sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Sunnuntaiklassikko 12.12


Australialainen Sia Furler on lahjakas laulaja ja lauluntekijä.Hänen ensimmäisen sooloalbuminsa julkaistiin vuonna 1997,mutta Sia ei saavuttanut suurta julkisuutta,ennenkuin muutti Iso-Britanniaan,jonka jälkeen hän on julkaissut 4 sooloalbumia. Laulu "Soon we'll be found" on albumilta  "Some people have real problems" (2008) joka mielestäni on Sian paras albumi tähän asti. Video on ihastuttava,ja Sia käyttää siinä amerikkalaista viittomakieltä.Sanat lauluun löytyvät täältä


En malttanut olla laittamatta tänne toista Sian laulua,eli kauniin ja koskettavan "Lullabyn",joka on samalta albumilta kuin edellinenkin laulu.Sanat lauluun löytyvät täältä

Muut klassikot löytyvät  täältä

perjantai 10. joulukuuta 2010

Talvi vihdoinkin täällä?

Täksi viikonlopuksi luvattiin vihdoinkin talvista ilmaa ja sateita,mutta aamulla vielä oli aurinkoista ja kaunista.Nyt iltapäivällä sitten satoikin ja näyttääkin kivan harmaalta ikuisen auringon sijaan. Vein Bambin ulos  viereiseen puistoon heti sateen jälkeen,ja siellä sun täällä oli lätäköitä.Kylmää ei vielä ole,vaan juuri nyt lämpömittarini mukaan 20 astetta,mutta toivottavasti vielä kylmenee. 
Puistossa sateen jälkeen
Vaikka sade on enemmän kuin tervetullutta,viime viikon metsäpaloissa tuhoutuneen Carmel-vuoriston alueella siitä voi olla harmiakin:koska luonto siellä on täysin tuhoutunut,on siellä vesivyöryjen vaara.
Bambi ihmetteli sateen mukana  kadonneita hajuja.....

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kissavierailu

Eilen aamulla istuessani bussipysäkillä syliini hypähti pieni kissa,joka heti rupesi kehräämään. Huomasin,että se oli leikattu nuori tyttökissa,ehkä puolivuotias (leikatuilla kissoilla on pieni kulma korvasta poistettu,josta ilmenee,että se on leikattu). Bussin tullessa kissaneiti jäi pysäkille,mutta kun palasin kotiin monta tuntia myöhemmin,oli se siellä edelleenkin,maukuen vähän surkeasti. Näin kesy kissa ei voi olla muuta kuin hylätty kissa.Kaiken järjen vastaisesti otin sen ja toin kotiin,sillä en halunnut sitä jättää ulos,kun se selvästi oli kotikissa.
Hei tämä on minun paikkani!
Kauhea haukkuminen syntyi tietysti Bambin ja kissan kohdatessa.Ei mitään tappeluita,mutta Bambi käytti ääntään aika ahkerasti,ja heti ,kun kissa oli sylissäni,niin Bambi saikin kunnon mustasukkaisuuskohtauksia.
Kissaneiti,jonka nimesin Vienoksi,koska se on niin ...vieno..meni Bambin ruokakupille ja söi hyvällä ruokahalulla koiran kuivaruokaa.Muutakaan tarjottavaa sille ei ollut. 
Mutta entä minä...
Ostin Vienolle purkin kissaruokaa,mutta Bambin mielestä kissan purkkiruoka kuului sille,joten piti erotella eläimet jotta kissakin saisi syötyä. Tänään otin riskin ,ja jätin molemmat samaan tilaan ulos lähtiessäni,ja odotinkin kotiin tullessani löytäväni kunnon sotkun,mutta kaikki oli ihan ennallaan.Mutta haukkuminen alkoi taas heti kun Vieno sai huomiota... Huomenna vien Vienon kuitenkin eläinsuojeluyhdistykseen,ja toivon sen löytävän hyvän kodin heidän kauttaan. Kisu on niin hellyydenkipeä ja kesy,että toivottavasti joku sen adoptoi.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Hyvää Itsenäisyyspäivää ja virtuaalinen Maamme-laulu ympäri maailmaa

Täällä voi tänään (kuva sivustosta) laulaa Maamme-laulun klo 18 Suomen aikaa yhdessä muitten suomalaisten kanssa ympäri maailmaa.

Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää!


Edit.Olin nyt illalla suomalaisen kirjaston itsenäisyyspäiväjuhlassa,ja tältä näytti pöytä alussa. Pullaa... Myöhemmin sinne ilmestyivät karjalanpiirakat ja kukkoset,joita tietenkin unohdin kuvata...
Joku oli vielä tehnyt näin hienon kakunkin itsenäisyyspäivän kunniaksi:-)

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tätä odotan koko viikon...

Viime kuussa kirjoitin käynnistäni vierastyöläisille (ja muillekin harvinaisten kielten puhujille)rakennetussa puistokirjastossa. Käynti kirjastossa kuului vapaaehtoistyöhöni liittyvään koulutukseen.Kerran viikossa,keskiviikko-iltapäivänä, käyn iltapäiväkerhossa,jossa on vierastyöläisten lapsia. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy,suurin osa on afrikkalaisperäisiä,sen lisäksi siellä on filippiiniläisiä ja etelä-amerikkalaisia alkuperältään olevia lapsia.Jotkut lapsista ovat parin eri maasta tulleen vierastyöläisen jälkeläsiä,kuten filippiiniläis-afrikkalainen tyttö ja toinen tyttö,jonka äiti Ecuadorista ja isä Romaniasta. Myös turkkilainen tyttö löytyy sekä puolalainen poika. Lapsia on yhteensä 43,kahdessa ryhmässä:isompien ryhmä ja pienempien ryhmä. Paikkaan on suuri tunku,ja tämän lukukauden alussa avoimia paikkoja oli vain 12. Lapset valitaan koulun ja sosiaalityöntekijän suositusten perusteella,ja näillä lapsilla on kaikilla jonkinlaisia käyttäytymisongelmia,mutta he ovat ihania ja odotan koko viikon ,että pääsen heitä taas näkemään vaikka he pitävät kamalaa ääntä ja eivät millään malta pysyä paikoillaan. Suurin osa afrikkalaisperäisten lasten vanhemmista ovat tulleet tänne turisteina ja päättäneetkin jäädä tänne,laittomasti. Näin on sitten syntynyt perheitä ja lapsia. Vuonna 2006 osa Israelissa olevista vierastyöläisten lapsista saivat virallisen aseman täällä,joka tarkoitti,että myös heidän vanhempansa saivat henkilötodistuksen,millä on suuri merkitys,sillä laittomilla vierastyöläisillä ei ole sairasvakuutusta. Lapsilla on,mutta se maksaa,ja monen on vaikeaa käsittää,että vakuutuksesta pitää maksaa joka kuukausi,eikä silloin kuin lapsi on kipeä. 

Lapset haetaan koulusta iltapäiväkerhoon,jossa he ovat  illalla klo 7 asti. He saavat siellä lounaan,ja myöhemmin iltapalan.Paikkaa ylläpitää vapaaehtoisjärjestö,jolla soppakeittiöitä ja tällaisia iltapäiväkerhoja ympäri maata,mutta vain tässä kerhossa on ainoastaan vierastyöläisten lapsia.Suurin osa myös asuu kerhon lähistöllä.Heidän koulunsa on ainutlaatuinen;siellä on 800 oppilasta 40 eri maasta.Osa lapsista(vanhempineen)ovat karkoitusuhan alaisia,mutta kukaan iltapäiväkerhon lapsista ei kuulu onneksi siihen ryhmään.

Sain tuolla "oman" lapsen,jota autan läksyjen teossa ja pidän hänelle muutakin toimintaa. Tarkoitus on,että jokaisella lapsella olisi oma "ohjaaja",joka auttaa koulutehtävissä ja muutenkin pitää seuraa,mutta vapaaehtoisia ei ole tarpeeksi. Minun "lapseni" on turkkilainen,ensi kuussa 9 vuotta täyttävä Beyza,joka on täällä syntynyt,kuten kaikki nuo muutkin lapset..Tänään vein Beyzan Mäkkäriin,ja kivaa oli yhdessäolo kerhon ulkopuolella. Odottelenkin koko viikon tuota iltapäivää. Lapset ovat tuolla erittäin hellyydenkipeitä,ja kun muut lapset saivat tietää,että tulen olemaan Beyzan ohjaaja,rupesi yksi tytöistä itkemään,sillä hänkin olisi halunnut minun olevan hänen ohjaajansa.

Kurssilla olemme saaneet paljon tietoa vierastyöläisten ja pakolaisten ongelmista. Täällä on pakolaisongelma,sillä pelkästään viime kuussa tänne tuli rajan yli melkein parituhatta afrikkalaista ,joista vain 10% ovat todellisia pakolaisia,muut ovat elintasopakolaisia.  Määrä on sellainén,että siitä on muodostunut suuri ongelma,ja fyysisen rajan rakentamisesta Egyptin ja Israelin rajalle puhutaan vasta nyt,kun tilanne on räjähtänyt käsiin.Tänään illalla meillä kurssilaisilla oli mukava yllätys,kun kaupunginjohtaja tuli käymään vierastyöläisten ja pakolaisten keskukseen. Kaupunginjohtaja oli se,joka lupasi pystyttää keskuksen,jos hänet valitaan ,ja 12 vuotta sitten ,pari kuukautta kaupunginjohtajaksi valitsemisen jälkeen,keskus olikin pystyssä.

צילום: שלומי ניסים
Tulipalo on nyt melkein taltutettu,muutamaa pistettä lukuunottamatta.Sadetta odotetaan saapuvaksi pohjoiseen aamuyöllä.Olispa sadetta satanut ennen paloa,niin tätä ei olisi tapahtunut.Palon myötä selvisi,että maan palokalusto on aivan onneton,ja määrärahat tähän asti olleet aivan riittämättömät.Piti tulla tämä tuhoisa palo,joka aiheutti mittavaa tuhoa ja ihmishenkien menetystä,ennenkuin tilanteelle jotain tehdään.Toivottavasti....

lauantai 4. joulukuuta 2010

Blogimiitti italialaisessa ravintolassa

Fabiana ravintola. Kuva netistä
Viime torstaina tapasin taas tuttuja ja muutaman uudenkin bloggarituttavan italialaisessa Fabiana-ravintolassa Tel Avivissa.Meillä on ollut jo aika monta tapaamista ja näistä on näköjään muodostumassa jonkunlainen perinne,jolloin tavataan 6-8 viikon välein.Suurin osa on englanninkielisiä ruokabloggareita;minä olen ainoa muulla kielellä kirjoittava. Todellakin mukava tapahtuma,ja toivottavasti näitä tulee vielä monta lisää. Tässä kuvassa heitä näkyy 3,Avi,Kassandra ja Emily.  Avilla on ruokablogi,Kassandra on yksi englanninkielisen Taste TLV-sivuston perustajista,ja Emilyllä on terveelliseen ruokaan keskittynyt sivusto. Mukana olivat myös ennestään tutut Mimi,Liz, Ben sekä Michelle  miehineen. Kaukaa pohjoisesta oli tullut tapaamiseen myös Abbie. Sekä Abbiella että Benillä on kulinaarisiin ruokamatkoihin keskittyvä palvelu.
Ruoka tuossa paikassa oli ok,muttei sen enempää. Palvelukin oli hieman hidasta,tosin ravintola oli tupaten täynnä,mutta kuitenkin...Munakoisorullieni ja antipastisalaattini perusteella en tuohon ravintolaan menisi toista kertaa...



Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä nuorimies,Avi,oli aika uskomaton tyyppi. Diplomaatiksi opiskeleva nuorimies toimii myös kokkina,ja osaa täydellsesti 6 kieltä:englantia,ranskaa,italiaa,espanjaa,hepreaa ja arabiaa. Hänen espanjassaan on täydellinen andalucialainen aksentti!
Laitan tähän hänen tähdittämänsä englanninkielisen videon,jossa hän esittelee suuresti rakastamaani Tel Avivin Carmel-toria. Kannattaa katsella,video on hyvä!
Sammutusta palon alle joutuneessa hotellissa.Kuva netistä
Tulipalo sen sijaan riehuu edelleenkin,jo kolmatta päivää,mutta se on onneksi jo osittain taltutettu. Venäjältä apuun tullut jättisammutuslentokone on auttanut jonkun verran. Sammutuslentokone voi kerralla ottaa meresta 47 tonnia vettä sammutustöitä varten.Mutta vielä ei ole syytä olla optimistinen,tuli riehuu vielä liian monessa pisteessä.Tänään selvisi,että 16-vuotias poika,äitinsä ainoa lapsi,joka oli mennyt auttamaan palomiehiä,oli myös menehtynyt palossa.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Kollaasi numero 11

Paprikoita syödessä syntyikin tämän viikon kollaasi...Värit olivat tällä kertaa  punainen-oranssi-keltainen-siniturkoosi.


Muut värikkäät kollaasit löytyvät täältä


.