Talvi luuraa jossain

Joku on maalannut torin vieressä olevien kävelykatujen katuvalojen pylväät ja 
tässä roskiksenkin

Hei taas , miten on tämä vuosi alkanut teillä, toivottavasti hyvin.  Täällä  vuosi on alkanut lämpimästi,  eikä mitään kunnon talvea edes  näkyvissä.  Aamulla ja illalla on mukavan viileää, mutta ei kylmää,  ja päivällä lähes 20 astetta.  Muistan että muutama vuosi  sitten vielä oli sellaisia iltoja, jolloin  oli tarvetta  laittaa kunnolla lämmintä päälle,  mutta ei enää. Ja kun  tammikuun alussa näkee  ulkona kärpäsiä ja kimalaisia, joiden pitäisi olla jonkinlaisessa talvihorroksessa,   ymmärtää että  kaikki ei ole kuin ennen.  Viime talvi oli täällä lämpimin ikinä,  ja tämä talvi vielä sitäkin lämpimämpi.  

Maalatut pylväät  kuvasin viime vuoden puolella, eli viime torstaina.   Kadun penkit maalattiin jo aikoja sitten, mutta nyt oli väriä lisätty  muuallekin. Tosi piristävää:)

Väriläikkiä.

Sama vähän kauempaa.

Tämä kala-aiheinen pylväsmaaulaus oli suosikkini.   Täällä ovat omikron-luvut lähteneet kunnon nousuun, mutta esim.  hengityslaitteissa ym. olevien määrä  on pysynyt matalana, ja jopa laskenut välillä,  ja suurin osa sairaaloissa olevista koronapotilaista (tällä hetkellä koko maassa  117)  vähemmän vakavia tapauksia  sekä rokottamattomia. Jos Israel  oli rokotusten mallimaa vielä vuosi sitten  , niin  nyt täällä ojn 70 %  rokotusaste, kun se esim. Tanskassa on 82.7 % . Mutta kaikesta huolimatta täällä  taas päätettiin että  rokotetut turistit saavat tulla tänne ensi viikosta lähtien; tosin  sekin voi muuttua  nopeasti kuten marraskuussa  , jolloin päätettiin avata maa turisteille, ja silloin omikron peruutti kaiken. Minusta  turismin alamäki täällä  (tiukkojen rajoitusten vuoksi)   on tosi surullista,  sillä  Tel Aviv on kaupunki jolle turismi on tärkeää ,  ja  turistien puute näkyy ja tuntuu.

Maalattujen pylväiden alueelta kävelin lähelle,  pienelle kadulle nimeltä " tuntematon katu", jonka päässä tämä rakennus leijonapatsaineen.  Olen joskus blogin alkuaikoina kirjoittanut talon historiasta, mutta en löydä postausta mistään.  Talon rakennutti  1900-luvun alussa  Tel Avivissa asunut rikastunut liikemies suuresti rakastamalleen , paljon nuoremmalle vaimolleen.   Viimeksi kun kävin katsomassa taloa,  se oli huonommassa kunnossa . mutta nyt se oli saanut maalia päälle, ja muutenkin siistimpi kuin silloin kun kirjoitin siitä.  Talon tarina on mielenkiintoinen,  ja siitä  on eräässä matkalehdessä mielenkiintoinen  juttu englanniksi täällä.

Saman pikkukadun varrella on 2 huonokuntoista taloa, joissa ei varmaan tällä hetkellä asu kukaan.

Ränsistyneet talot on yhdistetty toisiinsa   pienen sillan avulla.

Vastapäätä ränsistyneitä taloja on  muutama vuosi sitten uudistettu rakennus,  johon lisättiin muutama kerros.

Samana päivänä päätin kävelyni Saronan puistoalueella,  ja huomasin että pensaita oli parturoitu,

Paikka sikarien ystäville.

Sarona on aina sellainen paikka jossa voi rentoutua, ja  unohtaa kaiken muun,  vaikka paikka on keskustan alueella, vilkkaiden katujen varrella.  Ja myös  pilvenpiirtäjien ympäröimä, kohta 3 puolelta.

Rosmariinia. 

Helokolibrikukkia. 

Suurin osa puiston sitruspuista oli kynitty,   eikä niissä ollut hedelmiä, paitsi näissä kahdessa puussa. Ja tietenkin hedelmät niin korkealla ettei niitä voi poimia. Kotikatuni loppupäässä  on pieni talo, ja sen pienellä pihalla  pomeranssipuu,  mutta sekin puu oli kynitty,  ja kotikadullani asuva Evelyn oli onnistunut poimimaan sieltä minulle 4 pomeranssia.  Näissäkin puissa kasvavat hedelmät ovat jonkinlaisia pomeransseja,  ja olen poimnut pomeransseja  asuinkaupunkini pienestä puistosta,  mutta  niiden kuoret eivät tuoksu kuivattuna yhtä hyviltä kuin  kotikadun päässä   olevan puun hedelmät , jotka menevät ihan hukkaan. Pomeranssejakin on monta lajiketta,    ja hieman harmittaa etten voi poimia niitä kotikadun päässä kasvavia pomeransseja.

Kahden korkean pomeranssipuun edessä on Saronan ruokahalli, ja tarkoitus oli kävellä hallin toiselta puolelta kadulle, jota kautta pääsen bussipysäkilleni.

Oli vielä sen verran aikaista että  hallin ruokapaikoissa vasta tehtiin esivalmisteluja , eikä ihmisiä vielä näkynyt.  Hallin keskiosa  oli ennen täynnä ruokakojuja, mutta nyt niiden tilalla on ruokapöytäryhmiä.

Selvisi ettei toisesta uloskäynnistä pääsekään nyt ulos,  joten jouduin kiertämään hallin ulkopuolelta  seuraavalle kadulle.

Teekaupan ikkunassa oli nätti joulumuki.

Ja lautanen.

Mausteparatiisi

Keskiviikkona sähkölaitos  katkaisi taas sähköt tästä meidän pikku kaupunginosastamme (taas jotain korjauksia..)  ja sopivasti  juuri siksi päiväksi olimme sopineet  retkestä eksän kanssa.  En olekaan pitkään aikaan ollut missään,  joten oli kiva lähteä retkelle.  Eksä halusi mennä erääseen arkeologiseen puistoon,  jossa kävellään  vedessä roomalaisten 2000 vuotta sitten  rakentamissa  tunneleissa,  mutta ensin oli tarkoitus mennä  maailman suurimpaan maustekauppaan.

Aamulla oli tosi tosi aikainen herätys, ja olimme sopineet että hyppään hänen autoonsa    erään rakennuksen edestä.

Tässä kävelen tapaamispaikkaan. Olimme sopineet että odotan tuolla edessä olevan Toha-rakennuksen kulmassa. Toha näyttää erilaiselta , riippuen mistä sitä katsoo, ja on voittanut jonkun parhaan pilvenpiirtäjän palkinnonkin, mutta  tämä  näkymä ei ole se paras., 

Tapani mukaan olin hieman etuajassa,  ja tapoin aikaa  Tohan edessä olevassa viheralueessa.  Perinteisten penkkien sijaan  alueella oli kuvassa näkyviä tuolia ja puisia pöytiä/jakkaroita. 

Nämä oli kai tarkoitettu pöydiksi, mutta näissä oli mukavempaa istua kuin noissa tuoleissa.

Siinä istuessa edessä näkyivät nämä 3 pilvenpiirtäjää,  joiden alimmissa kerroksissa iso  kauppakeskus. Kuvassa näkyvä katos on juna-aseman odotushallin katos.

Ajoimme kohti pohjoista , ja Binyaminan  pienessä kaupungissa etsimme avoinna olevaa kahvilaa, mutta emme löytäneet sellaista.  Sen sijaa pysähdyimme vanhan matalan kivisen rakennuksen eteen,  joka on entinen karavaaniseralji,  jonka ottomaanit pystyttivät  bysanttiraunioiden päälle.  Vuonna 1898 Saksan keisari Wilhelm II  pysähtyi täällä seurueineen, matkalla Jerusalemiin. 1900-luvun alussa paroni Rothchild osti rakennusta ympäröivän alueet ,  joka osoittautui suurimmaksi osaksi suoalueeksi, Djemal Passan veljeltä.

Nyt paikka on kunnostettu  ja toimii juhlatilana. Yhden kohdan pikku ikkuna oli auki, ja sisällä näytti viihtyisältä.

Kahvipaikka löytyi lopulta aika läheltä,  Tishbin  viinitilan kahvilasta. Kuumana päivänä oli  mukavaa istua  viininlehtikaton alla. Samassa paikassa on  iso viini&suklaakauppa, leipomo ja muuta, mutta ei ollut aikaa kuin käydä pieni hetki viinikaupassa,  jossa on suuria viinitynnyreitä.

Sieltä ajoimme maustekauppaan , joka on tosiaankin maailman suurin.  Siellä ei ole pelkästään  mausteita, vaan kaikenlaisia maustesekoituksia, siemeniä,  valtava määrä erilaisia yrttiteesekoituksia ,  lääkeyrttejä, pähkinöitä , siemeniä  ja vaikka mitä.  Kauppa on valtava, eikä sitä saa mahtumaan yhteen kuvaan, se tuntui vain jatkuvan ja jatkuvan.

Mitäköhän sitä tarvitsisi tuolta....

Tässä pöydässä oli vaikka minkälaista suolaa..

Voisin viettää kokonaisen  päivän tässä kaupassa.  Se alkoi omistajan vanhempien yrttitarhasta,  ja on tänään valtava kauppa,  jolla myös nettikauppa.  Omistaja on tutkinut yrttejä koko elämänsä ajan, ja on tunnettu herbalisti,  ja yhdessä pöydässä olikin kaikenlaisia  kuivattuja kukkia  ja yrttejä,  joista en ollut kuullutkaan. Itse kauppa on ollut olemassa vuodesta 2003,  mutta muistan kerran käyneeni täällä, ja se oli silloin pienempi.

Eksoottisempia mausteita.

Yksi pöytä oli täynnä riisiin ym,  laitettavia sekoituksia, jotka ovat täällä suosittuja. Niissä on yleensä  mausteita ,  kuivattuja vihanneksia , yrttejä  ja siemeniäkin,  jotka lisätään useimmiten riisin sekaan.

Tällaisia maustemyllyjäkin oli myynnissä tuolla.

Tällaiset puulaatikoista rakennetut hyllyköt ovat aina niin kivan näköisiä.

Teesekoituksia.

Tässä paikassa on runsauden pulaa..

Ulkona on yrttipeltoja, joissa kasvatetaan  maustesekoituksiin ym. päätyviä luomuyrttejä.   Talvella näyttää varmaan paremmalta tuolla,  pitkä kuivuus näkyi tuollakin.

Tämä tila oli aivan ihana! Paikka jossa  pidetään konsertteja, luentoja  ym. yrteistä ja tilan toiminnasta  ym.

Yrttitarhat -ja kauppa  ovat lähellä  Galilean  Betlehemin kylää.   Joskus  muutamia tuhansia vuosia sitten  tässä kohtaa oli kylä nimeltä Bethlehem Zorea (leipätalo)   ja koska etäisyys tästä paikasta  Nasarettiin on vain 10 km,  jotkut uskovat että  tämä onkin se paikka  missä Jeesus syntyi. 1800-luvun loppupuolelle tänne saapuivat saksalaiset templerit,  Templerit olivat  saksalaisia pietisti-herätysliikkeeseen kuuluvia saksalaisia,   jotka tulivat  Pyhään maahan  1800-luvun loppupuolella,  ja perustivat tänne useita yhdyskuntia,  joista  kuuluisin on alue, joka tänään  tunnetaan Saronan alueena. Ikävä kyllä heistä tuli myöhemmin kunnon natseja,    ja britit, jotka silloin hallitsivat täällä, karkoittivat heidät Australiaan.  Tässä kylässä oli yksi heidän yhdyskunnistaan,  ja  templerien rakennuttamat kauniit talot  on kunnostettu asuinkäyttöön.

Tuolla oli ihanan rauhallista, hiljaista ja vihreää.

Tuolta ajoimme paikkaan ,  minne eksä oli alunperin halunnut mennä, eli niihin roomalaisten rakentamiin tunneleihin, missä kahlataan vedessä.   Vedessä kahlailu ei niin kiinnostanut minua, ja kun  tulimme perille,selvisi että siellä pitäisi kävellä kengät päällä,  ja taskulamppukin olisi hyvä olla mukana,   ja  kun siellä vielä sattui olemaan 3 bussilastillista meluavia koululaisia, päätimme jättää tunnelit väliin,  ja siihen retki sitten loppuikin. Kun tulin kotiin, oli onneksi jo sähköä.

Pitkä viikonloppu

Tämä hieno tulppaanikoriste tuli tänään vastaan,  kun menin pitkästä aikaa käymään  Tel Avivin keskustan vanhassa kauppakeskuksessa , josta pidän paljon enemmän kuin uusista, suurista kauppakeskuksista. 

Hienosti oli kauppakeskus taas koristeltu,  ja tällä kertaa keväisesti. Tässä kauppakeskuksessa on aina niin kivat koristelut.

Viikonloppu oli normaalia pitempi,  sillä Pesah eli juutalainen pääsiäinen osui heti sapatin jälkeen. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa pesahista, mutta on saanut uuden sisällön.   Lauantai-iltana,  pesah-aattona,   olin kutsuttu naapuripariskunnan luokse, jotka asuvat 2 kerrosta ylempänä.  Todella lyhyt matka  oli vieraalla eli minulla.  Meillä oli tosi mukava ilta: naapuripariskunta on  tavannut myöhäisellä iällä,  ja  mies asui monta vuotta  Hollannissa ,  ennenkuin   palasi tänne Israeliin.  Juhla-aterialla oli myös miehen poika vaimoineen ,  sekä heidän kaksi pientä poikaansa. Miehen poika sekä pojan vaimo ovat kasvaneet Hollannissa, ja molemmilla on  hollantilainen  äiti ja israelilainen isä.  Oli todella herkullinen ilta, kuten kuvastakin  näkyy, ja kotimatkani  oli mukavan lyhyt illan  jälkeen:) Harmi vaan että kiva pariskunta on etsimässä asuntoa toisesta  kaupungista, ja muuttavat pois jossain vaiheessa.

Viime postauksessa kerroin että kylmä kausi on loppunut, mutta taisin hieman erehtyä, sillä tuo  ilta oli tosi viileä, ja yö kylmä . Olin jo vaihtanut paksun talvipeittoni hyvin ohueen  kevätpeittooni,  ja se ei lämmittänytkään tarpeeksi,  joten piti laittaa jotain päälle.   Nyt on ollut muutamia tosi miellyttäviä päiviä ja illat ja aikaiset aamut viileitä.

Aamulla aikaisin kävin torin kahvikaupassa kahvilla,  ja torin edessä  olevalla aukiolla on tämän viikon aikana näyttely torin historiasta,  sillä tori täyttää 100 vuotta.

Tässä kuva torin alkuajoista,  1920-luvulla.   Silloin  torikauppiaat tulivat tuonne hevosten ja kärryjen   kanssa,   eikä vakituisia kojuja vielä ollut; ne tulivat   muutama vuosikymmen myöhemmin. Molemmat kuvassa olevat talot ovat vieläkin tuolla, vaikkakin hieman eri näköisinä.

Edellisen kuvan oikealla oleva rakennus  on tänään matalempi ja ehkä eri värinenkin.

Pesah-viikolla  on hieman turhauttavaa   käydä  supermarketeissa sillä niin monet tuotteet on piilotettu  kuten oluet tässä kuvassa. Tuotteet jotka kuuluvat  Hametz-ryhmään ovat pannassa tällä viikolla. Muttta on olemassa kauppoja , joissa näitä säännöksiä ei noudateta, joten jos  haluaa vaikka tavallista pastaa tai leipää, niin sitä kyllä löytää helposti. Pesah-viikkona suurin osa leipomoista on kiinni, ja  gluteenittomia tuotteita on tarjolla enemmän kuin normaalisti.

Hyvää uutta viikkoa ja Pääsiäisen aikaa:)