Aamulla heräsin hyvin aikaisin ,ja matkasin bussilla kohti Tel Avivin Yarkon -puistoa. Olin lupautunut toimimaan vapaaehtoisena Natalin juoksutapahtumassa ,ja meidän piti olla paikalla jo klo puoli seitsemän aikoihin aamulla.Natalista ja vierailustani siellä kerroin keväällä täällä, Natalin juoksu väreillä -tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa,ja sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta postraumaattisesta stressihäiriöstä kärsivistä:joita täällä ei puutu. Juoksutapahtuma yhdistää kehon ja sielun värien avulla; henkiset traumat ovat usein näkymättömiä ja juoksukilpailun kirkkaiden värien avulla ihmiset tiedostavat tuon ongelman.Kaikki tapahtuman tuotot menevät PTSD-häiriöistä kärsivien toimintaan.
Tapahtuma-alueelle oli yön aikana pystytetty pomppulinnoja ja muuta kivaa
Hiljalleen ihmisiä alkoi tulla kohti tapahtuma-aluetta
Juoksivat ilmoittautuvat ja saavat osallistujapakettinsa
Huomasin että suurin osa osallistujista oli nuoria;ja tyttöjä oli paljon,tullut bussilasteittain
Me vapaaehtoiset saimme keltaiset paidat
Sitten sainkin yllätyksen: minut tuonne värvännyt Natalin Ifat ei ollut kertonut että mukana on myös toinen suomalainen vapaaehtoinen,eli Maria joka on täällä vuoden opiskelemassa kriisi-ja traumaopintoja Tel Avivin yliopistossa. Olipa kiva rupatella tuolla myös suomeksi:)
Ennen juoksujen alkua oli kaikenlaista hauskaa kuten valtavien saippuakuplien puhaltamista
Taisi olla hauskaa puuhaa!
Ennen juoksua pitää verrytellä,ja verryttelyn vetivät Suurin Pudottaja-ohjelman täkäläisen version valmentajat
Korkeat talot näkyvät taustalla
Ifat heittämässä värijauhoa,jonka pohja on maissitärkkelystä |
Ja mikä se väreillä juoksu sitten oli....Juoksutapahtuman suurin sponsori eli värifirma oli lahjoittanut värijauhoa,jota me sitten heitimme kohti kilpailijoita,heidän juostessa ohitse.Jotkus halusivat paljon värejä päälleen ja sitä tarttui vaatteisiin ja hiuksiin ja.....Tässä vaiheessa huomasin että kameraankin alkoi tullä värijauhetta,joten hyvin värejä täynnä olevin käsin laitoin kameran pois. Pian olin täysin värien peitossa.,joten kuvaamisesta ei enään tullut mitään...Kun lähdin tuolta pois olin täynnä värijauhoa;sitä oli vaatteissa,naamassa ,hiuksissa, tavaroissa. Menin kotiin supermarketin kautta ja sain ihmetteleviä katseita ja kun näin itseni peilistä niin en ihmetellyt:tukka oli vihertävä ja naamassa oli eri värejä;D Onneksi kaikki lähti vedellä helposti pois ja vaatteetkin lähti helposti pesemällä, Olipa kiva olla tässä tapahtumassa vapaaehtoisena;hauskaa oli koko ajan