Puiston iloja

Aksiskauris  puiston ensimmäisessä  eläinnurkkauksessa

Viileämmän  kauden ensimmäinen puistokierrokseni  Tel Avivin keskuspuistossa   tapahtui viime viikolla, viileänä  aamuna, joka myöhemmin vaihtui lämpimäksi sääksi.    Viimeksi olin puistossa  viime keväänä, silloin kun oli vielä tarpeeksi viileää., Kesällä  en  koskaan käy siellä.

Minulla on kodin vierestä  bussi ihan puiston viereen, lähellä tätä kohtaa mistä yleensä aloitan kävelyn. Matka ei kuitenkaan ole erityisen lyhyt, ja kestää ennenkuin pääsen perille. Tällä kertaa kävelin puistossa lyhyemmän reitin,   mutta ensi kerralla pitää sitten   kävellä se pidempi reitti. Talvella puisto on niin ihanan vihreä,  ja syy miksi en käy tuolla kesällä on se että silloin kaikki tuo luonnon vihreä on poissa.   Puiston puissa asuu suuri määrä  kauluskaijoja, jotka osaavat olla tosi äänekkäitä.

Ihan lähellä edellisen kuvan aluetta sijaitsee puiston vanhempi eläinnurkkaus, josta on kiva aloittaa kävely. On ankkoja, ja muita lintuja sekä pari emustrutsia,  jotka liikkuivat niin nopeasti ettei niitä saanut kuvattua.

Pulleita kanoja ja kalkkunoita. Tämä vanhempi eläinnurkkaus on jaettu kahteen aitaukseen,  ja toisessa aitauksessa on   emu, joka yleensä   vahtii siellä olevia    aksiskauriita.

Näin aitauksessa ensin vain emun, ja luulin että  aksiskauriit oli viety muualle, mutta ne olivatkin eri nurkassa.  Huomasin että näille oli tullut perheenlisäystä , ja siellä oli yksi aivan pieni  kauriin vasa.

Zoomaus ei auttanut sillä pieni vasa pysyi tiiviisti emonsa suojassa.  Suloisia nämä "bambit".

Huomasin että  pyörä-ja jalankulkijoiden tie oli nyt paremmin eroteltu toisistaan.  Olisko se ollut  viime talvena tai sitä edeltävänä talvena kun vahingossa kävelin  väärällä puolella ja raivostunut pyöräilijä melkein törmäsi minuun. No nyt  on selvempää....

Aamulla varhain puistossa näkee paljon  kävelijöitä, pyöräilijöitä ja  juoksijoita. 

Ja myös voimistelijoita.

Tässä kohtaa  joki on jakautunut niin että keskellä on tuo saareke, ja sen takana myös jokea.  Yleensä  käyn tuollla saarekkeen puolella   keräämässä villiyrttejä,  kuten villisinappia,  mutta  niiden aika ei ole vielä.

Kävelen kohti siltaa ,  jonka kautta pääsee saarekkeelle,   ja joen toisella rannalle.   Koska teen lyhyemmän reitin,  kävelen toiselle puolelle sillan kautta. Sillan yläpuolella  kulkevat autot ja bussit.

Sillan keskiosasta näen alhaalla olevan , kiinalaiselta näyttävän kalastajan.  Joen vesi on sateiden jälkeen niin mutaisen näköistä  etten kyllä onkisi tuolla,  enkä edes tiedä miten tuolta tulee kalaa,  mutta kai sieltä jotain tulee.

Joen toisella puolella on jo vähemmän luonnonvaraista aluetta, ja nyt ollaan jo   asuinalueen lähellä.

Ruohikolla näen afrikanhanhen,  joka ei näytä pelästyvän vaikka tulen aika  lähelle.

Kaunis lintu. Puistossa on myös sakaaleja, mutta nyt en nähnyt niitä.

Joen reunalla on tuttuja sorsia ja muita vesilintuja; osa syvässä unessa.

Lisää vesilintuja.

Voi anteeksi ,herätinkö sinut,,,

Puiston uudemmassa  eläinnurkkauksessa  näen  emustrutsin ja nubianvuohen.  

Eläinnurkkauksen vieressä on lasten leikkikenttä,  ja tämä karhu,  johon päättyykin kierrokseni puistossa tällä kertaa.

Vihreä tie

Toissa viikolla sain kaupungilta tekstiviestin,   jossa lähiseudun asukkaita kutsuttiin kierrokselle, tutustumaan  vihreän  kävelytien  suunnitelmiin.   Minua kiinnostaa kaikki mitä tällä alueellani tehdään, ja ilmoittauduin heti mukaan.

Tapaamispaikka oli kotini lähellä olevan kaupungin maatilan  portilla.  Portti oli kiinni,  mutta vartija tuli heti avaamaan portin. Tapani mukaan olin ennen aikoja paikalla,  ja ensimmäinen paikalle tullut.  Tässä kuvassa näkyy toisen aidan takana olevaa aluetta,  jonne eivät pääse   kuin  koululaisryhmät,  joille  maatila on tarkoitettu, ja joita kuulemma on lähes  joka päivä oppimassa tuolla ekologiaa  ja vihannesten viljelyä. Minua on aina hieman harmittanut etteivät muut kuin  koululaisryhmät pääse tuonne, ja näen aluetta vain aidan takaa.  Kerran kuulemma tuonne pääsivät muutkin  avoimien ovien päivänä, mutta en ollut huomannut sitä.

Ensimmäinen etappi oli  maatilan alueella oleva taidegalleria,  jossa vaihtuvia  näyttelyitä.  Galleria onneksi on auki viikonloppuisin ja loppuviikon iltapäivinä ,  jolloin pääsee maatilan alueelle, tosin ei sinne missä suurin osa viljelyalueista. Tämä galleria oli varastona useita vuosia, kunnes rakennus kunnostettiin,  ja siitä tehtiin kaupungille kuuluva taidegalleria.

Ehdin pikaisesti käydä sisällä galleriassa,  jossa tällä hetkellä on  On & Beoynd-näyttely....saappaista!  Näyttelyn kuraattorit esittelevät saappaita toisaalta  toiminnallisen roolin  omaavana esineenä,  ja toisaalta  esineenä,  jolla on historiallisia, kulttuurisia ja  sosiaalisia merkityksiä. Tämä on 3 näyttely  kenkiin liittyvien näyttelyiden trilogiasta, mutta edelliset näyttelyt olivat menneet minulta ohi  Galleria on kävelymatkan päässä,  joten pitäisi varmaan tarkemmin seurata mitä ohjelmaa siellä on.

Oppaamme olivat  nämä naiset,  joista kaksi oli suunnittelutoimiston arkkitehtia,  ja 2 kaupungin  palveluksessa olevaa naista.  Kuulimme että tarkoituksena on luoda  yhtenäinen vihreä kävelytie,  joka yhdistää erilaisia vihreitä alueita matkan varrella.   Kierrokselle kutsuttiin alueen asukkaita ,  jotta voisimme vaikuttaa tulevan  kävelytien suunnitteluun.  Koska tuo vihreä tie on vasta varhaisessa  suunnitteluvaiheessa,  niin saapa nähdä  koska  se konkretisoituu. Suunnitelma kuulostaa kyllä tosi hyvältä..

Innostuin kun huomasin että gallerian edessä on kaksi mantelipuuta. En olisi varmaankaan huomannut sitä ellei oksilla olisi vielä  manteleita, joita ei ole poimittu, tai pudonnut maahan.  Olen aina luullut ettei omalla alueellani ole mantelipuita, mutta nyt selvisi että onkin muutama sellainen.

Kävelimme pois maatilan alueelta,   ja ohitimme tämän viljelysalueen,  joka kuulemma joutuu pois, ja  jonka tilalle pitäisi  tulla puisto uuden vihreän tien varrelle.

Kävelimme pitkin suurta puistoaluetta, joka ei nyt näytä niin hyvältä, mutta  jonka vihreän tien suunnitelmien mukaan pitäisi kokea muodonmuutos. Toivottavasti...

Tulimme kaupungin eläinnurkkauksen kohdalle,  josta postauksen ensimmäinen pupukuva,  ja  paikan ulkopuolella oli paljon vesilintuja. 

Eläinnurkkaukseen   kuuluu tämä aidan takana oleva alue, jossa erilaisia vesilintuja, joutsenia ja suloisia vuohia. (rakastan vuohia..)  Takana on alue, johon puputkin kuuluvat,  ja jonne pitää ostaa  pääsylippu.  Siellä  lapset oppivat eläimistä  ja  saavat myös tehdä läheisempää tuttavuutta eläinten kanssa.  

Tämä eläinnurkkaus on lapsiperheiden suosiossa viikonloppuisin,  mutta  vihreän tien suunnitelmiin kuuluu paikan siirto jonnekin muualle, koska nykyinen sijainti kuulemma on liian lähellä ihmisasutuksia. Tämän jälkeen kävelimme vielä yhdelle alueelle,  jossa  en ollut aikaisemmin käynyt,  ja sen jälkeen kävelin takaisin kotiin. 

Hyvää alkanutta marraskuuta. Täällä  edelleenkin tosi lämmintä, mutta onneksi ei kesän kosteutta. 

Puistokierros

Hyvää ystävänpäivää huomenna sunnuntaina. Tällainen koristelu oli pharm-kaupan edessä perjantaina. Täällä  14.2 on rakastavaisten päivä , kuten muualla maailmassa. Onkohan se muuntunut ystävänpäiväksi muualla kuin Suomessa? 

Maanantaina  vierailin vihdoinkin  Tel Avivin keskuspuistosssa,  jossa kävin viimeksi lähes vuosi sitten. Halusin ensin mennä kierrokselle trooppiseen puutarhaan, ja muistin että se on lasten  kiipeilytelinepuiston  lähellä.

Kun tulin puiston eteen, portti olikin kiinni. Mutta infotaulussa luki että se avattaisiin puolen tunnin kuluttua.

Menin sillä välin katsomaan eläimiä  puiston toiseen pieneen eläinnurkkaukseen.  Kuvan Aksiskauriista otin kaukaa,  ja  onnistuin juuri ja juuri ottamaan kuvan, sillä  kauriiden kanssa elävä emu-lintu aina yrittää  estää kuvaamisen. Oli todella kirkas päivä,  mikä näkyy kuvista.

Toisen puolen aitauksessa oli erilaisia lintuja kuten värikkäitä kanoja,  kalkkunoita , ankkoja ja muita lintuja  ja sitten nämä kaksi, jotka tuijottivat minua uteliaina. Luulin ensin näitä nuoriksi  vuorikauriiksi, mutta näillä on erilaiset korvat.

Lähdin uudestaan kohti  trooppista puistoa, joka oli nyt auki.

Kuten viime keväänä,  olin nytkin ainoa vierailija trooppisessa puistossa,  ja ainoa mitä kuulin oli lintujen viserrys. Miten ihanan rentouttava paikka tämä onkaan kun puistossa ei ole muita.  

Trooppisessa puistossa on monta erilaista palmua.

Aivan puiston laidalla huomasin Bengalin fiikuksen , jonka ilmajuuret olivat asettautuneet leveästi. Kuulin tuolla  ääntä, joka kuulosti joko vesilinnulta,  tai sammakon kurnutukselta,  mutta ääni tulikin tämän puun latvasta,  joten joku lintu se oli.

Fiikusten ilmajuuret ovat kyllä jännän näköisiä.

Trooppisen puutarhan toinen lampi. Viime keväänä  lammen vesi taisi olla kirkkaampi..

Lopulta tulin appelsiinipuun kohdalle,  joka on jäänne appelsiinitarhasta,  joka sijaitsi  nykyisen Tel Avivin Montefiore-kaupunginosan paikalla.. Appelsiinitarhan  perusti  vuonna 1842 Jaffan rabbi Yehuda Margoza,  joka yhdessä kahden muun kanssa oli ostanut alueen ,  jonne appelsiinitarha perustettiin.  Kun appelsiinitarha lakkautettiin vuonna 1922, jäi tämä appelsiinipuu ainoana jäljelle uuteen kaupunginosaan, 1980-luvun alussa  appelsiinipuu irroitettiin varovasti   ja tuotiin nykyiselle paikalleen  trooppisen puutarhan alueelle. Tänään vanhan puun hedelmät ovat  pienehköjä,  ja huomasin muutamia vasta  maahan pudonneita hedelmiä, jotka poimin kassiini. Napsin myös yhden hedelmän puusta,,,

Trooppisen kierroksen jälkeen jatkoin matkaa, ja ohitin tämän  suuren kuumailmapallon,  joka on joutunut olemaan paikallaan koko korona-ajan.

Sitten ohitin tämän portin, mikä on ensi viikon Samsung  maratoonin reitin varrella.  Korona-vuonna ei maratooniakaan juosta kuten aikaisemmin, vaan se tapahtuu digitaalisessa muodossa,   aplikaation  kautta,  ja tuo portti taitaa olla vain symbolinen portti, sillä  mitään yhteistä juoksemista ei tällä kerralla ole.

Koronasta puheenollen,   pientä laskua on vihdoinkin alkanut näkyä tilastoissa. Se onkin kestänyt kauan, sillä  kun kestää kuukauden ennen täyttä suojaa,   niin se ei heti näy tilastoissa. Toivottavasti   tuo laskusuunta myös jatkuu, nyt kun ei enään ole liikkumisrajoitusta.

Tulin joen kohdalle.

Tuo vesi joessa oli tosi mutaisen näköistä, mutta se voi johtua siitä että osa joen hiekkaisista reunoista  on valunut jokeen sateiden aikana.

Sitten istahdin hetkeksi penkille,  ja  kaksi komistusta , ehkä pariskunta,  kahden tosi upean villakoiran kanssa,  kävelivät ohitse. Ennenkuín sain kännykän kameran esille,  he olivat jo paljon kauempana,  mutta nappasin vähän epäselvän kuvan kaukaa. Kuten kuvasta huomaa, on ollut tosi lämmintä,  ja  minulla ei ollut vettä mukana, alkoi olla jo liian lämmintä enkä  mennytkään puiston siihen kohtaan mistä yleensä poimin villiyrttejä.  Päätin kävellä  sinne missä minulla on lyhyin matka bussille.

Tulin puiston alueelle joka on lähellä  asumuksia.  Jos saisin vapaasti valita missä asua  niin tuolla, sillä tuo puisto on niin ihana ja monipuolinen.

Kahvilakioski joen rannan vieressä.  

Viimeinen paikka ennen poislähtöä oli puiston toinen eläinnurkkaus.

Suloinen vuorikauris pariskunta.