Syksyn merkkejä

Eilen aamulla aikaisin, kuten usein lauantai-aamuisin, tein aamulenkin lähellä olevan ison toimistotalon alueella. Toimistotalon alapihalla on puita, joista kuvan lehdet🍁. Jonkinlainen vaahteralajike, mutta en tiedä mikä, ja pudonneiden lehtien joukosta löysin nuo kaksi hyväkuntoista, jotka toivat syksyn mieleen. Täällä on edelleenkin lämmintä, mutta iltaisin ja aikaisin aamulla tosi miellyttävää, eikä enää inhottavan kosteaa. 😍. Joitakin päiviä sitten luvattiin ensisadettakin, mutta vielä ei olekaan sen aika. 

Eräänä iltana teimme Anitan kanssa kuvan herkullisia pikkuleipiä, joihin tuli sekä vehnäjauhoa että kookoshiutaleita. Anita, 89 v. on kova leipomaan, ja rakastaa vaatekauppoja. Keskiviikkona iltapäivällä Anita halusi mennä lähistöllä olevan avoimen kauppakeskuksen kaikkiin vaatekauppoihin, ja väsähdin siitä kunnolla, ehkä enemmän kuin Anita 🤣. En erityisesti rakasta vaatekaupoissa kiertelyä, ellei ole pakko hankkia jotain.

Viikko sitten luin Ann-Christinen poismenosta. 

Hän oli äitini ystäviä, ja muistin että äidin albumissa on kuvia hänestä. Tässä kuvassa Ann-Christinen  omistuskirjoitus äidilleni. Muistan tavanneeni Ann-Christinen muutaman kerran meillä kotona, ja muistan että hän oli tosi pirtsakka ja mukava. 

Tässä vielä toinen kuva Ann-Christinesta äidin albumissa. Ann-Christine edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1966.

Eilen iltapäivällä olin taas kutsuttu amerikkalaisen ystäväni Nancyn luokse, ja taas tuli ihailtua tuota hienoa näkymää Välimerelle,Nancyn kattoterassilta. Tämän kuvan otin hieman ennen auringonlaskua 

Nancyn kattoterassilta on mielenkiintoista kurkata viereisen, tosi korkean, talon parvekkeille. Muutama postaus sitten kuvasin samat paikat iltapimeällä. 

Tänään täällä on (taas...) pyhäaatto, eli lehtimajajuhlan loppu, ja tässä Nancyn lehtimaja, kattoterassilla. 

Meitä oli eilen illalla aika suuri joukko Nancyn luona, ja Nancyn ystäväpariskunnan vilkas 2-vuotias sekä sokean ystävän suloinen opaskoira Hudson veivät kaiken huomion🐕😍

Juna ei tule vielä

Viime viikolla aamukävelyni suuntautui Jaffaan, jossa en ole käynyt aikoihin. Jaffan keskustan alueella taisin kävellä viimeksi ennen korona-aikaa,  ja koska Jaffan pääkatu on muutaman vuoden ollut todellisen myllerryksen alla,  kiitos  kevytraitiotien,  ei sinne ollut edes menemistä. Nyt on kuitenkin   työt saatu melkein valmiiksi,  joten oli aika käydä katsomassa miltä tuolla näyttää.  Bussini pysähtyi hieman kauemmaksi ,  ja kun kävelin kohti pääkatua,  näin  tuossa  kadunkulmassa aivan ihastuttavan kahvilan, jonne pitää joskus tulla kahville.

Tämä oli ennen kevytraitiotietöitä  tosi  vilkas katu, ja puistotien molemmin puolin oli paljon liikennettä,  autoja ja paljon bussiliikennettä.   Nyt on puistokatu trimmattu siistimmäksi, ja  kevytraitiotien radat kulkevat  puisto-ja pyörätien sivuilla. Auto-ja bussiliikennettä ei tällä kadulla  enää ole,  eikä myöskään vielä  kevytraitiotietä, sillä se on pahasti myöhässä.   Kevytraitiovaunut tekevät päivittäin testiajoja,  ja halusin nähdä  kun se menee ohitse,  mutta vielä ei näkynyt  kevytraitiotien vaunuja.

Ratojen molemmilla puolilla on aidat. Tämä katu on ennen näitä töitä ollut tosi vilkas kauppakatu, jossa kaikenlaisia kauppoja  sekä ruokapaikkoja.   Näytti todella hiljaiselta tuolla. Mutta ei mikään ihme, sillä kevytraitiotieliikenne on pahasti myöhässä:  sen piti alkaa jo viime vuoden lokakuussa, sitten tämän vuoden  lokakuussa, mutta nyt sekin päivämäärä on siirretty  ensi vuodelle.  Siihen saakka vain testiajoja.  Ei ihme että monet kaupat joutuivat sulkemaan ovensa, kun ihmisiä ei kulkenut tuolla  töiden aikana, eikä kevytraitiotie alkanutkaan silloin kun sen piti.

Sinne tänne oli  aitoihin kiinnitetty   alueen asukkaiden tekemiä piirustuksia sekä julisteita.

Kaikki kevytraitiotieasematkin ovat valmiina, mutta kukaan ei niitä vielä käytä. Tämä linja  on kevytraitiotien ensimmäinen linja, punainen linja.  Kotini lähellä rakennetaan  vihreää linjaa, joka sekin on tietysti muutaman vuoden myöhässä, ja kodin lähellä ovat monet alueet todellisen myllerryksen alla tällä hetkellä. Sitten on vielä violetti linja, joka sekin on vasta tekovaiheessa, mutta punainen linja on jo täysin valmis, vaan ei käytössä. Sellaista se on täällä, aikataulut eivät aina pidä paikkaansa..

Koska kevytraitiotievaunua ei vielä näkynyt, kävelin sivukaduilla,  ja huomasin että sinne oli muutaman vuoden sisällä ilmestynyt  uusia taloja sekä kunnostettuja rakennuksia.

Kunnostettu talo ,luulisin.

Ja huomasin täysin uuden asuinalueen.  Taustalla näkyy  Jaffan vanhan kaupungin  moskeijan minareetti.

Koska sitä kevytraitiotievaunua ei vieläkään näkynyt, kävelin lähellä olevaan talokompleksiin,  joka oli ensimmäisiä kalliimpia  asuinalueita  tuolla alueella. Huomasin että Mäkkäri ja muutama muu siellä ennen ollutta kauppaa olivat vielä siellä, mutta monet liikkeet oli suljettu kokonaan.

Aukiolla oli taidetta , kuten tämä.

Kävelin takaisin raiteiden alueelle, ja sieltähän se kevytraitiotievaunu vihdoinkin meni ohitse.  Toivossa on hyvä elää: ehkä jo ensi vuoden puolella pääsee itsekin kyytiin...

Tämä taitaa olla viimeinen postaus ennen juhannusta,  joten toivottelen teille kaikille oikein hyvää juhannuksen aikaa.

Iloja ja kipuja

Tätä  askartelukaupan  oviaukossa olevaa suurta kukkasydäntä  en voinut olla huomaamatta kun kävelin eilen aamulla  torin viereisellä kävelykadulla.  Oli aikaista , ja kauppaa oltiin vasta avaamassa.

Tiistai,  ja  käsityöläisten tori . Mutta  kojuja on niin paljon vähemmän nyt kuin mitä oli ennen koronaa.  Turisteja on vain  tipottain,  ja ennen koronaa tämä oli sellainen must-kohde turisteille.   Nythän ei ole enää mitään rajoituksia  ulkomaalaisille, mutta turismi ei ole lähtenyt käyntiin kunnolla  2 vuoden tauon jälkeen.

En tiedä miten kauppa käy tuolla  mutta jo  kojujen vähentyminen kertoo että huonommin kuin ennen. Tiistain lisäksi tämä käsityöläistori on perjantaisin.

Kojuja harvakseen.

Vili, bussipysäkin valkoinen kissa harmaalla hännällä, Luulin Viliä poikakissaksi, mutta 
se onkin nuori tyttökissa.

Otsikon kipu viittaa siihen että minulla oli viime viikon loppupuolella ihan kamalan kivulias olo.  Kulmahampaasta oli aiemmin pudonnut paikka, ja siihen laitettu väliaikainen paikka  putosi sekin, ja siihen tuli tulehdus, joka ei ollut  ensin erityisen kivulias.   Ihana ruotsalainen hammaslääkärini antoi minulle  antibiootti-reseptin,  ja ajan seuraavalle viikolle, juurihoitoa varten. Suureksi surukseni hammaslääkärini ei enää tee juurihoitoja, vaan  varasi ajan toiselle hammaslääkärille, joka tulee klinikalle vain kerran viikossa.  Otin antibiootteja  3 päivän ajan ennen juurihoitoa,  mutta  juurihoidon jälkeen alkoivat sitten kunnon  kivut.  Toinen hammaslääkäri sanoi että puudutuksen jälkeen sattuu, ja kävin ostamassa särkylääkettä, mutta unohdin  pyytää  uuden antibioottireseptin,  sillä minun piti jatkaa antibioottikuuria  juurhoidon jälkeen.  Oikea puoli naamaa  turposi  illalla,  ja oli ihan kamalan kipeä,  mutta onneksi oli särkylääkkeet. Sain onneksi  uuden antibiootti-reseptin  omalääkäriltäni. Kipu ja turvotus alkoi  hävitä vasta 3 päivän jälkeen juurihoidosta, joten oli aika paha tulehtus. Tätä kirjoittaessa   kipu ja turvotus onneksi ohi, ja ensi viikolla uusi aika hammaslääkärille. En muuten ole koskaan ennen kärsinyt tuolla tavoin juurihoidon jälkeen.

Muutama päivä ennen juurihoitoa  ,ennen kamalia  kipuja,  tapasin veljeni, joka oli täällä käymässä.  Sovimme että tapaamme kauppakeskuksessa,   mutta veli oli reilusti myöhässä, mikä hieman ärsytti, koska itse tulen aina ajoissa, jopa liian aikaisin. Onneksi huomasin tuon mukavan penkin ja   automaattisesti soittavan flyygelin,  joka soitti juuri silloin  Chopinin musiikkia ,   joten tuossa oli  mukava rentoutua musiikkia kuunnellessa ja veljeä odotellessa. Tämä oli ensimmäinen kerta yli 2.5 vuoteen kun näin veljeni; viimeksi tapasimme syksyllä 2019 Helsingissä.  Veljeni asuu nykyään  Valenciassa , Espanjassa,  jossa olisi mukava käydä.  Sitä ennen hän asui vaimoineen Berliinissä,  jossa en ehtinyt harmikseni käydä, vaikka olisi ollut majapaikka veljen luona.

Teimme pitkän kävelylenkin Tel Avivin keskustan alueella, vaikka oli tosi kuuma päivä,  ja tämä kissa oli nokosilla vielä kiinni olevan ravintolan terassipöydällä. Täällä on viimeisten viikkojen aikana ollut monta kuumaa aavikkotuulipäivää,  ja tuntuu että niitä on ollut enemmän kuin ennen. Yölläkin on jo parikymmentä astetta.

Kukkataidetta tämän ravintolan ulkoseinässä.

Täällä alkoi eilen illalla  kaatuneitten päivä,  joka loppuu auringon laskiessa, ja vaihtuu itsenäisyyspäiväksi. Tämä surusta  iloon meneminen samana päivänä aina ihmetyttää, mutta elämä jatkuu.  Ennen itsenäisyyspäivää liput heiluvat pääkaduilla,  ja  monet kaupungit järjestävät  illalla ilmaisia konsertteja.  Myös oma asuinkaupunkini päälava  on kävelymatkan päässä,  jossa konsertit alkavat klo 21 illalla ja jatkuvat aamuyöhön,   mutta  olen vieläkin vähän väsähtänyt pitkän antibioottikuurin jälkeen, eikä huvita mennä  sinne väkijoukkoon.

Eksä tuli takaisin New Yorkista  10 päivän työmatkan jälkeen,  ja toi minulle Amerikan  Lidlistä   muutaman tuotteen (voiteita..)  ja viimeiset mainoslehdet, joita oli mielenkiintoista tutkia.  Tässä oli tarjouksena  ankanmunia; sellaisia ei ole koskaan tullut vastaan missään,  Amerikan Lidlissä jotkut tuotteet ovat samoja mitä Euroopan Lidleissä, mutta  monet tuotteet sikäläisiä.

Potentiaalista kauneutta

Hyvää helmikuun  viimeistä iltaa:)  Kännykkäni kuviani selaillessa huomasin että  minulla oli aika monta  huonoista rakennuksista otettua kuvaa,  joten päätin tehdä niistä postauksen. Yleensähän olen laittanut tänne kuvia   ihastuttavista vanhoista kunnostettavista  taloista,  mutta vielä löytyy kaupungin sydänalueelta monta kunnostettavaa  vanhaa taloa, joita ei saa purkaa, vaan pitää kunnostaa. Tämä ensimmäisen kuvan talo  on kulmassa , josta vasemmalla  alkaa kävelykatu,  ja oikealla puolella alkaa  torikatu.  Talo tosiaaankin kaipaisi vähän maalia pintoihin ja muutenkin kunnostusta,  etenkin kun se sijaitsee niin tärkeällä  ja keskeisellä paikalla.

Kävelykadulla, joka viimeisen vuoden aikana ollut vain osittainen kävelykatu,  on monta upeaa kunostettua taloa, mutta vielä riittää taloja joita ei ole kunnostettu, kuten tämä talo, Kadun lähes kaikki kaupat ovat kangas-tai käsityötarvikekauppoja.

Yksi kadun  taloista on kunnostusvaiheessa.

Viereisellä kävelykadulla  on tämä röttelö, josta piti tulla  putiikkihotelli, mutta  korona pilaisi suunnitelmat.  Tässä ei taida nyt olla asukkaita, mutta katutaitellijat ovat koristelleet talon seiniä.

Saman kävelykadun varrella on tämä talo,  jonka tekee mielenkiintoiseksi se että kaupunki vaati talon ulkosivun kunnostusta. Vielä ei sellaista ole aloitettu...

Tämäkin talo kaipaa kunnostusta.

Saman kadun toisessa  päässä on suuri rakennus,  josta piti tulla hieno asuintalo, lisäkerroksineen, mutta tässäkin korona pilasi suunnitelmat. Pitkässä talossa on kaksi talonumeroa, ja talon  katutasossa  on yhdessä kohtaa  jazz-klubi.

Toinen puoli taloa.

Jazz-klubin  lisäksi katutasossa on myös baari,  jonka edessä kaikenlaisia hassuja kyhäelmiä.,

Taidetta tämäkin;D   Rakennus varmaankin kunnostetaan jossain vaiheessa, ja  silloin varmaan sekä jazz-klubi sekä baari joutuvat etsimään uuden kodin .

Kissatkin viihtyvät talon edessä.

4 &5 shotin tarjouksia baarissa.

Lähellä oleva rähjäinen talo.

Talo jossa kunnostus alkanut.

Saman talon kulma.

 Tuo kulmatalokin kaipaa kunnostusta.

Tämä röttelö on ollut tässä kunnossa jo vuosia.  Viereiset talot on kunnostettu,   mutta tämä on edelleenkin kunnostamatta. Ehkä koska takana ei ole tilaa rakentaa.

Tämä viikko on ollut surullinen , sillä ystäväpariskunta tästä talosta muuttivat eilen toiseen kaupunkiin, joka ei lähellä.   Heillä  on  3 kissaa, ja eilen autoin hieman  muuttamisessa , ja veimme 2 kissaa uuteen kotiin.  Iltapäivällä  he halusivat  viedä  kolmannen kissan uuteen kotiin,  mutta pelokas kissa piileskeli jossain. Minulla on  avain vanhaan asuntoon,  ja illalla näin kissan- Aamupäivällä onnistuimme  siirtämään kissan kuljetuslaatikkoon,  mutta kissa  onnistui myöhemmin aukaista kuljetuslaatikon    oven ja piiloutui  jonnekin. Yritän myöhemmin illalla mennä asuntoon ja saada kissan kiinni, mutta kissa on muutenkin pelokas ja ihan paniikissa , joten epäilen että löydän sen.  Uusien asukkaiden pitäisi muuttaa asuntoon ylihuomenna,  joten jos kissaa ei löydy, edessä on ongelma...

Edit. Eilen klo 23 menin asuntoon, ja kissa oli tullut ulos piilopaikastaan, ja oli olohuoneessa. Puhelin sille hiljaa, ja sain otettua Jerryn syliini. Oli pakko sulkea Jerry yöksi kylpyhuoneeseen. Aamulla muistin että minulla Bambin vanha kantokassi, ja saimme laitettua väsyneen kissan siihen. Nyt kissa on matkalla uuteen kotiin🐱🙏 (entisten naapurieni uuteen kotiin, 2 muun sinne jo viedyn kissan lisäksi)

Eilen kun olin pariskunnan uudessa asunnossa, muuttomiehet toivat sinne ensimmäisen kuorman. Toinen muuttomies oli ukrainalainen ja toinen venäläinen, joka vastustaa sotaa. Ukrainalainen kertoi että hänen ex-vaimonsa muutti takaisin Ukrainaan lasten kanssa eron jälkeen, eivätkä he ole paenneet sieltä. Niin surullista mitä tapatuu näinä päivinä😢

Hyvää maaliskuuta teille:)

Salainen puutarha

Toissa viikolla näin  pitkästä aikaa  Glorian, kolumbialaisen ystäväni, joka on miehensä kanssa  ollut ekstra varovainen koko 2 koronavuoden aikana,  niin että meidän torstai-tapaamisista tuli todella harvinaisia. Gloria asuu Tel Avivin keskustan alueella,  ja sovimme  että kävelen torilta päin hänen suuntaansa,  ja  hän kävelee taas minun suuntaani, kunnes kohtaamme. 

Kävellesseäni  ohitin kahvilan,  jossa en ole koskaan ollut,  ja huomasin että sieltä näkyi ovi ulkopihalle.  Gloria oli painottanut ettei halua istua missään sisällä,   joten kun kohtasimme,   kerroin että löysin paikan missä on ulkopiha.  Oli aika lämmin päivä,  mikä sopikin hyvin ulkona istumiseen.

Astuimme sisään ja kadun puolella oleva kahvila&baari näytti viihtyisältä,  mutta teimme siellä vain tilauksemme,  ja astuimme ulos takapihalle.

Pihaterassi oli todella suuri,  ja siellä oli erilaisia tuoli -ja pöytäryhmiä.  Selvisi että pihaterassi on osa Assemblage-putiikkihotellia,  Muistin lukeneeni jotain hotellista  ja sen kahvilasta joitakin vuosia sitten, avajaisten yhteydessä,  mutta ajan myötä unohdin jutun.  Hotelli ja kahvila&baari sekä ulkoterassi sijaitsevat 100-vuotiaassa rakennuksessa. Asuin aikoinaan ihan rakennuksen lähellä, mutta silloin lähialueella ei ollut mitään niin kiinnostavaa kuten nyt.  

Olimme ainoat asiakkaat  sinä aamuna. Vasta myöhemmin sinne tuli muutama ihminen. 

Pidin siitä että vaikka  sisällä oli kalliimman puoleinen  putiikkihotelli,  pihan koko ulkosivu oli jätetty käsittelemättä, ja siinä oli kaunista ajan patinaa.

Tuolla oli niin mukava istua ,  emmekä edes huomanneet ajan  kuluvan. Vietimme  terassipihalla muutaman tunnin. 

 Meidän istuessa  joku hotellin työntekijöistä kävi poimimassa ensimmäisen kuvan minisitruunat, ja asetti ne pöydälle. 

Tästä mennään kadun puolen kahvilaan. Kun astuimme ulos kadulle,  tosi mukava mies, en tiedä oliko hän  hotellin johtaja tai jotain muuta,  sanoi  että meidän on ehdottomasti nähtävä myös hotellin galleria.  Muistissa oli hieman kylmempi vastaanotto vihreän talon galleriassa, täällä mies hotellista lähes vaati että meidän on nähtävä galleria.

Hän johdatti meidät  sisälle hotellin puolelle,  (tuosta näkyy hieman ulkoterassia) ja kertoi  että hotellin  galleria on portaikkogalleria, ja että siellä nyt on valokuvanäyttely  Tel Avivin yöelämästä 90-luvulla. Tel Avivin yöelämä oli erityisen vilkasta  ja osittain  dekadenttia  silloin.   En itse kokenut sitä sillä asuin silloin Suomessa. 

90-luvun underground -yöelämää.. Valokuvaaja on  tänään tosi tunnettu, jonka töitä    on esitetty myös ulkomailla,  mutta kuvia ottaessaan hän oli vielä nuori, aloitteleva valokuvaaja. Aika erikoista sijoittaa  galleria portaikkoon.

Koska olimme jo itse hotellissa, päätimme hieman katsoa miltä siellä näyttää. Koko hotellissa on vain 20 huonetta. 

Yhden huoneen ovi oli auki, koska siellä oli juuri siivooja,  ja kun näin nämä  lamput, pyysin kurkistaa pikaisesti  miltä huone näyttää.   Huoneessa oli pieni parveke pihalle päin  ja nämä lamput olivat kyllä tosi jännät!

Ylimmässä kerroksessa on kattoalue, ja sielläkin oli muutama näyttelyn kuva.

Tämä oli tosi jännä, ehkä joku lepotuolin tapainen? Katolla pitäisi myös olla kahvila, mutta se on auki vain kesällä.

Lukija hotellin katolla. Täälläkin paikat oli jätetty rosoisen näköiseksi.

Alas kävellessä näkyi taas jännä lamppu. Kun tulimme ulos hotellista, törmäsimme  taas mukavaan hotellin johtajaan? , ja kysyin häneltä miten hotelli pärjää kun ei ole turisteja.  Hän kertoi  että heillä on pitkäaikaisia  täkäläisiä vieraita,  ihmisiä jotka Tel Avivissa työn takia,  tai ihmisiä joiden pitää olla karanteenissa  ym. Näin ovat myös  muut  kaupungin hotellit pärjänneet joten kuten,   ja esim. yhdessä halvemmassa hotellissa on asunut nuoria jopa kuukausien ajan,  ja  huonevuokra  joskus jopa halvempi korona-ajan hotellissa kuin  jos vuokraisi asunnon, etenkin kun huonevuokraan sisältyy vesi, sähkö ja netti.

Talvemme täällä on jatkunut jo 2 viikkoa,  ja  talvitakkia olen käyttänyt useastikin, toisin kuin viimeisimpinä vuosina. Ja viime yönä  Elpis-lumimyrsky,  joka toi lunta  Turkkiin  ja Kreikkaan, saapui tännekin , tosin hieman lauhtuneena,  ja toi lunta myös  Jerusalemiin, ja tänä aamuna  Jerusalemin asukkaat heräsivät lumisessa kaupungissa.  Tässä kuvassa   Israelin presidentti Yitzhak  Herzog leikkii lumisotaa   vaimonsa kanssa presidentin virka-asunnon pihalla.  Ja kun  täällä  ihan pohjoisessa on joka vuosi  lunta  mutta Jerusalemissa vain noin kerran  viidessä vuodessa, lumentulosta tehdään tosi iso juttu;D Minun alueellani satoi korkeintaan rakeita...