Bataatista kasviksi ja sipulista vaate

Viime viikolla lähiseutuni jättimarketissa olivat violetit bataatit tarjouksessa.  Käytettyäni viimeisen bataattini minulla oli jäljellä bataatin  toisen pään pieni osa,  jonka laitoin ensin pieneen vesiastiaan . Muutamassa päivässä  siihen oli jo tullut versoja,  ja viikon kuluttua se näyttää tällaiselta. Olen aina ennen laittanut kokonaisen bataatin itämään, mutta nyt huomasin että riittää kun on bataatista vain osa. Tämähän kasvaa todella kivaksi kasviksi, joten jos syötte bataattia  , älkää heittäkö sitä terävää osaa  pois vaan laittakaa se veteen niin saatte kivan kasvin.  

Ja viikonloppuna keitin sipulinkuorisoppaa ...no ei syötäväksi sellaiseksi, mutta  olin puolen vuoden ajan kerännyt sipulinkuoria,  ja nyt niitä oli tarpeeksi  . Keitin sipulinkuoria puoli tuntia, kunnes ne olivat lähes läpikuultavia.  Sen jälkeen siivilöin kuoret pois.

Sitten lisäsin nesteeseen valkoisen puuvillapaitani, josta en pitänyt valkoisena. Eikös tullut upea väri. Tosin tein virheen, ja työnsin vaatteen kuivana  nesteeseen, vaikka olisi pitänyt ensin kastella vaate.  Tähän lisäsin suolaa , ja keitin vaatetta 20 minuuttia sipulinkuorivedessä, jonka jälkeen annoin  vaatteen olla sipulinkuorinesteessä  kunnes se oli jäähtynyt. Sen jälkeen huuhtelin vaatteen kunnes siitä ei enään lähtenyt väriä, Kun se  oli jonkun verran kuivunut, silitin vaatteen.  Lopullinen väri on tosi nätti, hieman vaaleampi kuin tässä kuvassa.  Tämä luonnonvärihän ei kestä ikuisesti  vaan aina pestessä (erillään muista) siitä irtoaa hiema väriä.   Mutta oli kiva kokeilla, ja aloin taas kerätä sipulinkuoria seuraavaa värjäystä varten.

Iltapäivällä kävin eksän luona, joka asuu lähellä taloa jossa vielä keväällä oli suomalainen kirjasto (nythän se on Anun luona)  Viereisestä puistosta olen aina käynyt  keräämässä carobia eli Johanneksen leipäpuun palkoja,  mutta nyt taisin tulla liian myöhään sillä suurin osa oli pudonnut maahan, ja puussa vielä olevat  olivat aika kapeita ja ei lainkaan sellaisia mitä olen aiemmin kerännyt.  Mutta poimin kuitenkin pienen määrän mukaani. Paloittelin carobit , ja ne ovat nyt likoamassa.

Eilen kävimme Annelin kanssa marokkolaisessa sisustusliikkeessä  En tiennyt että kaupalla on viereisen talon takapihalla näyttelytila. Tässä osa ovea .

Piha ovelta oikealle näytti tältä.

Sisällä oli kaunis nurkkaus,,  Ei ehkä ihan tyyliäni, mutta näytti kauniin värikkäältä.

Nämä tuolit ihastuttivat.

Syksyn merkkejä ehkä

Syksyn merkkejä täällä voisi olla vaikka kypsyneet oliivit oliivipuussa. Tosin nämä eivät vielä ole täysin kypsiä, sillä oliivisesonki täällä on vasta  loka-marraskuussa. Tämä puu on kaupungintalon edessä olevan Rabin -aukion kulmassa, ja vieressä on muutama puu lisää ,  ja kaikissa paljon oliiveja.  Kotini lähellä olevat kaksi oliivipuuta sen sijaan eivät taida voida hyvin, sillä jo muutamaan vuoteen niihin on tullut vain muutamia epämuodostuneita oliiveja...

Syyskuu alkoi sään puolesta tosi kuumana ja kosteana, huh!  Siksi en edes tänään jaksanut mennä suomalaiseen kirjastoon , joka on juuri nyt tätä kirjoittaessa.

Oliivipuiden lähellä  on ekologinen allas, ja siellä bongasin  Afrikanhanhipariskunnan.  

En ole ennen nähnyt näitä hanhia tässä altaassa,;  olivatkohan tulleet kaloja pyydystämään..(allas on täynnä koikarppeja).  Afrikanhanheilla on hieno väritys, ne ovat isoja lintuja mutta kuitenkin pienemmät kuin Suomessa tutut kanadanhanhet.  

Taisi löytyä jotain ruokaa...

Suomalaisen funkkisarkkitehtuurin näyttely Tel Avivissa

Tänään aamupäivällä Tel Avivin keskustasssa oli suomalaista funkkisarkkitehtuuria käsittelevän näyttelyn avajaiset.  Näyttely on  Bauhaus Centerissä,  ja kadun puolella oli helppo löytää näyttelyrakennukseen näiden merkkien avulla;D  Näyttely on Suomen Suurlähetystön järjestämä , ja  kuuluu #Suomi 100 juhlallisuuksiin.

Näyttelyn kuraattori ja sielu, arkkitehti Gaby Nussbaum.  Gaby on israelilainen arkkitehti joka kävi 70-luvulla, arkkitehtuuriopiskelijana   , ensimmäistä kertaa  Suomessa,  ihastui suomalaiseen funkkistyyliin  ja on siitä lähtien toiminut suomalaisen funkkisarkkitehtuurin epävirallisena lähettiläänä täällä Israelissa.  Itse näyttely perustuu Gabyn maisteriväitöskirjaan (suomalaisesta arkkitehtuurista)  Technion -yliopistossa.  Näyttelyjulisteissa on käytetty vanhoja arkistokuvia, Gabyn 70-luvulla kuvaamia funkkistaloja eri puolilla Suomea, ja hänen tänä vuonna kuvaamansa kuvat samoista rakennuksista. Pari muuta kuvaajaa on myös  ollut mukana projektissa.

On niin sopivaa että näyttely on juuri tässä Bauhaus -keskuksessa, sillä sekä Bauhaus-tyyli ja funkkistyyli kuuluvat samaan moderniin arkkitehtuurisuuntaukseen. Bauhaus-tyyliähän esiintyy Tel Avivissa enemmän kuin missään muualla, minkä vuoksi kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla,

Suomen suurlähettiläs  Israelissa, Anu Saarela tässä keskellä.

Osa näyttelysalia.

Koska oli näyttelyn avajaiset, tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja.

En maistanut muuta kuin viinirypäleitä, mutta nämä näyttivät hyvältä.

Suomi 100 Marianne -karkkejakin oli  tarjolla.

Näyttelyjulistuksissa oli mielenkiintoista nähdä  vanhoja arkistokuvia,  Gabyn 70-luvulla ottamia kuvia, ja ihan tuoreita kuvia samoista paikoista. Tässä entinen Tilkan sotilassairaala, jonka lähellä asuin Pikku Huopalahdessa.   Viimeksi kävin sisäpuolella  2 vuotta sitten kun  menin serkkuni seuraksi  talossa nyt olevalle klinikalle.   Upea rakennus, jonka näin joka päivä töihin mennessä  ja kotiin tullessa.  Muistan kun Tilkan vieressä oli vielä kaikki rakentamatonta, ja nyt sillä alueella on tiheää asutusta.

En ehtinyt käydä kaikkea läpi, tai lukea /katsoa kunnolla tekstejä ja kuvia,  mutta onneksi näyttely on avoinna lähes koko syyskuun, joten vielä ehdin mennä tuonne uudelleen.

Hieno näyttely:)

Pian on jo syyskuu

Aikaisin eilen aamulla, klo 6, digilämpömittarini näytti että ulkona on vain 24 astetta. Mikä ilo; ensimmäistä kertaa viikkoihin aamulämpötila oli alle hellerajan, enkä tullut hikisenä kotiin Bambin aamulenkin jälkeen. Tänään aamulla samaan aikaan oli vain 23 astetta, mutta päiväsaikaan on yhtä lämmintä kuin aiemminkin, mutta pari viimeistä päivää ovat olleet vähemmän kosteita,  ja heti tuntuu paremmalta. Tosin ensi viikolla aamuasteet näyttävät taas olevan hellerajalla, mutta parempaan päin tämä sää on menossa kuitenkin, vaikka kuumuus jatkuu. Eilen aikaisin aamulla oli myös pilvistä, kuten kuvasta näkyy, mutta ei mitään sadetta ole vielä pitkään aikaan tulossa.

Takapihan kissatkin ovat olleet niin väsähtäneitä kuumuuden vuoksi. Tässä ovat Gingi (punertava kissa) ja Felix, harmahtava kissa. Gingi on ollut talon  ympärillä varmaan yhtä kauan kuin olen tässä talossa asunut, mukava kissa joka tykkää rapsutuksista. Felix taas seuraa minua, mutta pitää tiettyä etäisyyttä. Ovat löytäneet mukavan makuusijan kun joku jätti tuohon vanhoja vaatteita.

Lähiseudun jättimarketissa katse kiinnittyi näihin värikkäisiin auringonkukkasiemenpusseihin, jossa kaikki teksti oli venäjäksi, enkä ymmärtänyt sanaakaan.  En tiedä oliko noissa pusseissa jotain eroja, vaan olivatko pussit muuten vain  eri tavoin värikkäitä.

Viime perjantaina kun menin maustetorille huomasin matkan varrella tämän uuden paikan, ja luin että tämä oli khat -kahvila. Khat-lehtiä  pidetään huumeena, mutta vähiten haitallisena sellaisena,   Täällä ei ollut aiemmin minkäänlaisia rajoituksia khatin suhteen, mutta sitten siitä tehtiin pillereitä, joita myytiin kioskeissa,  ja joissa vaikuttavana aineena oli kationi,  Pillereistä oli haittaa käyttäjille, ja nyt khatia saa myydä /käyttää vain jalostamattomana . Siitä tehdään myös juomaa,  jota saa tästäkin paikasta.  En ole koskaan kokeillut, en lehtiä enkä niistä puristettua . piristävää juomaa.

Viime viikolla  liikuin myös eteläisessä Tel Avivissa, ja poikkesin tähän taloon, jossa oli vielä joku aika sitten tunnettu ja kallis  huonekalukauppa,   josta nyt oli jäljellä vain pieni osa ja loppuunmyynti. Sisäpuolella on myös upea   juhlatila,  jossa olen ollut pari kertaa,  ja kirjoittanut täällä.  Koko talo on vihreän kasvillisuuden peittämä, eikä sitä voi olla huomaamatta.

Oikein hyvää viimeistä kesäpäivää  ,  ja alkavaa syyskuuta.

Puu raukat

Viime viikon torstaina kuulin jo tosi aikaisin sähkösahan ääniä kodin viereisestä puistosta. Lähdin kohti Tel Avivia,  ja ajattelin että he poistavat vain sellaiset vähän ohuemmat  oksat  jotka helposti rikkoutuvat loppusyksyllä tai talvella, kun on kovia tuulia.  Kun iltapäivällä tulin kotiin  ja vein Bambin ulos, huomasin että puita oli kynitty tosi rumasti. Tässä kuvassa näkyy taaempana olevan sinisen hahmon takana jakarandapuu, jolle on jätetty vain yläpuolella oleva osa.

Kaikki puiston isot puut saivat saman pahan kohtelun. En kyllä ymmärrä puiden hoidosta,  mutta eikö tämä teidänkin mielestä ole täysin liioiteltua? Puiden paksut  ,vuosia kasvaneet oksat on leikattu pois, ja vain puiden yläosat  ovat jäljellä. Tuntui tosi pahalta, ja varjoa mitä niin tarvitaan täällä, on tietenkin nyt paljon vähemmän.  Tuon katkomishomman tekivät kaupungin alihankkijan työntekijät, ja olen miettinyt pitäisikö minun lähettää kuvia puista kaupungille ja kysyä että oliko tällainen massiivinen katkominen tarkoituksellista...

Loppuviikko oli ahdistavan kuumankostea,  ja kuitenkin päätin mennä Saronan puistoalueeelle, mutta olin unohtanut ettei sinne kannata mennä niinkauan kuin lapset ovat vielä kesälomalla. Kouluvuosi alkaa tällä viikolla eli syyskuun 1. päivänä. 

Puiston kupeessa olevaan ruokahalliin ei päässyt ruokahallin  pääsisäänkäynnin kautta,  koska viereen ollaan rakentamassa 2 uutta tornirakennusta.   Takana näkyy  Tel Avivin suurin rakennusprojekti, entisen tukkutorin alueella, joka  alkaa olla jo aika valmis: kauppakeskus ollut siellä keväästä lähtien ja muutama ravintolakin.

Kuumalla kaipaa jotain viilentävää, ja tämä halpiskahvilaketju Cofizzin jugurttiannos myslillä ja taatelisiirapilla on hyvä sellaiseen,  ja on vielä  edullinen (noin 1.5 eur).

Ja nyt iltapäivällä tapoin vahingossa tämän pikkuisen levyvarvasgekkon.  Näin että jotain vilisti aukinaisen ikkunan  alla olevan sohvan tyynyn alta,  ja luulin sitä ötökäksi, joten otin kengän käteen ja pamautin sillä tätä pikkuista. Tuli paha mieli, sillä pidän liskoista , sammakoista ja myrkyttömistä käärmeistä. Tämä oli vain 1.5 sentin mittainen, eli ihan pikkunen. 

Wuff wuff hyvää kansainvälistä koirien päivää

Tänään , elokuun 26. päivänä , vietetään kansainvälistä  koirien päivää .  Terveiset kaikille tätä blogia lukevien koiraemännän/isännän koirille :)

Koska täällä on nyt niin kuumaa,  Bambista saa vain tällaisia väsähtäneitä kuvia.....

Koirapäivän kunniaksi Tel Avivin kaupunki järjestää taas suuren tapahtuman koirille ja heidän omistajilleen  Yarkon -puistossa. Harmikseni  on lauantai, eikä ole busseja, joten emme pääse tapahtumaan. Tosin on niin läkähdyttävän kuuma viikonloppu että olisimmekohan edes jaksaneet mennä vaikka olisikin bussiliikennettä.

Viime vuonna tapahtuma oli perjantaina, ja kirjoitin siitä täällä.   Tänään on kuulemma vieläkin suurempi tapahtuma nelijalkaisille ystävillemme. Viime vuonna Bambilla (ja minulla..) oli tosi mukavaa koirien tapahtumassa,  ja Bambi sai paljon lahjojakin siellä.

Tel Avivissa on koira jokaista 15 asukasta kohden, 70 koirapuistoa, oma ranta koirille ym. , joten ei ihme että myös siellä järjestetään myös tällainen suuri koiratapahtuma.

Beneath The Fur from National Dog Day on Vimeo.

Kaktuksien keskellä

Kaktusviikunat ovat nyt täynnä hedelmiä. Huomasin että osa oli jopa piikittömiä ,ja
nappasin yhden,mutta nämä eivät ole niin hyviä maultaan.

Kotini lähellä olevasta kaktuspuistosta olen kirjoittanut tänne blogiin muutaman kerran, mutten ollut pitkään aikaan käynyt siellä, vaikka se on parin sadan metrin päästä kotoa.   Yleensä puisto on ollut auki aamupäivisin, ja  sulkenut ovensa 3 ,tai kahdelta.  Puisto on ollut auki myös viikonloppuisin , mutta päiväsaikaan.  Muutama päivä sitten ulkoilutin illalla Bambia,  ja kävelin  puiston ohi. Huomasin että siellä oli ihmisiä,  ja juoksinkin heti puiston toiselle puolelle,  jossa puiston pääportti.  Sain kuulla että puisto onkin nyt toistaiseksi auki 17-21, mahtavaa, sillä kesän kuumuudessa illat ovat parempia tuolla kiertelyyn. Oli jo pimeää , mutta päätin tulla seuraavana päivänä , eli eilen,  kamerani kanssa puistoon.

Hassua ettei missään ole ollut ylhäällä että puisto on nyt auki iltaisin.  Minäkin huomasin sen ihan sattumalta, mutta postasin siitä heti kaupungin foorumisivustolle. Eilen illalla taisin olla melkein ainoa vierailija puistossa....

Puiston kaktuskokoelma on todella suuri. Aloeita on useita kymmeniä; tässä Aloe ferox.  Kaktuksien lisäksi puistossa on myös erämaan kasveja.  Keväällä kun kävin täällä viimeksi,  pikavisiitilla, iso osa kaktuksista kukki, mutta nyt ei yksikään niistä kukkinut.

Etsin Aloe veraa tutusta paikasta, mutten löytänyt. Tällainen aloe oli aika lähellä. Aloeita, etupäässä Aloe arborescens-aloeta, on myös puiston porttien ulkopuolella,  sekä kodin edessä olevassa puistossa, ja kun saan jonkun haavan,  käyn ottamassa yhden palasen niistä....

Jotkut puiston kaktuksista  ja erämaan kasvista ovat valtavan kokoisia.

Eri puolilla puistoa on erilaisia kasveja.

Puistossa on myös kiva kurkistaa edessä olevan talon parvekkeille. Tähän taloonhan lisättiin parvekkeet vasta viime vuonna, ja täytyy sanoa että heillä on kyllä aika hieno näkymä.

Puistossa on kivoja pieniä nurkkauksia .

Tämä kaktus ilmoittaa selkeästi ettei siihen kannata koskea:D 

Tässä on Calotropis procera, jota myös Sodoman omenaksi kutsutaan.  Kun hedelmää koskettaa , se tuntuu pehmeältä pussukalta, mutta hedelmän sisus on myrkyllinen. 

Tässä vasemmalla näkyy tuo Sodoman omena paremmmin. En ollut aiemmin nähnyt hedelmää; en kai ole ollut puistossa juuri tähän aikaan vuodesta.

Puiston lintutaloa oli myös pakko mennä katsomaan. Lintutalossa oli aiemmin vain  lovebirds-eli kaijasia, mutta nyt siellä näkyi olevan muitakin värikkäitä lintuja. kuten undulaatteja.

Oli myös yksi vähän isompi lintu.

Paljon näkyi flirttailevia pariskuntia. Eksälläni on täällä omassa puutarhassaan myös lintutarha, jossa undulaatteja ja kanarianlintuja. Näiden touhujahan voisi katsella vaikka koko illan.

Puisto on nyt auki iltaisin, koska sinne löydettiin henkilö vahtimaan puistoa. Mitä ystävällisin puistovahti puhui hepreaa vahvalla korostuksella , jonka arvelin olevan peräisin farsin kielestä ennenkuin  hän kertoi olevansa Azerbaidzanista. Tuon korostuksen vuoksi oletan hänen kuuluvan vuoristojuutalaisiin.  Kysyin saako ottaa kuvan , ja hän sanoi että kun on tämä aluspaita päällä,  mutta sanoin höpsistä, täällähän on niin kuuma.