Viikon teemahaaste: Aamiainen

Täälläpäin tykätään  syödä aamiaista ulkona kahviloissa tai ravintoloissa;  etenkin viikonloppuna,  Oma aamiaiseni on yleensä ehkä kahvi  ja taateli, ellen ole tehnyt mitään valmiiksi edellisenä iltana,  mutta usein teen illalla valmiiksi jokoi chiavanukkaan tai tuorepuuroa.  Joskus käyn syömässä aamiaisen ulkona, ja yksi parhaimmista jonka tiedän on lähialueeni Silo-ravintolassa, jonka aamiaisbuffetista nämä 2 kuvaa.

Viikonloppuisin aamiaiseni on sitten runsaampi, ja usein teen silloin munakasta tai shakshukaa.

Muiden aamiaiskuvat löytyvät täältä

Lautasellani

Tällä viikolla MakroTex-haasteessa on herkullinen aihe: mitä on lautasellani. Ruokabloggaajana ruokakuvani ovat yleensä ruokablogin puolella  , ja tämä annos lautasellani oli eräässä ravintolassa joitakin päiviä sitten. Alkupalalautasella oli labneh-juuston keskellä linssisalaattia, jossa selleriä, tomaattia, punaista paprikaa, korianteria  ja linssejä. Hyvää oli.

Muitten lautasannokset löytyvät täältä.

Tunne oma asuinseutusi

Joka vuosi, toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, sadoissa kaupungeissa ympäri maailmaa järjestetään Jane's Walk-kävelykierroksia.  Kävelykierroksia järjestetään  Jane Jacobsin, Yhdysvalloissa syntyneen mutta Kanadassa eläneen kaupunkiteoreetikon, kirjailijan ja aktivistin muistoksi,  ja ne ovat aina ilmaisia ,ja kierrosten vetäjät vapaaehtoisia. Viime vuonna asuinkaupunkini Holonin Jane's Walk-kävelykierrokset menivät minulta ohi, mutta tänä keväänä näin kaupungin Face-sivuilla ilmoituksen kierroksista tarpeeksi aikaisin.   Kierroksiin piti rekisteröityä, ja kun näin paikallisen ravintoloitsijan järjestämän kulinaarisiin muistoihin perustuvan kierroksen, ilmoittauduin siihen . Eilen sitten suuri joukko kävelijöitä kokoontui  Holonin Design museon vieressä, josta reittimme alkoi.  Huomasin että iso osa ihmisiä oli toisilleen ennestään tuttuja.

Kierroksemme karismaattisella vetäjällä Bernardolla on mielenkiintoinen elämäntarina: Hän muutti tänne vanhempiensa ja siskonsa kanssa 6-vuotiaana,Uruguaysta, oppi kielen nopeasti, oli aktiivinen lukion oppilaskunniassa,  ja järjesti oppilaiden maanlaajuisen lakonkin.  Alle 20.vuotiaana Bernardo ja siskonsa menettivät lyhyessä ajassa molemmat vanhempansa, ja heille jäi vain vanha isoäiti ja miinustili. Mietittyään mitä tehdä he onnistuivat perustamaan pizzerian , joka erosi muista siinä että pyöreän pizzan sijaan pizzaa myytiin pituuden mukaan.  Pizzeriasta tuli nopeasti suosittu,ja jopa maanlaajuinen ketju mutta sitten kaikki romahti, ja  Bernardo menetti rahansa.  Hän vannoi ettei enään ikinä perusta uutta ruokapaikkaa ,mutta tänään hänellä on muutama menestyvä ravintola tässä asuinkaupungissani ,sekä myös parissa muussa kaupungissa. Suurin osa kävelyyn osallistuneista ihmisistä näkyi tuntevan Bernardon, jota halattiin ahkerasti ennen kävelyä.

Olen asunut täällä Holonissa nyt 8.5 vuotta ,ja tunnen hyvin lähi-ympäristöni, mutta huonommin kaupungin uusia asuinalueita   joissa kaupunkisuunnittelu on täysin eri luokkaa mitä se on omalla 70-luvun alulla rakennetulla alueella. Kävelimme uudemman alueen päätiellä, lähellä Design museota ,josta käännyimme sitten vasemmalle. Iso alue on rakennettu niin että isot talot muodostavan ikäänkuin aidan  jonka sisäpuolelta löytyy suuri puistoalue. 

Asuinkaupunkini tunnetaan lasten kaupunkina, ja erikoisuutena täältä löytyy ns. satupuutarhoja, jotka liittyvät täkäläisiin satuihin. Yleensä yksi satupuutarha per puisto, mutta tässä isossa puistossa oli yhdistetty  8 satupuutarhnaa ,ja hauskoja hahmoja löytyi puistosta sieltä täältä. En tunne näitä satuja ,paitsi yhden jota luin täällä pojalleni hänen ollessaan pieni, ennen paluumuuttoa Suomeen. Muistan sadun koska poikani piti siitä niin paljon että sitä piti lukea uudestaan ja uudestaan;D 

Mikäköhän satu tässä on kyseessä..

Hauskat letit!

Puiston reunalla on Bernardon suosittu  kahvila , jonne  pysähdyimme juomaan kylmää vettä , ja joka perustuu hänen luomaansa konseptiin lapsiyställisistä kahviloista. Tämä on ensimmäinen ,ja samanlaisia kahviloita on jo perustettu muutamaan toiseen kaupunkiin, ja lisää tulossa. Perjantaina iltapäivällä paikka oli tupaten täynnä. 

Kävelimme pois puistoalueelta, ja ehdimme kävellä jonkun aikaa kun vastaan tulivat kaupungin hiekkadyynit. Tämä kaupunkihan on rakennettu hiekkadyyneille, ja parhaillaan rakennetaan viimeistä kaupunginosaa hiekkadyyneille. Kiitos ympäristöaktivistien,  osa dyyneistä säilytettiin dyynipuistoksi, mikä on hyvä asia sillä siellä on mielenkiintoista kasvistoa ja eläimiä. Mm. ketut joita kuulemma  näki kaupungissa ennen siellä sun täällä  ennen rakentamista , saivat uuden kodin täällä.

Puistossa on pysähdyspaikka ,  missä palloteos  jossa kasvaa puu.

Hiekkadyynejä.  En tiedä onko tämä dyyni osa puistoa vai sellainen alue johon vielä joskus rakennetaan jotain.

Taas kävelimme, ja tulimme seuraavaksi kierroksen päätepisteeseen, eli lähellä kotiani olevaan La Park-puistoon. Edessämme näkyivät Saida Biergartenin punaiset auringonvarjot ja tuolit. Saida on suurin biergarten tässä maassa,ja tuonne mahtuu 700 henkilöä! 

Saidan vieressä on Bernardon osittain omistama Gordos-ravintola, jonka annokset ovat suuria kuten nimikin sanoo. Ihailimme paikan seinämaalausta.

Gordosta ulos tullessamme törmäsimme kuvassa näkyvään ladyyn. Ira Vigdorchik on yhtä kuin tämän maan rytminen voimistelu; Rion olympialaisissa tuli 6. sija, kun taas Euroopan mestaruuskisoissa tuli kultaa viime kesäkuussa. Seuraaviin olympialaisiin Iran valmennettavana on täysin uusi joukkue. Asuinkaupunkini on kunnostautunut mitä tulee rytmiseen voimisteluun;täällä pidetään Grand Prix-kilpailut ,ja ja joukkue myös harjoittelee täällä.

Kävelykierroksemme viimeinen etappi oli kuvassa näkyvä Silo ravintola ,jonka Bernardo osittain omistaa ,ja siellä meitä odotti yllätys.

2.5 tunnin kävelylenkin jälkeen pizza maistui erikoisen hyvältä:)

Bambaa,Bambia ja ihania lamppuja

Jokunen aika sitten torin lähellä olevan Loveat-kahvilan terassi uudistui täysin ,ja tällä viikolla kohotin katseeni ylös ja huomasin nämä lamput...ja rakastuin...

Minäkin haluan tällaisen lampun!! Sivulla on aukko,mistä kasvi pääsee rönsyilemään,ja mistä voi kastella kukat. Eikös ole ihana!
Kiitos kommentoijan täällä,selvisi että kyseessä on Lightovon Milo Baby Lamp Wood

Baaripöydän nurkassa oli vielä yksi hieman suurempi samanlainen lamppu.

Lamput olivat kyllä olleet kahvilassa jo jonkun aikaa,mutta vasta nyt huomasin ne.

Ihana Loveat-kahvila luomukahveineen ja lamppuineen:)

Loveeat-kahvila on torin viereisellä kävelykadulla,ja siellä on myös käsityöläistori tiistaisin ja perjantaisin. Sieltä voi myös löytää kuvassa näkyvän suomalaisen Marjaanan,joka myy siellä kauniita keramiikkatöitään. Tuo käsityöläistorihan on sellainen,että siellä voi olla myymässä vain  itse tekemiään töitä,ei mitään teollisesti valmistettua.

Marjaanan töissä näkyy pohjoismaista vaikutusta. 

Ihanat kanat:)

Marjaanan ihanat siilit:)

Tällä viikolla kävin myös Bamba-tehtaassa,amerikkalaisen ystäväni Nancyn kanssa. Bamba-tehdas on kotoani lyhyen kävelymatkan päässä,ja lukemattomat kerrat olen mennyt Bamba-talon(vierailukeskus) ohitse miettien millaista olisi käydä itse tehtaalla. Bamba on Israelin lasten rakastama naksu,joka on valmistettu maissista ja päällystetty maapähkinävoilla. Bambaa söi myös poikani pienenä ,ja sitä on aina matkalaukussa kun menen Suomeen,(vaikka sitä löytyy Helsingissä Malminkadun Zaafran-kaupasta) sillä edelleenkin se on hänelle herkkua..Bamba ei itse asiassa ole kauhean paha naksu,sillä siinä on vitamiineja,kuten B-vitamiineja,rautaa,C-E-ja A-vitamiineja.Bamba ei sisällä säilöntaaineita,ei väriaineita eikä kolestrolia,,mutta siinä on kyllä rasvaa ja kaloreita,sillä naksuissa on 50 % maapähkinävoita. Jännää on muuten se että Israelissa esiintyy muita maita vähemmän maapähkinäallergiaa,johtuen juuri siitä että lapset syövät niin paljon maapähkinöitä Bamban muodossa täälläpäin. Kuvassa näkyvä katolla oleva vauveli on Bamba-vauva,eli Bamban keulakuva.

Olimme kierroksella yhdessä lapsijoukon kanssa,sillä oikeasti kierros on tarkoitettu lapsille,mutta välillä on kivaa olla lapsenmielinen;D Ja Bambaa oli tietysti tarjolla  Bamba-talossa.

Meillä oli kierroksella kaksi hyvin nuorta ja pätevää opasta,tässä heistä toinen. Hän kertoi meille miten Bambaa tehdään,minkä jälkeen menimme Bamba-teatteriin,jossa puimme päällemme kertakäyttöhatut ja takit,sillä edessä oli kierros tehtaalla. Ikävä kyllä itse tehtaalla ei saanut kuvata,mikä oli pieni pettymys. Pieni tehdas,jossa Bambat valmistetaan,on jo aika vanha ,ja parin vuoden kuluttua on edessä muutto moderniin tehtaaseen eteläisessä Israelissa,joten oli aikakin jo käydä tuolla ennenkuin se häviää lähiseudulta.

Tehdasvierailun jälkeen näimme tosi hauskan 3 D-elokuvan jossa selvisi hyvin tarkoin miten Bamba valmistuu,ja lopuksi tuli vielä Bamba-vauvakin meitä tervehtimään.

Ja Bambi- eilen se oli hyvin hidas,käveli normaalia hitaammin eli minun jälkeeni kun se normaalisti vetää eteenpäin. Mietin että onko Bambille tullut jo vanhuuden oireita,vaikkei Bambi nyt kauhean vanha vielä ole (8v,). Tänään Bambi jo tepsutteli lähes normaalisti,joten ehkä kyse oli vain huonosta olosta.

Yad Vashem Holokaustihistoria-museossa

Viime torstaina kävin Tel Avivin suomalaisen kirjaston (kiitos Sirpa:) järjestämällä reissulla Jerusalemin Yad Vashem Holocaust-museossa.  Yritin miettiä olenko ollut tuolla aikaisemmin,mutta en löytänyt pääkopastani minkäänlaisia muistikuvia sellaisesta,joten todennäköisesti tämä oli ensimmäinen kerta tuolla. 

"Jad Vashem tunnetaan Vainojen Museona, mutta se on paljon enemmän. Käytännön työtä Jad Vashem tekee eri osa-alueilla. Jad Vashemin kampuksella Jerusalemissa sijaitsevat varsinaisen historiallisen ja taidemuseon ohella erittäin kattava arkisto, tutkimuskeskus, visuaalinen keskus ja laajalti tunnettu kansainvälinen koulu. Jad Vashem toimii useilla eri tavoilla akateemisesti ja taiteen keinoin varjellakseen juutalaisvainojen muistoa, mutta myös siirtääkseen muiston merkityksen tuleville sukupolville."

Sulkumerkeissä oleva teksti on kopioitu Yad Vashemin sivuilta ja kertoo mistä paikasta on kyse.

Meillä oli suuri onni olla kuvassa näkyvän Susanna Kokkosen opastamina käynnillämme Holocaust-historian museossa. Susanna johtaa Yad Vashemin kristillistä osastoa. Parempaa ja asiantuntevampaa opastusta emme olisi voineet löytää;opimme niin paljon Susannan kautta. Susanna kiertää maailmalla kertoen holokaustista ja antisemitismista,ja YouTubesta voi löytää useita videoita,joissa Susanna puhuu,kuten tässä.  Ja tällä videolla Susanna vierailee Pulssi-ohjelmassa  ja kertoo työpaikastaan.

Kuja,jonka varrelle on istutettu puita ns. Vanhurskaat kansakuntien joukossa-ihmisten muistolle. Sieltä voi löytää esimerkiksi Raoul Wallenbergin muistoksi istutettu puu.

Tämä muistomerkki on pystytetty Janus Korczakin muistolle. Korczak oli puolanjuutalainen lääkäri,pedagogi ja kirjailija.Lisää hänestä ja lapsista joita hän yritti pelastaa voi lukea täällä(suomeksi)

Yad Vashemissa on monta osa-aluetta mutta koska meillä  oli rajallisesti aikaa kävimme läpi Holokaustin historian museon. Aloitimme holokaustissa kuolleiden lasten muistoksi pystytetyssä luolaan rakennetussa muistomerkissä. Sisällä näkyy tuhansia kynttiläliekkiä,joita itse asiassa on vain muutama ,mutta peilien avulla niitä näkyy olevan tuhansia. Holokaustissa kuoli noin puolitoista miljoonaa lasta ja sisällä luetaan lasten nimiä,heidän ikänsä kuolinhetkellä sekä kotipaikkakuntansa.Tuolta tulee hiljaisena ulos...

Lasten muistomerkin on suunnitellut israelilais-kanadalainen arkkitehti Moshe Safdie,ja muistomerkin rakentaminen  mahdollistui tämän 2½ -vuotiaana  Auswichissa kuolleen Uziel-pojan vanhempien lahjoittaman lahjoituksen ansiosta. Vanhemmat selvisivät mutta Uziel ei...

Moshe Safdie on suunnitellut myös kallioon rakennetun holokaustihistorian rakennuksen.Kolmikulmainen rakennus on hyvin vaikuttava ja ihmisiä tulee Yad Vashemiin kuulemma myös museon arkkitehtuuria katsomaan. 

Museon sisällä ei saa kuvata mutta ehdin ottaa yhden hieman epäselvän kuvan alussa. Moshe Safdien suunnittelema museorakennus on vaikuttava mutta niin on myös sen sisältö joka meille aukeni Susannan pätevän opastuksen kautta..Museo ei tuo esille  6 miljoonan ihmisen joukkotuhoa ,sillä uhreja käsitellään yksilötasolla. Opastusmatkan varrella kuulimme monta surullista tarinaa.

En osaa sanoa enempää. Mitä koimme voi kokea vain tuolla käymällä mutta hyvän kuvan saa myös lukemalla Yad Vashemin holokaustimuseon sivuja. Näinä päivinä kun ihmisiä tapetaan eri puolilla maailmaa on aihe ikävä kyllä ajankohtainen.

Museon jälkeen kävimme illallisella Jerusalemin viehättävässä Ein Kerem-kaupunginosassa sijaitsevassa Karma-ravintolassa. Kuvassa ei näy Karma,vaan osa tuota viehättävää kaupunginosaa,joka on edukseen etenkin illalla kun katujen varrella olevat ravintolat ovat täynnä ihmisiä.

Minne ne jätevedet oikein menee.....

Toissa viikolla seurasin pari kertaa bussin ikkunasta (sopivasti liikennevalojen kohdalla) kun Tel Avivin kaupungintalon Rabin-aukiolle pystytettiin jotain telttaa.Eli piti mennä tutkimaan että mikäs teltta tuonne oikein nousikaan.

Kun menin lähemmäksi huomasin että teltan eteen oli pystytetty jättiläisen vessa!

Menin teltan sisälle kierrokselle,kuulin selityksiä ja näin infofilmin.Tuoleina olivat nämä vessat.....Oli kyllä vähän hassua istua vessanpytyllä ja katsella infofilmiä;D Teltan ja jättivessan tarkoituksena oli informoida yleisöä että minne jätevetemme  menee.

Igudan ,joka tapahtuman järjesti,on Israelin  metropolialueen kaupunkien yhteinen jätevedenkierrätysinfrastruktuuri,johon kuuluu 19 kaupunkia ja asutusta.

Israelissa  kierrätetään jätevettä enemmän kuin missään muussa maassa,ja vesihän on täällä tärkeä juttu,sillä sitä ei ole läheskään tarpeeksi. Suurin osa puhdistetusta jätevedestä menee Negevin autiomaan viljelysten kasteluun. Hieman sitä tuli miettineeksi että onko se puhdistettu jätevesi todella niin puhdasta,ettei mitään haitallista mene kasteluveden mukana viljelyksiin,mutta minulle vakuutettiin ettei näin käy. Jos tuosta haluaa lukea enemmän,niin siitä voi lukea englanniksi täällä.

Lähtiessäni sain mukaani vessapaperirullan,jonka jokaisessa paperipalassa on tietoiskuja tuosta vedenkäsittelystä,niin ettei sitä edes raaski käyttää;D Lisäksi sain kutsukortin  käydä Igudanin vierailukeskuksessa,jossa pääsee läheltä tutustumaan koko prosessiin. 

Kunnon talviviikko

Tulin Sugariin juuri kun se avattiin tänään.Tuolilla on fleecehuopia sen varalta että jollain on kylmä.Takana näkyy Billien  kukkakauppaa. 

Täällä on nyt ollut talvista keskiviikosta alkaen ja etenkin pari viimeistä päivää ovat olleet tosi kylmiä,Aamulla herätessäni katselin lämpömittaria:ulkona oli 4 astetta ja sisällä 12 astetta.Ja satoi melkein koko ajan.Bambia onkin sen vuoksi ollut vaikeaa viedä ulos kun pisupaikkana on vain meidän ja viereisen talon välinen katos eikä sieltä löydy kunnolla hajuja;D  Lähdin sitten aikaisin liikkeelle ,kohti Tel Avivia,ja bussin ikkunasta näin että satoi räntää!Sitä oli Holonin keskustassa suurina valkoisina lätäköinä.Tuli mieleen että jos olisi muutama aste vähemmään tuo sade tai räntä tulisi alas lumena,kuten Jerusalemissa,jossa sitä on tullut jo toista päivää. Käykääpä katsomassa Lisayn blogista miten lumista hänellä on;lunta taitaa olla Jerusalemissa enemmän kuin Helsingissä! Monet ihmiset ovat muuten juuttuneet Jerusalemiin koska sääolosuhteet ovat katkaisseet sinne vievät reitit.Kaupunki saarroksissa....

Tällaiset säät pitävät ihmiset kotona....mutta ei minua:tämä on sen verran harvinaista että haluan tästä nauttia.

Sugarista otin bussin torille päin.Bussi oli harvinaisen tyhjä perjaintaiksi,jolloin ihmisillä on vapaata ja käyvät viikonloppuostoksilla. Torin edessä oleva aukiokin oli aivan tyhjä,mikä harvinainen näky!

Torin alkupääkin oli aika tyhjä ja monet kojut kiinni. Ruokapuolella oli sitten jonkun verran liikettä mutta ei paljon.Torin kunnostamisprojekti on hyväksytty,mutta koskakohan se alkaa....tarkoitus on kattaa tori niin että sinne voi hyvin mennä sateellakin

Ja Nahalat Binyamin-kadun käsityöläistori jäi tänä perjantaina pitämättä.Ei ristinsieluakaan ja mehukioskikin kiinni.

Kodin edessä olevan puun oksa oli taas katkennut.Viime vuonna tuosta puusta katksesi sen verran suuri oksa että koko puu parturoitiin.Ja nyt kasvun jälkeen katksesi taas oksa!

Tässä vielä kuva nettilehdestä Jerusalemista tänään