Puiden uusi vuosi 2018

Tänään täällä on taas vietetty Tu Bishvat-juhlaa, eli puiden uutta vuotta.  Tästä puiden uudesta vuodesta olen selittänyt tarkemmin  blogin alkuaikoina, eli täällä.  Puiden uusi vuosi oli hyvä syy  piipahtaa metsikköpuistoon, joka on yksi suosikkipuistoistani Tel Avivissa.    Puistossa on monta sitruspuuta, mutta yhdessäkään ei ollut syötävän valmista hedelmää,  ja tässä kuvan sitruunapuussa on yksi pieni kasvava sitruuna, ja samassa puussa oli sitruunankukkanuppuja, sekä muutama pieni sitruunan alku.  Sitruunahan voi antaa satoa muutaman kerran vuodessa, ja seuraava sato tässä  puussa on kai sitten kesällä.

Sateet ovat saaneet luonnonvihreän esille, ja siellä missä kesällä ei ole vihreää on nyt rehevän vihreää. Viime viikon kolmipäiväisen talvisen episodin aikana tuli paljon sadetta kerralla, mutta nyt on joka päivä aurinkoista ja lämpimämpää päivä päivältä, eikä uutta sadetta näkyvissä. Sadetta saisi tulla useammin eikä niin paljon yhdellä kerralla..

Metsikköpuistossa kasvaa yrttejä , joista yleensä poimin vähän mukaani.  Laventelia en kuitenkaan poiminut.

Puistossa kasvaa villisyklaameja, mutta ne ovat rauhoitettuja.

Istuin hetken penkille, ja kissa hyppäsi viereeni. Se oli hyvin syöneen näköinen, ja silittäessäkin huomasi että oli lihaa luiden päällä;  toisin kuin meidän puiston kissoilla, jotka ovat hieman liian laihoja  vaikka annan ruokaa joka päivä, mutta vain pienen määrän  , koska kissoja on monta.

TuBishvattina eli puiden uutena vuotena on tapana syödä kuivahedelmiä, ja niitä näkeekin joka puolella. 

Puistosta otin bussin Tel Avivin keskustan Dizengoff Center-kauppakeskukseen, jonka alakerroksessa oli kauhea mölinä, sillä siellä oli kolmessa eri paikassa hurja määrä lapsia istuttamassa puuntaimia.

Ohjaajat selittivät lapsille miten taimet istutetaan.  Kauppakeskus , joka oli Tel Avivin ensimmäinen suuri kauppakeskus, on ekologisesti suuntautunut,  ja siellä on jo 5 vuoden ajan pidetty  puiden uutena vuotena puunistutustapahtuma yhteistyössä  Hyvä Energia-organisaation kanssa.    Tänään noin 1700  lasta kaupungin eri kouluista tuli puunistutustapahtumaan.  Lapset saavat taimen, jonka he istuttavat suureen ruukkuun,  ja jokaiseen taimeen laitetaan myös lapsen nimilappu.   Puuntaimet siirretään  kasvamaan kauppakeskuksen katolle 1 vuoden ajaksi, ja sinä  aikana lapset saavat hoitaa nimikkopuitaan,  Vuoden jälkeen nuoret puut lahjoitetaan sinne missä niitä tarvitaan, esim. metsään jonka metsäpalo tuhosi.

 Kauppakeskuksen alakerroksessa oli puunistuttajille pystytetty smoothie-piste, mutta koska tämä oli ekologinen tapahtuma; smoothieita ei jaettu kertakäyttömukeissa. Eikä tehosekoittimiin tarvittava  sähkökään tullut kauppakeskuksesta.....

vaan lapset saivat itse tuottaa manuaalisesti energiaa jota tarvittiin smoothien tekemiseen. 

Olipa kiva , ja hyödyllinen tapahtuma, ja toivottavasti myös opettavainen.

Nämä menevät vuodeksi kauppakeskuksen katolle kasvamaan.

Kotiin tultua kaivoin pussista  puistosta poimimani yrtit: mäkimeiramia (oregano), yhden sitruunaruohon ja  taka-alalla näkyvää tuoksupelargoniaa, joka on hyvää teessä.

Tämä onkin tammikuun viimeinen postaus, joten hyvää alkavaa helmikuuta:)

Saimme lyhyen talvemme

Talvi täällä Israelin keskiosassa (pohjoisessa ja vuoristoisella alueella aika kylmä) on hyvin leuto Välimeren talvi.  Tänä vuonna sateet alkoivat todella myöhään, ja joulukuu oli normaalia lämpimämpi; ei ollut tarvetta talvivaatteille.  Lähes joka vuosi täkäläiseen talveen kuitenkin sisältyy noin yksi talvisempi viikko,  ja saimme sen tämän viikon loppupuolella.  Koska pidän viileästä säästä olin todella iloinen kun tuli paljon sadetta, ja lämpötilatkin laskivat niin että vihdoinkin tuli hieman käyttöä myös talvitakilleni. Perjantai-aamuna , hetkenä jolloin ei satanut,  otin tämän kuvan keskustan alueella  , ja ihmisiä oli vain vähän liikkeellä.  Monet pysyttelivät sisällä, vaikka perjantai on viikonlopun ensimmäinen päivä  , ja se päivä jolloin ihmisiä  näkee normaalia enemmän kaduilla.

Torstai oli hurja sadepäivä; vettä tuli lähes koko päivän, ja aamulla otin tämän kuvan bussipysäkillä., Kuten kuvasta huomaa vettä tuli reilusti kerralla. Täällä sadetta joko ei tule lainkaan, tai sitten sitä tulee liikaa kerralla, ja sateet aiheuttivatkin tulvia, autojen juuttumista veteen, busseja joihin tuli sisälle vettä ym. 

Torin lähelläkin oli perjantaina tyhjää,  eivätkä kaikki torimyyjät edes avanneet kojujaan.   Perjantain ja lauantain  välinen yö oli kylmin: minun alueellani 7 astetta vähimmillään (pohjoisessa, Jerusalemissa ym, vähemmän) ja päivälämpötila on tänään ollut 12-14 astetta. Tänään satoi vain hieman, joten sää oli ainakin minulle ihan täydellinen.  Huomenna  pitäisi vielä olla aika kylmää, mutta sitten taitaa tämä ihana minitalvi olla ohi. 

Kuva täältä

Tämmöistä oli jossain paikoissa torstaina.

Kuva täältä

Ja pohjoisessa oli tällaista.

Mukavaa alkavaa viikkoa💗💙💙💜⛆☔🌞

Pyörähdys Jerusalemissa

Pikaraitiovaunu Jerusalemin keskustassa.  Tori on vasemmalla , kahden pääkadun välissä.

Maanantai-aamuna eksäni soitti ja kysyi haluanko lähteä iltapäivällä Jerusalemiin. Tottakai halusin;  viime visiitistä siellä on jo aikaa. Iltapäivällä lähdimme sitten liikkeelle. Autossa kysyin mitä teemme Jerusalemissa, ja eksä kertoi että ensin menemme hautajaisiin.  Minä en mielelläni mene hautajaisiin,e,  ja vaikka aikoinaan   Perun reissulla olin tavannut vainajan Perussa asuvan tyttären, en halunnut mennä hautajaisiin.  Se oli onneksi eksän puolelta ihan ok,  joten hän jätti minut  Jerusalemin Mahane Jehuda torin viereen. Minulla olisi kokonainen tunti aikaa koluta tuota mahtavaa ruokatoria:)

Vaikka rakastan Tel Avivin Carmel-toria yli kaiken, niin oli tosi mukavaa taas päästä näkemään Jerusalemin ruokatoria, joka koostuu parista pääkadusta, ja monesta sivukadusta.    Jerusalemin tori on katettu, toisin kuin  Tel Avivin tori,  jossa voi kastua sateella.

Niitä pienempiä torikatuja tuolla on niin monta että välillä en oikein tiennyt missä olin, mutta torin alueella on monen monta ruokapaikkaa, ja ne olivat lähes kaikki täynnä,  sillä oli vielä lounasaika.

Olisin halunnut mennä sisälle marsipaanikauppaan,  sillä Tel Avivissa en ole nähnyt samanlaista, mutta juuri kun halusin mennä sisälle tutkimaan niin sinne tupsahti suuri  ryhmä, jotka olivat jollain ruokakierroksella.  Nämä värikkäät marsipaanit olivat kaupan ulkopuolella.

Kiersin ja kiersin, ja löysin etiopialaisen kaupan, josta ostin rakastamaani etiopialaista mausteseosta, berbereä ,  Tel Avivissa kun sitä saa vain puolen kilon tai kilon pusseissa, mutta tuolla mausteseosta oli irtopainossa.  Kaupassa oli myös kuvassa näkyvät etiopialaiset injera-leipälätyt. 

Kaupassa oli myös  etiopialaisia kahvikuppeja, joita varmaan ostavat vain etiopialaiset tai Etiopia-fanit.

Tässä kaupassa oli kone, joka tekee riisikakkusia. Tiedättehän, niitä  jotka muistuttavat pahvia...Kaupassa valmistetaan myös tattarista tehtyjä kakkusia, jotka maistuvat paljon paremmalta kuin riisikakut, joten ostin paketillisen.

Juustot ovat maistuneet juustokauppiaalle.

Sieltä ajoimme ylös Öljymäelle.  Heti autosta ulos astuttuamme  näimme kamelin, ja vaikka olen samassa paikassa ollut kamelin kyydissä joskus ikuisuus sitten, kun asuin täällä ensimmäistä kertaa, niin nyt minua säälitti tuo kameli, ja toivoin että omistaja kohtelee sitä hyvin.  Ainakin se näytti suhteellisen hyvinvoivalta.

 Ylhäältä Öljymäellä on mahtavat näkymät alas kaupunkiin, ja suoraan edessä näkyy Jerusalemin vanhaa kaupunkia, josta erottuu kultakupolinen  Kalliomoskeija.

Tämä on näkymä kun katselee sivummalta.

Tässä vasemmassa alakulmassa näkyvät  venäläisortodoksisen Maria Magdalena-kirkon kultaiset kupolit. Kirkko on Getsemanen puutarhan vieressä.  Kirkon kryptaan on haudattu prinssi Philipin, Edinburghin herttuan, äiti,  Battenbergin prinsessa Alice.    Prinsessa Alice kuoli Buckinghamin palatsissa vuonna 1969, mutta hänet haudattiin toivomustensa mukaan kirkon kryptaan  tätinsä , suuriruhtinatar  Elisabeth Fjodorovnan viereen.

Näköalapaikan takana sijaitsee 7 Arches-hotelli.  Hotellin rakennutti aikoinaan Jordanian hallitus, ja se toimi vuosikymmeniä InterContinental-ketjun hotellina, kunnes  InterContinental-ketju ensimmäisen Intifadan aikana  päätti luopua yhteistyöstä hotellin kanssa. Hotellin nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa.  Vanhahtanut hotelli restauroitiin vuonna 2016, ja hotellin kaikki työntekijät ovat itäisen Jerusalemin arabipuolelta. Hotellin paras puoli on näkymä alas Jerusalemin vanhaan kaupunkiin.

Eksän piti mennä vessaan , ja hotelli oli sopivasti ihan vieressä ,  joten sinne.  Hotellin toisen kerroksen aulassa huomasin nämä koristeelliset lamput.

Öljymäeltä ajoimme alas, ja sieltä kohti Scopusvuorta , sillä seuraava kohteemme oli brittiarmeijan sotahautausmaa Scopusvuoren alueella.

Tänne on haudattu ensimmäisen maailmansodan aikana Palestiinassa kaatuneet (taisteluissa ottomaaneja vastaan)  brittiläisen kansanyhteisön  sotilaat ja muu henkilökunta. Hautausmaalla on 2, 515 hautaa , ja englantilaisten lisäksi sinne on haudattu  Australian, Uuden Seelannin, Intian, Egyptin ja brittiläisen Länsi-Intian sotilaita ja henkilökuntaa. Hautojen joukossa on myös  kansainyhteisön juutalaiset sotilaita.   Kansainyhteisön  sotahautausmaita on Israelin alueella 3: Jerusalemissa, Ramlassa sekä BeerShevassa. Ramlan kansainyhteisön sotahautausmaalla lepää ikuista untaan  mm. Harry Potter,  joka kuoli toisen maailmansodan aikaan Hebronissa.

Hautausmaan vieressä kukki mantelipuu.

Sotahautausmaalta ajoimme kohti  Itkumuuria,  sillä eksä oli luvannut parille tutulleen laittaa heidän kirjoittamiaan lappusiaan muurin koloihin.

Tässä vaiheessa  eksällä oli nälkä, joten pysähdyimme erään itä-Jerusalemin leipomon edessä.  Siellä oli laatikollinen jättikokoisia falaffeleita, ehkä 4 kertaa suuremmat kuin normifalafelit. Eksä osti 3 jättifalafelia, ja kun olin puraissut muutaman palasen jättifalafelista, tuntui kuin söisin sementtiä, ja onneksi oli vesipullo mukana.  Eksä söi niitä hieman enemmän, mutta hänelle jäi hieman ihmeellinen olo noista möhkäleistä.

Leipomon jälkeen oli aika ajaa kotiinpäin, ja  pääosin uskovaisten asuttamalla  alueella otin salakuvan auton ikkunan kautta.  Jerusalem on täynnä historiaa, ja tällä matkalla tuli nähtyä siitä osa.

Kamala viikko mutta oli siinä ilonaiheitakin

Kulunut viikko oli aika kamala, sillä heti viikon alkupuolella  tein noston pankkiautomaatista, ja olin niin muissa ajatuksissa, että en tajunnut ottaa rahoja mukaani....Muistin sen vasta vähän ajan kuluttua, mutta joku muu oli jo vienyt ne, eli varmaan tein tahtomattani jonkun hyvin iloiseksi;D

Samana päivänä putosi  hammaskruunu, ja jouduin tilaamaan ajan hammaslääkärille sitä varten. Samana iltapäivänä  kaatui netti , ja olin ilman nettiä ja wifiä koko iltapäivän ja illan.  Ennen viikonloppua kaatui netti taas, ja olin koko viikonlopun ilman nettiä ja wifiä, eikä se syy ole vieläkään selvä, koska netti on toiminut moitteettomasti vuosia. Mutta  nyt se toimii onneksi taas hyvin:) Ja  kurjien juttujen ja rahanmenon vastapainoksi iloa tuottaa aina kävely rantatiellä.  Kun kävelin tuolla olivat laineet hieman korkeat.

Oli sellainen sää ettei ihmisiä pahemmin näkynyt ranta-alueilla.

Sataman puudekin kohdalla laineet löivät yli aitojen, mutta eivät kuitenkaan niin lujaa kuin pari päivää myöhemmin, jolloin oli kunnon myrsky.

Viikonlopun ensimmäisenä päivänä piipahdimme ystävän kanssa kansainvälisellä ruokatorilla, jossa heti ensimmäiseksi tulivat vastaan täällä toimivan ruotsalaisen Fika-leipomon laskiaispullat.

Fikan korvapuustit olivat hurjan houkuttelevan näköiset, mutta söin vain silmilläni, sillä toistaiseksi vältän sokeria ja vehnää.

Ohimennessä ihailin tämän ihan tavallisen,  aika ruman talon vihreää seinää,  jossa oranssit kukat, ja sen edessä appelsiinipuu ja oranssin väriset hedelmänsä. 

Matkalla kansainväliselle ruokatorille (pari kertaa vuodessa oleva tapahtuma)  ohitimme tämän yhteiskeittiöpuutarhan.  

Mukavaa alkavaa viikkoa:)

Jos olisin prinsessa...

Jos olisin prinsessa, olisin varmaan tämän vaunun kyydissä;D  Ihanat vaunut ja ei-elävä hevonen  löytyvät Tel Avivin  TLV Fashion Mall-kauppakeskuksesta,  joka on kaupungin uusin , tyylikkäin ja hiljaisin (liian hiljainen, ei niin hyvä juttu...) kauppakeskus. 

Maaliskuussa ja joulukuun alussa kauppakeskuksessa oli vanhojen kauniiden autojen näyttely, ja luulin että myös hevoskärryt kuuluvat samaan näyttelyyn.

Autot olivat kyllä tosi upeita.

Roll  Royce vuodelta 1965

Autoja ei kauppakeskuksessa enään ole, mutta vaunut  ovat siellä edelleen:  sekä mustat yläkuvassa, nämä valkoiset ja vielä tummanpunaiset vaunut.  Ovatkohan ne kauppakeskuksen vakiorekvisiittaa.... Olisi kyllä kiva päästä ajelulle tuollaisella oikean hepan vetämänä;D

Oikein hyvää alkavaa viikkoa🌸🌹🌺🌻🌼