Telkkariromantiikkaa

Tällä kuvalla ei mitään tekemistä ohjelman kanssa, mutta kaukaa tämän ravintolan ovi näytti romanttiselta

Korona-rajoitusten ollessa  tiukimmillaan yksi lohtu oli televisio, ja sen kautta näkyvät viihdyttävät ohjelmat.   Olen täysin koukkuuntunut Israelin versioon  "Ensitreffit Alttarilla"-sarjasta,  ja  en näköjään ole ainoa, sillä ohjelman 3. kaudella täällä  katseluprosentit  ovat  olleet tosi korkeita. Olen katsellut aiemmin myös   Suomen  ja Ruotsin versioita,  ja vaikka formaatti on periaatteessa sama,  ovat ohjelmat kuitenkin erilaiset riippuen siitä missä maassa sarjaa on tehty. Minulla ei ole televisiota, mutta katson ohjelmia (myös suomalaisia ohjelmia )  netin kautta. Israelin versiossa tälla kaudella on 6 paria,  ja  Suomeen verrattuna  häät ovat näyttävämmät ja suuremmat,  ja  parien välillä myös enemmän draamaa kuin vastaavassa suomalaisessa versiossa.  Hakuprosessi on todella pitkä , ja  siihen kuuluu jopa haistelua,  kun potentiaaliset morsiamet  haistelevat  potentiaalisten sulhasten  käyttämiä T-paitoja, sillä myös feromonit ovat osa prosessia.... En tiedä tehdäänkö tuota Suomen valintaprosessin aikana.  Täällä myös esitellään pareja enemmän kuin Suomessa.  Täkäläiset parit tapaavat myös toisensa kivoissa puitteissa yhden viikonlopun ajan,   enkä muista että Suomen versiossa olisi tällaista viikonloppua. On jännää nähdä miten sama formaatti on kuitenkin niin erilainen eri kulttuureissa.  Ensitreffit Alttarilla  kiinnosti myös Kukkapilli-blogin Satua, joten tämä on sinulle Satu:)

Ohjelman 3.kauden uusi juttu on ollut se että yhden parin osapuolet ovat vanhempia ,  eronneita ja jo aikuisten lasten vanhempia.   Arik ja Dubi  lähentelevät 60 . vuotta, ja Arik on menestynyt rakennusurakoitsija ja Dubilla on lastentarha.  Häävieraiden joukossa oli myös  Arikin ex-vaimo uuden miehensä kanssa,  sekä  molempien jo aikuiset lapset. Tämä  pari on kaikista huonoiten  toisilleen sopiva,   ja mitäköhän oli  ohjelman psykologien mielessä tätä paria yhdistäessä.  Ongelmat alkoivat jo häissä, kun Dubi saapui tanssien alttarille , eikä siinä myllerryksessä huomioinut tarpeeksi sulhasta, mikä  loukkasi sulhasta ja ärsytti myös sulhasen ystäviä.  Tämä pari on ollut vähän kuin kissa  ja koira, eikä Arik millään näytä unohtavan hääpäivän fiaskoa,   ja välillä tuntuu että tämä vanhin pariskunta on kaikkein lapsellisin. Tämä tarina ei ainakaan heidän kohdallaan jatku, sillä Arik on välillä täysin tollo:  hänellä on sijoitusasuntoja Barcelonassa  ja kun pari kävi siellä,  Arik ärsyyntyi siitä että Dubi laittoi jalat   tuolille kahvilassa, ja siitä ettei Dubi kehunut hänen espanjankielen taitoaan....Huomatkaa muuten miten sileä otsa Arikilla on, kiitos botoxin, josta hän kertoi jo esittelyvideossa.  Arik toivoi paljon nuorempaa morsianta, mutta saikin samanikäisen  morsiamen....

Amir, ja Danit. Amir on tietokonealalla ja Danit on asianajaja.  Amirilla on Suomi-yhteys.  sillä hän oli jonkun aikaa töissä Suomessa , ja rakastui niin Suomen luontoon että hankki pienen kesämökin  Joensuun läheltä. Mökkiä hän  on käynyt kunnostamassa aina kun on voinut.  Näillä kahdella kemiat näyttivät kohtaavat  hyvin heti alussa, ja häämatkallakin  oli paljon koskettelua ja Danit näytti selvästi ihastuneen sulhaseensa.  Kaikki näytti hyvältä kunnes  ohjelmassa esitettiin Amirin monologi, jossa hän kertoo miten ihana Danit on , mutta että hän ei tunne mnkäänlaista intohimoa häntä kohtaan, ja ei voi valehdella enempää... Hmmm...No kun he muuttivat Danitin pikku asunnosta  ja yhteisestä sängystä   isompaan vuokra-asuntoon,  Amir päätti ottaa asian esille , kertomalla että  hän haluaa  edetä hitaasti , eikä nopeasti kuten siihen asti. Hän myös halusi nukkua eri huoneessa kuin Danit, eikä samassa sängyssä hänen kanssaan. Danit oli jonkun aikaa musertunut, mutta toipui siitä jonkun verran. Välillä tuntui että Amir on ihastunut enemmän  Danitin koiraan kuin itse Danitiin. Tästä parista on vaikeaa sanoa mitä seuraa jatkossa, mutta todennäköisesti he eivät jatka yhdessä. 

Roni ja Noam. Kummatkin ovat asuneet vuosia ulkomailla, Roni Miamissa jossa hänellä edelleenkin joku lastenvaateyritys,  ja Noam Australiassa, missä hänellä oli erilaisia yrityksiä.  Roni tuli tänne Israeliin pienenä tyttönä, pakolaisena  Sarajevosta  Balkanin sodan aikana, ja hänellä on tuon kokemuksen vuoksi joitakin  patoutumia.  Roni myös korosti että hän  haluaa pitkän miehen,  ja alussa  häntä ärsytti  se että oli saanut jotain aivan muuta, eli samanpituisen sulhasen, mutta aika nopeasti Roni huomasi miten ihana Noam on , ja  miten vähäpätöinen seikka se pituustoive on kun kaikki muu stemmaa.   Tämä pari vaikuttaa siltä kuin   tarina jatkuisi  onnellisesti  mutta sitä ei koskaan tiedä. Viime vuonna oli pari jotka olivat myös niin kyyhkyläisiä , mutta ohjelman loputtua  suhde kesti vain muutaman kuukauden.

Denis ja Hadar.  Denis on    menestynyt tietokonealalla, ja Hadar  on entinen ballerina, nykyinen  biologi sekä  balettiopettaja . Denis on oikea gentleman, ja  alussa  Hadaria hieman häiritsi liiallinen gentlemannisyys,  sekä se että Denis on alunperin kotoisin Venäjältä. Hadarin isä oli venäläinen,  ja  siitä syystä hän ei halunnut venäläistä miestä, mutta saikin sellaisen.  Hadar oli alussa   aika kylmäkiskoinen Deniksen suhteen,  mutta vähitellen  hän huomasi Deniksen hyvät puolet,  ja pari onkin tässä vaiheessa  oikea kyyhkyläispari. Tällä parilla onkin hyvät mahdollisuudet jatkoon. Hadar on jopa ihastunut Deniksen kissaan,  josta ei alussa niin välittänyt,

Nir ja Hagar.  Tässä on pari jolla yhteensä liuta tutkintoja: Nirillä ainakin 4  loppututkintoa, ja hän asui monta vuotta  USAssa, tehden tutkimustyötä  huippuyliopistossa. , Hagarillakin erilaisia tutkintoja, mutta päätti lopulta opiskella lääkäriksi.  Niristä paljastui superromanttinen mies: aamuisin  Hadar  löysi kukkia, tai leivoksia tai voileipiä tai muuta kivaa töihin lähtiessään mutta hänen oli niin vaikeaa  vastaanottaa näitä romanttisia  eleitä että hän soitti Nirille ja pyysi ettei tämä enään toisi hänelle mitään. What? Miten sellaisesta voi kieltäytyä...Ja kun Hadar vielä toisti samaa autossa, säälin Niriä, joka oli näköjään jo häissä päättänyt että tämä on todellakin se hänen valittunsa.  Hadar on ollut niin kylmäkiskoinen että on ihan hirvittänyt , etenkin kun Nir on niin yrittänyt huomioida , mutta pientä lämpiämistä on ilmassa;  etenkin sen jälkeen kun Hagar kertoi Nirille suuresta  traumastaan.  Ehkä tämä pari vielä yllättää...

Maor ja Mor, viimeinen pari. Maor, sulhanen,  on ravintola-alalla ja Mor on  asianajaja,  Jo häämatkalla selvisi ettei Mor saanut sitä mitä oli toivonut, ja  toistaiseksi ei tämän parin suhteen näy olevan erityisen paljon toivoa, mutta saa nähdä mitä jatkossa tapahtuu. Maorilla  ei ole kärsivällisyyttä odottaa, vaan haluaisi edetä nopeasti. Viimeinen täällä esitetty jakso oli  parien yhteistapaamisesta, ja ainakin siellä pari näytti  sietävän toisiaan paremmin kuin aikaisemmin.

Tässä kaikki parit ovat saapuneet hotelliin,  jossa parien yhteinen viikonloppu. Joka kaudella viikonloppupaikka on ollut eri paikassa,  ja tämä Safedin kaupungissa oleva hotelli näyttää  ruudun takaa aah niin ihanalta. Yhteisen viikonlopun aikana  parit tietenkin vertaavat toisiaan, ja koska  heitä yhdistävät  nyt samat asiat, toisia voi auttaa se miten joku muu pari on kokenut prosessin.

Ohjelman ihanan sympaattiset ja viisaat psykologit:)

Miksi Israelissa ei vietetä äitienpäivää?

Tässä puiston palmun rungossa kasvaa muitakin kasveja. En tiedä ovatko siemenet lentäneet tuonne, vai  onko
ne tarkoituksella istutettu palmun runkoon.

Hyvää äitienpäivää niille jotka sitä viettävät.  Täällä Israelissahan  ei vietetä  äitien-eikä isienpäivää, vaan  aika huomaamatonta perhepäivää,  jonka huomioivat etupäässä tarha-ja kouluikäiset sekä heidän vanhempansa.  Miksi näin?`Olen kyllä arvioinut että  jotkut järjestöt aikanaan ajoivat  asiaa niin että äitienpäivä (täällä taidettiin viettää silloin vain äitienpäivää)  niin että  päivä muutettaisiin perhepäiväksi. Ystäväni Shirlee  kertoi minulle mikä on ajatuksen takana:

         

            "Muutos täällä perhepäivään johtuu siitä, että maailma on muuttunut. Molempien vanhempien     oletetaan olevan tasa-arvoisia, joten tämä on yhtäläinen päivä molemmille      vanhemmille.    Israelissa on myös monenlaisia perheitä, joissa on joskus vain kaksi äitiä tai                vain kaksi isää tai vain yksi kumpaakin. Perhepäivä auttaa muun tyyppisten perheiden lapsia tuntemaan kuuluvansa eikä erottamaan heitä "normaali" perheistä. Nykyään kaikki on normaalia, ja on tärkeää tunnustaa se jo varhaisessa iässä. 😊"

Aika järkevältähän tuo kuulostaa kun ajatellaan monia nykyajan   perheitä, ja varmaan helpottavaa monelle.

Mutta äitienpäivänä minulle aina tulee  mieleen oma rakas äiti, joka oli vain 19 v. kun synnyin. Olen jo monta vuotta vanhempi kuin hän oli ikinä.

Täällä kukkivat nyt  ihanat liilat  jakarandapuut.   Torit  ja kauppakeskukset avattiin täällä   viime torstaina,  tiukin rajoituksin tosin,  enkä voinut mennä torille silloin,  sillä olin viime viikolla pari päivää niin pahan  selkäkivun kourissa , etten voinut mennä minnekkään. Kun kipua säteili myös jalkoihin ja sitä oli vain yhdellä puolella,  tajusin että minulla on  iskias. Kamalaa!  Särkylääkkeiden ja venytysten jälkeen  olo oli jo parempi, ja vaikka nyt tunnen sen epämiellyvän tunteen alaselän alueella monessa liikkeessä, niin  siihen ei enän pahemmin satu, paitsi tietyissä tilainteissa.  Kävely ja liikkuminen auttaa, joten olen yrittänyt nyt kävellä  taas kunnolla. Tänään meninkin torille  ensimmäistä kertaa 2 kuukauteen!  Kävelin sinne tämän kävelykadun kautta,  ja heti ensimmäiseksi  torin edustalla mitattiin kuume ennenkuin pääsi sisälle.  Kävin juomassa kahvit tutussa  kahvikaupassa jossa ei nyt saa istua mutta voi kuitenkin jutella tutun baristan Itain kanssa. Torilla oli aika vähän ihmisiä,  ja kun kyselin torikauppiailta ,  he sanoivat että kaupankäynti on heikkoa. Ihmiset eivät oikein vielä uskalla kai tulla torille.

Kumma sää toukokuussa ja korona-vapautuksia

En meinannut uskoa tänään keskipäivällä kun alkoi sataa ja ukkostaa. Oli kyllä mainittu sateesta  sääennusteessa,  mutta  tällainen sää   toukokuussa on niin harvinaista, etten muista vastaavaa, sillä  sadetta tuli aika kivasti, ja ukkonen jyrisi. Kuuluukohan tämäkin ilmastonmuutokseen?  Oli miten oli,  oli ihanaa saada pieni syksyinen fiilis  toukokuussa, vaikkakin lämmin sellainen. Tämä harvinaisuus  on sellaista mitä pitää dokumentoida tänne blogiin.

Eilen täällä  ilmoitettiin että  100 metrin  rajoitus on peruttu ja nyt saa liikkua melkein vapaasti. Uudet sairastumisluvut ovat nyt sen verran pienet, että   loppuviikosta  pitäisi kauppakeskusten ja  torienkin avautua. Tosin eri tavoin kuin ennen,  ja  kaikenlaisia rajoituksia niissä sen verran  että ihmettelen miten ne oikein tulevat toimimaan.  Esim  torilla saisi 20 metrin alueella olla vain yksi ihminen!    Kun näistä rajoitusten purkamisesta ilmoitettiin , varoiteltiin samalla että jos sairastumisluvut nousevat yli 100 päivässä,  rajoitukset astuvat uudestaan voimaan. Koulutkin avautuivat tällä viikolla, mutta vain alemmille luokille,  ja muutamalle ylemmälle luokalle,  ja  niin että koululaiset ovat pienissä ryhmissä,  myös välitunneilla. Lapsenlapset  ja isovanhemmat saivat vihdoinkin tavata  lähes 2 kuukauden tauon jälkeen, mutta 2 metrin etäisyydeltä kuitenkin,  halaamiset on vielä kielletty, ja maskipakko edelleen voimassa.

Näistä  rajoitusten purkamisesta ilmoitettiin eilen  kun kesken  uutislähetystä pääministeri jota inhoan tuli pitämään   lehdistötilaisuutta, joka kesti kokonaisen tunnin, ja jonka aikana hän marssitti   paikalle myös osan  epäpätevistä ministereistään kertomaan   rajoitusten purkamisesta. Aloin hermostua , sillä odottelin  Ensitreffit Alttarilla- paikallisen version alkamista,  ja lehdistötilaisuudessa  jauhettiin samaa asiaa niin kauan, vaikka saman asian  olisi voinut   sanoa 10 minuutissa.   No ohjelma alkoi sitten  reilusti myöhässä ja rauhoituin. 

Ennen sadetta  tulin kotiin ,  ja vein Bambin ulos.  Kaktuspuiston portti oli taas auki, joten menin sinne Bambin kanssa.  Nämä kaktukset ovat kyllä niin upeita: en halua kotiini kaktuksia, mutta tykkään katsella niitä tässä puistossa.

Ei kannata mennä liian lähelle.

Jänniä kaktuksia.

Lähellä kotia huomasin että  vastapäätä olevan talon pihassa  oleva japaninmistelipuu on täynnä hedelmiä. 

Vapun alla

Pienet pomeranssivauvat

Jestas kuinka aika on mennyt nopeasti, huomenna jo vappuaatto.  Tuntuu välillä että  tämä aika on mennyt kuin unessa, ja se aika  ennen sitä oli kauan sitten.   Vappuhan täällä ei ole kuten Suomessa ja Ruotsissa:yleensä työväenliikkeet ovat jotain pientä marssia järjestäneet, mutta tänä vuonna sekin on poissa laskuista. Korona-luvut täällä ovat nyt suotuisammat,  ja niinpä huomisesta  lähtien saakin liikkua jo ilman rajoituksia, jos se liittyy urheilulliseen toimintaan.  Jee, saa kävellä nyt kauemmas:)

Tänään täällä  on vietetty 72, itsenäisyyspäivää,  joka alkoi eilen iltapäivällä ulkonaliikkumiskiellolla, tähän iltaan klo 20 saakka. Tosin tässä kodin edessä olevassa puistossa on nyt  tätä kirjoittaessa niin paljon lapsiperheitä, että ovat näköjään  jättäneet sen huomioimatta... Täällähän mennään aina surusta iloon  kun ensin on kaatuneitten päivä, ja heti sen jälkeen itsenäisyyspäivä. Kaikki oli niin erilaista  tänä vuonna:  kaatuneitten päivänä  hautausmaat suljettiin ,  ja itsenäisyyspäivän aattona -ja päivänä ulkonaliikkumiskielto. Eilen  kaupunki järjesti ilotulituksen , jonka vain kuulin ,  sillä  rakenteilla oleva  toimistotorni esti niiden näkemisen.  Iso osa kaupungin asukkaista, minäkin,  olimme sitä mieltä että nyt ei pitäisi käyttää rahaa   ilotulituksiin , vaan käyttää siihen menevä raha  niille jotka sitä nyt niin tarvitsevat,   mutta kaupunginjohtaja piti päänsä.  Illalla kaupungin katuja  kiersivät kuorma-autot, joiden lavalla esiintyivät tiskijukat ja muutakin,   mutta sekin jäi näkemättä ja kuulematta,  koska asuntoni ei ole kadulle vaan puistoon päin. 

Täällä on tapana järjestää myös ilmailuesityksiä  itsenäisyyspäivänä. Tänä vuonna lentokoneet lensivät pohjoisesta   etelään , ja tekivät kierroksia sairaaloiden yläpuolella.

Täällähän on kasvomaskipakko,  ja ihana suomalainen Viivi täällä ompeli minulle nätin kangasmaskin. Kuva on otettu ennenkuin sain Viivin tekemän maskin.

Huomasin että  puhelimella oli muutama kuva lähiseudusta , joten laitan ne tänne sillä puhelin on siinä vaiheessa että muistia pitää tyhjentää usein.  Kuvat otin Bambia ulkoiluttaessa helmikuun lopulla, kun vielä olimme tietämättömiä tulevasta. Silloin luonto oli kauneimmillaan,  ja tällä hetkellä kaikki tässä näkyvä vihreä on kuivunut pois.  Tämä on kaupungin ja teollisuusaluen rajalla oleva pieni kylämainen kaupunginosa, jonka nimeä en löydä , eikä sitä edes näy kartalla, ja  joku joskus kertoi että  alue on sellainen minne ihmiset ovat joskus asettuneet ilman virallista järjestelelyä,  ja  sen vuoksi alueella ei edes ole asvalttia eikä mitään, mutta siinä piileekin tämän alueen viehätys, aivan kuin tulisi maaseudulle. Joku päivä varmaankin tämänkin  alueen tilalle rakennetaan jotain tornitaloja...

Alue on kodin lähellä,   ja viileänä kautena se on mukava alue Bambin ulkoiluttamista varten. Alueella on pieniä taloja, ja jokaisen talon pihalla sitruspuita. Tämä talo on pitkään ollut autiona, ja katselin noita sitruunoita, joita olisin niin halunnut poimia....

Tuolloin helmikuussa  näyttikin siltä että siellä nyt asui joku, sillä pihalla on tuoleja ja pyykkiä kuivumassa.   Muutenkin näytti siltä että taloa oli vähän maalattu sitten viime kerran.

Oikein hauskaa Vappua :)

Kohti normaalimpaa

Bauhiniat kukkivat vielä

Kun Pesah, eli juutalainen pääsiäinen , päättyi puolitoista viikkoa sitten, päättyi myös viileämpi kausi,  minkä  jälkeen täällä on ollut hyvinkin lämmintä. ja jäin haikeana kaipaamaan sitä viileämpää kautta. Muutama päivä myöhemmin  tehtiin myös pieniä  helpotuksia lähes 1.5  kk kestäneeseen karanteeniin:   tietyt kaupat, kuten  huonekalukaupat, rakennustarvikkeita myyvät kaupat,  kodinkonekaupat,  ja keittiövälineitä, tietokoneita  ym.  kaupat saivat avata ovensa , mutta vain jos  ne sijaitsevat katujen varrella.  Kauppakeskukset ovat edelleenkin kiinni . Täällä on  aivan kamala työttömyys tällä hetkellä,   ja yksi syy helpotuksiin oli nostaa työssäkäyvien määrä  15%  30 prosenttiin. Monilla on täällä todellakin vaikeaa , eikä valtio täällä auta yhtä anteliaasti kuin jotkut muut maat. Jotkut eivät saa mitään,  kuten kenkiä maahantuova ystäväni, joka joutuu maksamaan vuokraa  toimistostaan ja varastoistaan, samalla kun  tulot ovat nolla.

Bauhinia puu, josta useimmat kukat jo pudonneet maahan

Myös 3 Israelin 6 Ikeasta avattiin muutama päivä sitten,   ja Ikeoiden  ovien edessä luikerteli todella  pitkä jono,  Sisälle päästettiin vain tietty määrä ihmisiä kerralla.  Tarvitsisin kukkaruukkuja ja multaa, ja olin ajatellut itsekin meneväni Ikeaan, mutta kun näin ne jonot uutisissa, päätin että  odotan parempia aikoja.  Ikeoiden ravintolat ja kahvilat ovat edelleen kiinni.  Täällä ihmeteltiin miksi Ikeat avattiin mutta eivät kauppakeskukset,    sillä on monta Ikean kauppoja pienempiä  kauppakeskuksia. No tänään selvisi että yksi Israelin Ikean omistajista on terveysministerin tuttu, aivan törkeää, eikä ihme että se suututti  kauppakeskusten omistajat.  

Valkoinen bauhinia

Ensi viikolla  on odottavissa uusia helpotuksia,  kun katujen varsilla sijaitsevat kaupat,( ei vaatekaupat)  saavat avata ovensa, samoin  kampaajat ja kauneushoitolat,  kunhan noudattavat terveysministeriön ohjeita (desinfioiti, silmäsuojat, kasvomaski,  käsineet). Kauppoihin pääsee vain muutama kerralla , ja asiakkailta pitäisi tarkistaa kuume,  ja samoin heidän tietonsa tulisi kirjoittaa ylös .  Ei ihan varmaa että kaikki kaupat pystyvät toteuttamaan vaadittuja säännöksiä.    Ravintolat, baarit   ja kahvilat suljettiin ensimmäisenä,   ja puolitoista kuukautta  ilman asiakkaita  on ollut todella vaikeaa, etenkin kun ei ole tullut mitään apua  valtiolta.  Edit:Just luin että monet kaupat, etenkin kauppaketjut, joilla kauppoja myös katujen varsilla,eivät avaakaan kauppojaan.

Tähän asti jotkut paikat ovat saaneet tehdä ruokalähetyksiä,  mutta ensi viikosta lähtien  ravintolat ja kahvilat saavat myös myydä take away-annoksia, mikä toivottavasti hieman auttaa pitämään paikat pystyssä.  Myös kasvomaskipakkoa kiristettiin,  ja  sakkoa (yli 50 Eur)  tulee jos ei ole sellainen päällä , ja tulee poliisi  tai kaupungin tarkastaja vastaan. Odotan niin että tuo kasvomaskipakko päättyy!!! Ensi viikolla täällä vietetään myös  kaatuneitten muistopäivää, ja heti sen jälkeen   itsenäisyyspäivää,   ja kaatuneitten muistopäivänä hautausmaat ovat kiinni, ja  itsenäisyyspäivänä taas täysi ulkonaliikkumiskielto, ja kaikki  tilaisuudet tietysti peruttu.  

Muutama päivä sitten matkustin bussilla kaupungin keskustaan.  Olen jäänyt bussista pois  muutamia pysäkkejä myöhemmin,  jotta saisin käveltyä enemmän.  Halusin myös mennä pieneen puistikkoon, jossa kasvaa sitruspuita.  Näitä sitruspuita kutsutaan  kiinalaisiksi tai japanilaisiksi  pomeransseiksi, ja hedelmien mehu on  todella kirpeää, mutta hyvä pohja sitrushilloille. Myös kuorta voi kuivata mausteeksi pomeranssin tavoin.  Talvella iso osa hedelmistä on piilossa  puiden lehtien sisällä,  ja  puissa on isot piikit, mikä vaikeuttaa  niiden poimimista.  Kypsät hedelmät olivat pudonneet maahan , ja puussa vielä olevat  hedelmät olivat nin ylhäällä etten ylettynyt niihin.  Harmi, sillä olisin tehnyt niistä hilloa.

Sitten huomasinkin jotain niin kaunista puiston reunalla:  upea keltainen  bougainvillea-puu.

Sen vieressä oli aniliininpunainen bougainvillea-puu. Ihanaa väri-iloittelua!

Ajoin keskustan alueelle  koska halusin mennä kauppaan mistä ostan juustoa. Matkalla sinne  ohitin tämän puistikon. Ihmisiä on selvästi näkynyt viime päivinä enemmän katukuvassa,  ja täytyy sanoa että hieman kaipaan sitä kun matkustin bussin ainoana matkustajana  supermarkettiin, sillä tällä viikolla busseissa oli jo enemmän matkustajia. Mutta kaikilla kasvomaskit päällä, ja yritetään pitää etäisyyttä. Bussit kulkevat harvakseen,  lopettavat aikaisin illalla,  ja kulkevat nyt vain 5 päivänä viikossa.

Puistikko on sen ympärillä olevien talojen sisäpiha,  ja edessä olevan talon  alapuolella on talon joka puolella kauppoja.

Keskellä puistikkoa on tämä avainteos, joka varmasti symbolisoi jotain, mutta en tiedä mitä. Talot tuossa ovat  samaa 70-luvun rumaa rakennustyyliä, johon kuuluu myös oma asuintaloni.  Postauksen  bauhiniat kuvasin myös  tällä alueella.  Tämä asuinkaupunkini, joka on kiinni Tel Avivissa ,täyttää tänä vuonna  80 vuotta, mutta kiitos koronan myös kaikki syntymäpäivätilaisuudet peruttiin.

Kuntoilua ja kaktuksiakin rajoitusten aikaan.

 Kun on tottunut tekemään joka päivä  pitkiä kävelyitä ,   niin 100 metrin rajoitusten aikaan  kuntoilu on aika haasteellista.    Kodin edessä oleva puisto onneksi  täyttää nuo   rajoituksen ehdot,  ja muistin yhtenä päivänä että siellähän on monessa kohtaa portaat:)  Huomatkaa että portaiden reunoilla on onneksi myös liukuesteet.   Tämän kuvan otin toissa viikolla kun saimme vähän yli päivän kestävän takatalven. Nyt on helteistä päiväsaikaan eikä sadetta ennen loppuvuotta.  Mutta siis nuo portaat: ne sopivat kivasti kuntoiluun :)

Kun tuli  100 metrin rajoitus , ajattelin että voin käyttää puiston reunalla olevan ulkokuntosalin laitteita. Mutta kaikkiin ulkokuntosaleihin on nyt pääsy kielletty:(

Yritän kävellä  puiston halki ja ympäri, mutta  välillä se kyllä tuntuu tylsältä kun matkan varrella ei ole mitään erityisen mielenkiintoista, ja  muutaman kierroksen jälkeen alkaa hieman kyllästyttää.    Puisto on 4 kadun varrella,  ja mielenkiintoisin näkymä on tämä   rakenteilla oleva toimistotalo. En kyllä saa koskaan näistä kierroksista  tarpeeksi askeleita, kuten olen saanut pitkistä kävelyistä.

Kotona minulla on  tuo jumppa&joogamatto sekä kuvan jumppapallo. Näiden lisäksi minulla on jumppanauha ja 3  kilon käsipainot.  Myös  TRX-nauhat löytyvät kodista mutta kiinnityspaikka niille on vähän liian matalalla.  Käytän myös ulos mennessäni   ja kotiin tullessa  portaita enkä hissiä, mutta  voi olla että viime aikoina oirehtinut polveni johtuu liiallisesta rappusissa ravaamisesta.

Muutama päivä sitten ,  Bambia ulkoiluttaessa,  huomasin että  kodin viereisen  kaktuspuiston portti oli auki.  Hieman ihmettelin , sillä kaikki tällaiset puistot ovat nyt kiinni, mutta ehkä siellä oltiin  hoitamassa kasveja ja puiston lintutarhaa.   Koska portti oli auki, enkä nähnyt ketään , pujahdin sisälle Bambin kanssa.

Viimeisestä käynnistä puistossa on jo aikaa,  ja joka kerta siellä on jotain uutta nähtävää.

Kaktukset  ovat kyllä veikeitä kasveja.

Pienet aloet kukkivat.  

Joku aloe tämäkin.

Piikkikruunu kukkii.

Tähän kaktukseen ei kannata koskea...

Tuulettumassa

Melkein kuukausi siitä kun olen ollut muualla kuin lähialueella, ja  kun eksä soitti ja kysyi   haluanko nähdä merta,   olin heti valmis.  Meri, se on jotain mitä olen kaivannut....  Eksä haki autollaan kodin vierestä.   

Matkalla rannalle  näimme monta poliisiautoa, ja kaduilla ei näkynyt paljon autoja. Itse asiassa ei saisi noin vain mennä  minnekkään,  ellei ole jokin sopiva syy ,  kuten ruokaostokset tai apteekkiin meno,  ja meillä oli ostoskassit mukana.  Matkalla rannalle   näin että Jaffassa olikin paljon enemmän kauppoja auki kuin muualla, mutta en kuitenkaan viitsinyt ostaa mitään. Ei edes pelkästään munia myyvän kaupan edessä,  jossa oli jonoa. Täällä on ollut pulaa kananmunista,  mutta minulla oli niitä tarpeeksi kotona.

Tämä Jaffan ranta-alue on eteläisin kaikista Tel Aviv-Jaffan kaksoiskaupungin rannoista,  enkä ollutkaan ollut täällä ennen.   Ranta-alue on täysin erinäköinen kuin tutut Tel Avivin rannat,  ja   todella upea.

Ping pong pöydät ei nyt käytössä..

Emme siis tosiaankaan menneet rannalle vaan   parkkeerasimme auton rantakadun varrelle ja teimme pienen lenkin tyhjällä rantakadulla.   Meillä oli eilen  perjantaina,  ja tänään lauantai-aamuna pieni takatalvi, ja  kuvissa näyttääkin hieman talviselta, vaikka oli kuitenkin aika lämmintä.

Itse ranta  oli myllerrettynä,  sitä kai kunnostettiin, mutta onkohan tänä vuonna lainkaan rantakautta.....Rantakadun alemmassa tasossa on  ulkokuntosali, mutta niitäkään ei nyt saa käyttää.

Tosi surullista ajatella että   kukaan ei ehkä voikaan käydä näillä rannoilla tänä kesänä. Mutta toivotaan että  tilanne on ainakin loppukesästä sellainen että rannoilla voi käydä.  

Teimme ihan pienen, ehkä parinsadan metrin kävelyn rantakatua pitkin,  ja sen aikana  näimme hieman kauempana 3 ihmistä. 

Tuon parinsadan metrin alueella oli kaksi  ulkokuntosalia,  ja tosi hyvät laitteet oli tässä. toisin kuin meidän puiston viereisessä pikku ulkokuntosalissa, jossa vain 3 laitetta.   Koska rantakausi normaalisti on jo alkanut tähän aikaan vuodesta  , olisi tuo ranta varmaankin käyttökelpoinen, mutta nyt se oli aivan myllerretty,  ehkä tarkoituksella ettei sinne mentäisi.

Tel Avivin ranta-alueelta pääsee tänne rantatietä pitkin kävellen,   enkä tajua miksi en ole kävellyt tänne asti.  Nyt ei voi  mutta toivottavasti ensi talvena,  kesällä on liian kuumaa minulle.

Ai että   kun teki hyvää tuo raikas meri-ilma.  Täällä kun on niin tiheästi rakennettua,  eikä lähelläni ole mitään erityisen suurta puistoa,  kaipaa luontoa jossa voisi olla ihan ilman  korona-pelkoa.  Huomenna täällä tulee pakolliseksi kasvomaskin pito ulkona, tähän asti se oli vain tiukka kehotus.