Kiinalaista menoa

Ihana asetelma  posliinimaalauskurssipaikan edessä,  Tel Avivin keskustassa.

Tänään olin läpikulkumatkalla   Tel Avivin keskustan   vanhassa kauppakeskuksessa ,  jossa aina tapahtuu jotain, kuten Harry Potteria  heinäkuussa.   Huomasin toisen puolen (kauppakeskuksen jakaa katu) sisäaukiolla   Peking-julisteita.

Siellä oli myös  punainen lava,  jossa mainostettiin  hurmaavaa  Pekingiä.

Nämä kaksi kiinatarta kehoittivat tulemaan takaisin hieman myöhemmin ,  sillä tuolla olisi kaikenlaista tapahtumaa,   ja hieno arvonta.  Sain heiltä arpalipun.

Kun tulin tuonne myöhemmin uudestaan,  joku ojensi minulle toisenkin arpalipun.  Oli pöytä, josta sai Peking-kangaskassin kun täytti kyselylomakkeen.  Olen hulluna  kangaskasseihin,  joten pakko oli saatava tällainenkin kassi.  Tapahtuma oli   Pekingin kaupungin ja Hainan lentoyhtiön järjestämä.  Juttelin erään järjestäjän kanssa,  joka kertoi että  oli lentänyt täältä Pekingiin tuolla lentoyhtiöllä,  jolla kuulemma on hyvät ja edulliset lennot Kiinaan. Arpajaisten pääpalkinto  oli  edestakainen lentolippu Pekingiin,   joten  pakkohan sitä oli kokeilla onneaan,   ja jäin odottelemaan arpajaisia.

Tapahtumassa sai myös askarrella.  Tuossa olen juuri aloittamassa kiinalaisen viuhkani maalaamista, mutta  kun se oli valmis, ei se kuivunut millään, sillä  käytin liian paksua väriä.  

Alueella oli rekki täynnä kiinalaisia  vaatteita ,  kuvausta varten.

Lohikäärmetanssiakin oli .

Ennen arpajaisia piti kuitenkin vielä kuunnella vähän puheita. Tässä Tao Cheng,   joka on täällä Israelissa vastuussa Kiinan kulttuuritapahtumista. Hän puhui hyvää englantia, mutta seuraava puhuja  vain kiinaa, mutta onneksi puhe oli käännetty hepreaksi.   Peking ja Tel Aviv ovat olleet ystävyyskaupunkeja vuodesta  2006.

Ennen arpajaisia piti vielä leikata "Charming Beijing" nauha.  Harmaapukuinen pitkä mies on yksi kauppakeskuksen omistajista: hänen isänsä oli  toinen vuonna 1977  avatun kauppakeskuksen rakennuttajajista. 

Kolmas arpajaisvoitto  oli kaunis punainen lautanen hienossa laatikossa.  Näitä jaettiin 3 kappaletta. En tiedä mitä olisin tehnyt tuollaisella jos olisin voittanut,  mutta onhan tuo hieno.

Toista arpajaisvoittoa,  silkkihuivi hienossa laatikossa, ,  jaettiin 2 kappaletta, eikä taaskaan onni suosinut. Mutta  vaikka tuolla oli hurjasti väkeä ,  ja jokaisella yksi tai useampi arpalippu,  niin tuo vanha mies oikealla onnistui voittamaan kahdesti,   eli sekä lautasen että silkkihuivin. 

Sitten koittikin jännittävä hetki kun  arvottiin pääpalkinto eli lentolippu Kiinaan.  Tämän pariskunnan miestä onnisti.  He joutuvat sitten hankkimaan toisen lipun jos haluavat lähteä yhdessä Kiinaan.  He tulivat ostoksille   kauppakeskukseen,  ja lähtivät sieltä   lentolippu taskussaan, aika hienoa.

Kun tulin kotiin, tarkistin mitä oli laitettu kassiin.  Kaikenlaista pientä kivaa, mutta paras juttu oli tuo kangaskassi:)

Juhlat loppuivat viimeinkin

Viime viikolla,  eli lehtimajajuhlaviikolla,  ilma oli niin nihkeää että  suorastaan kärsin. Se tuntui kestävän ja kestävän, mutta viikonlopun aikana sää muuttui hieman paremmaksi, ja  nyt tiistaina aamulla oli pilvistä ja satoi.   Oli lämmintä, vähän sellainen trooppinen sää,  mutta näin aamun aikana aika monta ihmistä joilla oli talvitakki päällään! Täällä riittää että tulee hieman vettä niin jotkut jo luulevat että on talvi;D  Oli kyllä huvittavaa nähdä ihminen toppatakissa kun ulkona on hellesää;D  Tällä viikolla sitten tuntui että täällä vihdoinkin ollaan menossa kohti hieman viileämpää säätä:)

Viime viikolla   , lehtimajajuhlan aikana,  torin edessä olevalla aukiolla oli kaikenlaista tapahtumaa.  Eräänä päivänä siellä seisoi myös tämä nainen. Hänellä oli toisessa kädessään sukaattisitruuna ja toisessa  kädessä kimppu. .Toora eli juutalaisen Raamatun ensimmäinen osa  käskee juutalaisia ottamaan lehtimajajuhlana 3  kasvilajia sukaatin lisäksi ,  ja sitomaan ne yhteen tietyllä tavalla. Kimpussa on palmunlehtiä, myrtinlehtiä ja pajunlehtiä.

Juutalaisuudessa on 3 pääsuuntausta: Ortodoksisuus,  konservatiivisuus ja reformijuutalaisuus. Näiden lisäksi on vielä  rekonstruktionistinen juutalaisuus,  jota noudatetaan yleensä  Yhdysvalloissa ja pienemmässä muodossa.   Ortodoksijuutalaisuuteen kuuluu tarkasti Tooran lakeja noudattavia ja vähemmän niitä noudattavia, ja suuntaukseen kuuluu useita alaryhmiä. Täällä vallitseva ortodoksijuutalaisuus  eristää synagoogissa miehet ja naiset,  eli naiset  istuvat yleensä parvella kun taas miehet alhaalla salissa.Ortodoksijuutalaisuus asettaa rajoituksia myös elämään täällä,  sillä suurimmassa osassa maata ei ole julkista liikennettä sapattina,  ja hallitusneuvotteluissa he aina vaativat että siitä pidetään kiinni, mikä on ärsyttävä kun toistaiseksi vielä sekuläärit ihmiset ovat enemmistönä täällä. 

Kuvassa näkyvä nainen kuuluu Woman of the Wall-liikkeeseen,  jotka vaativat saada rukoilla  Itkumuurilla eri tavalla kuin mitä määrää ortodoksijuutalaisuus .   Liikkeen jäsenet eivät kuulu mihinkään tiettyyn suuntaukseen , vaan jäseniä on useasta eri suuntauksesta.  Liikkeen naiset haluavat käyttää  kuvassa näkyvää liinaa (talit) joka ortodoksijuutalaisuudessa kuuluu vain miehille (tosin tuo on liikkeen itse suunnittelema talit-liina). Lyhyesti sanottuna,   ortodoksijuutalaisuus  asettaa paljon rajoituksia sille miten Itkumuurilla rukoillaan, ja nämä rajoitukset koskevat naisia.  Pelkkä tuon liinan käyttö naisella saattaa ärsyttää jotain tiukkaa ortodoksijuutalaista.  Kuvassa näkyvä nainen on tuon liikkeen johtohahmo,  Anat Hoffman, joka oli erittäin mukava.

Viime viikolla huomasin myös 3 pikkuruista kissanpentua kodin viereisen puiston reunassa. Emoa ei näkynyt missään. 2 teinipoikaa tuli sinne ja kertoivat että kumpikin haluaa harmaan pennun. Sanoin heille ettei yhtä pentua voi jättää sinne yksin, mutta he sanoivat että kumpikin  haluaa vain yhden pennun. Teinipojat olivat järkevän oloisia ja eläinrakkaita,  ja kerroin heille miten toimia pikkuisen pennun kanssa.  Seuraavana päivänä jäljellä oli vain harmaan ja valkoisen värinen pentu.  Se oli ressukka niin yksinäisen näköinen, ilman emoa ja veljeksiä. Toin sille ruokaa päivittäin  sillä pentu oli aliravitun näköinen.  Pian alkaa kylmempi sää ja  minua säälitti tuo pieni ressukka,  joten yritin etsiä sille kotia. Eilen sitten onnisti, ja sain suostuteltua  kotikatunaapurini Evelynin ottamaan pentu lemmikikseen. Eilen aikaisin aamulla sain pennun kiinni ruuan avulla,   ja vein sen Evelynin kotiin. Illalla pentu  vaikutti jo kotiintuneen sinne. Evelynillä oli aiemmin koira joka kuoli viime vuonna, ja vanha Picasso-kissa kuoli toissa vuonna.

Tänään Evelyn vei pennun eläinlääkärille , joka sanoi että pentu on terve mutta alipainoinen,  ja nyt sen pitää saada vähän enemmän lihaa luittensa päälle, mikä varmaankin onnistuu nyt kun pennun ei enään tarvitse olla kadulla. Tuli kyllä hyvä mieli kun löysin kodin pikku pennulle, sillä se olisi varmaan muuten menehtynyt ulkona. Luulin pentua nuoremmaksi, mutta eläinlääkärin mukaan pentu on 2 kuukauden ikäinen. 

Vuoden aikana lähistöllä on syntynyt aika monta pentua, mikä voi olla ongelma ellei niitä leikata.  Tämä pentu asuskelee bussipysäkin vieressä, ja sekä tämä  että tuossa  vasemmalla oleva vähän vanhempi kissa ovat leikkaamattomia, eli pitää jossain  vaiheessa pyytää kaupunkia keräämään leikkaamattomat kissat ettei kissakanta  kasva liian suureksi. Kaupunki siis kerää ja leikkauttaa kissat minkä jälkeen ne palautetaan samaan paikkaan missä ne olivat ennen leikkausta.

Olisko jo syksy

Tänään oli pilivistä , ennen sadetta ja sen jälkeen.(kiinalainen sadepuu)

Eilen oli  pyhäpäivä ja bussiton päivä(lehtimajajuhla) ja koska tuo pyhä oli heti  viikonlopun jälkeen,  oli tänä aamuna ensin hieman vaikeaa tajuta että oli jo tiistai....  Eilinen oli yllättävän helteinen ja hikinen päivä; monen  miellyttävän päivän  jälkeen.  

Puistossa  tapasin  vanhan koiranomistajatuttuni ja hänen Toffi -koiransa.  Koirat ovat tässä ilman remmiä koska tämä  on aidattu koripalloalue.

Toffi on kaunis 2 vuoden ikäinen koira, joka on kuulemma suurimmaksi osaksi  kaanaankoira. Kaanaankoira on yksi maailman vanhimmista koiraroduista, ja ensimmäiset kaanaankoirat tulivat Suomeen täältä Israelista vuonna  1986.   Tällaisia  Toffin näköisiä koiria näkee täällä paljonkin. Toffin isännällä oli aiemmin maailman ihanin samojedi, joka kuoli pari vuotta sitten.

Iltapäivällä huomasin että  melkein ikkunani alla,  eli  pari metriä talostamme,  puiston alueella,   taas grillattiin.  Ärsytyskynnykseni nousi , mutta huomasin että  siellä oli 2 perhettä omasta asuinkerroksestani.  Meidän talon jokaisessa 7 kerroksessa on 4 asuntoa,  ja minun asuntoni on näistä 4 asunnosta ainoa lapsiperheetön.   2 kerroksen lapsiperhettä ovat ystävystyneet, ja grillailivat siellä yhdessä.  Molemmat perheet ovat mukavia,  mutta päätin kuitenkin mennä Bambin kanssa iltapäivälenkille puistoon.  Kysyin heiltä ihan ystävällisesti että tiesivätkö he että   puistossa ei saa grillata... Kuulemma eivät tienneet  ,   ja  olisivat tarjonneet minullekin grillilihaa,  mutta kun en syö lihaa  niin kiitin ja sanoin ei kiitos.   Ulkona  oli tosi kuumaa,  ja lenkin jälkeen Bambikin oli aivan väsähtänyt kuten kuvassakin näkyy.

Kuten nimikin kertoo, lehtimajajuhlaan kuuluvat lehtimajat (siitä enemmän täällä).  Tosin suurin osa lehtimajoista  ihmisten piha-alueilla ovat tällaisia rumia Kiinassa valmistettuja  "lehtimajoja" ja  viime aikoina kaupoissa on ollut kiinalaista krääsää joilla sisäpuoli koristellaan. Meidän pihassa onneksi ei ole näitä rumiluksia.  Lehtimajajuhlan  aikana (juhla loppuu ensi viikonlopun jälkeen) ihmiset syövät ainakin välillä noissa lehtimajoissa kodin sijaan.

Tänään oli aamulla todella hiostavaa ,  ja bussimatkalla näin että joillain alueilla oli satanut, ja oli vielä lätäköitä.  Mutta omalla asuinalueellani ei satanut.   Iltapäivällä se sitten alkoi: kamala ukkonen ja sen  jälkeen sade. Ennen sadetta oli puolen tunnin sähkökatko. Oli ihan pakko mennä alas ihailemaan sadetta  sillä kun sellaista näkee melkein puolen vuoden tauon jälkeen niin se on ihanaa! Kuva on tosi surkea sillä jouduin kuvaamaan sen puhelimellani  vanhan puhelimeni näytöltä.  Otin kuvan vanhalla puhelimellani jota yhä käytän kotona surffailuun, mutta olin unohtanut että kuvansiirtoyhteys puhelimen ja  tietokoneen välillä on tosi ongelmallinen,  ja niin se  oli nytkin.   Sade puhdisti ilmaa, mutta nyt illalla oli ulkona edelleenkin nihkeäää ja kuumaa.  Mutta  sää aiheutti tänään ongelmiakin:  5  henkinen perhe joka vietti lomapäivän rannalla olivat väärässä paikassa,  ja salama iski heihin, niin että ovat nyt sairaalassa ja yhden tila on todella vaikea(menehtyi lopulta). Ranta ei ole oikea paikka kun salamoi...

Sovituspäivä 19

Tiistaina,  auringon laskiessa,  alkoi Jom Kippur, vuoden pyhin päivä. 25 tuntia kestävä pyhä,  jolloin mikään ei ole auki: ei kauppoja, ei ravintoloita eikä myöskään minkäänlaista liikennettä,  maalla, ilmassa tai merellä.  Liikennettä on vain  jos on tarve, eli ambulanssit/paloautot/poliisi.  Koska asun ihan palolaitoksen ja ambulanssiaseman vieressä,  niin takuulla kuulen jos on tarve..... Vein Bambin  iltakävelylle kun liikenne oli loppunut;  pidän tästä päivästä nimenomaan sen vuoksi ettei ole liikennettä,  ja voi kävellä  kadulla.    Viimeisten vuosien aikana tästä pyhästä on kehittynyt kunnon pyöräilypyhä,  kun lapset valtaavat kadut polkupyörillään.   Polkupyörien paras sesonkin täällä on ennen pyhää......

Niin rauhallista , eikä yhtäkään autoa:) 

Olin ajatellut nukkuvani pitkään aamulla, mutta heräsinkin aikaisin, ja Bambin kanssa aamukävelyllä  ei vielä näkynyt pyöräilijöitä.  

Voisin hyvin ottaa toisenkin tällaisen päivän. Kaupat ja kaikki ovat kiinni,  mutta jos sattuu asumaan vaikka Jaffan lähellä, niin siellä oli paikkoja auki.

Nuori   jakarandapuu kukki vielä, vaikka yleensä jakarandat kukkivat kevään loppupuolella ja kesän alussa.   Nämä pyhät  saavat pään sekaisin,  ja tänä aamuna luulin ensin että oli viikon alku;D   Nyt sitten pari päivää  ilman pyhiä,  mutta sunnuntai-iltana alkaakin lehtimajajuhla.......

Viiniä ja luostaria

French Colombard  oli raikkaan makuinen viini.

Perjantaina kävimme eksän kanssa  Jerusalemin lähellä , Juudean vuoristoalueella sijaitsevassa viinitarhassa,  jossa kävimme myös viime keväänä.  Silloin viinitarhassa ei ollut vierailijoita,  mutta nyt perjantaina, viikonlopun ensimmäisenä päivänä,  viinitarhan terassi oli täynnä ihmisiä. Ihmiset olivat ostaneet viinitarhan kaupasta viinipulloja, ja juustoja, joita he nautiskelivat kauniilla terassilla viininlehtikaton alla. Tuon terassin alapuolella on laakso,  joten näkymät terassilta ovat upeat, mutta aurinko oli niin voimakas etten kuvannut laaksoa jossa kasvatetaan rypäleitä ja oliiveja. Viime kerralla taisin kuvata laaksoakin, mutta en löydä viime kerran kuvia mistään. 

Mony Winery-viinitarhalla on mielenkiintoinen historia:  viinitarhan perusti vuonna 2000 Artulin perhe  Galileassa sijaitsevasta  Maghar druusikylästä, mutta perheen jäsenet ovat arabikrisittyjä.  Perheen pää, oliivikauppias  Shakib Artul, rakastui alueeseen ja päätti muuttaa kylästään laaksoon , ja istutti sinne viiniköynnöksiä. Viinitarhan alueen hän vuokrasi luostarilta, jonka alueella viinitarha sijaitsee. Viinitarha sai nimensä perheen edesmenneen pojan, Monyn, mukaan. Viinitarhan kaupassa myydään viinien lisäksi perheen omia oliiviöljyjä ja oliiveja. Kaupan takana on luola, joka löytyi kuulemma sattumalta,  ja sielläkin pari pöytää joidenka ääressä voi nauttia viiniä ja muuta. Luolasta löytyy myös huone, jossa viinit kypsyvät tammitynnyreissä.  lasioven takana. 

Viinitarha on myös siitä erikoinen että se sijaitsee luostarin alapuolella. Viime kerralla emme ehtineet käydä katsomassa luostaria, mutta nyt oli ihan pakko.  

Luostarin katolla seisoo 6 metrin korkuinen Neitsyt Maria patsas. Deir Rafatin katolisen luostarin perusti Jerusalemin silloinen patriarkka Luigi Barlassina vuonna  1927.  Alussa luostarissa toimi orpokoti ja sisäoppilaitos,  mutta tänään se toimii vierasmajana  pyhiinvaeltajille. Luostarin toiminnasta vastaa tänään Betlehemin munkkien ja nunnien luostariperhe.

Luostarin pihalla on rauhallinen istumapaikka.

Istumapaikasta näkyy alempana oleva viinitarha  ja kaunis terassi jossa istuimme juomassa viiniä ennen luostaria.

Hevosten  juottopaikka.

Luostarin kirkko on pieni ja kaunis, ja huomio kiinnittyi heti kattomaalauksiin.   Kattoon ja seinille on kirjoitettu Ave Maria 280 eri kielellä!

Myös kirkon ovessa oli osa Ave Maria-teksteistä.

Kävelimme luostarin alueella, mutta emme nähneet ketään.  Aivan kuin olisimme olleet ainoat ihmiset tuolla.

Luostarissa on myös kauppa , mutta se oli kiinni.

Matkalla poispäin luostarista ja viinitarhasta,  näimme miten eräs mies tyhjensi oliivisäkkejä näihin laatikoihin. Pakko oli mennä katsomaan.  Tässä olisi ollut hyvät oliivit, vähän erilaiset kuin naapuritalon pihassa kasvavan oliivipuun oliivit. Minulla on tekeillä purkillinen pieniä mustia oliiveja,  jotka eksä oli poiminut jossain. Ovat valmiita ehkä kuukauden päästä.

Jaffan satamassa

Sunnuntaina täällä oli ennen pitkää (2.5 päivää)  pyhää  puolikas päivä, ja tuntui että oli 2 viikonloppua peräkkäin, ja se toinen pidennettynä.  Sunnuntai-aamuna lähellä Tel Avivin pääbussiasemaa näin toisella puolella katua  eritrealaisnaisia ja muutamia lapsia, jotka olivat joko tulossa lähellä olevasta kirkostaan,  tai menossa sinne.  Eritrealaisnaiset ovat silloin pukeutuneet valkoisiin asuihin, samoin kun lapsetkin. Joku aika sitten heillä oli joku isompi juhla, ja näin monta naista joilla kauniisti kirjaillut valkoiset leningit , ja myös lapset, sekä tytöt että pojat, oli puettu kauniisti valkoisiin asuihin.  Silloin en kehdannut oikein kuvata ketään,  kun kaikki näkyivät olevan vähän kiireisiä.  Israelissa on suuri määrä Eritrean diktatuuria paenneita ihmisiä, mutta täällä vain mitättömän pieni osa on saanut pakolaisstatuksen.  Kanada on ottanut osan tänne tulleista  eritrealaisista, ja takaisin Eritreaan heitä ei voi lähettää.   Tuo bussiaseman alue on Tel Avivin huonompaa aluetta, ja suurin osa heistä asuu siellä.

Pyhän toisena iltana eli  maanantaina eksä soitti ja sanoi vievänsä minut Jaffan satamaan. Olin koko päivän voinut vähän huonosti, joku vatsatauti kai, mutta  illalla olo oli jo parempi. Eksä olisi halunnut ostaa annoksen friteerattuja pikku kaloja satamasta, mutta kun tulimme  sinne kaikki kalat olivat loppuneet!  Paikan oven lähellä istui pariskunta,  joka kuuli että kalat olivat loppuneet, ja he sanoivat meille että olivat ottaneet jo kolmannen annoksen,  jota he eivät jaksa syödä,  joten tarjosivat sitä meille. Aivan ihanat ihmiset!  Kävelimme eteenpäin,  ja näimme ryhmän taputtavia ihmisiä.  Kuvassa näkyvä poika soitti kauniisti ud-soittimellaan, ja tunnelma oli mahtava. Kännykkäkamerani ei ota pimeässä hyviä kuvia , tai en osaa ottaa sillä pimeässä kuvia, joten kuva ei ole niin selkeä.

Laitan tähän myös kuvaamani videon,  jonka lataaminen tänne blogiin kesti ikuisuuden.  Saapa nähdä toimiiko...

Satamassa oli paljon ihmisiä liikkeellä, ja ravintolat olivat täynnä väkeä.

Yhdessä kohtaa joku möi kaloja, mutta oli aika lämmin ilta eikä tuossa näkynyt jäätä,  joten en olisi ostanut....

Lokakuu alkoi ilmaston suhteen hyvin siinä mielessä että aamulla on tosi miellyttävää,myös illalla myöhään, mutta päiväsaikaan edelleenkin 30 asteen helteitä, ainakin tänään.  Oikein hyvää lokakuun alkua kaikille:)

Värikäs syyskuun loppu

Tällä viikolla torin viereisellä  kävelykadulla ja sen kävelykatu-sivukaduilla oli värikästä, kun  sinne tuotiin tuulahdus Thaimaasta.  Sinne pystytettiin kojuja  , joissa eri aasialaiset ravintolat täällä möivät katuannoksia thaimaalaisesta keittiöstä.  Näitä värikkäitä  elefantteja löysin kahdesta eri kohdasta.

Värikkäitä  koristeita oli pystytetty kaduille jo pari päivää ennen kolmipäiväistä tapahtumaa.

Värikästä oli:)

Tapahtuma oli iltapäivällä ja illalla,  ja tapahtuman toisena päivänä päätin mennä katsomaan mitä sieltä löytyy.  Tapahtuman oli tarkoitus alkaa joka päivä klo 16, mutta kun tulin paikalle mitään ei vielä ollut valmista.

Kojuissa ei ainakaan klo 16 ollut vielä mitään valmista. Kojuja oli ripoteltu 2 kadulle tosi monta.

Baarikaan ei ollut silloin vielä auki.

Baarin vieressä oli rantatuoleja , Sprite-logolla. Sprite oli tapahtuman pääsponsori,  joten tuohon vihreään logoon törmäsi joka puolella. Sain kuulla että   Sprite oli määrännyt että jokaisen ruoka-annoksen mukana tulee Srite-tölkki,  vaikka ei sellaista haluaisikaan.   

Vihreä ämpäri olisi kyllä ollut kiva..

Tapahtuma-alueella löytyi kuvauspaikkoja,  joissa oli "thaimaalainen " taustakuva.

Lasinpuhaltajakin oli thaimaalainen.

Oli myös thaimaalainen orkesteri, mutta esitys olisi ollut vasta illalla,  ja oli niin kuuma päivä etten jaksanut jäädä odottelemaan.

Joten päätin lähteä kotiin.

Tänä aamuna  , pari päivää tapahtuman jälkeen,    värikkäät päivänvarjot heiluivat edelleenkin ylhäällä.  Kun katsoin ylös, huomasin  maalaukset tämän talon  toisen kerroksen  parvekkeella. Olisivat ehkä jääneet huomaamatta ilman päivänvarjoja..

Eräänä aamuna huomasin torin lähellä olevan kenkäkaupan ikkunassa  seinäkelloja,  joita päätin mennä katsomaan hieman lähempää. Ne olivatkin käsilaukkuja!  Kulkisitteko tuollaisen seinäkellokäsilaukun kanssa?

Torstaina  tapasin  kolumbialaisen ystäväni Glorian,  ja kävelimme eteläisessä Tel Avivissa, joka on muutoksen alaista aluetta.   Tämän seinämaalauksen ohi olen mennyt muutamia kertoja, mutta nyt katsoin sitä tarkemmin. Sama katutaiteilija eli Solomon Souza, on täyttänyt taiteellaan kaikki rakennuksen seinät, ja maalaukset saavat olla tuolla kunnes talo pistetetään maan tasalle tai  rakennetaan uudeksi. 

Solomon Souzalla on mielenkiintoinen tarina: hän asuu suurimmaksi osaksi täällä  mutta hänen isoisänsä, Francis Newton Souza,  oli yksi Intian tärkeimmistä nykyajan taiteilijoista, joka syntyi Goalla , mutta vietti useita vuosia Englannissa ja myös Yhdysvalloissa. Vuonna 2008 isoisä Souzan  maalaus nimeltä "Birth" oli kallein koskaan myyty intialaisen taiteilijan teos.  Ennenkuin törmäsin  Solomon Souzan seinämaalauksiin,  en ollut koskaan kuullutkaan isoisä  Francis Newton Souzasta, mutta hän olikin mielenkiintoinen taiteilija.   Solomon Souzan äiti, yksi Francis Newton Souzan  lapsista , on myös taiteilija,  joten paljon taiteellisia geenejä tuossa suvussa.

Ja täällä Israelissa alkoi nyt illalla juutalainen uusi vuosi, Rosh Hashana,  ja huomenna alkava vuosi on 5780.  2.5 päivää ilman julkista liikennettä, aika julmaa....