Talo kuin iglu

On mukavaa kun eksäni vie minut välillä pienille retkille täällä.  Sama eksä,  jonka vuoksi oikeastaan palasin tänne Israeliin,  ja joka ei palannutkaan tänne kuten oli ollut tarkoitus ,  vaan   vasta vuoden 2017 alussa. En kuitenkaan ole katkera,  ja viime vuoden hämmentävistä tunnekuohuistakin (hänen paluunsa jälkeen)  olen päässyt eroon,  joten retket eksän kanssa ovat nyt pelkkää nautintoa. Tällä kertaa ajoimme Ashkelonin kaupunkiin eteläisessä Israelissa.  Minulle vierailu kaupungissa oli ensimmäinen,  ja matkalla ranta-alueelle huomasin että sielläkin on  paljon rakennettu viime vuosina.  Aamulla aikaisin oli pilvistä mutta kuumaa,  ja kävelimme ylinta rantakatua pitkin.

Rantakatua on kolmessa tasossa ennen itse rantaa.

Hieman kauempaa näin siniturkoosin sohvaryhmän,  ja kaukaa katsottuna  se näytti siltä että joku olisi roudannut vanhat sohvansa sinne,  mutta lähempi tarkastelu osoitti että nämä ovatkin pysyviä istuimia.

Hieman eteenpäin kävellessä ohitimme 2 valaanpyrstön näköistä rakennelmaa, joita luulin ensin näköalatasanteiksi, mutta ne olivatkin lasten liukuratoja.  Selvisi että nämä olivat Aarale Ben Arieh nimisen mielenkiintoisen ympäristötaidetta tekevän taiteilijan töitä.  Sivuillaan olevan listansa mukaan hän on ollut jossain projektissa mukana myös Suomessa. 

Jatkoimme matkaa ,  ja tässä oli aiemmin ollut näköalapaikka, mutta nyt se oli suljettu mahdollisten maavyöryjen vuoksi.  Nousu-ja laskuvedet aiheuttavat korroosiota    rannan reunan jyrkille kallioille.

Vähän matkan päässä näimme vanhan kivirakennuksen.  Selvisi että rakennuksessa on  Sheikh Awadiksi kutsutun mamelukin hauta, mutta itse Sheikh Awadista ei ole enemmän tietoa, mutta kaiketi hän oli joku tärkeä henkilö.  Mamelukit hallitsivat täällä  1260-1516,  ja pystyttivät sinä aikana useita monumentteja rannikkoalueelle.  Keskellä rakennusta on valkoinen kupoli,  joka restauroitiin joitakin vuosia sitten.

Hauta, joka oli kaltereiden takana,  olisi sen sijaan voinut olla hieman siistimpi.  Ovessa oli ruosteinen lukko,  joten sitä ei varmaan oltu avattu vuosiin. Muinaisen Ashkelonin rauniot löytyvät Ashkelonin  kansallispuistosta,(arkeologien unelmapaikka)  jossa emme käyneet, mutta tällä alueella on ehkä aarteita enemmän kuin muilla alueilla täällä , ja iso osa niistä merenpinnan alapuolella.  Ashkelonin muinainen satama oli Kanaaninmaan suurin satama,  mutta sitä ei ole vielä löydetty. Jossain meren alla se kai on.

Sitten se näkyi!  Rakennus joka toi mieleen iglun; sitä oli pakko päästä näkemään,

Hieman ennen iglutaloa oli valtava keskenjäänyt projekti. Tässä oli täysin valmis runko, mutta raha oli näköjään loppunut kesken...

Iglurakennusta ympäröivät  hieman ruosteiset aidat,  mutta rakennuksen ulkopuolella oli vihreää ,   ja siellä oli uima-allas. Päättelimme että rakennus on hotelli.

Eteenpäin kävellessä selvisi että iglumaisia  rakennuksia oli kaksi, ja niiden välissä yhdistävä ei pyöreä osa.

Hotellin sisääntulopuoli ei ollut yhtä mielenkiintoinen kuin rannalle päin oleva osa. Selvisi että tämä oli entinen Holiday Inn-hotelli,  ja nykyinen Harlington -hotelli.

Hotellin sivuilta lainattu ,  ylhäältä päin otettu kuva  näyttää miten mielenkiintoinen tuo rakennus on. Se oli tunnetun täkäläisen arkkitehdin viimeinen työ. "Iglujen" sisäpuolella näkyvät kerrokset, joista jokaisesta  on näköala alas,  sillä huoneet ovat vain yhdellä sivulla.

Hotellin alakerros taisi olla samannäköinen kuin silloin kun hotelli rakennettiin, ja tämän osan on tarkoitus jäljitellä  kävelykatua. Ikkunoista avautui kaunis puutarha-alue..  Emme kysyneet miksi hotellin rannan puoleista sivua ympäröivät aidat,  eikä niistä ollut pääsyä  rantabulevardille, vaan vieraiden on kierrettävä hotelli toista kautta, mikä on kummallista.

Kävelimme takaisin  ylimpää rantakatua kohti parkkipaikkaa ,  minne olimme parkkeeranneet auton.

Ajoimme  Ashkelonin Marina-alueelle , joka on todella upea,  täynnä kahviloita , ravintoloita  ja kauppoja.  Takana näkyvät rakennukset näyttävät siltä että kuuluisivat  rannan kauppakeskukseen,  mutta niiden ja Marinan välillä on katu.

Varmaankin yksi kauniimmista Marina-alueista täällä  tämä Ashkelonin Marina.

Marinan alueella on merikeskus-ja koulu,  ja siellä oli nuoria oppilaita juuri kun kävelimme ohi.

Kävimme vielä kahvilla Marinan alueella, minkä jälkeen oli aika palata kotiin. Olipa mielenkiintoinen retki!

Ohoh, on jo lokakuu...

Tuntuu että  syyskuu hujahti niin äkkiä ohi että lokakuu alkoi melkein yllätyksenä.  Tuo syyskuun nopea hujahtaminen johtuu siitä että täällä oli ne kaikki peräkkäiset pyhät suurimman osan syyskuuta: se alkoi uudella vuodella , joka oli myös syntymäpäiväni,    jatkui  sovituspäivällä , sitten tuli lehtimajajuhla,  ja näin viimeisenä  tämä Shemini Atzeret , jota vietetään tänään.  Koska suurin osa pyhistä oli vielä heti viikonlopun jälkeen , olivat viikot normaalia lyhyemmät,  joten ne myös menivät nopeammin ohitse.  Huomenna sitten palataan normaaliin päiväjärjestykseen, eikä uusia juhlia ole pariin kuukauteen:)

Kun viime postauksessa ehdin jo iloita hieman viilenneistä säistä, niin viime päivät ovatkin olleet tosi lämpimiä; mutta miellyttävempiä kuin kesällä.  Lokakuun ensimmäinen alkoi harmaalla ja helteisellä säällä,  ja  vaikka oli pyhäpäivä,   heräsin todella aikaisin. Bambin kanssa lähdimme aamukävelylle kodin lähelle.   Puistokadun puut ovat jo  ehtineet kasvaa  siitä kun ensimmäisen kerran remontoidusta kadusta kirjoitin,   ja jotkut niistä antavat jo kivasti varjoakin.  Kävelykadun reunalla on jakarandoja,  samoin pyöräilytien reunalla,  ja keskellä on  hitaammin kasvavia puita joita en tunnista.   Vasemmalla puolella näkyy aita jonka takana suuri rakennusprojekti.  Sen etenemistä on mielenkiintoista seurata ,   ja käyn aina parin viikon välein katsomassa miten se edistyy.  Tästä vähän eteenpäin kun kävelee  niin rakennustyömaa näkyykin jo hyvin.

Valtavaa monttua kaivettiin yli vuoden verran,  ja maanalaisia  parkkikerroksia on rakennettu jo aika pitkään.  Katselin tänään että  tuossa vasemmalla nousee jo 5.  maanalainen kerros, ja vielä on paljon matkaa  maan tasolle, eli aika paljon tulee tuonne noita maanalaisia kerroksia.

Kuva täältä

Valmiina alueen pitäisi näyttää tältä. Taitaa kyllä kestää kauan ennenkuin pääsen tuonne kadun toiselle puolelle kahville... (oletan että tuohon matalaan osaan ehkä tulee kahvila...)

Takaisin tullessa osa "kissoistani" tuli vastaan, ja saivat aamiaista.

2 kesällä ilmestynyttä  poikasta (eri pentueesta) ovat kasvaneet.  Ne alkavat olla pian siinä iässä että sterilisaatio tulee tarpeen, ettei synny lisää poikasia.  Alussa molemmat olivat niin pelokkaita etteivät tulleet lähelle, mutta tänään Nipsu,  kolmivärinen tyttökissa,   on jo niin kesy että  voin ottaa sen syliin. Harmaa poikapentu sen  sijaan on edelleenkin pelokas, mutta vähemmän kuin ennen.

Mukavaa alkanutta lokakuuta!

Pienillä retkillä ja vähän purnausta

Tällä viikolla täällä vietetään  Lehtimajajuhlaa (kestää viikon) , joka alkoi   sunnuntai-iltana,  ja päättyy ensi viikon maanantai-iltana. Se onneksi päättää tämän pitkän pyhäsuman,  ja palataan taas normaaliin arkeen. Lehtimajajuhlaa odottelen aina vähän pelokkaana; kiitos naapuritalon yhden perheen, jonka jäsenet ovat  😡 Oma asuintaloni ja viereinen  talo ovat kiinni toisissaan   katukerroksessa olevan kattotasanteen avulla, ja muodostavat yhdessä L-muotoisen rakennelman,  jossa minun puolellani on makuuhuone niin että toisesta talosta näkyy olohuone.   Näiden välissä on alhaalla pensasaidoilla rajattu nurmikko,  johon tämä perhe pystyttää lehtimajan.  He eivät istu lehtimajassa, vaan viettävän kaiken ajan sen ulkopuolella, grillaten , puhuen kovaa ym.   Pariin vuoteen ei lehtimajaa pystytetty pläntille , mikä oli helpotus, mutta tällä kertaa aavistin pahaa kun lehtimaja taas nousi sinne.  Nyt iltapäivällä tunsin yhtäkkiä palaneen hajua,  ja luulin että alhaalla on tulipalo, mutta ei:  siellä heillä oli 3! grilliä,   josta kaikki savu tuli asuntooni.  Tuo perhe on sellainen ettei heille oikein edes kannata sanoa mitään,  joten purin hammasta,  tulin kotiin ja suljin kaikki ikkunat. Nyt  pitää vain toivoa etteivät he istu siellä makuuhuoneeni (olen 3. kerroksessa) alla puhumassa kovaa niin etten saa nukuttua.  Arkipäiviä  tässä lehtimajajuhlassa  on 3+perjantain lyhyt päivä,  ja kuten ennenkin niin tämä toistuu kaiketi nyt joka ilta viikonloppuun asti.  Nämä talot ovat 7-kerroksisia taloja,   ja tuo pläntti ei tosiaankaan ole sen perheen oma pläntti. 

Mutta tällä viikolla olen päässyt eksän kanssa kahdelle mukavalle retkelle: sunnuntaina, joka oli pyhäaatto,  ajoimme muutamaan kylään  Shfelan alueella,  joka on rannikkoalueen ja Juudean vuoriston välillä. Etsimme viinitarhaa, joka löytyi  Nahshonin kibutsista,  mutta kun tulimme perille  selvisi että tulimme vääränä päivänä , sillä siellä oli juuri käynnissä viinikoulu. Miten mielenkiintoista!  Jäimme juttulemaan erään perheen kanssa ( isä,äiti ja aikuinen tytär) ja katsomaan heidän puuhiaan.  Tuossa sinisessä   säiliössä oli säilötty viinirypäleitä, joihin oli lisätty viinihiivaa,  ja seos oli saanut käydä joitakin viikkoja, tai en muista tarkalleen miten kauan. Sen jälkeen viinirypäleet ja niistä irronnut mehu kaadettiin tuohon puiseen astiaan, jossa käyneistä viinirypäleistä puristettiin  mehu. Tämä on vanhanaikainen tapa puristaa mehua,  ja näimme myös automaattisen laitteen joka puristi mehut käyneistä rypäleistä.

Sen jälkeen  rypälemehu kaadettiin lasiseen säiliöön. Perheellä oli muutama tällainen säiliö, ja he kertoivat että viini on valmista noin vuoden kuluttua, ja  heillä on sitten viiniä pitkäksi aikaa.

Tämän avulla rypäleistä irtosivat viimeisetkin pisarat.  Lähellä oli suuri astia, johon kaadettiin kuivaksi puristetut  viinirypäleet, jotka menevät eläinten ruuaksi.

Sisätiloissa oli valtava määrä  lasisia viinisäiliöitä,  joissa jokaisessa oli viinintekijän nimi ja muut tiedot viinistä.  Muutama henkilö oli paikalla maistamassa miten oma viini edistyy. 

Tänään,  lehtimajajuhlan ensimmäisenä arkipäivänä, teimme pienen aamuretken  .  Eksä oli pyytänyt minua tekemään listan alueen juustoloista, mutta meillä ei ollut paljon aikaa , joten päädyimme Markowitzin  juustolaan , jolla ei ole nettisivuja.   Ja mikä ihana paratiisimainen paikka tuo juustola onkaan!

Juustolafarmilla on juustokauppa,  jossa saa maistella juustoja ennen ostamispäätöstä,  Meillä oli pieni juustolautanen, jonka kanssa menimme istumaan terassille.

 Terassialueella olimme vain me.

Hieman harmitti ettei ollut kameraa mukana; vaikka tällä puhelimella saakin ihan hyviä kuvia niin tuolla oli niin kaunista että se olisi tullut paremmin esille kameralle.  Meille kerrottiin että vielä  viime vuosikymmenellä täällä oli suosittu juustoravintola , mutta jonkun todella typerän lain mukaan alue on määritelty maatalousalueeksi, eikä siellä saa pitää  ravintolaa. Todella sääli, sillä paikka on upea, mutta  kaupasta voi ostaa juustoa ja pyytää että he paloitelevat sen  ja laittavat lautaselle, Tapahtumia tuolla kuitenkin välillä järjestetään.

Kaupan edessä oli lampi  jossa uiskenteli koikarppeja. Joillakin oli suu auki;  olikohan niillä nälkä....

Terassilta oli näkymä lampaiden alueelle.   Minä tietysti luulin että tilan juustot tehdään näiden lampaiden maidosta, mutta   tilan lampaista tuleva maito ei riitä juustojen tekoon, ja sitäpaitsi selvisi että oman tilan maidosta ei saakaan tehdä myyntiin meneviä juustoja, vaan maito pitää myydä keskusmeijerille,  ja sitten sieltä ostetaan maitoa juustontekoon. Kuulostaa aika typerältä; tämäkin joku vanha terveysministeriön laki,  jota  kuulemma on vaikeaa kumota.  Nämä lampaat saavat siis olla tuolla aivan rauhassa ;)

Paikka on niin kaunis että tuolla olisi voinut istua tuntikausia.   Terassilla käveli pari värikästä kukkoa meidän siellä istuessa.

Tilalla tehdään artesaanijuustoja, eikä niitä myydä kuin tilan omassa kaupassa.

Juustomestari Aharon.  Israelissa valmistetut  ns. haisevat juustot eivät täällä haise ,  ja se johtuu siitä että täällä käytetään lähes poikkeuksetta  kasvisperäistä juustojuoksutetta.  Nuo tilan juustot,  joista saimme maistaa melkein kaikkia,   olivat hurjan hyviä:)

Juustolatilan reunassa olevien taatelipalmujen taatelit olivat  upean värisiä, mutta eivät vielä valmiita poimittavaksi.

Hiljainen päivä

Eilen illalla alkoi vuoden pyhin päivä, eli Jom Kippur, eli sovituspäivä,  ja siitä lähtien oli 25 tuntia ihanan hiljaista: ei minkäänlaista liikennettä kaduilla, taivaalla eikä meressä.   Aamulla  noin 8 aikaan tein pitkän lenkin Bambin kanssa,  ja kadut olivat aivan tyhjiä, muutamia ihmisiä lukuunottamatta.

Oli hellettä mutta samalla miellyttävä tuuli,  joten oli mukava kävellä. Vielä oli niin aikaista ettei näkynyt pyöräileviä lapsia.

Sitten näin muutaman, mutta  nyt illalla  tuttu samalta kadulta kertoi että suhteessa viime vuoteen pyöräilijöitä oli paljon vähemmän.  Puistostakaan ei kuulunut liikaa ääniä:) Ihan tämän hiljaisuuden vuoksi tällaisia päiviä saisi olla useammin;  kiva kun pystyi kävelemään kaikkialla kun ei ollut autoja liikenteessä.

Kävin tarkistamassa melkein valmiina olevan uuden toimistotalon,  jonka alakerroksiin pitäisi tulla kauppoja.  Viereisessä pari vuotta sitten rakennetussa  toimistotalossa on iso kauppatila vuokrattavana , ollut jo pitkään, joten toivottavasti tähän pieneen kauppakeskukseen löytyy tulijoita.  Asun teollisuusalueen reunalla  (ei mitään raskasta teollisuutta enään siellä) ja ison kadun lähellä on monta isoa rakennusprojektia, esim.  suuri kauppakeskusprojekti. Kaikki nuo projektit sen vuoksi että lähivuosina siellä pitäisi  kulkea  (ensimmäisten kuvien leveällä kadulla) pikaraitiotie. Ehkä onnistun näkemään   sen pikaraitiovaunun joku päivä (täällä kun projekteilla  on tapana myöhästyä ...)

Myös businesskeskuksessa oli täysin tyhjää,  ja kaikki ravintolatkin ovat kiinni Jom Kippurina.

Lumpeet kukkivat kauniisti atrium-pihan ekologisessa lammikossa, jossa uiskenteli myös koikarppeja.

Muutama päivä sitten minusta tuli taas  väliaikainen eläinemo kun nämä 2 pikku kissanpenturääpälettä löytyivät puistosta.  Joku oli selvästi siirtänyt ne puistoon,  sillä puistossa ei ole viime kuukausina näkynyt raskaana olevaa tai juuri synnyttänyttä kissaemoa.  Pennut olivat vain noin 2 viikon ikäisiä,  ja aamulla kun menin katsomaan,  en enään nähnyt pentuja. Selvisi että asuintalossani asuva nuori pariskunta oli ottanut pennut luokseen. He olivat myös  ostaneet kissojen äidinmaitokorviketta.  Heillä ei ollut minkäänlaista  kokemusta  näin pienten  pentujen hoidosta ( ei minullakaan pahemmin, mutta ehkä vähän enemmän) ,  joten otin pennut luokseni.  Syötin niille äidinmaitokorviketta pipetillä, ja kun ne olivat hereillä kuului aikamoinen piipitys; pentuparat  kaipasivat emoaan.  Seuraavana päivänä  tuntemani "kissaemo",  joka on vuosia pelastanut täällä kissanpentuja,  tuli hakemaan pennut,  joten nämä ehkä selviävät. 

Edellisessä postauksessa kerroin tänne ilmestyneestä nuoresta koirasta,  jonka toimitin kaupungin eläinlääkäriklinikalle.    Koira oli sitä ennen ollut 2 päivää naapuritalossa erään tutun lapsiperheen luona, joka ei voinut pitää koiraa.  Sen jälkeen kun koiruli oli toimitettu eläinlääkäriasemalle,  he muuttivatkin mielensä, ja kävivät hakemassa koiran.  Nyt se on rokotettu, sillä on siru, nimi (Tiger ) ja rakastava perhe:)

Koira ressukka

Keskiviikko-iltana näin pienen suklaanruskean koiran kiertelevän kodin viereisessä puistossa.  Olin Bambin kanssa  iltakävelyllä, ja huomasin että koiralla ei ollut pantaa,  mutta koska se leikki lasten kanssa,  oletin että se kuuluu jollekin.  Seuraavana aamuna näin sen kiertelevän yksin puistossa. Se ei kuitenkaan tullut lähelle kun kutsuin sitä,  mutta soitin  kaupungin järjestyspalveluun, ja lupasivat lähettää jonkun hakemaan koiran.

Puisto on ihan kotini edessä, ja näin ikkunasta koiran nyt iltapäivällä : se juoksi naapuritalon tutun lapsiperheen isän ja heidän koiransa vieressä, mutta ilman pantaa.  Olin luullut että koira oli haettu pois jo torstaina kun en ollut nähnyt sitä,  mutta selvisi että perhe oli ottanut koiran luokseen 2 päiväksi.  He olivat kylvettäneet sen , ja koira olisi asettunut heille mielellään taloksi,  mutta perheen isä sanoi että he eivät voi pitää koiraa,  sillä se ei ole sisäsiisti ja on myös leikkaamaton,  ja heillä on nuori narttukoira... Koira jäi naapuritalon oven eteen ja  vikisi siellä ,  ja juoksi muutaman kerran talon ympäri,  mutta en saanut sitä kiinni.  Soitin uudestaan  kaupungin järjestysnumeroon,  ja sieltä tulikin aika pian   kaupungin järjestysvalvojapari.  Koira meni uudestaan naapuritalon ulko-oven eteen vikisemään,  ja paikalle tulleen   nuorisojoukon avulla saimme  pidettyä sen paikoillaan.  Otin hauvelin syliin, ja järjestysvalvojat soittivat kaupungin eläinlääkäripalveluun,  ja jäimme odottelemaan sieltä tulevaa autoa.

Koira yritti välillä rimpuilla sylistä pois,  mutta se  näytti tajuavan ettei sille tehdä mitään pahaa. Nuorisojoukossa oli tyttö (kuvassa) joka  otti välillä koiran syliin.  Odottelimme eläinlääkäriklinikan autoa lähes tunnin  ja koira alkoi jo olla aika kärsimätön, mutta en voinut päästää sitä sylistä koska  se olisi muuten juoksut pois.  Koiraressu on vielä pentuiässä, sillä ei ollut minkäänlaista pantaa tai muita tuntomerkkejä.  Kun eläinlääkäriklinikan auto tuli,  selvisi ettei koirassa ole myöskään sirua,  joten ei voi tietää mistä se on tänne tullut.  Koira  oli hyväkuntoinen, mutta koska sillä ei ollut sirua niin se ei varmaankaan ole edes rokotettu,  ja nyt se saa kaupungin eläinlääkäriklinikalla hyvää hoitoa:  tarvittavat  rokotukset, sirun ja  sterilisaation.  Nyt pitää toivoa että hauvelille löytyy koti.  Kyllä on julmia ihmisiä jotka ovat tämän ressukan hyljänneet.

Tätä vintagekauppaa ei voi olla huomaamatta!

Viikko oli rikkinäinen uuden vuoden vuoksi,  ja myös ensi viikko on rikkinäinen,  sillä tiistai-iltana hiljennytään viettämään vuoden pyhintä päivää,  Jom Kippuria.