.Onnekas minä sain kutsun bloggerin ominaisuudessa,vaikka kirjoitankin ihan väärällä kielellä;D. Viime vuonna kirjoitin tapahtumasta täällä. Olin sopinut tapaamisen portilla muutaman tutun englanninkielisen ruokabloggaajan kanssa,kuten viimekin vuonna.Tämä Sommelier-messu oli seitsemäs ,ja kun se vielä viime vuonna pidettiin Tel Avivin Mann-auditoriumissa,oli se nyt siirtynyt paljon suurempaan Nokia Areenaan,mikä tarkoitti myös sitä,että viinitarhoja ja muitakin esittelijöitä oli tänä vuonna entistä enemmän.

Olin ennen messuille menoa luvannut itselleni,että tällä kertaa vain maistan viinejä,ja ihan pikkuisen,sillä viime vuonna lähdin messuilla hieman heiluen kaiken maistelun jälkeen.Kauhean vaikeaa,sillä tuolla oli NIIN paljon maisteltavaa! Heti alussa maistelin kuvassa näkyvää Tulip-viinitilan  White Tulip-viiniä,joka oli kahden hyvin erilaisen rypäleen,Gewürztraminerin sekä Sauvignon Blancin sekoitus.Tämä viini oli kuiva:hedelmäinen,jossa oli miellyttävää hapokkuutta.   Maistoin myös heidän White Franc-viiniään,joka oli kahden Cabernet-rypäleen blendi.Tulip-viinitila on siitä erikoinen,että sen työntekijöiden joukossa  on Kvar Tikva-kylän (toivon kylä) erikoistarpeisia,vammaisia henkilöitä.

Eräs kylän asukkaista on tehnyt Black Tulip-viinin etiketin ,jonka nimi on "Do not label" joka syntyi ajatuksesta,että viinejä on sopiva  leimata ,mutta ei ihmisiä.

Messuilla oli aivan hurjan monta osastoa,ja melkein kaikkien viinejä piti ainakin hiukan maistaa.Sylkykuppeja oli  tietysti joka paikassa,mutta kyllä maistamani viinit menivät kurkusta alas.Mutta pyysin aina todella pientä maistiaista. Tämä osasto oli meidän mielestämme tyylikäs,ja mietimme,oliko naispuolinen wine master ollut mukana sitä suunnittelemassa.

Recanati-viinitarhalla oli myös hyvän näköinen osasto

Tämäkin näytti hyvältä

Tämä esittelijä oli erittäin miellyttävä

Tapasin ensimmäistä kertaa livenä kahden erinomaisen englanninkielisen ruokabloggarin,joiden blogeja olen seurannut pitkään. Katherine Martinelli ja Beth Michelle asuvat Beer Shevassa,ja heillä oli  pitkä matka messuille.Oli kiva tavata heidät ihan oikeastikin:)

Tuttu bloggari Irene oli taas esittelemässä Golan Heights Wineryn viinejä,ja saimme erikoishyvän esittelyn.Tuolla maistamistani viineistä jäivät mieleen uudehko Yarden 2T-viini,jonka nimi tulee siitä,että Golanille istutettiin kaksi erilaista portugalilaista rypälelajiketta:Turiga Nacional ja Tinta Cao.Enemmän niistä Irenen blogista linkin takaa. Viinitarhan Gewürztraminer oli myös mielettömän hyvä.

Tämän jälkeen oli ihan pakko syödäkin jotain,ja Jacobs-meijerin  tiskiltä sai ostaa juustolautasen.

Binyaminan puoleksi hollantilainen esittelijä

Binyaminan osastolla maistoin taas mielettömän ihanaa Gewürztraminer-viiniä.Aromaattinen Gewürztraminer on kylmemmän sääalueen rypäle, ja täällä sitä kasvatetaan maan pohjoisosissa.Vaikka en pidä makeahkoista viineistä,tämä tekee poikkeuksen.Maistoin 3 eri viinitarhan Gewürztramineriä tuolla ,ja etenkin Golan Heights Wineryn ja Binyaminan olivat ihanat;mausta tuli mieleeni hunaja ja kukat. Gewürztraminer ja savustettu lohi on erinomainen yhdistelmä.

Oikean puoleinen esittelijä tarjosi paitsi silmänruokaa myös ihan kelvollista viiniä.Täytyy sanoa että luonnossa silmänruoka oli paremman näköistä kuin kuvassa;D

Hän kertoi,että perheen viinitarha oli perustettu 5 vuotta sitten,mutta Dadah-viinitarhalla on mielenkiintoinen tarina:isoisän äiti Dadah valmisti viiniä Marokossa 120 vuotta sitten,ja oli siihen saanut erikoisluvan itse kuninkaalta.Isoisän äiti Dadahin viininteko-ohjeet siirtyivät seuraaville sukupolville.

Paitsi viinejä,messuilla oli myös juustoa,suklaata ,oliiveja ja Tishbin viinitarhan viinipohjaisia hilloja. Messuilla sai maistaa viinejä,jotka eivät vielä ole ehtineet kauppoihin,ja paljon tietoa viineistä tuli taas opittua.Ja tuli taas huomattua ,miten hyviä viinejä täällä tehdään,vaikka muutaman pienemmän viinitilan viinit tuolla olivat aika keskinkertaisia.Ja pää oli suht koht selvä tuolta kotiin lähtiessä,kaikista maisteluista huolimatta...

Erikoinen bussipysäkkimainos

Tänä vuonna kenkäfirma Aldo(täällä nettisivuilla näkyy olevan monessa maassa,mutta ei taida olla Suomessa) laittoi taas kengät esille bussipysäkkiin. Viime vuonna näin joissain keskustan bussipysäkeissä lasiseinässä tällaisen  konkreettisen mainoksen,ja nyt oli muutamiin pysäkkeihin taas laitettu Aldon kenkiä esille. Kenkiä voi katsella bussia odottaessa.....

Bambin vuosipäivä ja kahden kaveruksen tapaaminen

Tällainen kohtaaminen oli aamulla kun vein Bambin aamulenkille puistoon. Viime keväänä syntynyt nuori kissa(tämä on kuvattu pentuna jossain tällä blogissa)hakee jostain syystä koko ajan koirien seuraa. Aamulla se hakeutui koko ajan Bambin seuraan,joka ei sitä kauheasti kaivannut ja jopa murahtikin välillä,mutta se ei kisua häirinnyt.Kisu halusi itsepäisesti puskea itseään Bambin kylkeä kohti,mutta se taisi olla hieman hankalaa.Kuvasin koko ajan ja osan kuvista laitoin tänne kollaasiksi.

Eilen illalla satoi ja voi miten onnettomia sitä oltiin kun sadetakkia laitettiin
päälle.....

Tasan 3 vuotta sitten adoptoin Bambin eräältä koirille kotia etsivältä järjestöltä ja päivääkään en ole sitä katunut.Bambilla on aivan ihana luonne,vaikka alussa vähän vahinkoa tekikin. Ensimmäisestä päivästä kirjoitin täällä.

Aitoja ja viileämpää säätä:-)

Aita ja yksityiskohta 1

Viime vuonna taisin valitella useassakin postauksessä juuri tähän aikaan vuodesta,miten kuuma ilma vaan jatkui eikä talvea (tai syksyä)ollut näkyvissä. Oli todella harvinaisen lämmintä. Tänä syksynä taas asiat ovat paremmin.

Aita ja yksityiskohta 2. 

Viikko sitten alkoi viilentyä kivasti ja tänäänkin sää on ollut mitä miellyttävintä: oli pilvistä,mutta vaikka aurinko paistaaki,ei se enään tunnu ahdistavalta koska kosteusprosentti on alhainen.Nyt juuri lämpömittari näyttää 22C -astetta ja öisin lämpötila on jo laskenut 20 C alapuolelle:) Nyt vielä kun tulisi sadetta kunnolla....

Kollaasi nro 054

Viikon värikollaasissa on tällä viikolla 5 väriä,joista pitää valita vähintään 3. Otin nyt iltapäivällä kuvia koiraa ulkoiluttaessa ja niistä tuli 2 kollaasia,ja taisivat kaikki 5 väriäkin mahtua mukaan,jotenkuten,vaikka tosin vasta kollaasin tehtyä huomasin,että tuo vihreä onkin sammaleenvihreä.

Kollaasivärit.

Muut viikon kollaasit löytyvät täältä

Muumit Tel Avivissa!

Eilen illalla avautui Tel Avivin pääkirjastossa,Beit Ariellassa,muuminäyttely ja avajaisten kunniaksi olivat Pikku Myy ja Muumi saapuneet Suomesta asti!

Näyttely on kirjaston lastenosastolla ja se on avoinna vuoden loppuun saakka.Näyttelyssä on Carl Gustaf  Hagströmin valokuvateoksia Tove Janssonista sekä ihania muumitauluja.

Lastenosaston aulassa oli kirjastossa käyneiden lasten ja vanhempien näkemys Muumilaaksosta.

Muumeja oli kivasti esillä kirjaston lastenosastolla-esimerkiksi kirjojen yläpuolella

Hepreaksi on näköjään ilmestynyt montakin muumikirjaa.Muutenkin kirjastossa oli kivasti materiaalia muumeista ja hieman Suomestakin.

Pikku Myyllä oli kauheasti hommia eilen illalla:hän jakoi ahkerasti muumikeksejä sekä Muumimaan karttoja.

Näyttelyn lisäksi 3D-elokuva Muumi ja punainen pyrstötähti esitetään näinä päivinä Tel Avivin lastenelokuvafestivaaleilla.

Retkellä pohjoisessa 2

Retki pohjoiseen oli matka oliivien ja hunajan maailmaan.

Ensimmäinen kohteemme oli bysantin aikainen oliiviöljypuristamo. 

Tästä piirroksesta selviää jotenkuten miten oliiviöljyn puristus tuohon aikaan sujui.Tuo ylemmän kuvan oikealla näkyvä kivi on se,mikä näkyy piirroksessa numero 6 kohdalla.

Vanhasta oliiviöljypuristamosta suuntasimme paikkaan nimeltä Manot,jossa on suuri mehiläistarha.

Mehiläistarhaaja Noga piti meille tosi mielenkiintoisen luennon ,opimme paljon mehiläisten elinkaaresta sekä miten niitä kasvatetaan. Mielettömän mielenkiintoista!En tiennyt,että kun vastakuorineita toukkia  syötetään tietyllä tavalla,syntyy joko kuningattaria (kuningatarhyytelöllä syötettynä) tai työläisiä (siitepölyrakeiden ja hunajan sekoituksella).

Noga on erikoistunut mehiläiskuningatarten kasvatukseen.

Mehiläiskuningattaret myydään toisille tarhoille tällaisissa pienissä muovikoteloissa,joissa on mehiläiskuningatar sekä pari häntä palvovaa työläistä,pitäähän kuningattarella olla hovikin! Ihan suoraan ei kuningatarta voi päästää uuteen pesään,vaan kuningatarta pidetään muutaman päivän ajan kotelossaan ,mutta pesässä,kunnes muut mehiläiset siellä tottuvat uuteen hajuun.

Tarhalla on 11 erilaista hunajaa,ja me saimme maistaa niistä 8 erilaista. Mehiläiset kasvatetaan tällä tarhalla luonnollisesti,niitä ei ruokita millään sokerilitkulla eikä hunajaa lämmitetä,sillä lämmittäessä hunajan antiseptiset tehot häviävät.

Arvatkaapa mitä nuo kolot tuossa kennossa ovat? Ne ovat meidän sormiemme jälkiä sen jälkeen kun iskimme ne tuonne kennoon josta niin tehdessä pursui hunajaa.Miten voikaan suoraan kennosta maistettu hunaja ollakin niin hyvää! Ja selväähän se,ettei tuolta selvinnyt ilman hunaja-ostoksia:ostin mukaani tummaa ja mineraalipitoista avokaadohunajaa sekä aivan tuoreita siitepölyrakeita.

Mehiläiset hommissa.... Nogan tarha tarjoaa myös pölytyspalveluita hedelmätarhoille,mikä tarkoitettaa sitä ,että esimerkiksi  avokaadopelloille tuodaan mehiläispesiä. Tämä pölytys lisää hedelmien satoa kymmenillä prosenteilla ja avokaadoilla kuulemma melkein kaksinkertaistaa sadon. Mitä tekisimmekään ilman mehiläisiä.Albert Einstein sanoi,että jos mehiläiset katoavat maailmasta tarkoittaa se myös ihmiskunnan loppua..

Kibbutsissa syödyn lounaan jälkeen menimme oliivitarhoille;lähelle Clilin ekologista kylää.

Tapasimme oliiveja keräävän druusiperheen. Oliivipuun alle on laitettu muovikangasta,johon oliivit putoavat.

Oppaamme,joka on myös mango-ja litsihedelmänviljelijä,piti kokeilla oliivien keruuta,joka nykyään hoituu jonkinlaisella sähköisellä haravalla.

Druusiperheen 75-vuotias isoisä,Mazyad Abbas, on legendaarinen henkilö (linkki vain hepreaksi)

Perheen naiset erottelivat oliivit oksista.

Oliivitarhasta suuntasimme viereiseen Jattin druusikylään,josta myös tuo perhe on kotoisin. Siellä on oliiviöljypuristamo,johon suuntasimme ,ja jonka edessä oli suuri lava juuri poimittuja oliiveja. Kuvatessani tuota lavaa minuun luotiin kummallisia katseita ja minulle tultiin sanomaan,että ei saa kuvata,sillä se tuo heille huonoa onnea.Olin aika pettynyt,sillä halusin kuvata oliiviöljypuristusprosessin, vanhanaikaisin menetelmin,sillä he käyttävät yhä vanhaa mekaanista,kovatöistä menetelmää,kun taas monet ovat siirtyneet nykyaikaisiin laitteisiin. Näitä vanhan ajan oliiviöljypuristamoita on kuulemma jäljellä vain 5 tai 6 ja vähitellen nekin häviävät.Kaikkien oli tietenkin ostettava tuolta juuri puristettua öljyä,ja siihen menikin aikaa,sillä jo valmiit pullot eivät riittäneet,vaan siinä odotellassa noista lavalla olleista oliiveista puristettiin öljyä.Ostin litran pullon,mutta monet ostivat 4 litran kanisterin.