Kaikkea sitä näkeekin

Kaikkea sitä näkeekin kun katselee ympärilleen. Tänään  ystävä oli kutsunut aamiaiselle , ja aamiaisen  jälkeen kävelin kotiinpäin  ,  ja ohitin kaupungin logistiikkakeskuksen. Keskuksen sisäänkäynnissä on aina ollut jotain mielenkiintoista kierrätystaidetta,  ja niin oli nytkin.

Aamiainen oli tosi hyvä, ja täyttävä, ja oikeastaan söimme sen lounasaikaan.  Kahviloiden aamiaiset täällä  ovat usein sellaisia, että niillä pärjäisi hyvin iltaan saakka. Tästä kuvasta puuttuivat salaatit, omeletit ja kahvit. Tarjoilija kertoi että jos haluamme,  noita pieniä kipposia täytetään uudestaan. Mutta ei  tullut tarvetta sellaiselle, sillä oli muutenkin niin täyttävää.

Menin logistiikkakeskuksen portista sisälle katselemaan näitä teoksia hieman tarkemmin.

Logistiikkakeskuksen portilla on vartijan koppi, ja vartija kertoi  luoneensa kaikki nämä kierrätystaideteokset.

Hän myös  kertoi että joutuu etsimään tälle taiteelleen uuden paikan, sillä logistiikkakeskuksen edessä olevaa katua tullaan laajentamaan.

Ihana leijona! Itse asiassa menin tuonne sisälle ihan muu mielessä: paikan kadunpuoleisen aidan vieressä kasvaa pomeranssipuu,  ja ajattelin kysyä voinko poimia siitä muutaman hedelmän..

Vartija väitti kivenkovaan että pomeranssit ovat sitruunoita.  Sanoin etteivät sitruunat ole oransseja, m mutta en viitsinyt alkaa väittelemään siitä ovatko ne sitruunoita vain pomeransseja  .  Kirpeitä ne ovat kuin sitruunat, mutta kuitenkin pomeransseja! Ymmärsin että  vartija halusi pitää "sitruunansa";D

Viime viikon loppupuolella törmäsin  melkein naapuriini Evelyniin asuinseutumme jättimarketissa. Tiesin että hän ja poikansa olivat liikkeellä autolla, joten jäin marketin kahvilatilaan odottelemaan kyytiä. Tämä kahvilatila, ja sen molemmilla puolilla olevat pienet kaupat jakavat marketin kahtia: niin että  toisella puolella on kaikki paitsi vihannekset ja hedelmät,  ja toisella puolella sitten hedelmät ja vihannekset. 

 Supermarketin alueella on aivan mielettömän ihana leikkipaikka lapsille.  Ei ollut tuollaisia kun olin lapsi....

Viime viikon puolella kävin myös eteläisen Tel Avivin puistossa, jossa papukaijat ovat sen verran rohkeita  että liikkuvat nurmikolla.   Kotini viereisessä  puistossa ne eivät laskeudu puiden latvojen korkeudesta, missä pitävät kamalaa meteliä.

Puistossa on pieni vihannespuutarha, jossa  linnunpelätin, mutta en nähnyt siellä kyllä mitään vihanneksia kasvamassa.

Ja taas  oli joukko tarhalaisia puistossa. Tällä kertaa heillä oli myös  teltta, ehkä sateen varalta.  Viime viikolla vielä satoi todella paljon, mutta tällä viikolla päivälämpötilat ovat nousseet, joten  selvästi on lämpenemään päin. Tammikuun lyhyt "talvi" on ollut ihana:  kylmempi kuin vuosiin,   ja alin lämpötila mitä näin makuuhuoneeni mittarissa oli 7 astetta eräänä iltana.

Hieno tapahtuma

3 sateisen päivän jälkeen aamulla paistoi aurinko, tosin iltapäivällä tuli vielä hieman vettä.  Minun täytyy perua aiemmat sanani, jossa väitin että  edellinen talvinen episodi oli se ainoa, sillä viime yö oli vuoden kylmin,  ja jopa niin kylmä että jouduin keskellä yötä laittamaan sukat jalkaani (sisällä oli 12 astetta). 3 päivän aikana satoi todella paljon, ja eilen illalla kun tulin kotiin näytti siltä että  meidän talon sisäänkäynnin edessä oleva  vesilammikko ulottuisi pian jo ulko-ovelle, mutta sellaista ei sitten onneksi tapahtunutkaan. Nyt kun tammikuu on lopuillaan niin voi sanoa että tämä tammikuu täällä on ollut erittäin sateinen. Hyvä juttu paitsi että sateet ovat muistuttaneet enemmän trooppisia sateita ja myrskyjä , ja asun puolitrooppisella alueella....

Torilla on tyhjää kun sataa.

Torin edessä olevalla aukiolla oli tyhjää sateisena aamuna.

Eilen oli sitten hieno tilaisuus kun Suomen suurlähettilään residenssissä  vietettiin Suomen ja Israelin diplomaattisten suhteiden 70-vuotisjuhlaa. Tuosta  70 vuotta vanhasta valokuvasta ei näy niin hyvin, mutta siinä näkyy Suomen silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen. Eilen oli siis todella sateinen päivä, ja saavuimme suurlähettilään residenssiin liian aikaisin. Eksä ei halunnut tulla autolla koska  pelkäsi ruuhkia. Tulimme tuonne 2 bussilla ja pienen loppumatkan taksilla.  

Koska tulimme liian aikaisin , oli vielä väljää.  Kuvan viulisti on  Denice , joka on entinen ammattiviulisti,mutta nyt töissä Suomen suurlähetystössä täällä. 

Pian sali alkoikin täyttyä vieraista, joita oli paljon aika  pienessä tilassa.  Tarjottavat olivat taas niin ihania: pieniä lohileipiä,  lihapullia (ei minulle..) ,  pikkuisia karjalanpiirakoita ja muuta hyvää.   Tämä jääjuttu oli tosi hieno, ja sen keskellä taisi olla ehkä vodkapullo.  Edit: Selvisi että se onkin  Kyrön Napue-giniä.

Kaikki odottivat illan kunniavierasta , ja sitten hän saapui....

Ei sitä joka päivä pääse kättelemään ja puhumaan presidentin kanssa.  Niinistön vieressä Suomen suurlähettiläs täällä Israelissa, Kirsikka Lehto-Asikainen.  Oli hieno tilaisuus.  Mutta kun tulin lähelle kotia, satoi niin paljon että  sateenvarjosta huolimatta olin litimärkä...

Lempiaikani sitrusten aika

Ihana sitrusten aika, olen ihan hulluna  sitruspuihin silloin kun niissä on hedelmiä.  Näen aina bussistani asuinkaupunkini keskustan alueella olevan pienen puistikon sitruspuut, ja viikon alussa päätin mennä katsomaan saisinko poimittua puista muutaman hedelmän. Minulle tulee tähän aikaan vuodesta kauhea hinku tehdä sitrushilloja,  ja nuo puiden sitrushedelmät eivät ole hyviä sellaisenaan syötynä, mutta loistavia sitrushilloissa.

Kaikkien puiden hedelmät olivat tosi korkealla, eikä alaosissa ollut hedelmiä. Ehkä kaupungin puutarhurit ovat tarkoituksella poistaneet alaosien hedelmät.... Mutta en halunnut kuin ihan muutaman...

Puissa on myös piikkejä, mikä vaikeutttaa hedelmien poimimista.  Enkä löytänyt kepppiä millä olisin voinut hieman ravistella puita. Lopulta onnistuin poimimaan yhden vaivaisen hedelmän....

Mutta ei hätää; myöhemmin samana päivänä kun vein Bambin ulos,  kävelimme kotikatuni loppupäähän, jossa on pieni piha, jossa pieni mökki ja suuri pomeranssipuu. Pomeranssipuun omistaja vuokraa mökkiä, eikä kukaan käytä puun hedelmiä, mutta hän ei kuitenkaan antanut lupaa poimia hedelmiä. Niitä putoo puusta maahan mädäntymään, Sattumalta pihalla oli puutarhuri, joka leikkasi pensaiden kuivuneita oksia pois. Sanoin että otan puusta muutaman hedelmän,  mutta ne olivatkin liian korkealla. Maahan pudonneista ei löytynyt hyviä.  Puutarhuri siirsi tikapuut puun lähelle ja poimi minulle noin  2 kiloa pomeransseja. Mahtavaa! Kun kysyin häneltä että tietääkö hän mitä näillä tehdään, sanoi hän ettei hänellä ole siitä aavistustakaan. Sama juttu muuten omistajan kanssa. Minä  kuivatan ohuesta keltaisesta osasta leikkaamani suikaleet, ja jauhan ne sitten pomeranssijauheeksi.   Siemenet taas ovat hyvin pektiinipitoisia. 

Talvi tuli ja meni, ja nyt on aurinkoista  ja huomenna pitäisi olla yli 20 astetta.  Täkäläisten mielestä täällä on edelleen talvi, mutta  minusta talvi oli se kylmä puolentoista viikon episodi  joka vielä viime viikolla aiheutti tulvia, hengenmenetyksiä ja paljon aineellista vahinkoa. Täällä on joka talvi suurinpiirtein viikon kestävä talvinen episodi, joka tänä vuonna oli kylmempi kuin vuosiin.  Käytin talvitakkiani enemmän kuin 2 kertaa, ja parin päivän ajan piti jopa laittaa sukkahousut  housujen alle, sen verran viileää oli. Mutta ei enään.  Sadetta tietysti tulee edelleenkin joskus   ennen loppukevättä,mutta ei enään  sellaista kuin viime viikolla. Aika outoa että täällä oli kylmempää kuin pitkään aikaan, ja samaan aikaan Suomessa harvinaisen leutoa....

Minusta tämä on kevät... Kukat kukkivat, luonto kukoistaa ja on aurinkoista. Talvitakkia ei ehkä enään edes tarvitse.

Torin luomumarketin ihana Herzel-kissa. En tiedä kuinka vanha Herzel on ,mutta jo vuosia se on ollut luomumarketin sisäänkäynnin edessä

Marraskuisia muistoja Helsingistä

Minulla on koneella  kuvia marraskuisesta Helsingin matkastani, jotka pitäisi saada  reistailevasta tietokoneestani muualle (ja ulkoinenkin kovalevy aika täynnä) joten laitetaan ne tänne, Saavuin Helsinkiin   marraskuun puolivälissä,  ja koska saavuin torstaina aamupäivällä Helsinkiin nukkumattoman yön jälkeen,  kului ensimmäinen päivä siitä toipuessa. Seuraavana päivänä eli perjantaina oli matkan ainoa aurinkoinen päivä,  ja keskustan alueella kuvasin muutamia Helsingin kauniita rakennuksia siellä kävellessäni.

Marraskuun 15. päivä ei lainkaan tuntunut marraskuiselta...

Samana päivänä kävin myös Triplassa, mutta en ehtinyt kunnolla tutustua  uuteen kauppakeskukseen  sillä matkaväsymystä oli edelleenkin hieman ,tai sitten se johtui pimeydestä;D

Olisin halunnut tulla uudestaankin Triplaan , sillä en saanut tuon vierailun aikana siitä kunnon käsitystä, mutta en sitten ehtinytkään tuonne uudestaan matkan aikana.

Viherseinä oli hieno!

Tästä Triplan kaupasta ostin värillisen heijastinnapin.  Tavallista heijastinta en täällä Israelissa viitsi käyttää sen jälkeen kun kerran joku tuli vetämään hihasta, ja kuiskasi että kaupan lappu oli jäänyt roikkumaan hihaan. Piti selitellä ettei se ollut kaupan lappu vaan heijastin....

Muut päivät olivatkin sitten aika harmaita, mutta ei se minua erityisesti häirinnyt.

Kävelin matkan aikana tosi paljon, ja lähes koko puolentoista viikon ajan kadut  olivat suhteellisen kuivat, joten  oli hyvä kävellä.

Kävin muutaman kerran kauppakeskus Redin WeFood-hävikkiruokakaupassa. Minusta tuo on niin hyvä idea! Olispa täälläkin tuollainen kauppa.

Onko kukaan teistä lukijoista käynyt WeFoodissa?

Vuosikymmenen 1 postaus

Talven paras puoli täällä on  luonon kauneus

Viimeksi postasin tänne viime vuonna, eli vuoden ja vuosikymmenen ensimmäinen postaus. Flunssani on vihdoinkin ohi, tai melkein, sillä vielä on yskää, mutta olo alkaa jo olla lähes normaali.

Kuluneen viikon maanantaina sytytettiin Hanukka-juhlan viimeiset kynttilät,  ja asuintalossani (7.kerrosta)  vierusnaapurini ehdotti että asukkaat yhdessä juhlisivat viimeisten kynttilöiden sytyttämistä.  Meillä on talon WhatsApp-ryhmä,  ja kutsu tuli sen kautta.   Luvattiin että siellä olisi myös munkkeja,  jotka kuuluvat Hanukkaan, Kuvan lyhyttukkainen nainen  oikealla on ihana Kochi, joka hoiti Bambia kun olin Suomessa.

Loppujen lopuksi meitä oli vain murto-osa talon asukkaista tuolla. Kun ylimmän kerroksen mies (meitä oli vain naisia ja lapsia...)  kulki ohitsemme,  pyysimme häntä sytyttämään kynttelikön, ja hän suostui.  Kuvat ovat tosi surkeita:  puhelimellani saa sisätiloissa surkeita kuvia, kun taas ulkona kun valo on hyvä,  kuvat ovat aika hyviäkin (postauksen 1, kuva). Tämä kuva taisi olla naapurin ottama, jonka kuva oli myös epäselvä;D

Tämä oli ensimmäinen kerta koko asuinhistoriani aikana kun talossa tehtiin jotain yhteistä.  Vanhemmat asukkaat ovat kertoneet että kun taloon muutettiin vuonna 1972,  yhteisiä juttuja oli paljonkin.

Ja tietysti oli munkkejakin. Minä en välitä munkeista, mutta niitä jäi niin paljon yli, että kaikki muut veivät niitä myös koteihinsa, 

Kuva täältä

Tänään on ollut ehkä kylmin ja sateisin päivä tähän asti.  Lähes koko päivän on satanut, ja Tel Avivin keskustassa (kuvassa) ja muissa paikoissa oli tulvia. Täällä joko ei sada yhtään tai sitten sataa liikaa kerralla, enkä  tajua miten nuo vedet  kohoavat noin korkeaksi kaduilla,  sen sijaan että laskisivat viemäreihin, jotka ehkä ovat tukossa...