Ilman hikeä elokuussa

Kaunis  temppelipuu kukkii lähistöllä

Tuo otsikko viittaa siihen  että kun normaalisti  elokuussa on todella hikisiä päiviä,  niin 2 viimeistä päivää ovat  olleet  tosi miellyttäviä,  sellaisia  että on voinut   kävellä ilman että hiki on valunut:)

Eilen aamulla oli pilviä,  ja jossain jopa satoi, mikä on äärimmäisen harvinaista  elokuussa.  Harmi että jo huomenna kuumenee ja on taas kosteaa.  Tuntuu että kestän kosteaa kuumuutta joka vuosi vähemmän ja vähemmän.

Viimekin viikolla oli yksi suhteellisen miellyttävä päivä,  ja  kävin eräässä vähän kauempana olevassa kaupassa, josta halusin ostaa samanlaiset valkoiset tennarit  jotka ostin viime vuonna. Tennareita oli mutta ei kokoani. Ne edelliset tennarit värjäsin vihreäksi,  ja nyt olisin halunnut värjätä valkoiset tennarit oranssin värisiksi.  Tennareita en siis ostanut  mutta huomasin siellä  tosi hyviä ja edullisia  kasvomaskeja,   joten ostin muutaman.   Nyt on kankaisia kasvomaskeja sen verran etten tarvitse enään yhtäkään. 

Koska sää oli sellainen ettei hikoiluta,  päätin tehdä hieman pidemmän lenkin ja kävellä Saronan puistoalueen kautta. Viimeksi olin täällä ennen korona-aikaa,  ja nyt Saronassa oli tosi tyhjää.

Olin ihan unohtanut miten rauhallinen paikka tuo alue on,  ja samalla huomasin että monessa tutussa paikassa oli ovet kiinni. 

Ei pahemmin näkynyt ihmisiä, vaikka oli lounasaika.  Tosin elokuu on lomakuu täällä, joten sekin voi olla syynä, ja tietenkin taloudellinen korona.

Greippipuussa oli jo aika valmiin näköisiä hedelmiä.

Kävelin ruohikkoa pitkin  kohti korkeita taloja, joiden alakerroksessa on Saronan ruokamarketti.

Anitan jäätelöpaikassakaan ei ollut ketään.  Anita on Israelin suurin jäätelöpaikkaketju, ja ketjun historiaan kuuluu  ryysyistä rikkauksiin -tarina,   jossa  köyhä leski Anita sai yhdeltä lapseltaan  lahjaksi jäätelökoneen, ja siitä alkoi  jäätelöbisnes,   ja Anitan jäätelöpaikkoja on tänään myös Australiassa ja New Yorkissa.

Kävelin Saronan ruokahallin  läpi, ja ruokahalli oli tyhjä, vaikka oli  sellainen aika päivästä jolloin tuolla on paljon ihmisiä. Monta paikkaa oli täälläkin kiinni, mikä on masentavaa.

Seuraavaksi  tulin tälle aukiolle, matkalla kohti bussipysäkkiä.  Huomasin että  edullinen , kiva ja hyvä ravintola, jonka toinen puoli aukeni aukiolle, ja jossa  olin usein käynyt,   ei enään ollut olemassa. Etsin tietoja  ravintolan nettisivuilta, mutta nettisivujakaan ei enään ollut.

Aukion toisen puolen yläpuolelle oli pystytetty tällainen katos, joka  näytti hyvältä:)

Ja eilen saman kadun varrella asuva ystäväni Evelyn yllätti kun hänen kotonaan löytyi tällainen kaveri, shih tzu-hauveli Toy.    Toy oli Evelynin pojan  ystäväpariskunnan koira,  ja kun pari erosi ,ei entinen vaimo halunnutkaan  enään pitää Toyta, joten  hauveli tarvitsi uuden kodin.  En kyllä ymmärrä miten hän pystyi  luopumaan tästä suloisesta olennosta, joka on vähän yli vuoden ikäinen. Kun Evelyn näki Toyn,  hän päätti että siitä tulee hänen koiransa, ja eilen illalla ulkoilutin omaa koiraani sekä tätä kaveria.  Evelynillähän on myös Grey kissa, jonka toin pikkuruisena penturääpäleenä hänelle viime syksynä, ja  kissalla on nyt totuttelemista, kun  vierastaa koiria ja on tottunut olemaan  kodin kunkku.