Lokakuukin lopppuu jo

Alkuviikosta näin ranta-aluetta pitkästä aikaa.  Tästä kuvasta luulisi että ranta-alue on heti tuossa edessä ,mutta tämä alue , mistä otin kuvan on paljon korkeammalla,  ja tuolta näkee hyvin rannalle.  Kaipasinkin ranta-aluetta  kun oli se ulkonaliikkumisrajoitus: vaikka nyt lähes kaikki paikat ovat kiinni, pääsee kuitenkin vapaasti liikkumaan.

Näköalapaikkaa vasta päätä on tämä rakennus,  joka valmistui vuonna 1935  ,  ja edustaa  Bauhaus-tyyliä. Rakennus oli aika nuhjaantuneen näköinen,  kunnes korjausprojekti valmistui vuonna 2012.  Samalla lisättiin takaosaan  uusi moderni rakennus, joka onneksi on sen verran taka-alalla, että näyttää kuin se olisi erillinen rakennus,  mutta se kuuluu nyt kokonaisuuteen.   En ymmärrä miksi pitää yhdistää niin erilaista tyyliä kun   lisätään kerroksia näihin vanhoihin  ja kauniisin rakennuksiin.  

Launtaina teimme eksän kanssa pienen retken Kafr Kassemin arabikaupunkiin.  Eksä sanoi että siellä pitäisi olla hyvä tori, mutta koska saavuimme iltapäivällä ,  torista oli jäljellä vain koju jossa myytiin tosi rumia mattoja,  ja toinen koju jossa myytiin farkkuja. Hedelmä-ja vihanneskojuja ei enään ollut kun saavuimme kaupunkiin. Pian kaupunkiin tullessa näkyy tämä moskeija, jossa 4 minareettitornia.  Tämä on uusi moskeija, enkä muista aiemmin nähneeni täällä Israelissa moskeijaa jossa 4 minareettia.

Koska ei ollut toria, päätimme mennä syömään annoksen  kanafeh-leivonnaista.  Valkoinen osa lautasella on juustoa, ihanan venyvää sellaista,  ja tässa taisi olla enemmän juustoa kuin missään aikaisemmin syömässäni kanafeh-leivonnaisessa.

Kanafeh oli juuri tullut uunista, ja jouduimme odottamaan jonkun aikaa, sillä meitä edellä oli aika monta jotka odottivat tuota samaa leivonnaista.

Eilen kävelin torin viereisellä kävelykadulla,  ja katselin tätä rakennusta.  Täällä pyörii parhaillaan televisiossa taas uudenlainen parinetsintäformaatti, täkäläinen sellainen. Ohjelman nimi on "Uusi rakkaus" ja siinä 4 nuorta naista saivat tästä talosta käyttöönsä upeat asunnot.  Jokaiselle näytetään video 2 miesehdokkaasta,   joista pitää valita yksi, ja valitut  miesehdokkaat asettuvat naisten asuntoihin 3 päiväksi.  Sinä aikana heille järjestetään   kaikenlaisia yhdistäviä toimintoja,  ja  ohjelman psykologit myös seuraavat tapahtumia ruudun kautta.  3 päivän kuluttua naisten pitää  päättää haluatko he jatkaa miesehdokkaan kanssa vielä 3 päivää lisää, vai passittavatko he miehet matkoihinsa. Ensimmäisellä kierroksella  kaikki 4 naista hylkäsivät ehdokkaat,  ja saivat uudet mieskokelaat.  Toisella kierroksella 2  naisista päätti antaa 3 lisäpäivän mahdollisuuden  ehdokkailleen,  kun taas 2 muulla on jo tätä kirjoittaessa 3. kierros menossa. Kauheasti draamaa on tässä ohjelmassa. Mutta ne asunnot tuossa talossa aivan ihania...

Kävelin tämän apteekin ohi, jonka jokaisesta ikkunasta tuli selväksi että tässä apteekissa  saa lääkärin reseptillä lääkekannabista.  Muistan kun viime vuonna yksi torikauppias kertoi että ainoa asia mikä lievitti hänen kipujaan oli lääkekannabis.

Samana iltana tapasimme Annelin kanssa täällä Israelin kansallisteatterin ja musiikkitalon aukiolla. Ulkona tietysti kun ei voi olla missään sisällä.  Sain Annelin Suomesta tuoman, hänen ystävänsä minulle ompeleman kauniin kasvomaskin:)

Hyvää lokakuun loppua, viikonloppua ja Pyhäinpäivää.

Tiukemmaksi meni

Rambo kissa nukkuu torin alkupuolen tyhjässä torikojussa. Toivottavasti joku nyt syöttää Ramboa
kun tori on suljettu ties  kuinka kauan.

Viime postauksessa kerroin siitä  miten viime viikon perjantaina täällä alkoi uusi lockdown.  No tasan viikko sen jälkeen,  tuosta lockdownista  huolimatta ,   tänään lockdownia kiristettiin kunnolla. Ensimmäisen viikon  lockdown oli hieman kuin  emmental-juusto; siinä oli paljon reikiä, mutta se salli esim. ruokatorien olla auki,  ja julkinen liikenne toimi, vaikkakin vain 50% kapasiteetilla. Myös osa sai edelleen käydä töissä.

Tämä tiukempi lockdown sulki torit, vaikka  ulkotorilla vihannesten ostaminen on riskittömämpää kuin supermarketissa ostaminen,   julkinen liikenne toimii minimiteholla,  ja  taas lisää ihmisiä jäi  työttömiksi.  Kilometrin  liikkumisrajoitus edelleenkin voimassa, PAKKO pitää 2 metrin  etäisyyttä toiseen,  ja kauemmaksi saa mennä  vain  ruokaa ostamaan, Tuota voi hieman kiertää myös niin että esim. minä joka asun Tel Avivin kupeessa mutta Holonin kaupungissa (vähän kuin Vantaa  tai Espoo Helsinkiin verrattuna) voin matkustaa  Tel Aviviin ostamaan ruokaa.  Eri asia on sitten pääsenkö tai viitsinkö,  jos busseja pitää odotella kokonainen tunti.  Mutta lähiseudun supermarkettini on liian kaukana ja ilman bussia en sinne kyllä pääse. 

Keskiviikkoiltana kun tulin Bambin ulkoiluttamisen jälkeen kotiin, ovenkahvaan oli laitettu pussi. Pussin sisällä  oli nättiin laatikkoon pakattu hunajamuffini,  ja rukousvihkonen,  jossa vuoden  pyhimmän   päivän,  Jom Kippurin rukouksia.  Jom Kippurin  eli sovituspäivän aatto on sunnuntaina,  ja seuraava arkipäivä   on tiistaina,  koska meillä tämä lockdown, niin vain ruokakaupat ja apteekit  avoinna.  En syönyt hunajamuffinia,  sillä juutalaiseen uuteen vuoteen (viime viikolla)  kuuluva hunajakakku ei oikein maistu minulle. Pussin oli ovenkahvaani,ja jokaiseen muuhun talon ovenkahvaan jättänyt  Chabad-liikkeen edustaja.

Tein ehkä ison virheen tällä viikolla.  Syötän puiston kissoja,  ja yksi suosikkini on ollut kesällä 2019 syntynyt kaunis harmaa kissa Neko. Neko  seurasi aina ennen  Bambia ja minua,  kun vein Bambia puistoon . Nekosta tuli niin kesy, että sain pitää sitä sylissä ,  ja silitellä.  Yhtenä päivänä  Neko hävisi, ja ilmestyi kuukauden kuluttua takaisin, pelokkaana ja huonomman näköisenä.  Neko ei myöskään tullut syömään kun  syötin muita kissoja,  enkä nähnyt sen syövän  sille jättämääni kuivaruokaa.   Minulla on kissojen matolääkettä,  ja päätin tuoda   Nekon kotiin , ja antaa sille matolääkettä,  ja sitten palauttaa ulos. Ostin pienen kissanruokapurkin, johon sekoitin matolääkettä ,  ja sain aika helposti laitettua   Nekon  Bambin vanhaan kantokassiin.   Kotona kissaparka oli ihan paniikissa,  koska oli täysin vieras paikka,  ja vietti koko illan  hyllykön alla keittiön vieressä, ja laitoin sinne vettä ja kuivaruokaa . Bambi ei mitenkään protestoinut kissan läsnäoloa, oletettavasti koska kissa sille niin tuttu.

Seuraavana aamuna Neko oli jo paljon rohkeampi ,  ja yritin syöttää sille ruokaa johon olin sekoittanut matolääkettä, mutta kissa ei suostunut syömään muruakaan.   Neko päätti olla tuossa kasvieni vieressä  , josta näkee ulos.  Lähdin kaupungille,  ja kun tulin takaisin , löysin Nekon  selvästi jo kotiutuneena  , toisen huoneen sohvan selkänojan päällä.   Se oli rauhallinen ja iloinen leuan alle rapsuttamisesta, mutta ei edelleenkään suostunut edes maistamaan kissanruokaa johon olin sekoittanut matolääkettä.  Ja sitten näin... Neko oli sekä ripuloinut  että pissannut sohvalleni..... Se oli tehnyt sen myös kukkaruukkuun,mutta miksi sohvalle.... Neko äkkiä kantokassiin,  ja kissa takaisin ulos. Sohvan päällä  olevan kangas heti pesuun, mutta se sohvan kohta minne Neko oli asioinut haisi kissanpissalle... Ja pari päivää olen sitä kohtaa pessyt etikka-pesuainesekoituksella,  ja nyt tuntuu että haju on vihdoinkin poissa.  Illalla näin Nekon  auton alle piiloutuneena, eikä se edelleenkään syönyt sille nyt antamaani kuivaruokaa. Nekolla on näköjään joku vaiva, enkä oiken pysty sitä auttamaan  vaikka niin kuvittelin.

Tänään menin torille   , kun sinne vielä pääsi ostoksille ennen pitkää sulkemista.  Matkustin bussin kyydissä pääteasemalle,  joka on torin vieressä ,  ja ennen pääteasemaa bussi ajelee rannan viereistä katua. Otin kuvan bussin ikkunan kautta. Rannalle ei saa mennä  kuin urheilutarkoituksessa, eikä uimaankaan saa mennä. Rantaravintola tuossa kuvassa oli tietenkin kiinni, kuten kaikki muutkin ravintolat.

Taas niin suututti torikauppiaiden puolesta,   jotka jo toisen kerran joutuvat kokonaan sulkemaan kojunsa, eikä mitään tietoa korvauksista.  Tuntuu että päättäjät eivät tajua että ulkoilmatorilla ostaminen on paljon riskittömämpää kuin  supermarketissa asioiminen,  etenkin kun torilla käy niin paljon vähemmän ihmisiä koronan vuoksi. Kuvassa Abed, joka on torin  tunnetuimpia myyjiä, ja tosi mukava sellainen.

Torin jälkeen kävelin toiselle torille  pitkin Allenby-katua , joka on suosittu kauppakatu torin lähellä.  Koska ruokapaikat,  vaatekaupat ym. joutuvat olemaan ´kiinni,  katu näytti surullisen tyhjältä. Huomasin että entisen ison kaupan edessä luki "vuokrattavana".  

Levinsky-torin alueelta kävin ostamassa linssejä ja papuja varastoon   ja sitten kävelin  bussipysäkille.

Pysäkillä mietin koska pääsen tänne uudestaan,  ja otin kuvan vastapäätä olevasta vihanneskaupasta.

Muuten, oletteko te Bloggerin käyttäjät jo tottuneet uusittuun   Blogger-alustaan? Nyt kun olen tutustunut siihen paremmin,  olen sitä mieltä että uudistus on ihan hyvä.

Tuulettumassa

Melkein kuukausi siitä kun olen ollut muualla kuin lähialueella, ja  kun eksä soitti ja kysyi   haluanko nähdä merta,   olin heti valmis.  Meri, se on jotain mitä olen kaivannut....  Eksä haki autollaan kodin vierestä.   

Matkalla rannalle  näimme monta poliisiautoa, ja kaduilla ei näkynyt paljon autoja. Itse asiassa ei saisi noin vain mennä  minnekkään,  ellei ole jokin sopiva syy ,  kuten ruokaostokset tai apteekkiin meno,  ja meillä oli ostoskassit mukana.  Matkalla rannalle   näin että Jaffassa olikin paljon enemmän kauppoja auki kuin muualla, mutta en kuitenkaan viitsinyt ostaa mitään. Ei edes pelkästään munia myyvän kaupan edessä,  jossa oli jonoa. Täällä on ollut pulaa kananmunista,  mutta minulla oli niitä tarpeeksi kotona.

Tämä Jaffan ranta-alue on eteläisin kaikista Tel Aviv-Jaffan kaksoiskaupungin rannoista,  enkä ollutkaan ollut täällä ennen.   Ranta-alue on täysin erinäköinen kuin tutut Tel Avivin rannat,  ja   todella upea.

Ping pong pöydät ei nyt käytössä..

Emme siis tosiaankaan menneet rannalle vaan   parkkeerasimme auton rantakadun varrelle ja teimme pienen lenkin tyhjällä rantakadulla.   Meillä oli eilen  perjantaina,  ja tänään lauantai-aamuna pieni takatalvi, ja  kuvissa näyttääkin hieman talviselta, vaikka oli kuitenkin aika lämmintä.

Itse ranta  oli myllerrettynä,  sitä kai kunnostettiin, mutta onkohan tänä vuonna lainkaan rantakautta.....Rantakadun alemmassa tasossa on  ulkokuntosali, mutta niitäkään ei nyt saa käyttää.

Tosi surullista ajatella että   kukaan ei ehkä voikaan käydä näillä rannoilla tänä kesänä. Mutta toivotaan että  tilanne on ainakin loppukesästä sellainen että rannoilla voi käydä.  

Teimme ihan pienen, ehkä parinsadan metrin kävelyn rantakatua pitkin,  ja sen aikana  näimme hieman kauempana 3 ihmistä. 

Tuon parinsadan metrin alueella oli kaksi  ulkokuntosalia,  ja tosi hyvät laitteet oli tässä. toisin kuin meidän puiston viereisessä pikku ulkokuntosalissa, jossa vain 3 laitetta.   Koska rantakausi normaalisti on jo alkanut tähän aikaan vuodesta  , olisi tuo ranta varmaankin käyttökelpoinen, mutta nyt se oli aivan myllerretty,  ehkä tarkoituksella ettei sinne mentäisi.

Tel Avivin ranta-alueelta pääsee tänne rantatietä pitkin kävellen,   enkä tajua miksi en ole kävellyt tänne asti.  Nyt ei voi  mutta toivottavasti ensi talvena,  kesällä on liian kuumaa minulle.

Ai että   kun teki hyvää tuo raikas meri-ilma.  Täällä kun on niin tiheästi rakennettua,  eikä lähelläni ole mitään erityisen suurta puistoa,  kaipaa luontoa jossa voisi olla ihan ilman  korona-pelkoa.  Huomenna täällä tulee pakolliseksi kasvomaskin pito ulkona, tähän asti se oli vain tiukka kehotus.  

Euroviisuhuumaa ja beachiä

Sunnuntaina, päivä ennen Euroviisujen avajaisia,  keskustan vanhassa  kauppakeskuksessa,  josta niin tykkään,  jaettiin euroviisumaitten lippuja.  Tietysti pyysin  Suomen lippua,  ja sainkin sellaisen:)  En ole mikään euroviisufani,  ja parina viime vuotena en ole jaksanut katsoa kisoja kuin hetken, mutta nyt kun kisat ovat täällä niin aihe hieman kiinnostaa.  Tel Aviv on panostanut paljon  turisteihin:  on painettu kirjasia,   esitteitä ja uusia karttoja  turisteja varten.   Euroviisuturisteille on myös varattu  valmiiksi ladattuja bussikortteja;  minullekin  meinattiin antaa sellainen ennenkuin infopisteessä tajuttiin etten olekaan turisti;D

Täällähän odotettiin turistitulvaa,  mutta  siinä kyllä liioiteltiin kunnolla , sillä ensinnäkin tänne ei pääse junalla kuten pääsee Euroopan sisällä moneen maahan,  ja toiseksi, hotellit  ym. nostivat hintojaan  kun ajattelivat  että kysyntä on huipussaan,  mutta se saikin monet potentiaaliset turistit muuttamaan mieltään, ja  hotellit ym, jäivät nuolemaan näppejään... Mutta monet  todelliset Euroviisufanit ovat sellaisia että tulevat olkoon kisat vaikka missä,  Mitenköhän kävisi jos Australia voittaisi kisat....

Euroviisujen avajaispäivänä avattiin myös Euroviisukylä,  ja alkuillasta seuraavana päivänä oli vielä väljää.  Suurimman osan  tilasta valtasi  vuotuinen  Eat Tel Aviv-ruokafestivaali,  joka tänä vuonna  on normaalia suurempi. Euroviisujen vuoksi ruokafestivaali kestää myös koko viikon eikä muutaman päivän kuten muina vuosina. 

Virallisen Euroviisukrääsän kojun edessä oli jonoa.   

Viisujen pääsponsorilla  My Heritage-sukututkimusyrityksellä oli suuri osasto tuolla.  Olin jo pitkään  ajatellut ehkä hankkivani My Heritagen DNA-kitin,  ja yllätyksekseni sain kuulla että koska asun Israelissa en voikaan  tehdä sellaista, ja nuo kitit olivat vain turisteja varten tuolla. Tosin tällä   euroviisuviikolla voisin minäkin poikkeuksellisesti ostaa  kitin jos tulisin tuonne passini kanssa.  Mistä tämä johtuu?  Ikivanhasta yli 2000 vuotta vanhasta  laista,  jolla vielä tänäkin päivänä voi olla negatiivinen vaikutus joihinkin ihmisiin,  ja sellainen voi tulla esille  jos tekee tuon DNA-testin.  Jos olisin  Suomessa  kitin hankkiminen ei olisi mikään ongelma.  Syynä on Raamatun ajan mamzer-laki,  ja siitä enemmän täällä.

Euroviisukyläalue on meren äärellä,  ja siellä täällä oli esiintymislavoja.  Myöhemmin (ja joka päivä tällä viikolla) alue oli aivan täynnä ihmisiä jotka tulivat seuraamaan  ilmaiskonsertteja ,  ja kuulin että tunnelma oli huikea.  Suurilta  screeneiltä  näkee myös kaikki Euroviisujen kilpailut livenä.

En ollut lainkaan nälkäinen mutta kiersin katsomassa mitä kojuissa oli tarjolla.  Tuossa edessä näkyy Dan Panorama -hotelli, missä olin  töissä kauan sitten.

Olisi ollut viiniä.

ja Aperolia,

Alkuillasta ei vielä ollut suuria jonoja.

Benedictin koju, ja pannareita. Benedict on ketju jossa saa aamiaista 24/7 ,  ja Benedictin voi löytää myös Berliinistä.

Meksikolaisen ruuan koju. Vaikka  tuona iltana oli tiedossa tosi hyviä esiintyjiä,  lähdin kotiin juuri kun alkoi olla pimeää,  ja ihmismassoja alko valua tuonne.  Turistejakin näkyi tuolla aika paljon.

Tänä aamuna päätin sitten tehdä aamukävelyn rantakadulla.  Oli vielä aika tyhjää, ja euroviisuturistitkin  olivat vielä unten mailla kun  tapahtumia on niin paljon iltaisin tällä viikolla, ja täällähän juhlitaan tosi myöhään.

Viimeksi kun kävelin rantakadulla oli vielä talvisesonki.  Silloin rannoilla ei ole  uimavahteja, eikä kuvassa näkyviä  lasten leikkipaikkoja,   eikä  tuolejakaan näe samalla tavalla rannoilla. Pitkän rantakaistaleen jokainen ranta on erilainen.

Aurinko on nyt tosi kirkas, ja napsin kuvia kännykällä ilman että edes näin mitä napsin.  

Tässä oli joku kiva vesijuttu lapsille.  Vettä tuli sammioon  vipua nostamalla,  mutta en tiedä tarkalleen mikä ajatus tuon takana on. Kivalta se näytti kuitenkin.  Pidän tosi paljon ranta-alueesta, ja tänne tulevien turistien mielestä se onkin yksi kaupungin parhaista ominaisuuksista, mutta olen niin herkkä auringolle etten voi olla tuolla päiväsaikaan,  paitsi kävellä ohi..

Minusta paras aika kävellä  tuolla on ennen auringonlaskua,  ja teimme usein kävelylenkkejä tuolla juuri siihen aikaan  ystäväni Maryn kanssa,  joka ei enään pysty tulemaan tänne.

Rantaravintoloitten päällä olevat dekit ovat hyviä levähdyspaikkoja.

Jättituolit ovat hyviä selfie-paikkoja.

Joitakin kuukausia sitten Tel Avivin kaupunki etsi vapaaehtoisia ,  jotka neuvoisivat turisteja  Euroviisuviikon aikana.  Mietin silloin lähtisinkö siihen mukaan,  mutta en sitten lähtenytkään.  Näin tuolla rantakadulla   monta violettipaitaista vapaaehtoista,  ja tämän herran kanssa keskustelimme siitä:  kuulemma  vaadittiin minimi 2 kertaa ,  4 tuntia per kerta,  ja  palkaksi sai tuon paidan sekä liput Euroviisujen harjoituksiin. Aamulla aikaisin tuntui ettei vapaaehtoisilla auttajilla ollut ketä auttaa...

Tällä rannalla  oli  pingispöytä sekä rantapallo-ottelu menossa.  Pysähdyin hetkeksi seuraamaan pelaajia, eikun peliä ;D  

Rantakuntosali

Menin muutama ranta eteenpäin ja ohitin koirien rannan.  Tuolla on jopa oma suihku koirille:) En ole koskaan tuonut Bambia rannalle,  mutta Bambi ei erityisemmin välitä vedestä mikä tulee esille kun on aika kylvettää Bambi.

Ohitan  kauan sitten niin suositun Atarim -aukion, joka näyttää tosi surkealta; alhaalla on vielä joku krääsäkauppa  sekä jäätelöpaikka,   ja ylhäälläkin näkyy olevan vielä joku  ravintola, mutta tarkoitus on purkaa tämä  alue pois.   Tilalle  rakennetaan tornitaloja,  joiden piti olla tosi korkeita, mutta nyt niissä saa olla maksimissaan 25  kerrosta.  Lähialueen asukkaat tietysti vastustivat tornisuunnitelmaa,  mutta hävisivät kiistan,  ja ystäväpariskunnalta tulevat tornit vievät merinäköalan

Kun tullaan Hiltonin kohdalle maisema taas muuttuu , ja oikealla on jyrkänne,  joka on peitetty verkolla jotta kivet eivät putoaisi kävelijöiden ja pyöräilijöiden päälle.  Huomasin keltakukkaisen aloen,  ja sitä piti kuvata, sillä omalla alueellani,  ja kodin viereisessä   kaktuspuistossa aloeiden kukat ovat oransseja.  Taustalla  näkyy Hilton-hotelli.

Eteenpäin kohti seuraavaa rantaa..

Tällä rannalla ei ollut telineitä  eikä tuoleja; ihan tavallinen ranta.

Tulen satama-alueelle, mutta en jatka matkaa vaan kävelen bussipysäkille.  Huomaan että koko matka  oli vain vajaa 5 kilometrin pituinen, vaikka luulin sen olevan pitempi.