Ratapuisto

Toukokuu oli tosi lämmin täällä,  mutta kesäkuun ensimmäiset päivät ovat olleet aika miellyttäviä, etenkin aikaisin  aamulla ja  illalla, mikä innostaa tekemään pitempiä kävelykierroksia.

Eilen aamulla  odotin bussia tätä kahvilaa vastapäätä  Tel Avivin Dizengoff-kadulla, joka on yksi kaupungin tärkeimpiä katuja. Odottaessani bussia  napsin kuvan kahvilan terassialueesta.  

Jäin pois bussipysäkiltä  ja kävelin tällä kadulla,  jossa monta aika rähjäisen näköistä rakennusta, ja  kymmeniä vaatekauppoja, joista useimmat ovat tukkuliikkeitä.  Tästä talosta huomaa että siihen on eri aikakausina tehty muutoksia ja lisäyksiä ,  ja maalikerros tekisi talolle hyvää.

Tarkoitus oli käydä katsomassa miltä näyttää  Tel Avivin uudehko  ratapuisto, johon pääsee tämän kadun sivukatua pitkin. Olin jo pitkään  halunnut käydä katsomassa miltä puisto  näyttää.

Löysin sivukadun mistä pääsi puistoon.

Lineaarinen ratapuisto on rakennettu alueelle mistä aikoinaan kulki juna Jaffasta  Jerusalemiin, ottomaanien hallitessa tätä aluetta.  Junarata alkoi toimia vuonna  1892.  Tämä puisto muuten syntyi sillä välin kun lähes kaikilla täällä oli ulkonaliikkkumiskielto ym.   Toisella puolella näkyy kaupungin vanhimman  kaupunginosan Neve Zedekin taloja,  ja toisella  puolella taas uusia tornitaloja. Puiston puut ovat vasta äsken istutettuja, mutta oli kiva huomata että sinne oli istutettu myös  sitrus-ja oliivipuita. Jerusalemissa on jo kauan ollut ratapuisto.

Puiston valmiiden osien varrella  on 2 siltaa, jotka yhdistävät tuon ylemmän kadun ja  Neve Zedekin kaupunginosan.

Toisen puolen vanhin torniasuintalo.

Tässä oli kioskikahvila ,mutta ei yhtäkään asiakasta.

Tästä hieman eteenpäin puisto loppui,  sillä osa puistosta on vielä työn alla.  Kun tämä puoli on valmis,tuosta pääsee vanhalle juna-asemalle  (josta olen ikuisuus sitten kirjoittanut täällä)ja ranta-alueelle. Ratapuiston toinenkin pääty on vielä työn alla,  joten pois pääsee vain sivukatujen kautta.

Toinenkin kahvilantapainen löytyi  matkan varrelta, eikä tuossakaan näyttänyt olevan asiakkaita.

Tornitalot hallitsevat näkymää, mutta pidän enemmän noista pienistä vanhoista taloista,  sekä toisen puolen taloista.

Uusi talo, jossa näkyy olevan kaksikerroksisia asuntoja.

Kun tulin lähelle kohtaa missä päättyy toistaiseksi  puiston toinen pääty,  huomasin siellä äskettäin avatun, julkkiskokin kahvilakioskin.  Ja jos kahdessa muussa paikassa ei ollut asiakkaita niin tässä oli...

Tornitalo ja vanha pieni restauroitu talo  ihan puiston reunalla. En tiedä missä käytössä tuo vanha talo on  mutta kun tornitalo rakennettiin niin rakennuttaja joutui kunnostamaan vanhan talon.

Pääsin pois puistosta tämän uudemman tornitalon vierestä.

Vihreää tulossa

Käsityökaupan ikkuna torin viereisellä kävelykadulla

Oli kyllä suuri helpotus kun tilanne täälläl palasi normaaliksi. En ole yleensä sellainen joka stressailee,  mutta tuon kamalan konfliktin aikana stressitasoni  nousi kyllä lähes maksimiin. 

Oli kiva taas kävellä  Tel Avivin keskustassa ilman että mielessä kävi mahdollinen ilmahälytys.  Kävelin  Allenby-kadulla,  joka on yksi Tel Avivin pääkaduista ,  ja aika lähellä ranta-aluetta. Kun tuolla kävelee ,  ei huomaa että kadun joissain vanhoissa rakennuksissa on vielä  entisajan hohtoa, vaikka ovatkin  aika ränsistyneen näköisiä.  Suuret  fiikuspuut myös varjostavat näkymiä. 

Itse katu on sellainen missä kulkee  satoja busseja sekä henkilöautoja päivittäin ,  ja ne ovat lianneet talojen pintoja. Maalikerros tekisikin  näille vanhoille taloille hyvää. Minusta nuo parvekkeet ovat aika hurmaavia.

Joku päivä  kadulla kulkee pikaraitiotien violetti linja autojen ja bussien sijaan. Mutta siihen on vielä paljon aikaa....Kotini lähellä on tehty vihreän linjan  alustavia töitä,  mutta ennenkuin   pikaraitiotie kulkee kotini vierestä  kuluu ainakin 6 vuotta,  mutta todennäköisesti enemmän...

Näitä vanhoja taloja ei tällä kadulla ole monen monta, mutta onneksi joitakin on säilytetty.Aikaisin aamulla  on ollut mukava kävellä, mutta muuten täällä on ollut tosi lämmintä. Katselin viime vuoden  toukokuun säitä,  ja jos asteet silloin olivat päiväsaikaan  jonkun verran yli 20 asteen,  ovat ne nyt olleet lähempänä  30 astetta.  Mennyt talvi oli myös lämpimin ehkä koskaan,  ja se vaikutti epäsuotaisesti  kesähedelmien kasvuun,  ja sen vuoksi  esim.  persikat, nektariinit ja aprikoosit ovat  todella kalliita .

Ulrika oli laittanut blogiinsa kuvan kasveistaan,  ja kun kommentoin,  hän pyysi minua näyttämään omiani.  Minulla on aika paljon  kasveja kotona, ja laitan tänne osan. Minullahan ei ole parveketta ,eikä varsinaista tilaa missä voisin kasvattaa yrttejä ja vihanneksia,  mutta pidän olohuoneen ikkunapaneelien oikean puolen nurkkaa aina auki, ja nurkan kohdalla ja vieressä on kasviruukkuja.  Tässä suurin kirsikkatomaattitaimeni tällä hetkellä.  Tulossa on joku 12  kirsikkatomaattia laskuni mukaan.  Minusta on kiehtovaa seurata kasvua,  ja se on oikeastaan se syy että minulla on tämä tomaattitaimi,   joka on kasvanut syömäni kirsikkatomaatin siemenestä.

Chiliä ehkä tulossa jossain vaiheessa. Minulla on 3 pikku chiliä.  ja tämä pienin, mutta helpoin kuvattava. Yhteenkään ei ole vielä tullut kukkia...

Joskus  alkukeväällä sirottelin munakoisoni siemeniä ruukkuun,  ja nyt on 2 munakoison tainta,  jotka pitäisi viedä ulos kasvamaan,  sillä täällä sisällä ei takuulla kasva mitään munakoisoja.  Ongelmana on vaan se että minne laittaisin nämä kasvamaan. Minun pitäisi löytää joku laatikko minne voisin siirtää kaikki nämä taimet kasvamaan, ja toivoa ettei kukaan  häiritse niiden kasvua.

Avokaado on kasvanut tuossa ruukussa   jo muutaman vuoden, mutta  jotta se kasvaisi suuremmaksi se pitäisi siirtää suurempaan ruukkuun . Ongelmana täällä on se ettei täältä löydy altakasteluruukkuja. Toin muutaman Suomesta  ja IKEAassa oli yhtenä vuonna sellaisia, ja ostin silloin yhden suuren ja kaksi pienempää,  mutta jos olisin tiennyt ettei niitä ole enään valikoimissa olisin ostanut enemmän. Avokaadon vieressä näkyy hieman  pomeranssikasviani ,  jonka kasvu alkoi 2 vuotta sitten, ja varsi on jo puumainen.

Minulla on monessa  ruukussa pieniä pomeranssipuun alkuja,  vähän liikaakin... Olen laittanut muiden sitrusten  siemeniä,  mutta  kaikki kuolivat jossain vaiheessa paitsi pomeranssin taimet, joka taitaa olla kestävämpi kuin muut sitrukset. Suomessa  minulla oli monta pientä sitruspuuta,  jotka olin kasvattanut siemenistä,  ja ne kasvoivat hyvin,  johtuen siitä että Suomessa taloissa on yleensä tasainen lämpötila ympäri vuoden,  toisin kuin täällä. 

Maanantaina Bambi sai pakollisen vuosittaisen Rabies-rokotteen,  ja kyllä niin väsytti sen jälkeen

Iltapäiväkävely joen varrella

Eilen iltapäivällä teimme eksän kanssa pienen retken  Nahal Sorekin luonnonpuistoon,  joka on keskisen Israelin alueella. Koska lähdimme liikkeelle  vain pari tuntia ennen pimeän tuloa,  puiston  lyhyt reitti oli juuri sopivan pituinen. En ollut koskaan aikaisemmin  ollut tuolla ,  ja ihastuin heti.  Luonto oli vielä ihanan vihreää,  kuten kuvan  kiiltomalvat,  jotka täällä lähialueellani ovat jo aika nahistuneen näköisiä.

Mikä parasta, olimme ainoat ihmiset tuolla puistossa.   Oli ihanan hiljaista ja kaunista.  Tämä on lähellä aluetta missä  Sorek-joki laskeutuu Välimereen. 

Vihreää oli joka puolella.

Puistossa on monta eukalyptuspuuta, mutta puiston eukalyptuspuut näyttivät hieman erilaisilta kuin kodin edessä olevan puiston eukalyptuspuut.

Joen varrella kasvavan eukalyptuspuun juuret olivat muodostaneet ikäänkuin majan .

Tämänkin eukalyptuspuun runko oli aika erikoinen.

Sitten kuului miaou,   ja näimme nuoren kissan, joka seurasi meitä reitin loppuun saakka.  Kissa oli  selvästi tottunut ihmisiin,  ja mietin mistä se oli ilmestynyt tuonne. Lähellä on kibutsi, ehkä sieltä.

Joen varrella näkyi myös useita lintuja, kuten jalo-ja harmaahaikaroita. Näin miten haikara nappasi kalan joesta. Tästä kohtaa on ehkä aiemmin  päässyt toiselle puolelle mutta nyt ei, ellei halua  kastella jalkojaan.  Jossain kyltissä luki että vesi on saastunutta, mutta  eksän mielestä siinä luki niin jotta ihmiset eivät tulisi kalastamaan tuonne. Mene ja tiedä....

Jalohaikara.

Jatkoimme matkaa,  ja kissa seurasi meitä koko ajan.  Toisella puolella on  kilpikonnasaareksi  kutsuttu alue, jossa on kilpikonnia,  mutta sinne ei nyt pääse. Kilpikonnista puheenolleen, Israelin rantaviivalla oli suuri  luonnonkatastrofi toissa viikolla,  kun valtava määrä bensiiniä ja tervaa ajautui   ranta-alueelle myrskyisän viikonlopun jälkeen.  Pienet kilpikonnavauvat  olivat  tervan peittämiä, ja suurin osa kai saatiin pelastetuksi,  ja vapaaehtoiset puhdistivat rantoja, mutta kestää ennenkuin tuollaisen katastrofin jäljet ovat poissa.  Tällä viikolla selvisi  että syypää öljyvuotoon oli Iranista lähtenyt libyalainen laiva,  joka oli tahallaan poistanut  öljyä Välimereen,  ja jota myrsky toi sitten tännepäin.  Ekoterrorismia siis.

Tulimme reitin loppupäähän ,  joka näytti hieman erilaiselta.  Siellä kasvoi  sisalagaavekasveja.   Ensin luulin että nämä ovat niitä agaaveja joista tehdään agavesiirappia,  mutta näistä agaaveista tehdäänkin sisalia, mitä on esimerkiksi kissojen kiipeilypuissa ja raappimistelineissä.

Täällä näkyi jo dyynejä,  ja takana on kibutsi jonka alueella maan suurin desaalinaatiokeskus, jonka kautta saadaan suurin osa juomavedestä täällä. Jos tuonne kiipeää näkyy myös meri.

Kissa  seurasi meitä vielä jonkun aikaa kun kävelimme poispäin, mutta kiipesi sitten eukalyptuspuuhun.

Kissa jäi hiemaan vaivaamaan minua: pääsiköhän se pois puusta, löysikö se sinne missä se saa ruokaa. Toivottavasti...

Alueella kasvoi myös paljon keltasinappia , joka kukkii nyt.,Harmittelin etten ollut ottanut pussia mukaani, ja tungin keltasinapin lehtiä ja kukkia farkkujakkuni taskuihin.  Ne päätyivät salaattiini tänään

Kevättä ilmassa

Hei taas💚Keltakukkaiset  käenkaalit kukkivat kuvassa, ja koska on ollut niin lämmintä  ja aurinkoista  , alkavat olla jo  väsähtäneitä , ainakin nämä  auringossa olevat.

Edellisessä postauksessa, viikko sitten, kirjoitin että kilometrin liikkumarajoituksen piti loppua viime perjantaina. Mutta ei se loppunutkaan silloin,  vaan liikkumarajoitusta   pitkitettiin vielä sunnuntai-aamuun, joka täällä viikon 1.  päivä.  Huomenna on tarkoitus mennä kävelemään,  kuukauden tauon jälkeen,   Tel Avivin keskustaan,  ja torin kahvikauppaan kahville,  sillä  liikkumarajoituksen peruuntumisen lisäksi  ravintoloitten ja kahviloitten sallitaan taas myydä annoksi&kahvia ym.  mukaan,  sillä kuukauden  tiukan lockdownin aikana sallittiin vaan lähettien tuomat ruokalähetykset.  

Olen ollut ihan kiltisti , eli pysytellyt  vain lähialueilla,  sillä pariinkin otteeseen oli uutisissa että poliisi on ollut yli-innokas    Tel Avivin keskustassa ja ranta-alueella,  ja ajanut sieltä pois jopa lähellä asuvia. ja antanut sakkojakin.  Tämä pitkä 3. lockdown ei ole vaikuttanut mitenkään  tartuntoihin  tai vaikeasti sairaisiin,  ja  brittimutaatio on tehnyt pahaa jälkeä. ja tekee niin edelleenkin, eli voi hyvinkin olla että   pian on edessä 4. tiukka lockdown.  Vuoden alussa kaikki  näytti paljon paremmalta.....  Täällä on nyt rokotettu hieman yli 37 % prosenttia yli 16-vuotiaista  ylöspäin,  mutta rokotuksen vaikutusta ei vieläkään näy tarpeeksi. Vieläkin suurin  osa tartunnoista  tietyn sektorin ihmisillä , ja asuinalueilla.

Perjantaina tein Bambin kanssa hieman pidemmän lenkin kodin lähellä olevalle alueelle, mikä näyttää enemmänkin maaseudulta kuin kaupunkialueelta.  Kuului kanojen kotkotusta ja kukon kiekuntaa,   ja niitähän siellä olikin. Komea kukko , ja olen joskus aikaisin aamulla kuullut kukon kiekuntaa;  se on varmasti tämä!

Hieman kanojen ja kukkojen jälkeen näkyi tällainen puulla päällystetty perävaunu. Lasisesta ovesta näkyi sisälle mutta ei siellä kukaan ollut.

Toiselta puolelta näytti tällaiselta.  Onkohan tuo perävaunu koskaan käytössä......

Välimeren alueen yleisin  villivihannes kiiltomalva viikko sitten.  Kiiltomalva kukki jo silloin, mielestäni normaalia aikaisemmin,  mutta ei  ihme sillä täällä  oli ehkä viikon kestävä talvi. Minulle talvi täällä on sellainen, jolloin päivälämpötilat alle 20 asteen, mutta ne ovat nyt koko ajan yli 20 asteen, eli keväistä on.   

Tänään piti pysytellä kotona  kun  kaasulaitokselta tuli kaasuteknikko tekemään tarkistusta,  ja aika oli keskellä päivää, parin tunnin aikavälillä.  Täällä pitää kaasuteknikon tehdä  kunnon tarkistus joka 5. vuosi ,  ja onneksi kaikki oli hyvin, eli ei tullut ylimääräisiä kuluja kuten 5 vuotta sitten kun oli edellinen tarkistus.  Kaasuteknikko laittoi uuden muoviputken,  ja sanoi että kaasun paine on just hyvä:)  Kaasu on siis keittiössä, kaasuliedellä.

Hyvää alkavaa viikkoa :)

12 vuotta ja kaktuksia

Huomasin juuri että tämä blogi täytti vuosia... 29. tammikuuta tuli 12 vuotta täyteen, joten onnea tälle blogilleni. Ruokablogi täytti  yhtä paljon vuosia muutama kuukausi aikaisemmin.  Niin se aika vierii....

Viime viikolla  menin  pitkästä aikaa kaktuspuistoon,  kun Bambia ulkoiluttaessa huomasin että portti oli auki. Olin ainoa vierailija siellä, Bambin lisäksi... 

Tuntuu että tässä kaktuspuistossa on joka kerta jotain erilaista, kun tulen sinne muutaman kuukauden välein.

Bambi etsii tuoksuja. Kävin tuolla aurinkoisena päivänä, mutta sitä ennen oli ollut sadetta , joka hävitti kaikki tuoksut.  Nyt viikonloppuna oli sadetta  ja ihanan viileää, mutta tällä viikolla taas pärjää päiväsaikaan ulkona ihan kesävaatteilla.  Nytkin illalla kun vein Bambin iltapisulle oli 20 astetta. Sellainen talvi täällä, eli ei oikein talvea.

Nämä kaktukset ovat kyllä niin upeita. Mulla ei koskaan ole ollut kotona kaktusta, mutta  täällä puistossa voi sitten ihailla niitä.  

Laitoin muutaman kaktuskuvan Instagramiin,  ja serkkuni Suomessa kirjoitti että hänen tyttärensä on hulluna kaktuksiin ja mehikasveihin,  joten seuraavana päivänä kävin kuvaamassa vähän lisää kuvia häntä varten.

Tiesin että näiden Opuntia-kaktusten hedelmiin ei pitäisi koskea paljain käsin, mutta  kun katsoin hedelmiä, niin näytti siltä ettei niissä ole piikkejä. Auts, olin väärässä!

Vaikuttavia ovat.

Bambi ei onneksi mennyt liian lähelle.  Kuten viimeksi kirjoitin , lockdownia pidennettin, mutta  kilometrin liikkumarajoituksen  pitäisi loppua tämän viikon perjantai-aamuna. Tosi ihanaa että pääsee taas kävelemään tuttuihin paikkoihin , joista olen ollut poissa lähes kuukauden, mutta toisaalta on pelko siitä  mitä tapahtuu:   tuleeko tilanteesta taas pahempi , ja joudummeko vielä 4. tiukkaan lockdowniin.. En millään enään jaksaisi sellaista. Alun rokotusinto täällä on laimentunut, ja nyt pyydetään jo kaikenikäisiä tulemaan rokotettavaksi, jotta rokotteita ei jouduttaisi heittämään pois.  Kahdella sektorilla eli ultraortodoksien ja arabiväestön joukossa on ollut paljon vähemmän rokotusintoa muutenkin.  

Näitä oranssikukkaisia tulitrumpetteja  näkee nyt monessa paikassa; ne ovat niin kauniita.

Samoin kun nämä kynttelikkö-aloet.  Näitä on myös kodin viereisessä puistossa, ja käyn hakemassa palan lehteä jos tulee haava sormeen.

Hyvää alkanutta helmikuuta: