Ihmeellisen lämmintä

Manta Rayn rannalla oli vielä tyhjää aikaisin aamulla

Jo yli viikon on ollut todella lämmintä; enemmän kuin keskimääräisesti tähän aikaan vuodesta. Lämpö tuli  niin äkkiä että en ollut kunnolla edes varautunut siihen, vaikka   olin jo vaihtanut talvipeiton kevyeen peittoon,  ja viime viikonloppuna siirsin kylmemmän sään vaatteet pois ja laitoin tilalle lämpimän sään  vaatteet.  Mutta se tottuminen lämpöön,   huh!   Tuuletinkin on ollut jo muutaman päivän päällä, sillä asunto tuntuu jo tosi lämpimältä,   mutta 2 viikon sääennusteen mukaan jo ensi viikolla olisi normaalimmat säät, eli ei yli 30  asteen  ja   melkein 30 asteen helteitä,  vaan maltillisempaa, hellerajan pinnassa olevaa säätä. En varmaan koskaan totu tähän puolen vuoden  lämpimään ja sadettomaan kauteen....

Eilen illalla täällä alkoivat Yom Hasoan  eli holokaustin muistopäivän seremoniat,  jotka  asuinkaupungissani Holonissa alkavat  lähellä kotiani,   kuten joka vuosi.  Illalla kun vein Bambin iltalenkille  seurasin seremonian harjoittelua ennenkuin se alkoi. En kuitenkaan  jäänyt seuraamaan itse seremoniaa tällä kertaa.

Lämpö on taas saanut ihmeitä aikaan: toisaalta luonnon kasvit ovat lähes kaikki kuivuneet pois,  mutta puut kukoistavat,  Tämä kotikatuni lopussa oleva  avokaadopuu on jo pitkään näyttänyt lähes kuolemassa olevalta puulta, mutta   se johtuu siitä että puu on täynnä kukintoja ja lehtiä on nyt vähemmän.

Huomasin ensimmäiset pienet  avokaadon alut, ja näitä oli siellä täällä,  tämän kokoisia ja ihan nuppineulankin kokoisia.  Saapa nähdä miten monta niistä kehittyy kunnon avokaadoiksi.  Puu kuuluu omakotitalolle, mutta iso osa puuta kasvaa kadun puolella.  Minulla on jo pitkään ollut kolme avokadon kiveä  odottamassa että niistä putkahtaisi jotain vihreää, mutta eipä ole vielä sellaista tapahtunut.

Bussipysäkin viereisen pienen puutarhapläntin alueelle oli joku istuttanut pienen  avokaadopuun alun, ja lapussa luki näin:  "Olen pieni kasvuvaiheessa oleva avokaadopuu. Jos näette että maa on kuivaa, voitteko ystävällisesti kastella minua, kiitos jo etukäteen". Toivottavasti pieni avokaadopuu saa kasvaa rauhassa; tänään se oli hieman nuutuneen näköinen joten pitää huomenna viedä sille hieman vettä. Tästä tuli mieleen että voisin viedä   tuonne taatelipalmuni, jolla ei ole enään kasvuvaraa kukkaruukussa....

Mulperipuu, joka koko talven näyttää  surkealta ja lähes lehdettömältä,  on nyt täynnä suuria lehtiä ja mulperin raakileita. 

Sairaalareissu

Viikko sitten sunnuntaina olin luvannut kotikadullani asuvalle Evelynille  että tulen hänen seurakseen , kun  hän menee sairaalaan tarkistuskäynnille. Hänelle tehtiin leikkaus (aivoaneurysma) viime kuussa,   ja nyt oli aika hänet leikanneelle  kirurgille.  Hänen tyttärensä ei voinut viedä häntä eikä poikakaan,  ja koska  aivoleikkauksen jälkeen voi olo olla hieman  hutera,  ei hän voinut mennä sinne yksin. Matkustimme kahdella eri bussilla Sheban sairaalakompleksiin,  joka on Israelin suurin sairaala.   Bussi kiertää valtavaa sairaala-aluetta,  ja eri klinikkojen kohdalla on pysäkkejä.  Evelynillä oli aika tilattu päärakennuksen klinikalle. Oli sateinen aamu kun saavuimme päärakennuksen kohdalle.

Päärakennuksen alueella on myös hotelli ja kauppakeskus.

Päärakennuksen aulassa roikkui kivoja valkoisia lamppuja.

Käytävällä oli eri kohdissa jättimäisiä tuoleja,  jotka oli maalattu eri teemoilla.  Jouduimme odottelemaan kirurgille pääsyä ihan kamalan kauan, sillä edellisellä viikon torstaina  kirurgi oli joutunut  kesken kaiken lähtemään kiireelliseen leikkaukseen,  ja niinpä  ensin hänen vastaanotolleen pääsivät ne jotka eivät torstaina päässeetkään vastaanotolle.  Lopulta Evelynkin pääsi kirurgille  pitkän odotuksen jälkeen,  ja kaikki hyvin.

Näkymä kauppakeskuksen ikkunasta

Viime  viikko oli aika talvinen,  mutta aina välillä paistoi aurinkokin. Tällä viikolla lämpenee.

Tel Avivin rantakatua

Kuten varmaan olette huomanneet, hehkutan aina "talvista" pilvistä säätä, mutta se vaan on niin paljon parempi kuin  kesän kostea kuumuus.  Talvista viikkoa oli edeltänyt lämmin ja aurinkoinen viikko, ja oli hyvä kävelysää.

Yksi ranta-alueen suosituimmista kuvauspaikosta:)

Sataman puisella dekillä joogailtiin; siellä on ilmaisia joogatunteja aina perjantai-aamuisin, jos sää sen sallii.

Hyvää tulevaa viikkoa ja laskiaistiistaita.  Täällä laskiainen näkyy ainakin ruotsalaisen Fika-leipomon laskiaispullissa:D

Kevättunnelmia

Joka vuosi taidan mainita täällä että talvi/kevät on luonnon parasta aikaa täällä, mutta niin se vaan on että Välimeren talven ja kevään paras puoli on kukkiva luonto.  Tässä  kruunukakkara joka nyt kukkii siellä sun täällä.

Myös näitä punaisia kukkia on puiston vieressä.  Koska lähes samannäköisiä punaisia kukkia on 3 eri lajiketta, en koskaan ole varma mikä niistä on mikä: olin ennen varma että kodin lähellä kukkivat unikot, mutta nyt en olekaan niin varma...

Hieman kuivumistakin näkyy jo luonnossa: eilen oli lähes 30 astetta , ja sehän heti vaikuttaa näihin. Huomiseksi on luvattu sadetta  joten ehkä piristyvät.

Lauantaina kävimme  kotikatunaapurini Evelynin ja tyttärensä kanssa viemässä koiranruokaa  kissojen ja koirien turvakotiin.  Evelynin mopsihan kuoli viime vuoden puolella ,  ja veimme Kailta jääneet ruuat tänne.  Kissoja adoptoidaan harvemmin,   mutta tässä paikassa kissoila on hyvä elämä:)

Koiria oli niin vaikeaa nähdä tuolla, sillä ne niin etsivät rakkautta ja rakastavaa kotia.  Tämä oli pentujen ja nuorten koirien puoli,  ja koiraäiti +4 pentua olivat niin suloisia että niitä oli vaikeaa vastustaa.  Vanhempien koirien puolella suurin osa on suuria koiria, jotka eivät helpolla löydä kotia sillä ihmiset haluavat pieniä ja nuoria koiria.

Koirien ja kissojen jälkeen ajoimme  Rishon LeZionin kaupungin rannalle. Oli lämmin aurinkoinen päivä,  mutta rannalla ei ollut tungosta.

Me istuimme ranta-kahvilassa ihailemassa rantaelämää.

Tämä nuori papaijapuu kasvaa lähellä ystävän kotia.  Noin nuori puu ja aika kivasti hedelmiä. Tästä tuli mieleen että pitäisi yrittää kasvattaa papaijapuu siemenestä, ja sitten istuttaa se meidän talon pihalle niin että meilläkin olisi papaijoja omasta takaa:D

Purim-juhla on alle kuukauden kuluttua,  ja keskustan alueelle on taas ilmestynyt monta naamiaisasuja myyvää pop-up-kauppaa.

Tähän kuvaan tuli  vastapäinen talokin mukaan;D

Talo kuin iglu

On mukavaa kun eksäni vie minut välillä pienille retkille täällä.  Sama eksä,  jonka vuoksi oikeastaan palasin tänne Israeliin,  ja joka ei palannutkaan tänne kuten oli ollut tarkoitus ,  vaan   vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera,  ja viime vuoden hämmentävistä tunnekuohuistakin (hänen paluunsa jälkeen)  olen päässyt eroon,  joten retket eksän kanssa ovat nyt pelkkää nautintoa. Tällä kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin eteläisessä Israelissa.  Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmäinen,  ja matkalla ranta-alueelle huomasin että sielläkin on  paljon rakennettu viime vuosina.  Aamulla aikaisin oli pilvistä mutta kuumaa,  ja kävelimme ylinta rantakatua pitkin.

Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.

Hieman kauempaa näin siniturkoosin sohvaryhmän,  ja kaukaa katsottuna  se näytti siltä että joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne,  mutta lähempi tarkastelu osoitti että nämä ovatkin pysyviä istuimia.

Hieman eteenpäin kävellessä ohitimme 2 valaanpyrstön näköistä rakennelmaa, joita luulin ensin näköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja.  Selvisi että nämä olivat Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympäristötaidetta tekevän taiteilijan töitä.  Sivuillaan olevan listansa mukaan hän on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa. 

Jatkoimme matkaa ,  ja tässä oli aiemmin ollut näköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi.  Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota    rannan reunan jyrkille kallioille.

Vähän matkan päässä näimme vanhan kivirakennuksen.  Selvisi että rakennuksessa on  Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmän tietoa, mutta kaiketi hän oli joku tärkeä henkilö.  Mamelukit hallitsivat täällä  1260-1516,  ja pystyttivät sinä aikana useita monumentteja rannikkoalueelle.  Keskellä rakennusta on valkoinen kupoli,  joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.

Hauta, joka oli kaltereiden takana,  olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi.  Ovessa oli ruosteinen lukko,  joten sitä ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvät Ashkelonin  kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka)  jossa emme käyneet, mutta tällä alueella on ehkä aarteita enemmän kuin muilla alueilla täällä , ja iso osa niistä merenpinnan alapuolella.  Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama,  mutta sitä ei ole vielä löydetty. Jossain meren alla se kai on.

Sitten se näkyi!  Rakennus joka toi mieleen iglun; sitä oli pakko päästä näkemään,

Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjäänyt projekti. Tässä oli täysin valmis runko, mutta raha oli näköjään loppunut kesken...

Iglurakennusta ympäröivät  hieman ruosteiset aidat,  mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreää ,   ja siellä oli uima-allas. Päättelimme että rakennus on hotelli.

Eteenpäin kävellessä selvisi että iglumaisia  rakennuksia oli kaksi, ja niiden välissä yhdistävä ei pyöreä osa.

Hotellin sisääntulopuoli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin rannalle päin oleva osa. Selvisi että tämä oli entinen Holiday Inn-hotelli,  ja nykyinen Harlington -hotelli.

Hotellin sivuilta lainattu ,  ylhäältä päin otettu kuva  näyttää miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun täkäläisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisäpuolella näkyvät kerrokset, joista jokaisesta  on näköala alas,  sillä huoneet ovat vain yhdellä sivulla.

Hotellin alakerros taisi olla samannäköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tämän osan on tarkoitus jäljitellä  kävelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue..  Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympäröivät aidat,  eikä niistä ollut pääsyä  rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettävä hotelli toista kautta, mikä on kummallista.

Kävelimme takaisin  ylimpää rantakatua kohti parkkipaikkaa ,  minne olimme parkkeeranneet auton.

Ajoimme  Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea,  täynnä kahviloita , ravintoloita  ja kauppoja.  Takana näkyvät rakennukset näyttävät siltä että kuuluisivat  rannan kauppakeskukseen,  mutta niiden ja Marinan välillä on katu.

Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista täällä  tämä Ashkelonin Marina.

Marinan alueella on merikeskus-ja koulu,  ja siellä oli nuoria oppilaita juuri kun kävelimme ohi.

Kävimme vielä kahvilla Marinan alueella, minkä jälkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!

Rantaa ja viiniä

Alkuviikosta eksä soitti ja kysyi haluanko lähteä pienelle retkelle etelään päin. Tottakai halusin , en ollut pitkään ollut minkäänlaisella retkellä.  Lähdimme hyvin aikaisin liikkeelle,  ja ensimmäinen etappimme oli  Nitzanim  Beach, joka sijaitsee kahden kaupungin, Ashdodin ja Ashkelonin välissä.  Nitzanim on yksi  maan upeimmista ranta-alueista,  ja tämä oli ensimmäinen  kertani tuolla.

Todella upea ranta-alue, ja lähes täysin tyhjä koska olimme niin aikaisin liikkeellä.  Emme menneet uimaan  vaan käveskelimme hieman rannalla.  Uimapukuni ei muutenkaan mahdu enään päälle...

Nurmikkoalueella oli baarialue sekä varjoisia istumapaikkoja.   

Oli alue missä oli tuoleja ja varjoja.

Taisi olla sopivat laineet lainelautatailijoille.

Pohjoisella puolella oli  camping-alue  ja ihmisiä telttoineen  rannalla. Jotkut muuttavat koko kesäksi rannoille asumaan (ei valvotuilla rannoilla)... Taustalla näkyy Ashdodin rakennuksia.

Ennen lähtöämme  joimme kahvit  baarialueella.

Ajoimme rannan jälkeen vielä lähialueilla katsomassa uusia asuinalueita,  ja sattuman kautta päädyimme  Barkanin viinitarhalle kun ajoimme takaisin Tel Avivin suuntaan.  Minähän innostuin kun näin että siellä oltiin poimimassa viinirypäleitä.

En malttanut olla maistamatta...rypäleet olivat hyvin pieniä ja todella makeita.

Yleensä rypäleiden poimimiseen käytetään tietyn tyyppistä traktoria joka kulkee viinipensaiden välissä, mutta  Barkanin vierailukeskuksen vieressä niitä poimittiin käsin. 

Menimme sisälle suureen vierailukeskukseen.

Meillä oli tuuria sillä paikalla oli erittäin miellyttävä sommelier,  joka kertoi meille Barkanin viinitarhasta, ja vastasi  kaikkiin kysymyksiin;D  Selvisi että Barkanin viinitarha  on tänään  Israelin suurin viinitarha, joka tuottaa 15 miljoonaa pulloa viiniä vuosittain,  aika hurja määrä. Iso osa tuotannosta  menee ulkomaille; lähinnä Yhdysvaltoihin.

Koska meillä oli nälkä emmekä olleet syöneet aamiaista,  jäimme vierailukeskukseen   viini&juustoaamiaiselle.  Viiniä vain ihan vähän, olihan sentään aikainen aamu;D Tuonne vierailukeskukseen olisi kiva päästä toistekin.