maanantai 29. marraskuuta 2010

Tanssia puheitten välissä

Olin tänään konferenssissa Ramlen kaupungissa.Tiedättehän sellaisessa,jossa pidetään paljon puheita ja sitten alkaa haukottelemaan....Mutta tässä konferenssissa olikin laitettu aina välillä erilaisia tansseja puheitten väliin,mikä teki koko tapahtumasta erittäin mukavan.Aloitimme gruusialaisella tanssilla.Nuoret pojat tanssivat ja tekivät hurjia hyppyjä ja pyörähdyksiä välillä.Gruusialaisia kansantansseja on monta erilaista,mutten tiedä mikä niistä tämä oli.Pojilla oli tuollaiset hassut peruukkeja muistuttavat hatut päässään.
Kahden pikkuisen junioritanssijan esiintyessä yleisö oli aivan otettu! Kuvat ovat aika huonoja,sillä olen surkea kuvaamaan  pimeässä,tai  kun sisällä on pimeää.Pitää harjoitella....  
     Taas oli puheita,mutta sitten olikin etiopialaisten naisten vuoro tanssia.Maa-äiti oli tanssin nimi.  
   Etiopialaiset ovat niin kauniita....
Puheita ja taas puheita,ja viimeisenä vuorossa olivat nämä tanssivat pojat Qalansuwan  kaupungista.   He tosin liikkuivat sellaista vauhtia,että tasaista kuvaa oli mahdotonta ottaa....                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                         

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Sunnuntaiklassikko 28.11


Viime kuussa kuulin Onnen Maa-blogissa Carolan laulaman version laulusta Perfidia.Olin kokonaan unohtanut hänet ja miten hieno tulkitsija hän olikaan,ja menin YouTubeen kuuntelemaan kaikki siellä olevat Carolan kappaleet. Valitsin lopulta  tämän vuonna 1968 levytetyn Udo Jurgensin kauniin kappaleen,jonka Carola tulkitsee niin upeasti.Carola kuoli Alzheimeriin vain 56 vuoden ikäisenä.
Kuunnellessani Carolan lauluja alkoi mieleen muistua jotain kaukaista ,lapsuudesta. Carola oli vanhempieni tuttuja ,ja tämä hänen kuvansa löytyikin vanhempieni vanhasta valokuva-albumista.

Muut klassikot löytyvät täältä

lauantai 27. marraskuuta 2010

Uusi hieno artisti


Burt Bacharachin ihana "Alfie" uuden artistin,Rumerin,laulamana.Rumer on Pakistanissa syntynyt englantilaisten vanhempien lauluntekijä/laulajatytär,jonka debyyttilevy "Seasons of my soul" ilmestyi marraskuun 1. päivänä. Hänen ääntään on verrattu Karen Carpenterin ääneen.Minusta hän tulkitsee Alfien tosi kauniisti.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kysymyksiä ja vastauksia -haaste

Kävelin viikon alussa Tel Avivissa alueella,jossa monen talon pihalla oli appelsiinipuita täynnä hedelmiä!

Sain  Susannelta  joitakin viikkoja sitten tälläisen haasteen:

  1. Miksi loit blogisi?  Muutettuani takaisin tänne hankin tietokoneen syksyllä  2007,ja aika pian löysin ihanat suomalaiset leivontablogit.Vaikka söin terveellisesti ,niin sokeria tihkuvien koristeltujen kakkujen tekeminen kiinnosti silloin. Taisin ensin löytää superupean  Mansikkamäki-blogin,ja sen kautta sitten muita ihania leivontablogeja ,joita luin kiinnostuneena,ja hankin samalla hieman kakkujentekotarvikkeitakin.Vähitellen teki mieli laittaa monet omat,erilaisilla lappusilla ja vihkosissa olevat reseptini omaan blogiin,kuvien kanssa ,ja näin syntyi ruokablogini Appelsiineja ja Hunajaa. Jonkun ajan kuluttua alkoi herätä tarve erotella ruokareseptit ja muita asioita koskevat postaukset,ja näin syntyi tämä kakkosblogini.
 2.Minkälaisia blogeja seuraat? Huh,seuraan niin monta sellaista.Ulkosuomalaisena minua kiinnostavat monen ulkosuomalaisen blogit,mutta minua kiinnostavat myös monen Suomessa asuvan mielenkiintoiset blogit. Myös englanniksi kirjoittavia blogeja löytyy blogilistaltani.Bloggaus on avannut aivan uuden maailman,ja olen sitä kautta löytänyt uusia ystäviä ihan oikeasti sekä virtuaalisesti. 
3.Lempimeikkimerkkisi? Minulla ei ole mitään lempimeikkimerkkejä,mutta pari vuotta sitten löysin mineraalimeikit,eikä paluuta nestemäisiin enään ollut. Täältä oli tosi vaikeaa löytää tuollaista puuterimaista mineraalimeikkiä,joten olen sitä tilannut ulkomailta. Ja tuli paljon halvemmaksi,kuin esim. Suomessa joissain meikkikauppaketjujen liikkeissä.......

4. Lempivaatemerkkisi? Ei kyllä löydy mitään sellaista.Vähän sieltä sun täältä ovat vaatteeni.

5.Välttämätön meikkituotteesi? hmmmm,silmänrajauskynä,poskipuna ja huulikiilto.
6. Lempivärisi? Tämäkin vaihtelee.....Kerran vuosia sitten oli pinkki kausi,jolloin aika suuri osa vaatteista oli pinkkiä,nyt ei taida oikein mitään pinkkiä löytyä.Mustaa on paljon vaatekaapissa ainakin.Vihreästä ja sen eri värisävyistä olen pitänyt viime aikoina,ja  sen värisiä vaatteita onkin tullut hankittua.Vihreä on kaunis väri!

7.Lempihajuvetesi? Olen yrittänyt hiljalleen vähentää hajuveden käyttöä ja nyt kaapissani on Estee Lauderin Pleasures,joka aina vähän välein palaa lemppariksini.Mutta tavoite on päästä eroon melkein kokonaan hajuvesistä.Miksi? Koska niissä on liikaa sellaisia kemikaaleja,joita en haluaisi jatkuvalla syötöllä suihkuttaa iholleni.  Muutenkin pyrin luonnonmukaiseen kosmetiikkaan,ja kaikki voiteeni ovatkin parabeenittomia eivätkä sisällä SLS(natriumlauryylisulfaattia)

8. Lempielokuvasi? Tämä ei ole mitenkään helppo kysymys,mutta minulla on jonkinlainen heikkous gansterielokuviin.Pidän myös trillereistä sekä ns.Film Noir-leffoista.

9.Missä maassa haluaisit vierailla ja miksi? Olen vieraillut aika monessa maassa,kiitos eksän:-) Haluaisin vielä mennä uudelleen Venezuelaan ,jossa asuin jonkun  aikaa.Samoin USA:ssa on vielä monta paikkaa näkemättä.Ja Aasia on kokonaan näkemättä,siellähaluaisin käydä!

10.Keksi vielä oma kysymyksesi....En nyt keksi...Viime yönä iski flunssa tai joku vastaava ja olo on nyt kuin jyrän alla.  

Tämä haaste on aika lailla kiertänyt eri blogeissa,joten en jaa sitä eteenpäin,vaan jokainen haluava voi sen tästä poimia. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

torstai 25. marraskuuta 2010

Kulinaarinen reissu sataman uudessa hallissa

Parisen viikkoa sitten avattiin Tel Avivin satamassa vihdoinkin rakenteilla ollut ruokahalli. Torejahan täällä on vaikka minkälaisia,mutta tälläista sisäruokahallia ei täällä ennen ollut. Viikon alussa kävinkin katsastamassa uutta paikkaa. Halli ei ole mikään suuri,ja se on rakennettu ekologisten periaatteiden mukaisesti.Siellä  on erilaisia ruokakojuja ja myös ruokapaikoja. Tarjolla on selvästi enemmän gourmeeta kuin mitä löytyy tavallisilla toreilla,ja hinnatkin sen mukaiset,mutta tällaiselle paikalle oli selvästi tarjontaa.Kuvan olen ottanut yläkerrasta,jossa vielä oli keskeneräinen kahvila tai ravintola.
Heti alussa vihanneksia.Osa vihanneskojuista myy luomua ja osa ei.
Tuoremehuja...
Iloinen myyjä italialaisia tuotteita myyvässä kojussa
Juustoja...
Kotiruokaa
Makkaroita
Kaloja,simpukoita,äyriäisiä.Katsoin noita suuria Välimeren katkarapuja kaihoisasti.....
Oliiveja.Sai maistaa ja olivat hyviä...
Sieniä

Mielenkiintoista oli tutustua uuteen paikkaan,ja kunhan ne ruokapaikatkin tuolla avautuvat,niin varmaankin tulee välillä siellä käytyä.
Ilmat muuten ovat hieman tällä viikolla viilentyneet,ja iltaisin on ollut jopa hieman kylmää. Nyt tosin on taas hieman lämpenemään päin viikonloppua kohti eikä sadetta vieläkään ole kuulunut.Aika kurja tilanne,kun se olisi niin tärkeää täällä.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Puistokirjasto

Nepalilaisia kirjoja
Aloitin kuukausi sitten uuden, kerran viikossa tapahtuvan vapaaehtoistyön,(josta ehkä teen joskus erillisen postauksen),jonka puitteissa osallistun myös koulutukseen ,kerran viikossa sunnuntai-iltaisin,6 kertaa.Tänä sunnuntaina menimme lähellä Tel Avivin päälinja-autoasemaa lähellä olevaan puistoon tutustumaan todella erikoiseen kirjastoon.Puisto sijaitsee alueella,joka on vähemmän miellyttävä iltaisin,enkä yksin mielelläni siellä iltaisin haluaisikaan olla,mutta alueella asuu myös paljon vierastyöläisiä.
Kirjasto vierastyöläisia varten perustettiin vuosi sitten,juuri tähän puistoon,sillä monet heistä tulevat puistoon juuri viikonloppuisin.Kirjasto onkin avoinna perjantaina,lauantaina ja sunnuntaina. Kirjastossa on kirjoja 17 eri kielellä,muun muassa thain,nepalin ja takalogin kielellä. Suurin osa kirjoista on saatu lahjoituksina suurlähetystöistä,mutta meidän siellä ollessa oli kirjalähetys Etiopiasta juuri saapunut,jonkun siellä vierailleen kautta.
Edellisen kuvan kirjahyllyn vastapäätä ovat lasten kirjat. Suurin osa niistä on hepreaksi,sillä se on myös vierastyöläisten lasten pääkieli. Kirjasto toimii vapaaehtoistoimin,ja vapaaehtoisista on aina pulaa.Kuulimme,että kirjaston ja juuri joku aika sitten puiston reunaan avatun poliisiaseman ansiosta siellä riehunut rikollisuus on kadonnut muualle,melkein kokonaan (ei ihan,sillä puhelimeni varastettiin juuri täällä..).On todella tärkeää,että myös harvinaisia kieliä puhuvat ihmiset saavat lukea kirjoja omilla kielillään.Kirjaston perustajien mielestä kirja omalla  äidinkielellä on osa identiteettiä ja perusihmisoikeus.
Tässä kuva kirjaston sivuilta ,jossa näkee miltä se näyttää.Isompi hylly on aikuisille ja matalempi lapsille.Kun kirjasto on kiinni,isohylly suljetaan taittuvlla lasiovilla ja tuo ylhäällä näkyvä metalliritilä lasketaan alas sen eteen,jotta sieltä ei pääse vohkimaan kirjoja kirjaston ollessa kiinni.Kuvasta puuttuu kattosuoja,joka on pysyvästi paikoillaan,niin että sateellakin voi tuolla istua lukemassa.
Tässä kuvassani näkee myös tuon kattosuojan.Lattialle on levitetty mattoja ,ja siellä voi istua ja lukea.
Näkymä puistosta.Kirjasto on oikealla puolella.
Tänään tein ihan hurjan määrän pipareita,jotka menevät huomenna vierastyöläisten lapsille.Toivottavasti tykkäävät... Resepti oli täältä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Sunnuntaiklassikko 21.11


Sunnuntaiklassikkoni on tällä kertaa vasta juuri ilmestyneestä albumista,mutta olen varma,että tämä albumi on jo syntyessään klassikko. Kyse on uunituoreesta Afrocubism-albumilta,joka on kuubalaisista ja malilaisista muusikoista koostuva kokoonpano. Sen solisteja ovat esim,   kuuluisa kuubalainen laulajakitaristi (joka oli nuorin jäsen Buena Vista Social Clubissa) Eliades Ochoa, sekä malilaiset Toumani Diabate sekä Djelimady Tounkara.

Vuonna 1996, muutaman Malin parhaimmistoon kuuluvan muusikon oli tarkoitus lentää Kuuban Havannaan tekemään yhteistyötä Kuuban parhaimpien muusikoiden kanssa.Jostain käsittämättömästä syystä malilaiset eivät koskaan päässeet Kuubaan;tuottaja Nick Goldin piti saada jotain aikaiseksi joten hän kokosi kasaan joukon kuubalaisia muusikoita ,ja näin syntyi ,sattuman oikusta,miljoonia myynyt albumi "Buena Vista Social Club".

14 vuotta myöhemmin Nick Gold keräsi vihdoinkin kuubalaiset ja malilaiset muusikot yhteen,ja näin syntyi Afrocubism. Siinä yhdistyvät kuubalainen ja afrikkalainen musiikki,jotka täydentävätkin hyvin toisiaan:kuubalaisen musiikin juuret ovat Afrikassa ja Afrikassa taas on otettu vaikutteita latinomusiikista.
Täällä voi nähdä lyhyen videon (6 min)albumin tekovaiheista.Olen kuunnellut koko albumin ja ihastuin heti:tämä on saatava . Mikä tässä musiikissa onkaan ,kun sitä kuultuani en pysy paikoillani vaan on pakko liikehtiä sen tahdissa...

Muut sunnuntain klassikot löytyvät täältä.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Vuoden ensimmäinen viini

Kävin tänään taas Tel Avivin vanhalla juna-asemalla,jossa perjantaisin myös luomutori. Muutama vihannes tuli sieltä hankittua. 
Ihmisiä oli taas hurjasti liikkeellä,Perjantaina,arkivapaana ,paikat täyttyvät etenkin jos on hyvä ilma,ja tänään oli taas lämmintä,yli 25 astetta (liian lämmintä!)
Mutta tulin etupäässä viinitilaisuuden vuoksi,josta olin kuullut muutama viikko sitten. Oli vuoden ensimmäisen viinin julkistamistilaisuus. Golan Gamay Nouveau on samaa kuin Beaujolais-viini,(tämän vuoden Beaujolais julkistettiin eilen) eli vuoden ensimmäisiä valmistuvia viinejä,joka tehdään Gamay-rypäleestä ja valmistetaan hiilidioksidi-menetelmällä,joka mahdollistaa viinin nopean kypsymisen. Tilaisuudessa sai ensimmäisen lasillisen ilmaiseksi,ja toinenkaan ei olisi paljon maksanut.Menimme tilaisuuteen (joka oli kaikille avoin)yhdessä suomalaisen ystäväni E:n kanssa:ja molemmat pidimme viinistä:se oli hedelmäisen raikas nuori punaviini.

Paikalla olisi voinut maksua vastaan teetättää taiteilijan piirtämä omakuvaetiketti, ja myös elävää musiikkia oli tarjolla,viinin ja rypäleiden lisäksi.Koska pidimme viinistä,ostimme molemmat pullollisen.Etiketin olisi saanut valita neljästä mahdollisesta:oli Marilyn Monroeta,Julius Cesaria jne.Minä valitsin Isaac Newtonin vaikka Marilyn karikatyyripiirros olisi kai ollut nätimpi siinä pullon etiketissä.Samannäköisiä hahmoja myös livenä liikkui alueella,mutta unohdin kuvata heitä.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Keltakukkainen puu

Mennessäni alkuviikolla keuhkoklinikalle näin lähellä olevan suuren kadun varrella pitkän rivin keltakukkaisia puita,jotka olivat niin kauniita,että kamera otettiin esille. Nämä ovat kuin suuria kukkakimppuja! Yritin löytää puun nimeä netistä,ja luulen tämän olevan kultainen trumpettipuu, Tabebula Chrysantha,tai ainakin sen sukulainen.Tabebula Chrysantha on entisen kotimaani Venezuelan kansallispuu ja muistankin siellä nähneeni näitä.
Tältä näyttivät puun kukat läheltä katsottuna. Keuhkoklinikalla tarkistettiin miten oli astman laita,ja arvot 3 kuukauden lääkityksen (Seretide)jälkeen olivat parantuneet niin,että lääkitystä puolitettiin,hyvä juttu:-)

Marraskuun 17 päivä

Taas on marraskuun 17.päivä,se päivä,jolloin äidilläni olisi syntymäpäivä,jos hän edelleen täällä olisi. Vaikka hänen poismenostaan on kulunut jouluna jo 16 vuotta,ajattelen häntä edelleenkin melkein päivittäin,ja näin syntymäpäivänä vieläkin enemmän.

Äitini oli alle 20 minut saadessaan ja olimme erittäin läheisiä.Miellä oli tapana soittaa joka ilta,ja kertoa mitä meille päivän aikana oli tapahtunut. Meidän kielemme oli ruotsi,jota en oikeastaan ole kunnolla puhunut sen jälkeen,kun äiti kuoli. Ruotsi oli ensimmäinen kieleni,mutta suomi on aina ollut vahvempi kieleni,sillä kävin suomenkielistä koulua ja isä puhui minulle suomea.Kaipaan ruotsin puhumista.....

Äitini oli tosi kaunis,ja sellainen persoona,joka astuessaan johonkin huoneeseen sai kaikki huomaamaan hänet,ilman että hän edes teki mitään. Nuorena jopa kadehdin häntä,hänen kauneuttaan ja sitä ,että kaikki ihastuivat häneen,mutta myöhemmin opin sen hyväksymään.


maanantai 15. marraskuuta 2010

Värikollaasi numero 9

Viikon värikollaasin väreinä ovat keltainen,harmaa ja vaalean vaalea liila.Olin juuri pari päivää sitten kuvannut kukkia,joissa sekä keltaista että lilaa,mutta väärä lilan sävy.Vaaleampaa en löytänyt tähän,joten saa kelvata.


Muut lilaiset,harmaat ja keltaiset kollaasit löytyvät täältä.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Sunnuntaiklassikko 14.11


Tällä kertaa taas klassikko ranskalaisen musiikin puolelta. "Laissez-moi t'aimer" eli "anna minun sinua rakastaa " oli Kyproksella pakolaisleirillä syntyneen,israelilaisen Mike Brantin,suurin hitti,jota myytiin sen ilmestymisen jälkeen puolitoista miljoonaa kappaletta. Brant löydettiin nuorena ja hän pääsi esiintymään ulkomaille.Esiintyessään v. 1969 Teheranissa Hilton-hotellissa(those were the days...) ,Sylvie Vartan innostui nuoresta laulajasta niin paljon,että kehotti häntä tulemaan Pariisiin.josta hänestä tuli nopeasti erittäin suosittu laulaja.Hänen konserttinssa olivat töpötäysiä,ja suurin osa yleisöstä koostui kirkuvista ja pyörtyilevistä naisista....
Brant kuitenkin kärsi masennuksesta ja kuoli toukokuussa 1975 hypättyään alas parvekkeelta Pariisissa.
Täällä  aika komean näköistä Brantia  voi nähdä myös livenä
Tänä syksynä,marraskuun loppuun saakka, Pariisissa pääsee näkemään Brantin elämästä kertovaa musikaalia.

Muut klassikot löytyvätkin täältä

lauantai 13. marraskuuta 2010

Edelleenkin lämmintä ja koiraa seuraavia kissoja

Nuori poikakissa,joka aina seuraa Bambia ja minua ulkona.Aika kesy ja joskus tekisi mieli ottaa se kotiin,mutta se on jo niin ulkokissa,että se tuskin sopeutuisi sisäkissaksi.
Edelleenkin täällä on lämmintä:juuri äsken Bambia ulkoiluttaessa 26 astetta ja puolipilvistä. Päivisin asteet ovat olleet lähempänä 30 astetta ,ja öisin 20 asteen lähettyvillä. Katselin viime vuoden postauksiani samalta ajalta,ja vaikka silloinkin oli lämpimiä päiviä,niin ihan tällaista ei ollut.
Puistossa kasvavat aloe arborescens-kasvit näyttävät ihan nääntyneiltä sateen puutteesta.Lehdet ihan kuivia ja nihkeitä,eikä tippaakaan geeliä niiden sisällä. Puistossa on hyvät kastelusysteemit,mutta nämä ovat syrjässä,rappusten reunolla,eikä kastelu taida yltää näihin. Olivat niin komeita talvella kukkiessaan.
Tämä on toinen Bambia seuraavista kissoista.Sekä tämä että tuo ylempi selvästikin ovat kiinnostuneet Bambista eikä minusta,sillä jos menen yksin ulos,ei minua seurata....

torstai 11. marraskuuta 2010

Värikollaasi #008

Viikon värikollaasissa tällä kertaa värejä,joita näen päivittäin luonnossa,etenkin kiinanruusujen muodossa.Kuvasin 3 kiinanruusua,joita muokkasin eri tavoin.Kiinanruusut ovat niin kauniita,etenkin nämä punaiset.
Tässä ne viikon värit ovat,ja muut kollaasit löytyvät täältä.
Tässä aiemmin tekemäni juttu,jossa sattuu olemaan viikon kollaasin värit.

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Talvi ei taida tulla tänne ollenkaan...

Viikonlopun vietin ystävän luona Tel Avivissa ja eilen poikkesimme satamassa,jossa oli hurjasti ihmisiä liikkeellä,eikä mikään ihmekään,sillä kesä täällä vaan jatkuu ja kuten kuvastakin näkyy,ihmiset kesävaatteissa.(lisääkin kuvia oli,mutta vahingossa deleettasin ne..) En kyllä tällaista muista;yleensä marraskuussa on jo viileää ja talvivaatteet esillä,mutta ei tänä vuonna. Alkaa hieman jo kyllästyttää tämä loputon "kesä".
Pari päivää sitten tuli kuluneeksi 2 vuotta siitä,kun ihana Bambi-koirani ilmestyi elämääni. Paljon iloa on tästä hauvelista ollut ja toivottavasti jatkossakin.

Mukavaa sunnuntaita!

perjantai 5. marraskuuta 2010

Clinton kehoittaa muistamaan mihin Rabin pyrki

Eilen,marraskuun 4 päivänä,oli kulunut tasan 15 vuotta Itzhak Rabinin murhasta.


The New York Times sivuilla Yhdysvaltojen entinen presidentti ,Bill Clinton,kirjoitti näin: 


Finish Rabin’s Work


TODAY marks 15 years since an assassin’s bullet killed my friend, Yitzhak Rabin, the Israeli prime minister. Since his death, not a week has gone by that I have not missed him. I loved him and his wife, Leah, very much. On the occasion of the anniversary of his death, his yahrzeit, the world would do well to remember the lessons of his life: his vision for freedom, tolerance, cooperation, security and peace is as vital now as it was 15 years ago, when he happily spoke and sang for peace at a huge rally in Tel Aviv just before he was killed.
Andrea Ventura
Rabin was utterly without pretense. When David Ben-Gurion sent him as a young man to represent Israel during armistice talks in 1949, he had never before worn a neck tie, so a friend tied it, and showed him how to loosen it so he could preserve the knot for future use. True to form, two weeks before his assassination, he arrived in Washington at a black-tie event without the black tie. We borrowed one for him, and I still smile whenever I think about straightening it for him, just as Hillary does when she remembers how he complained when she made him go out on the Truman Balcony to smoke.
The story of Yitzhak Rabin and the story of Israel are intertwined. He took up arms to defend Israel’s freedom, and laid down his life to secure Israel’s future. When he came to the White House in 1993 to sign the Declaration of Principles with the Palestinians, he was a military hero, uniquely prepared to lead his people into a new era. Before shaking the hand of Yasir Arafat, a man he had long considered his mortal foe, he spoke directly to the Palestinian people:
“Enough of blood and tears. Enough. We have no desire for revenge. We harbor no hatred toward you. We, like you, are people — people who want to build a home, to plant a tree, to love, to live side by side with you in dignity, in empathy, as human beings, as free men. We are today giving peace a chance, and saying again to you, enough. Let us pray that a day will come when we all will say, ‘Farewell to the arms.’”
A decade and a half since his death, I continue to believe that, had he lived, within three years we would have had a comprehensive agreement between the Israelis and Palestinians. To be sure, the enemies of peace would have tried to undermine it, but with Rabin’s leadership, I am confident a new era of enduring partnership and economic prosperity would have emerged.
In many ways Rabin was ahead of his time. The end of his life overlapped with the emergence of the most interdependent age in human history, the explosion of the Internet and the era of globalization. The ties that bind the Israelis and the Palestinians — in his words, two peoples “destined to live together on the same soil” — are a powerful example of the connections that tie us all together across the globe. We are linked in so many ways that we cannot get away from each other.
Therefore, each in our own way, we must all take up the cause for which Yitzhak Rabin gave his life: building a shared future in which our common humanity is more important than our interesting differences. We can all do something, in our communities or around the world, to build the positive and reduce the negative forces of interdependence.
Rabin was a hard-headed idealist. His great gift was to keep the public’s trust while taking measured risks for peace. This approach was best reflected in his own guiding principle: he would work for peace as if there were no terrorism, and fight terrorism as if there were no peace process.
If he could speak to us today, he would ask us to remember him not by mourning what might have been, but by looking clearly at the opportunities and obstacles to peace and getting on with the work at hand.
There is a real chance to finish the work he started. The parties are talking. Prime Minister Benjamin Netanyahu has the necessary support from his people to reach an agreement. Many Israelis say they trust him to make a peace that will protect and enhance their security. Because of the terms accepted in late 2000 by Prime Minister Ehud Barak, supported in greater detail by Prime Minister Ehud Olmert, and approved by President Mahmoud Abbas and other Palestinians, everyone knows what a final agreement would look like.
The remaining issues can be resolved, and the incentives to do so are there. Israel has its best partner ever in the Palestinian government on the West Bank led by President Abbas and Prime Minister Salam Fayyad, with its proven ability to provide security and economic development. The peace alliance put together by King Abdullah of Saudi Arabia offers Israel full political recognition and the prospect of security and economic cooperation with a host of Arab and other Muslim nations in exchange for an agreement. And many Arab states are engaged in their own economic and social modernization efforts, which prove they are ready to let go of past differences and eager to reap the possibilities of cooperation with Israel.
Meanwhile, the United States government remains committed to maximizing the benefits and minimizing the risks of peace, a conviction shared and manifested by President Obama; Secretary of State Clinton; George Mitchell, the administration’s special envoy; and their colleagues.
On that shining, hopeful day in 1993, Yitzhak Rabin stood on the White House lawn and spoke like a prophet of old when he said, “We are today giving peace a chance, and saying again to you, enough.”
Let us pray on this anniversary that his service and sacrifice will be redeemed in the Holy Land and that all of us, wherever we live, whatever our capacity, will do our part to build a world where cooperation triumphs over conflict. Rabin’s spirit continues to light the path, but we must all decide to take it.
En ehdi tätä kääntämään suomeksi,sillä olen menossa pois viikonlopuksi. Clinton kehoittaa muistamaan sitä,mihin Rabin pyrki . Näin vuosipäivän aikoihin minäkin usein mietin, mitä jos......