Pieni Jerusalemin reissu

Ihania laattoja tässä kaupassa

Teimme tänään eksän kanssa lyhyen reissun Jerusalemiin, jossa en ole ollut pitkään pitkään aikaan.  Eksän piti järjestää  asioita eräässä toimistossa,  mutta ehdimme kävellä  jonkun aikaa Jerusalemin keskustassa ja  hieman muualla.

Tässä olemme juuri tulleet Jerusalemiin, ja kuvassa näkyy osa  tätä siltaa, jonka suunnitteli  espanjalainen arkkitehti Santiago Calatrava.  Silta on  kevytraitiotielle,  jalankulkijoille ja pyöräilijöille, mutta ei autoille.

Tässä pysähdyimme hetken,  kun eksän piti kirjoittaa  jotain puhelimella.  Tässä vähän uudempaa arkkitehtuuria.  

Eksän aika toimistoon oli vasta  vähän myöhemmin , joten ehdimme kävellä keskustassa.  Tämä kävelykatu värikkäine varjoineen on aivan ihana;) Olen nähnyt niin monta kuvaa tästä, mutta vasta nyt näin kadun  oikeasti.

Kadun varrella ihastuttavia kauppoja, pieniä ruokapaikkoja  ym. Oli tosi kirkas aurinko,  joten oli hieman haasteellista kuvata.

Kauppa kadun varrella.

Katu jatkui vielä, mutta ilman varjoja. Tämä alue on yksi Jerusalemin vanhimpia alueita vanhankaupungin ulkopuolella,  ja rakennettiin 1860-luvulla.

Pieni kuja kävelytien varrella

Jatkoimme matkaa.

Sieltähän se kevytraitiotievaunu tulee. Myöhemmin eksää  harmitti tosi paljon  että tulimme autolla, eikä junalla Jerusalemiin,   sillä  keskustan alueella oli liikenne aika tukossa kapeilla kaduilla. Olisimme voineet käyttää tuota kevytraitiotietä tai busseja.

Pysähdyimme tuon vanhan pikku  hotellin alla olevaan kahvilaan aamiaiselle.

Jatkoimme kävelyä.

Keltaista ankkaa ei voinut olla huomaamatta.

Ankka toisesta suunnasta katsottuna.

Jerusalemilainen kissa. Oli erittäin hyvin syöneen näköinen.

Ennen paluuta kotiinpäin  kävelimme  hetken  vielä promenadilla,  josta on panoraaminen näkymä Jerusalemiin, tässä tosin vain osa siitä, ja  kuvasin kännykkäni zoomilla,  joka ei ihan paras mahdollinen, mutta suoraan eteenpäin näkyy Kalliomoskeija ja vanhan kaupungin muureja. Jerusalemissa oli tosi miellyttävää kävellä,  sillä korkeuserojen vuoksi  asteita oli vähemmän kuin Tel Avivissa,  eikä  Jerusalemissa ole kosteaa kuten Tel Avivissa kesällä.

Flunssa onneksi eikä koronaa

Talon edessä olevassa pikku sitruunapuussa on yksi sitruunaraakile!

Viime perjantaina heräsin siihen että  sekä nenästä ja  keukoista alkoi tulla räkää ja limaa. Ensin  pelästyin ,  ja mielessä  oli tietysti korona, mutta minulla ei ollut kuumetta, ei lihaskipuja, ei maku/hajuaistin häviämistä,  vaan vain nuhaa ja limaa irrottavaa yskää, mikä helpotus.  Lievän laatuinen flunssa siis.  Mistäköhän senkin olen saanut : ainoat paikat missä olen voinut saada tartunnan ovat  supermarketti ja bussit. Ehkä busseissa , jotka joskus ovat olleet aika täynnä,  vaikka itselläni ja kaikilla on maskit päällä, ja busseissa pitää olla ikkunat auki nyt kun on korona.  Olen voinut välillä ihan hyvin ja välillä on olo ollut tosi räkäinen,  mutta nyt tuntuu että  alkaa olla parempi olo, mutta olen ollut jonkin verran liikkeellä, koska piti käydä ruokakaupassa.   Bussissa oli kyllä tosi vaikeaa olla maskin kanssa matkalla supermarkettiin ,   kun sieraimet ovat tukossa,   ja sain ihan kamalan yskänkohtauksen bussissa, niin että  oli melkein vaikeaa hengittää.  Jouduin poistumaan sen takia bussista paljon aikaisemmin, ja voin kuvitella mitä liikkui kanssamatkustajien mielessä....

Maanantaina meidän talossa ja koko kotikadun taloissa  oli 9-tuntinen sähkökatko: aamusta klo 17.30 saakka. Tämä oli jo kolmas kerta tänä vuonna kun sähkölaitos katkaisi sähköt näin moneksi tunniksi,  korjausten vuoksi kuulemma.  Viesti sähkökatkosta tuli 3 viikkoa aikaisemmin, mutta kyllä taas ärsytti ja kiroilin sähkölaitosta.  Edellisenä päivänä täytin monta vesipulloa,  sillä  meidän talon vesipumppu käy sähköllä, ja ilman sähköä  vettä ei tule kunnolla.  Onneksi on kaasuhella,  joten pystyi tekemään ruokaa/ kuumaa juotavaa sähkökatkosta huolimatta.  Noin tunnin jouduimme olla pilkkopimeässä,  ja olin varautunut kynttilöin. Toivottavasti saivat kaikki korjattua, sillä suutun jos  sähkölaitos tekee näin vielä neljännen kerran.

Ennen nuhaflunssan puhkeamista ehdin käydä saman kadun naapurini Evelynin luona  katsomassa kissoja. Siellähän on tämä iso kissa  Grey, jonka toin   viime vuonna pienenpienenä rääpäleenä heille, ja  nyt siellä on 3 pentua,  joista 2 on kuvassa. Alussa Grey oli todella  mustasukkainen, mutta nyt ollaan jo niin kavereita:)

Eilen kävimme pikaisesti eksän kanssa Jerusalemissa,  ja sen  jälkeen  eräässä pienessä artisaanisiideripaikasas  Jerusalemin lähellä.   Eksän piti järjestää joku juttu Jerusalemissa , ja sanoin jo matkalla ettei siellä voi varmaankaan järjestää mitään ellei ole sopinut vuoronumerosta netissä,  mutta eihän hän uskonut ennenkuin olimme paikalla, ihan turhaan.  Tämä kuva on otettu paluumatkalla , kun ajoimme kapeaa tietä pitkin , osan  siitä metsän keskelle  rakennetun tien kautta. Ennen tätä kohtaa , joka on korkealla vuoristossa, näin yhtäkkiä alhaalla,  oikealla puolellani,  upeat kullatut kupolit.  Auto ajoi niin nopeasti että ehdin nähdä  venäläisortodoksisen  Gorny-luostarin kupolit vain hetken. Olen aiemmin nähnyt luostarirakennuksen alhaalla, mutta ylhäältä katsottuna ne kullatut kupolit olivat todella vau!

Siideripanimo oli tosi ihana,  ja parasta siinä oli se että  siiderit, sekä omena-että päärynäsiiderit, tehdään hedelmistä jotka eivät kelpaa kauppoihin tai toreille, ja jotka muuten joutuisivat roskiin.  Myös jäljelle jäävä omenamassa  käytetään hyödyksi kompostoimalla se.  Panimon nuori omistaja kertoi miten oli päätynyt siiderin tekijäksi: hän oli ollut töissä läheisessä kibutsissa  , ja näki miten maahan pudonneet ja ei-täydelliset hedelmät hävitettiin.  Joten hän päätti  tehdä niistä siideriä. 

Saimme maistella siidereitä, jotka olivat tosi hyviä,  ja pidin eniten kuivasta omenasiideristä, jota ostin kotiin 2 pulloa. Näissä oli aika korkea alkoholiprosentti, eli 7%. ja se alkoi hieman tuntua siidereitä maistellessa;D Kysyin miten eri omenalajikkeet vaikuttavat makuun.  Tomer, paikan omistaja sanoi että ero on hyvin pieni  valmiissa siiderissä,  eikä kuluttuja sitä helposti tunnista, mutta hän on oppinut tunnistamaan makuerot.

Oikein hyvää viikonloppua, toista Adventtia ja Itsenäisyyspäivää. Tänä vuonna meidän suomalaisten kesken täällä ei ole mitään Itsenäisyyspäivän juhlintaa, sillä koronan vuoksi  suurlähettilään itsenäisyyspäivätilaisuus on tietysti peruttu, samoin kuin muut tapahtumat.

Pyörähdys Jerusalemissa

Pikaraitiovaunu Jerusalemin keskustassa.  Tori on vasemmalla , kahden pääkadun välissä.

Maanantai-aamuna eksäni soitti ja kysyi haluanko lähteä iltapäivällä Jerusalemiin. Tottakai halusin;  viime visiitistä siellä on jo aikaa. Iltapäivällä lähdimme sitten liikkeelle. Autossa kysyin mitä teemme Jerusalemissa, ja eksä kertoi että ensin menemme hautajaisiin.  Minä en mielelläni mene hautajaisiin,e,  ja vaikka aikoinaan   Perun reissulla olin tavannut vainajan Perussa asuvan tyttären, en halunnut mennä hautajaisiin.  Se oli onneksi eksän puolelta ihan ok,  joten hän jätti minut  Jerusalemin Mahane Jehuda torin viereen. Minulla olisi kokonainen tunti aikaa koluta tuota mahtavaa ruokatoria:)

Vaikka rakastan Tel Avivin Carmel-toria yli kaiken, niin oli tosi mukavaa taas päästä näkemään Jerusalemin ruokatoria, joka koostuu parista pääkadusta, ja monesta sivukadusta.    Jerusalemin tori on katettu, toisin kuin  Tel Avivin tori,  jossa voi kastua sateella.

Niitä pienempiä torikatuja tuolla on niin monta että välillä en oikein tiennyt missä olin, mutta torin alueella on monen monta ruokapaikkaa, ja ne olivat lähes kaikki täynnä,  sillä oli vielä lounasaika.

Olisin halunnut mennä sisälle marsipaanikauppaan,  sillä Tel Avivissa en ole nähnyt samanlaista, mutta juuri kun halusin mennä sisälle tutkimaan niin sinne tupsahti suuri  ryhmä, jotka olivat jollain ruokakierroksella.  Nämä värikkäät marsipaanit olivat kaupan ulkopuolella.

Kiersin ja kiersin, ja löysin etiopialaisen kaupan, josta ostin rakastamaani etiopialaista mausteseosta, berbereä ,  Tel Avivissa kun sitä saa vain puolen kilon tai kilon pusseissa, mutta tuolla mausteseosta oli irtopainossa.  Kaupassa oli myös kuvassa näkyvät etiopialaiset injera-leipälätyt. 

Kaupassa oli myös  etiopialaisia kahvikuppeja, joita varmaan ostavat vain etiopialaiset tai Etiopia-fanit.

Tässä kaupassa oli kone, joka tekee riisikakkusia. Tiedättehän, niitä  jotka muistuttavat pahvia...Kaupassa valmistetaan myös tattarista tehtyjä kakkusia, jotka maistuvat paljon paremmalta kuin riisikakut, joten ostin paketillisen.

Juustot ovat maistuneet juustokauppiaalle.

Sieltä ajoimme ylös Öljymäelle.  Heti autosta ulos astuttuamme  näimme kamelin, ja vaikka olen samassa paikassa ollut kamelin kyydissä joskus ikuisuus sitten, kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, niin nyt minua säälitti tuo kameli, ja toivoin että omistaja kohtelee sitä hyvin.  Ainakin se näytti suhteellisen hyvinvoivalta.

 Ylhäältä Öljymäellä on mahtavat näkymät alas kaupunkiin, ja suoraan edessä näkyy Jerusalemin vanhaa kaupunkia, josta erottuu kultakupolinen  Kalliomoskeija.

Tämä on näkymä kun katselee sivummalta.

Tässä vasemmassa alakulmassa näkyvät  venäläisortodoksisen Maria Magdalena-kirkon kultaiset kupolit. Kirkko on Getsemanen puutarhan vieressä.  Kirkon kryptaan on haudattu prinssi Philipin, Edinburghin herttuan, äiti,  Battenbergin prinsessa Alice.    Prinsessa Alice kuoli Buckinghamin palatsissa vuonna 1969, mutta hänet haudattiin toivomustensa mukaan kirkon kryptaan  tätinsä , suuriruhtinatar  Elisabeth Fjodorovnan viereen.

Näköalapaikan takana sijaitsee 7 Arches-hotelli.  Hotellin rakennutti aikoinaan Jordanian hallitus, ja se toimi vuosikymmeniä InterContinental-ketjun hotellina, kunnes  InterContinental-ketju ensimmäisen Intifadan aikana  päätti luopua yhteistyöstä hotellin kanssa. Hotellin nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.  Vanhahtanut hotelli restauroitiin vuonna 2016, ja hotellin kaikki työntekijät ovat itäisen Jerusalemin arabipuolelta. Hotellin paras puoli on näkymä alas Jerusalemin vanhaan kaupunkiin.

Eksän piti mennä vessaan , ja hotelli oli sopivasti ihan vieressä ,  joten sinne.  Hotellin toisen kerroksen aulassa huomasin nämä koristeelliset lamput.

Öljymäeltä ajoimme alas, ja sieltä kohti Scopusvuorta , sillä seuraava kohteemme oli brittiarmeijan sotahautausmaa Scopusvuoren alueella.

Tänne on haudattu ensimmäisen maailmansodan aikana Palestiinassa kaatuneet (taisteluissa ottomaaneja vastaan)  brittiläisen kansanyhteisön  sotilaat ja muu henkilökunta. Hautausmaalla on 2, 515 hautaa , ja englantilaisten lisäksi sinne on haudattu  Australian, Uuden Seelannin, Intian, Egyptin ja brittiläisen Länsi-Intian sotilaita ja henkilökuntaa. Hautojen joukossa on myös  kansainyhteisön juutalaiset sotilaita.   Kansainyhteisön  sotahautausmaita on Israelin alueella 3: Jerusalemissa, Ramlassa sekä BeerShevassa. Ramlan kansainyhteisön sotahautausmaalla lepää ikuista untaan  mm. Harry Potter,  joka kuoli toisen maailmansodan aikaan Hebronissa.

Hautausmaan vieressä kukki mantelipuu.

Sotahautausmaalta ajoimme kohti  Itkumuuria,  sillä eksä oli luvannut parille tutulleen laittaa heidän kirjoittamiaan lappusiaan muurin koloihin.

Tässä vaiheessa  eksällä oli nälkä, joten pysähdyimme erään itä-Jerusalemin leipomon edessä.  Siellä oli laatikollinen jättikokoisia falaffeleita, ehkä 4 kertaa suuremmat kuin normifalafelit. Eksä osti 3 jättifalafelia, ja kun olin puraissut muutaman palasen jättifalafelista, tuntui kuin söisin sementtiä, ja onneksi oli vesipullo mukana.  Eksä söi niitä hieman enemmän, mutta hänelle jäi hieman ihmeellinen olo noista möhkäleistä.

Leipomon jälkeen oli aika ajaa kotiinpäin, ja  pääosin uskovaisten asuttamalla  alueella otin salakuvan auton ikkunan kautta.  Jerusalem on täynnä historiaa, ja tällä matkalla tuli nähtyä siitä osa.

Yad Vashem Holokaustihistoria-museossa

Viime torstaina kävin Tel Avivin suomalaisen kirjaston (kiitos Sirpa:) järjestämällä reissulla Jerusalemin Yad Vashem Holocaust-museossa.  Yritin miettiä olenko ollut tuolla aikaisemmin,mutta en löytänyt pääkopastani minkäänlaisia muistikuvia sellaisesta,joten todennäköisesti tämä oli ensimmäinen kerta tuolla. 

"Jad Vashem tunnetaan Vainojen Museona, mutta se on paljon enemmän. Käytännön työtä Jad Vashem tekee eri osa-alueilla. Jad Vashemin kampuksella Jerusalemissa sijaitsevat varsinaisen historiallisen ja taidemuseon ohella erittäin kattava arkisto, tutkimuskeskus, visuaalinen keskus ja laajalti tunnettu kansainvälinen koulu. Jad Vashem toimii useilla eri tavoilla akateemisesti ja taiteen keinoin varjellakseen juutalaisvainojen muistoa, mutta myös siirtääkseen muiston merkityksen tuleville sukupolville."

Sulkumerkeissä oleva teksti on kopioitu Yad Vashemin sivuilta ja kertoo mistä paikasta on kyse.

Meillä oli suuri onni olla kuvassa näkyvän Susanna Kokkosen opastamina käynnillämme Holocaust-historian museossa. Susanna johtaa Yad Vashemin kristillistä osastoa. Parempaa ja asiantuntevampaa opastusta emme olisi voineet löytää;opimme niin paljon Susannan kautta. Susanna kiertää maailmalla kertoen holokaustista ja antisemitismista,ja YouTubesta voi löytää useita videoita,joissa Susanna puhuu,kuten tässä.  Ja tällä videolla Susanna vierailee Pulssi-ohjelmassa  ja kertoo työpaikastaan.

Kuja,jonka varrelle on istutettu puita ns. Vanhurskaat kansakuntien joukossa-ihmisten muistolle. Sieltä voi löytää esimerkiksi Raoul Wallenbergin muistoksi istutettu puu.

Tämä muistomerkki on pystytetty Janus Korczakin muistolle. Korczak oli puolanjuutalainen lääkäri,pedagogi ja kirjailija.Lisää hänestä ja lapsista joita hän yritti pelastaa voi lukea täällä(suomeksi)

Yad Vashemissa on monta osa-aluetta mutta koska meillä  oli rajallisesti aikaa kävimme läpi Holokaustin historian museon. Aloitimme holokaustissa kuolleiden lasten muistoksi pystytetyssä luolaan rakennetussa muistomerkissä. Sisällä näkyy tuhansia kynttiläliekkiä,joita itse asiassa on vain muutama ,mutta peilien avulla niitä näkyy olevan tuhansia. Holokaustissa kuoli noin puolitoista miljoonaa lasta ja sisällä luetaan lasten nimiä,heidän ikänsä kuolinhetkellä sekä kotipaikkakuntansa.Tuolta tulee hiljaisena ulos...

Lasten muistomerkin on suunnitellut israelilais-kanadalainen arkkitehti Moshe Safdie,ja muistomerkin rakentaminen  mahdollistui tämän 2½ -vuotiaana  Auswichissa kuolleen Uziel-pojan vanhempien lahjoittaman lahjoituksen ansiosta. Vanhemmat selvisivät mutta Uziel ei...

Moshe Safdie on suunnitellut myös kallioon rakennetun holokaustihistorian rakennuksen.Kolmikulmainen rakennus on hyvin vaikuttava ja ihmisiä tulee Yad Vashemiin kuulemma myös museon arkkitehtuuria katsomaan. 

Museon sisällä ei saa kuvata mutta ehdin ottaa yhden hieman epäselvän kuvan alussa. Moshe Safdien suunnittelema museorakennus on vaikuttava mutta niin on myös sen sisältö joka meille aukeni Susannan pätevän opastuksen kautta..Museo ei tuo esille  6 miljoonan ihmisen joukkotuhoa ,sillä uhreja käsitellään yksilötasolla. Opastusmatkan varrella kuulimme monta surullista tarinaa.

En osaa sanoa enempää. Mitä koimme voi kokea vain tuolla käymällä mutta hyvän kuvan saa myös lukemalla Yad Vashemin holokaustimuseon sivuja. Näinä päivinä kun ihmisiä tapetaan eri puolilla maailmaa on aihe ikävä kyllä ajankohtainen.

Museon jälkeen kävimme illallisella Jerusalemin viehättävässä Ein Kerem-kaupunginosassa sijaitsevassa Karma-ravintolassa. Kuvassa ei näy Karma,vaan osa tuota viehättävää kaupunginosaa,joka on edukseen etenkin illalla kun katujen varrella olevat ravintolat ovat täynnä ihmisiä.